Tämä ei ole enää todellista! Jotenkin tuntuu, että juoksuharrastukseni päällä on nut jokin epäonnen pilvi. Kun takareisi vihdoin tuntuu siltä, että se voisi kestää jo juoksemista, vanha vaiva nilkassa ilmoittelee olemassaolostaan. Ärsyttävintä tässä on se, että omasta mielestäni en ole nilkkaani nyt edes rasittanut mitenkään ertyisemmin, kun juoksemaankaan en ole pystynyt. Ilmeisesti viime syksynä venäyttämäni nilkka veti hernettä nenukkiin, kun ostin uudet kevyemmät kevätkengät. Siis nahkaiset kävelykengät sellaista työmatkamallia, eivätkä ole edes korkeakantaiset.... Ilmeisesti vanhuus ei tule yksin. Tai sitten minun pitäisi kulkea ympäriinsä vain lenkkareissa tai tennareissa :)
Valitukset sikseen, aika paljon isompiakin ongelmia elämässä voisi olla kuin se, että ei nyt juuri tänään pysty juoksemaan. Toissa päivänä lähdin nilkkakivusta huolimatta pienelle kävelylle (kävellessä siihen ei niin satukaan). Samalla pääsin ihastelemaan ilta-aurinkoa ja lukuisia kevään merkkejä. Valitsin reitilleni metsäpolkuja ja kuntopolkuja, jotta alusta olisi kipeälle jalalle mukavampi. Näin mukavia polkuja reitilleni osui:
Oikein mukavaa ja aurinkoista torstaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti