Ketjut kireällä - kesän pisin pyörälenkki

Turun puolimatka lähestyy. Pelko lisääntyy. Jännittää. Toisena päivänä olen luottavainen, että pääsen kyllä maaliin omalla vauhdillani, toisena päivänä pelkään, että takuulla en jaksa. Näissä tunnelmissa lähdin viime sunnuntaina polkemaan kesän pisintä lenkkiä. Olin jo etukäteen ajatellut, että ennen Turkua haluan tehdä yhden yli sadan kilometrin pyörälenkin. Eniten pääni takia. Samalla tavalla tein ylipitkiä juoksulenkkejäkin ensimmäiselle maratonilleni valmistautuessani vuonna 2015.

Mieheni lupautui pyöräilyseuraksi osalle matkaa. Hän halusi kuitenkin katsoa televisiosta myös formulat, joten päädyimme tekemään niin, että pyöräilin formuloiden ajan itsekseni ja tulin sitten hakemaan mieheni mukaan. Hän pyöräili kanssani reilut 40km ja tässä vaiheessa oma mittarini näytti lukemaa 88km, joten pientä välipalaa (banaani ja urheilujuomaa) nautittuani, säntäsin vielä kolmannelle kierrokselle. Lenkin lopuksi aikaa oli kulunut vähän yli 4 tuntia ja matkaa kertyi 108.8 kilometriä. Tämä lenkki sujui ihan mukavasti, ilman mitään ongelmia. Silti aika kaukaiselta tuntui ajatus, että tuon pyöräilyn jälkeen olisi vielä lähtenyt juoksemaan puolimaratonia. Eli en loppujen lopuksi tiedä, oliko tuo nyt pään takia niin hyvä juttu vai ei.... Tällä viikolla tavoitteenani onkin pyöräillä alle parin tunnin lenkki ja juosta sen päälle. Pakko saada varmuutta myös pään sisälle, että kyllä minä selviän!

...ja näiden muutaman pidemmän pyörälenkin jälkeen jalat näyttävät tosi fiksuilta tavallisissa shortseissa 😂

Suomen kesä

Kesäloma koitti viimein tällaiselle kakkosaallossa lomailevallekin. Kun kesäkuussa lomalle lähteneet palailivat työmaalle, oli minun vuoroni kirmata lomille. Ensimmäinen lomaviikko on kulunut pääasiassa Suomen suvesta nautiskellen. On uitu, grillattu ja marjastettu. Näiden kesäpuuhien lisäksi olen pystynyt pitämään melko normaalista treenirytmistä kiinni, vaikken lomalla mitenkään tiukkapipoinen tahdo ollakaan. Kun ei tarvitse mennä töihin, päivään saa mahtumaan niin lekottelut kuin kotihommat ja treenitkin. Viikkoon mahtui kolme juoksulenkkiä, kaksi vajaan kuuden kilometrin mittaista ja sunnuntain pitkis. Lisäksi kerta avovesiuintia ja kolme pyörälenkkiä.  Yhteensä juoksukilometrejä kertyi 27, uintia 690m ja pyöräilyä 110,5km. Ei pöllömpää!

Olemme nyt pyöräilleet mieheni kanssa usein yhdessä ja vähän reippaampaa tahtia. Vuorovedolla tällaiset amatööritkin saavat mittariin ihan mukavia lukemia. Maksiminopeudeksi olemme parhaimmillaan kellottaneet 47km/tunnissa. Lenkin keskivauhti on pienet juomatauot mukaanlukien pyörinyt  välillä 27 - 28 km/tunnissa. Pikkuhiljaa tässä kehitytään pyöränkin selässä!

Pyöräillessä törmää mukaviin maisemiin. Jostakin syystä esimerkiksi alla olevan kaltainen suomaisema hivelee silmääni. Kaunista ja rauhallista.

Pyöräillessä voi löytää myös marja-apajia, jos ehtii sivusilmällä tien sivuun vilkuilla. Ensimmäisellä lomaviikollani rumistelin myös vadelmapuskissa. Muutaman litran olen aina kerrallaan käynyt näitä herkkuja luonnosta hakemassa talven varalle ja nyt rasoita onkin pakastimessa jo ihan mukava määrä. Tällä viikolla sitten mustikoiden metsästykseen.

Sunnuntain pitkä juoksulenkki taittui sekin ihan mukavasti, vaikkei juoksukilometrejä nykyään tulekaan niin paljoa. Ilmeisesti muut lajit tukevat myös juoksua, ovathan treeneihin käytetyt tuntimäärät lähes tuplaantuneet tämän kevään ja kesän aikana. Jalkavaivoja ei nyt ole ollut, monipuolistuminen on tainnut auttaa siihenkin. Juoksin leppoisalla vauhdilla 16 km helteisessä säässä ja nautin jokaisesta kilometristä.

Tempoilua

Tukholman maratonin jälkeen juoksemaan ei ole niin usein tehnyt mieli. Pitkiä lenkkejä (yli 15 km) en ole juossut yhtään. Sen sijaan pyöräily ja uinti ovat tulleet entistä enemmän viikko-ohjelmaani mukaan.  Treenimäärät eivät siis ole vähentyneet - pikemminkin päin vastoin, mutta esim. pitkät lenkit olen pyöräillyt tai tehnyt yhdistelmätreeninä niin, että pyöräilyn jälkeen käyn vielä juoksemassa.

Tällä viikolla kokeilin ihan uutta juttua pyöräilyn saralla, kävin ajamassa tempoajon. Tempoajo tarkoittaa sitä, että lähdetään väliaikalähdöllä matkaan (meillä minuutin välein) ja jokainen ajaa pyörällä kelloa vastaan mahdollisimman kovaa. En ole vielä tempoajon viralliseen puoleen sen tarkemmin tutustunut, että onko matkoja olemassa minkälaisia virallisissa kisoissa, mutta me ajoimme 10km. Viisi kilometriä toiseen suuntaan, käännös ja takaisin. Vaikka kyseessä oli pyöräilyseuran järjestämä treeni, eikä mikään virallinen kisa, menomatkalla lähtöpaikalle polkiessani vatsanpohjassa tuntui kummasti jännitystä. Pelkäsin ehkä eniten jotenkin munaavani itseni, kun olin ensimmäistä kertaa mukana. Omaa vauhtianikaan en osannut yhtään ennalta arvoida. Otin tavoitteeksi olla maalissa aikaan 22 minuuttia, joka tarkoittaisi 27km/tunnissa keskivauhtia.

Lähdin toisena matkaan ja päätin vain polkea sen suuremmin kelloani vilkuilematta. Poljin vain sen minkä kintuistani pääsin ja koitin muistaa polkemisen sijasta pyörittää. Alkumatkasta oli pientä ylämäkeä ja vastatuuli. Luulot otettiin polkijasta siis heti pois. Tuntui pahalta. Veri maistui suussa jo parin kilometrin jälkeen. Silti annoin vain mennä.  Pikkuhiljaa oma tahti alkoi löytyä ja vaikka menin omalla tasollani täysillä, tuntui pahalta ja äärettömän hyvältä samaan aikaan. Hullua. Käännöspaikan otin varovasti ja sen jälkeen taas urku auki. Sain voimaa siitä, että kukaan ei ollut tullut minusta ohi ja käännöspaikan jälkeen näin, että ero on sen verran pitkä, että ilman haaveria en päästä ketään heistä ohi. Päätös piti ja tulin maaliin niin, että kukaan ei ajanut ohi. Tokikin jäin toisille ajoissa, mutta en nyt niin paljoa, että ensikertalaisena tarvitsisi mitenkään nolostella. Aika oli 19.39, eli ajoin 10km yli 30km/tunnissa keskivauhtia. Olen tyytyväinen. En niinkään tiedä onko tuo aika sellainen, mistä nyt sen kummemmin kannattaa tuuletella, mutta ylitin taas itseni,ajoin niin kovaa kuin pääsin ja jossiteltavaa ei juurikaan jäänyt. Aika varmasti tästä kokemuksen myötä paranee. Lisäksi olen tyytyväinen siihen tunteeseen, joka minulla oli maalissa. Puuskutin ja veren maku oli suussa, eli sain pyörälläkin itsestäni vähän tehoja irti. Ja ennen kaikkea - minä uskalsin! En jarrutellut, vaikka välillä vauhti vähän hirvittikin.

Tuli taas kerran todistettua, että parhaat elämykset taitavat syntyä siitä, että välillä uskaltaa siirtyä mukavuusalueelta pois. Olen ihan liekeissä :)

Ketjut kireällä

Rakastan numeroita. 104,3km, 14,5 km, 700m 7h 58min. Siinä muutamia lukemia viime viikolta. Asiayhteydestä toki kaikki ymmärtävät, että kyseessä ovat viime viikon yhteenlasketut treenimäärät. Juoksu ja uinti jäivät hieman vähemmälle, mutta pyöräilyä tuli mukavasti. Tein viikon aikana kolme lenkkiä: keskiviikkona 28km, lauantaina 43km ja sunnuntaina 25km. Loput kilometrit ovat höntsäajoa uimarannalle, asemalle, kauppaan jne. Treeneiksi en toki näitä höntsäilyjä laske, mutta koska näin kesällä on menossa Kilometrikisa, johon työporukalla osallistumme, jokainen pyöräilty kilometri toki on laskettava mukaan.

Olen tehnyt pyöräilyyn liittyen myös hankintoja, eli tilasin itselleni harjoitusvastuksen, eli trainerin. Sillä poljettuja kilometrejä ei saa laskea Kilometrikisaan, mutta vallan mainioita treenejä tällainen pyöräilyn saralla vielä tosi aloittelijakin pystyy tekemään. Maanantaina satoi vettä, joten iskin pyöräni kiinni traineriin ja aloin polkea. Puoli tuntia intervalleja riitti minulle, sen verran alkoi jo hapottaa. Ulkona muun liikenteen seassa ainakin minulla on se ongelma, että en uskalla vetää niin kovaa kuin jaksaisin. Trainerilla on hankalampi kolaroida tai itse muuten törttöillä ja kaatua, joten minäkin uskallan polkea sen minkä jaloistani pääsen.  Talviaikaan toki traineria tulee käytettyä varmasti paljon enemmän kuin näin kesällä. Pakko tuonne ulkoilmaankin on päästä, vaikkei kaikista lenkeistä aina ihan kaikkea tehoa irti saisikaan.

Uintia mahtui viikkoon vain yksi kerta, mutta se oli sitäkin antoisampi kerta. Tekniikkaopetusta ja vain pienelle 3 hengen ryhmälle, eli sain hyvinkin henkilökohtaista opastusta ja vinkkejä. Mitään pahaa tekniikkavirhettä minulla ei kuulemma vapaauinnissa ole, vaan uinti vaatii enemmänkin vain kilometrejä ja kokemusta tuekseen. Olipa kiva kuulla! Tutustuin samalla ensimmäistä kertaa Helsingin legendaariseen uimastadioniin. Olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuosia, mutta uimastadionilla en ole koskaan ennen käynyt. Noloa! Nyt sekin on koettu ja oikein kivaksi uimapaikaksi todettu. Omassa lähiuimahallissani on 25m rata, joten uimastadionin 50m rata oli suorastaan luksusta! Kerta ei varmasti jää viimeiseksi.

Viikon pääjuoksutreeninä oli 8*600m:n vedot 400m:n palautuksella. Tämän lisäksi juoksin yhden yhdistelmätreenin (25km pyöräilyä alle, päälle 4,5km juoksua), sekä yhden lyhyen 3,5km verryttelylenkin. Juoksuun pitäisi taas alkaa panostaa enemmän, mikäli haluaisin osallistua kesällä vielä johonkin puolimaraton-tapahtumaan ja myöhemmin syksyllä tämän vuoden toiselle maratonille.

Omaa lomaani vielä odottelen, mutta tällainen oli minun viime viikkoni treenien suhteen. Omasta mielestäni kivan monipuolista.

Nolla kilometriä juoksua

Elokuu on pitkällä, koulut alkaneet ja arki palannut. Viime viikolla vielä lomailin, mutta maanantaina oli palattava sorvin ääreen. Olin suunnitellut viimeisestä lomaviikosta kunnon treeniviikkoa, mutta kuten arvata saattaa, suunnitelmat eivät aina toteudu. Viime viikon saldona oli nolla kilometriä juoksua. Ei viikko loppujenlopuksi ihan treenitönkään ollut, eli eipä syytä huoleen. Tiistaina vaan iski paha kurkkukipu, joka vieraili luonani perjantaihin saakka. Sen kummemmaksi flunsaaksi tauti ei taaskaan mennyt, mutta kurkku oli välillä tosi kipeä ja olokin nuutunut. Oli siis pakko ottaa iisisti. Treeniviikko näytti lopulta tältä:

Maanantai: pyöräily 34 km (1,5h)
Tiistai-Perjantai: Lepo
Lauantai: pyöräily 49 km (2,5h)
Sunnuntai: rullaluistelu 25,5 km (1,5h)

Kaikenkaikkiaan määrää kertyi ihan hyvin, kaikki liikunta oli kuitenkin peruskestävyyttä, eli en heti kurkkukivusta toivuttuani lähtenyt repimään, vaan lauantain ja sunnuntain lenkit olivat kunnollisia fiilistelylenkkejä. 49 kilometrin pyörälenkillä ehtikin nähdä monenlaista maksemaa. Olin niin ihastuksissani pyöräillessäni hiljaisia kyläteitä pitkin. Nämä olivat kuitenkin sen verran isompia teitä, että olivat asfaltoituja. Kyllä kelpasi! Ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista lenkeistä. Lenkin varrella ohitin ratsastajia, tien viereisellä pellolla heinää syöviä lehmiä, koiranulkoiluttajia ja yhden ihmisen, kenellä oli mukana sekä koira että kissa. Kissa kulki vapaana muutaman metrin päässä emännästään. Hellyyttävä näky.

Sunnuntain rullaluistelulenkki oli kesän ensimmäinen. Kivaa puuhaa sekin, mutta hieman on alkanut iän karttumisen myötä vähän pelottaa. Rullaluistimilla kun pääsee aika kovaa, siitä vauhdista jos kaatuu, niin jälki ei välttämättä ole kaunista katseltavaa... Loppulenkistä koinkin pieniä kauhun hetkiä, kun jarrupalan ja viimeisen renkaan väliin meni alamäessä iso kivi. Viimeinen pyörä ei pyörinyt enää ja toinen jalka tuntui jäävän toisesta jalasta jälkeen. Onneksi älysin alkaa jarruttamaan jarrupalalla ja sain vauhdin pysähtymään, enkä onneksi kaatunut! Aika lähellä se oli! Muistona kesän ensimmäisestä rullaluistelulenkistä on mojova rakkula jalassa. Auts!

Tämän viikon aloittelin leppoisasti jälleen lepopäivällä ihan käytännön syistä johtuen. Maanantaina oli vain muuta menoa. Tiistaina kävimme uimassa uimahallissa illalla, mutta koska olin liikkeellä lasten kanssa, en päässyt itse kunnolla uimaan. Melkein levoksi meni siis vielä tiistaikin. Eilen keskiviikkona olin aamulla joogassa ja illalla tein vielä kotona kahvakuulalla lihaskuntoliikkeitä. Tänään palasin viimein juoksun pariin ja ei kulkenut. Ei kulkenut yhtään! En tiedä johtuiko juoksun kulkemattomuus eniten eilisillan kahvakuulailusta kipeytyneistä reisistä, aikaisesta ajankohdasta (juoksin työmatkaa aamulla ennen seitsemää), vai ihan vaan korvien välistä! Toivottavasti seuraava juoksulenkki kulkee paremmin!

Hymy korvissa

Aika lentää kuin siivillä. Viimeinen viikko elokuuta on menossa ja ainakin säiden puolesta tuntuu aivan siltä, että syksykin on saapunut tai ainakin kolkuttelee jo ihan ovella. Treenailut ovat sujuneet ihan mallikkaasti,  vaikka viikonlopuille onkin ollut kalenterissa ihan muuta äksöniä. Marjojen poiminnasta ja mehustuksesta kestittäviin vierailijoihin.

Alla vähän fiilistelykuvaa talven varalle säilötyistä herukkamehuista:

Menneen parin viikon aikana olen käynyt molemmilla viikoilla juoksemassa kolme kertaa, muutaman kerran pyöräilemässä ja myös tatamilla kamppailemassa. Juoksulenkit eivät olleet treenimielessä parhaalla mahdollisella tavalla suunniteltuja, sillä viikkoon mahtui yksi lyhyt, vain 4 kilometrin, pikäpyrähdys (ajattelin ajan puutteessa, että parempi lyhytkin pyrähdys kuin ei lenkkiä ollenkaan ja kaksi minun mittakaavassani keskipitkää kevyttä lenkkiä. Toinen pituudeltaan 9 km, toinen 12 km. Näin siksi, että onnistuin saamaan samalla viikolla kaksi kertaa juoksuseuraa.

Eilen korjasin hieman jo viime viikon "puuttelliseksi" jääneitä juoksutreenejä juoksemalla reippaalla temmolla 9 kilometrin lenkin. Nokkelimmat heti huomaa, että samat kilometrimäärät lenkkiä kohden tuppaavat minulla toistumaan. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on muutama vakiolenkki, mitä kiertelen. Yksi on mitaltaan 6 km, toinen 9 km, kolmas 12km ja neljäs 15 km. Tästä 9 km:n lenkistä on muodostunut nyt lemppari. Saan juostua tämän 9 km niin, että valtaosa matkasta on hiekkatietä. Aikamoista luksusta täällä betoniviidakossa. Tuolla lenkillä tuntuu aivan siltä, kuin juoksisi maalla. Ympärillä on viljapeltoja ja metsää. Siellä sielu ja mieli lepää ihan todella.

Sitten aiheeseen nimeltä pyöräily. Kirjoitin jo keväällä blogissanikin, miten suoraan sanottuna kuolailen kunnollisen cyclocrross tai maantiepyörän perään. Lopulta pyöräkuume kasvoi niin suureksi, että siihen ei auttanut enää muu lääke kuin astelu polkupyöräliikkeeseen. Lopullinen valinta oli lopulta pyöräilyä harrastavia konsultoituani maantiepyörä. Odottavan aika tuntui todella pitkältä, kun pyörää joutui odottelemaan tilauksesta vielä parisen viikkoa. Nyt pyöräkuumeeni on kuitenkin taltutettu ja ensimmäiset maantiepyörälenkit tehty. Tunnen päässeeni nyt tutustumaan ihan uuteen lajiin. Pyörän kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman vielä lisää treeniä, mutta eron etenkin ylämäkivauhdeissa on huomannut heti ensimmäisestä lenkistä lähtien. Hauskinta on ollut huomata, että monet vastaantulevat maantiepyöräilijät tervehtivät. Kiva tapa sanoisin. Pyörä(ily)huumasta johtuen hymy on ollut viimeaikoina erityisen leveä, suorastaan korviin saakka.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, mainitsen vielä, että kävin taas oman jo tutuksi tulleen fysioterapeuttini luona. Tällä kertaa keskityttiin lantion tukeen. Sain taas seuraavaksi neljäksi-viideksi viikoksi kotitreeniohjeet. Olen siis viime keväästä saakka käynyt säännöllisesti fysioterapeutin luona. Juoksutekniikastani löytyi virhe, jota ollaan nyt pyritty korjaamaan kehittämällä ja treenamalla oikeita lihaksia. Pyritään siihen, että askel rullaisi aina ukkovarpaan nivelen yli, eikä polvi pääsisi
mvääntymään sisään päin. Kesän aika on treenattu niin lonkankoukistajia kuin syviä pakaralihaksiakin. Nyt siirryttiin lantion alueen treenaamiseen.

Toisenlaisissa maisemissa

Viime viikko tuli vietettyä vähän erilaisissa maisemissa. Olimme koko perheen voimin viikon Kreikassa Kosin saarella. Viikko on siis pääasiassa mennyt rentoutumisen merkeissä. Mutta, kuten blogitekstien rivien välistä on ehkä saattanut pystyä lukeakin, en välttämättä ole rannalla makailevaa sorttia. Eli vaikka perinteisessä rantalomakohteessa olimmekin ja vietimme aikaa myös hotellin uima-altaalla, joka päivä teimme myös jotain muuta. Kävelimme paljon Kosin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla, hyppäsimme välillä kaupunkijunan kyytiin ja pariksi päiväksi vuokrasimme myös auton ja huristelimme saarta päästä päähän poiketen välillä ihastelemassa maisemia vuoren rinteillä. Kapeat serpentiinitiet olivatkin aika hurjia. Etenkin kun lähdimme käymään pienessä Zian kylässä. Laitoimme paikan navigaattoriin ja lähdimme matkaan. Perillä tajusimme, että navigaattori opasti perille suorinta tietä. Tämä tie ei tietenkään ollut se vuoriston suurin ja levein tie, vaan loppua kohden pelottavan kapea. Loppumatkalla nousin pois auton kyydistä ja kävelin edeltä katsomassa, mahtuuko auto varmasti tulemaan kylään perille saakka. Mahduttiin! Alaspäin osasimme sitten tulla vähän suurempaa tietä.

Zian kylän lisäksi kävimme Therman kuumalla lähteellä. Vanha kansa uskoo, että kuumassa lähteessä pulahtaminen parantaa sairauksia ja nuorentaa kymmenellä vuodella. Lähteellä tuoksui voimakkaasti rikiltä ja lähde oli aivan täynnä ihmisiä, joten pulahtaminen jäi tällä kertaa väliin. En siis myöskään nuorentunut reissussa.

Eräänä päivänä vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme pitkin rantakatua edes takaisin. Tarkistimme kilometrit sekä kartalta että vielä auton mittarista ja noin 20 kilometriä sinä päivänä pyöräilimme. Aikuisille ei tietenkään mikään ihmeellinen suoritus, mutta jälkikasvulle nostan hattua. Kertaakaan ei kuulunut lauseita "en jaksa polkea" tai "milloin ollaan perillä". Kosin kaupungissa näkeekin turisteja paljon polkupyöräilemässä, sillä kaupungissa on hyvät erikseen merkatut pyöräväylät. Myös polkupyörävuokraamoja on melkeinpä vieri vieressä. Maantiepyöräilijöitä näkyi vain muutamia, kun autolla saaren päätietä ajelimme, pääasiassa pyöräilijät olivat "normaaleja" turisteja, ei niinkään varsinaisesti pyöräretkeilijöitä. Johtuu ehkä ajankohdastakin. 30 asteen helle ei välttämättä pyöräilijöitä enää houkuttele.


Kävelyretkillä kävimme myös katsomassa kiviä, kuten lapset näitä raunioilla vierailuja nimittivät.

Ja pakolliset aurningonlaskukuvatkin täytyi tietysti reissussa napsia:

Myös alla oleva maisema tuli viikon aikana tutuksi. Tällaisen varjon alla tuli istuskeltua ja lueskeltua samaan aikaan kun lapset polskivat sielunsa kyllyydestä hotellin uima-altaalla. Mukava lomareissu takana. Vielä viikko lomaa ennen töihin paluuta. Onneksi sää näyttää täällä Suomessakin tällä hetkellä ihan samalta kuin Kreikasta. Saadaan jatkaa lämmöstä nauttimista. Ehkäpä tällä viikolla pääsen jo kuntoilunkin suhteen palailemaan enemmän normaaliin tilanteeseen. 

Takana hyvä treeniviikko

Kuten otsikko sanookin, takana on hyvä treeniviikko ja edessä varmasti samanlainen, mikäli minulta kysytään. Parit treenit kamppailulajin puitteissa tatamilla, pari kuuden kilometrin juoksulenkkiä (jee!), pitkä pyörälenkki ja viikonlopun päätteeksi vielä reipas kävelylenkki, kun kerrankin sain lenkkiseuraa.

Kuten olen aikaisemmin jo sanonutkin, nyt keväällä minulle on iskenyt kova maantie- tai cychlocross -pyöräkuume. Kuumetta nostaakseni ja pyörän hankintaa paremmin perustellakseni, olen nyt pyrkinyt pyöräilemään edellisvuosia enemmän. Lauantai-iltana otin taas pyörää sarvista ja kävin tekemässä vajaan parin tunnin pyörälenkin (38 km). Keskivauhtia vähän hiljensi se, että paikoitellen en ihan tiennyt, missä olen ja olenko varmasti menossa oikeaa tietä oikeaan suuntaan.  Ajoittaisesta suunnattomuudesta huolimatta yhdellä sanalla sanoen, ihanaa! Harmi, että en tajunnut ottaa reitiltä yhtään valokuvaa. On sen verran uutta tämä bloggailu, että tahtoo jäädä kuvat vielä ottamatta. Pyörässäni on kaksipuoleiset polkimet, eli toisella puolella lukko, toisella puolella tavallinen poljin. Minusta tuntuu, että pyöräilytekniikkani ei ole ihan kunnossa, vaikka lukkopolkimia käyttäisinkin. Tuntuu edelleen, että työnteko on polkemista eikä pyörittämistä, niin kuin pitäisi. Lisäksi luulen, että yritän ajaa koko ajan liian suurilla vaihteilla, jolloin ajamisesta tulee puristamista. Yritin lenkilläni kiinnittää huomiota enemmän tekniikkaan. Pienempiä vaihteita ja kunnollinen pyöritys polkimilla. Yllättävän vaikeaa :)

Kävin viikolla myös alaraaja-analyysissä. Pääsin kävelemään ja juoksemaan juoksumatolle. Suoritukseni videoitiin ja pääsin myös itse näkemään tekniikkani. Syy siihen, miksi jaloissa on ollut ongelmia, taisi nyt löytyä. Tekniikassani on paljon hyvää, mutta myös puutteita. Pahin ongelma on, että ikäänkuin pyöräytän jalkateräni ulkokautta joka askeleella. Tämä pyöräytys näkyy jo kävelyssä, korostuen juoksussa. Ilmeisesti tämä johtuu sekä nilkan että lonkankoukistajan heikkoudesta. Lisää jumpaa ja lihasten vahvistamista siis tiedossa! Nyt alkuun sain ohjeeksi tehdä yhdistettyjä kävely-juoksulenkkejä siten, että kävelen kansi minuuttia ja senjälkeen juoksen minuutin ja lenkki loppuun näitä toistaen. Välissä olevat juoksupätkät sitten hölkkää kovempaa, koska hieman kovemmassa juoksussa tekniikka on automaattisesti parempi.

Tällä viikolla treenit painottunevat tatamin puolelle, sillä lauantaina on edessä vyökoe. Kummasti nuo kokeet tahtoo etukäteen vähän jännittää ja ahdistaakin. Adrenaliiniboosti kokeen aikana tsemppaa kyllä vaaditut tekniikat viimeiseen iskuunsa. Toivottavasti näin tälläkin kertaa ja lauantaina voin hymyillä yhtä astetta korkeamman vyön kanssa kilpaa :) Aurinkoista ja lämmintä alkuviikkoa!

Kevään tuoksua ilmassa

Kevättä on ilmeisesti ilmassa monellakin tapaa. Kuulostaa varmasti hassulta, mutta monesti keväällä itselleni käy niin, että juoksemisen sijasta pyöräily alkaa kiinnostaa enemmän. Viikonloppuna kävin jälleen pyöräilemässä. Aurinko paistoi lämpimän näköisesti pyöräilykamppeita pukiessani. Ensimmäiset viisi kilometriä sainkin polkea aurinkoisessa säässä, mutta sitten huomasin juuri puöräilysuunnassa mustia pilviä. Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä suunnittelemaani suuntaan. Tasan lenkin puolivälissä taivaalta alkoi tulla vähän räntää ja rakeita. Hetken päästä samaa tavaraa tiputteli taivaalta ihan kunnolla. Tietenkään minulla ei ollut päällä mitään vettä pitävää, koska lähtiessä paistoi aurinko! Vaikka sade ei kestänytkään kauaa, ehti se kastella pyöräilijän sen verran läpikotaisin, että kotona ensimmäinen asia oli laittaa sauna lämpenemään. Heti kolmantena asiana kuivien vaatteiden pukemisen jälkeen oli saatava lämmin kuppi kaakaota.

Jo monena kesänä olen haaveillut vähän paremmasta pyörästä, siis sellaisesta, jossa on kapeammat renkaat ja jolla pääsisi ihan oikeasti vähän lujempaa. Tänä keväänä polkupyöräkuume on noussut jo sen verran pahaksi, että olen käynyt pyöräliikkeissä niinsanotusti potkimassa renkaita. Sen verran haave on selkiytynyt, että ehkäpä minulle sopiva pyörä olisi joko cyclocross- tai maantiepyörä. Tällä hetkellä vaakakuppi on kallellaan ensiksi mainitun suuntaan ihan vaan sen takia, että siihen pyörään saa tarvittaessa ainakin lokasuojat. Myös tavarateline voisi joskus olla tarpeellinen. Lisäksi netissä on tullut surffailtua ja kuolailtua  ihan kiitettävästi erilaisia pyöräsivustoja, vaikka luulenkin, etten uskalla pyörää tilata, vaan mikäli ostopäätös syntyy, kaupat tehdään ihan oikeassa liikkeessä asiantuntevan myyjän kanssa.

Koskaan en ole maantiepyörää tms. päässyt edes kokeilemaan. Tiedä sitten saako sillä vaan tapaturmia aikaiseksi... Vauhtia ja vaatallisia tilanteita. On ilmeisesti jonakin päivänä lähdettävä uudelleen pyöräliikkeisiin ja uskaltauduttava kokeilemaan molempia pyörälaatuja.