Alla vähän fiilistelykuvaa talven varalle säilötyistä herukkamehuista:
Menneen parin viikon aikana olen käynyt molemmilla viikoilla juoksemassa kolme kertaa, muutaman kerran pyöräilemässä ja myös tatamilla kamppailemassa. Juoksulenkit eivät olleet treenimielessä parhaalla mahdollisella tavalla suunniteltuja, sillä viikkoon mahtui yksi lyhyt, vain 4 kilometrin, pikäpyrähdys (ajattelin ajan puutteessa, että parempi lyhytkin pyrähdys kuin ei lenkkiä ollenkaan ja kaksi minun mittakaavassani keskipitkää kevyttä lenkkiä. Toinen pituudeltaan 9 km, toinen 12 km. Näin siksi, että onnistuin saamaan samalla viikolla kaksi kertaa juoksuseuraa.
Eilen korjasin hieman jo viime viikon "puuttelliseksi" jääneitä juoksutreenejä juoksemalla reippaalla temmolla 9 kilometrin lenkin. Nokkelimmat heti huomaa, että samat kilometrimäärät lenkkiä kohden tuppaavat minulla toistumaan. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on muutama vakiolenkki, mitä kiertelen. Yksi on mitaltaan 6 km, toinen 9 km, kolmas 12km ja neljäs 15 km. Tästä 9 km:n lenkistä on muodostunut nyt lemppari. Saan juostua tämän 9 km niin, että valtaosa matkasta on hiekkatietä. Aikamoista luksusta täällä betoniviidakossa. Tuolla lenkillä tuntuu aivan siltä, kuin juoksisi maalla. Ympärillä on viljapeltoja ja metsää. Siellä sielu ja mieli lepää ihan todella.
Sitten aiheeseen nimeltä pyöräily. Kirjoitin jo keväällä blogissanikin, miten suoraan sanottuna kuolailen kunnollisen cyclocrross tai maantiepyörän perään. Lopulta pyöräkuume kasvoi niin suureksi, että siihen ei auttanut enää muu lääke kuin astelu polkupyöräliikkeeseen. Lopullinen valinta oli lopulta pyöräilyä harrastavia konsultoituani maantiepyörä. Odottavan aika tuntui todella pitkältä, kun pyörää joutui odottelemaan tilauksesta vielä parisen viikkoa. Nyt pyöräkuumeeni on kuitenkin taltutettu ja ensimmäiset maantiepyörälenkit tehty. Tunnen päässeeni nyt tutustumaan ihan uuteen lajiin. Pyörän kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman vielä lisää treeniä, mutta eron etenkin ylämäkivauhdeissa on huomannut heti ensimmäisestä lenkistä lähtien. Hauskinta on ollut huomata, että monet vastaantulevat maantiepyöräilijät tervehtivät. Kiva tapa sanoisin. Pyörä(ily)huumasta johtuen hymy on ollut viimeaikoina erityisen leveä, suorastaan korviin saakka.
Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, mainitsen vielä, että kävin taas oman jo tutuksi tulleen fysioterapeuttini luona. Tällä kertaa keskityttiin lantion tukeen. Sain taas seuraavaksi neljäksi-viideksi viikoksi kotitreeniohjeet. Olen siis viime keväästä saakka käynyt säännöllisesti fysioterapeutin luona. Juoksutekniikastani löytyi virhe, jota ollaan nyt pyritty korjaamaan kehittämällä ja treenamalla oikeita lihaksia. Pyritään siihen, että askel rullaisi aina ukkovarpaan nivelen yli, eikä polvi pääsisi
mvääntymään sisään päin. Kesän aika on treenattu niin lonkankoukistajia kuin syviä pakaralihaksiakin. Nyt siirryttiin lantion alueen treenaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti