maanantai 20. toukokuuta 2019

Prahan maraton

Prahan maraton juostiin tänä vuonna sunnuntaina 5.5. Matkustimme juoksuporukan kanssa paikalle Finnairin aamukoneella edellisenä päivänä. Heti hotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme kohti expoaluetta. Paikalle pääsimme hotellilta kätevästi ratikalla. Ratikka oli täynnä juoksijoita, joten eipä tarvinnut paljon itse alkaa arpomaan oikeaa pysäkkiä. Oikean pysäkin huomasi kanssamatkustajien levottomasta liikehdinnästä. Expoalue oli hallissa, joten tilaa riitti mukavasti. Missään kohdassa ei tarvinnut ainakaan lauantaina jonotella. Numerotiskejä oli järjestetty mukavasti, paidat ja yllätyksenä jaetut juoksutakit sai noutaa toiselta tiskiltä. Naisille ja miehille oli omat jononsa. Naisia oli ainakin numeroita ja paitoja noutamassa samaan aikaan silmiinpistävän vähän.

Lähtökohdat eivät taaskaan olleet ihan maratonin suhteen optimaaliset. Harjoittelu oli kyllä mennyt kivasti, kunto tuntui hyvältä ja olin saanut tehtyä sekä suunnittelemani pitkät lenkit, että ohjelman mukaiset reippaat lenkit. Koivun kukinta vaan tuli jälleen sotkemaan valmistautumista juuri kisaa edeltävällä viikolla täydellä volyymilla. Hoitavan astmalääkkeen lisäksi vedin avaavaa sen minkä uskalsin. Silti keuhkoissa oli ahdistava tunne. Päätin, että lähden juoksemaan sillä mentaliteetilla, että aika on kakkosprioriteetila, kunhan maaliin pääsen. Lauantaina heti Prahaan päästyäni astmaoireet alkoivat kuitenkin helpottaa - koivun siitepölyä siellä ei enää ollut. Alkoi tuntua lupaavammalta myös juoksun suhteen!

Lauantai-iltana kävimme kahdeksan hengen juoksuporukalla varsin laadukkaassa italialaisessa ravintolassa syömässä. Hintataso on Prahassa edelleen varsin edullinen. Koko porukan ruuat ja juomat maksoivat alle 100 euroa yhteensä.


Maratonaamu valkeni puolipilvisenä, mutta varsin viileänä. Kun kahdeksan maissa lähdimme hotellilta suunnistamaan kohti lähtöpaikkaa, lämmintä oli tuskin paljon paria astetta enempää. Itselläni oli juoksuvaatteiden päällä jätesäkki, toimi lämmikkeenä yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Toimii sekä sateella, että viileällä ilmalla. Juoksuvaatteiksi valitsin pitkät juoksutrikoot, pitkähihaisen juoksupaidan ja pannan.


Lähtöpaikalla vielä pakolliset bajamajajonotukset ja ei kun omaan lähtökarsinaan odottamaan lähtölaukauksen pamahtamista. Parilla juoksukaverilla oli sama karsina ja tavoiteajatkin samat, joten lähdimme juoksemaan yhdessä. Varoittelin kyllä jo etukäteen, että en välttämättä ole mukavaa seuraa joka hetki, jos sopiva angsti tulee päälle.

Ensin ensimmäinen kymppi, sitten toinen. Kulki kevyesti. Vähän joutui jopa toppuuttelemaan menoa, ettei vauhti ylly liian kovaksi ja noutaja tule samalla tavalla kuin Amsterdamissa syksyllä. Kahden kympin kohdalta alkoivat mielestäni tylsät pätkät, kun juostiin aina muutama kilometri eteenpäin ja käännös 180 astetta ja samaa suoraa takaisin. Näillä pätkillä ei ollut pahemmin sen kummemmin yleisöä kuin mitään nähtävääkään.


Vauhti alkoi pikkuhiljaa hiipua. Puolessa välissä olin vielä hyvässä 4.12 - 4.13 loppuaikaa lupailevassa vauhdissa, mutta vauhti tippui vaikka miten yritti. Juoksukaveri oli jäänyt matkasta ja toinen samassa porukassa hetken juossut kaveri paineli sen verran kovempaa, että en pysynyt kyydissä. 

Suurimmat vauhdin tiputukset olivat välillä 30-40km. Viimeiset kilometrit menivät taas paremmin ja tällä kertaa juoksuporukan kannustusryhmän tarjoamaa olutta en edes huomannut lähellä maalia, kun pinttelin ohi, minkä jaloistani siinä vaiheessa pääsin. Maalissa loppuajalla 4.23.56. Oma ennätys parani yli 6 min (vanha 4.30.33). Sietää olla ihan tyytyväinen. Parannettavaa siis vielä jää siihen, että jaksaa samalla vauhdilla loppuun saakka. Totaalikatastrofiin päättyneeseen syksyn Amsterdamin maratoniin aikaparannus melkein puoli tuntia. Itse koen, ettei alkuvauhti ollut liian kova. Ehkä pää vaatii vielä lisää treeniä, että pystyy painamaan samaa tahtia silloinkin, kun alkaa jo painaa. Palautuminen on lähtenyt nopeasti käyntiin. Jalat eivät ole olleet lähellekään niin pahassa juntturassa kuin syksyllä Amsterdamissa.

Maalissa sain kaulaani hienon mitalin ja hartoilleni avaruuspeiton. Alueelle, josta olisi saanut jotain pientä syötävää, en jaksanut kävellä, koska reitti hotellille kääntyi ennen sitä. Menin suoraan hotellille. Hotellilla olin hetken huonovointinen, mutta tuoremehu ja suolapähkinät helpottivat oloa nopeasti.


Plussat ja miinukset Prahan maratonilta

+ Toimiva numeroiden haku
+ Yllätyksenä jaettu juoksutakki
+ Hyvin ohjattu/merkattu reitti. Juoksija sai vain juosta, ei tarvinnut miettiä, minne reitti menee
+ Paljon kannustajia keskustassa
+ Hieno mitali

- Suhteellisen paljon epätasaista alustaa, mukulakiviä ja ratikkakiskoja
- Ne pätkät, missä juostiin ensin muutama kilometri yhteen suuntaan ja käännyttiin takaisin samaa reittiä
- Vaatimattomat tarjoilut maratonin jälkeen, maalissa sain käteeni vesipullon. Esim. tuoremehu heti maalissa, olisi ollut kiva. Nyt tarjoilut olivat niin kaukana, etten edes viitsinyt sinne saakka kävellä. Kuulopuheiden mukaan siellä oli tarjolla banaania ja limua.

Maratonin jälkeen vuorossa oli tietenkin asiaan kuuluvat kuohujuomat ja maratonillallinen hyvässä seurassa. Maanantai ja tiistai oli vielä aikaa nähtävyyksien katselua ja ostosten tekemistä varten. Prahan linnalle johtavat portaat, varsinkin alaspäin tultaessa, ovat nannaa maratonin juosseille jaloille. Prahan linnalta oli kuitenkin mahtavat näkymät yli Prahan kaupungin, joten nouseminen ja laskeutuminen todellakin kannatti.



Pyhän Vituksen katedraali oli näkemisen arvoinen sekin. Jonot ulkopuolella näyttivät pahalta, mutta jono liikkui loppujen lopuksi nopeasti, eikä jonossa tarvinnut kauaa seisoskella.


Turistimyymälästä löytyi käsin maalatut kahvikupit. Ihan pakko oli ostaa nämä kotiinviemisiksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti