Tehdyt vai tekemättä jääneet treenit?

Kesän pääkisa, Joroinen, lähestyy kovaa vauhtia. Aina, ihan aina, ennen kisaa alan panikoida. Joka kerralla tuntuu, että valmistautuminen on ollut huonoa. Mietin niitä treenejä, mitkä ovat jääneet syystä tai toisesta tekemättä. Olin sairaana kesäkuussa, oli jalkavammaa talvella, lasten kanssa oltiin alkukesästä viikonloppureissussa ja Bulgarian reissunkin takia jäi avaintreenejä tekemättä.

Harvemmin muistan, että tulin lähteneeksi lenkille talvipakkasessa:

Lähdin treenaamaan jouluna tapaninpäivänä:

Kello herätti vähintään pari kertaa viikossa koko talven kukonlaulun aikaan, jotta ehdin aamutreeneihin:

Organisoin ja järjestelin. Kuljetin aamulla pyörän junassa monta kertaa, jotta voin iltapäivällä lähteä suoraan töistä pyörälenkille:

Hiihdin ja juoksin myös pääsiäisenä:

Krapulan sijasta juoksin myös juhannuksena:

Vaikka lähdinkin kisaan valmistautumisen suhteen "huonoon aikaan" lomamatkalle, juoksin sielläkin kuusi lenkkiä:

Olen ajanut Helsingin sisäiset matkat yhden käden sormilla laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta kaupunkipyörällä. Pelkästään näistä on kertynyt pyöräilyä yli 300 kilometriä tämän kevään ja kesän aikana. Ei nyt treeniä, mutta hyvää palauttavaa höntsää ja raitista ilmaa vähintään:

Haluan uskoa, että nämä valinnat kantavat ensi viikonloppuna Joroisilla, vaikka tietenkin elämässä on ollut muutakin ja aina välillä jokin avaintreeni on jäänyt tekemättä. En tiedä johtuuko tämä kisojen alla tuleva panikoituminen huonosta valmistautumisesta jotenkin siitä, että koen olevani enemmän treenaaja kuin kisaaja. Nautin suunnattomasti treenaamisesta, eivätkä kisat ole ollenkaan pääasia, vaikka monta kertaa maaliviivalla onkin herkistytty, kun on tullut ylitettyä itsensä.

Vantaan kisassa alkukesästä ärsyynnyin kaksiosaiseen kisa-asuun, koska se tahtoi vähän rullaantua ylöspäin ja vatsa ja selkä jäi välillä paljaaksi. Kun ei ihan mallinmitoissa ole, niin tunne on, että makkara paistaa paljaana. Sen vuoksi tilasin itselleni yksiosaisen hihallisen kisa-asun. Sain vielä näin loppukaudesta hyvään alehintaan. Nyt enää jännitän, nouseeko Valvatuksen veden lämpötila yli 22 asteen, jolloin märkäpuvun käyttö on kielletty. Silloin myös hihallinen kisa-asu on uintiosuudella kielletty. Mikäli tämä on kielletty, en voi tätä tietenkään käyttää. Joroisille lähtee siis kaksi kisa-asua matkaan. Testilenkin perusteella ainakin pyöräosuus tulisi tässä asussa taittumaan mukavasti, vaikka pehvan säämiskä onkin kovin ohut.

Instagramissa (@triathlonmirja) esittelinkin hienon niskani. Unohdin rasvata niskan keskiviikon avovesiuinnille ja näin mahtavan hiertymän sain niskaani! Ehkäpä taas seuraavalla kerralla muistan...

Huomiselle on luvassa näillä näkymin uintia ja pieni juoksu. Sen jälkeen alkaa kisaviikko ja kisaviikon kevennykset.

Juoksua Sunny Beachilla Bulgariassa

Ehkäpä monellekaan Bulgarian Sunny Beachille matkaavalle ei ensimmäisenä tule juoksulenkkien tekeminen mieleen. Itselläni ei tässä elämäntilanteessa ole mahdollisuutta lähteä erillisille treenilomille, vaan lomamatkat on tehty yhdessä perheen kanssa. Tänä vuonna olimme matkan varaamisen kanssa todella myöhään liikkeellä, joten meidän budjetillemme mahdollisia lomakohteita oli enää vähän jäljellä. Toisaalta olemme kolunneet pakettimatkoilla Euroopan rantalomakohteita 12 reissun verran, joten aika monta paikkaa on jo nähtykin. Siispä kohteeksemme valikoitui Bulgaria ja Sunny Beach. Koska kesän pääkisa Joroisilla lähestyy, minun ei ollut vara maata koko viikkoa pelkästään uima-altaalla tai meren rannalla. Oli pakko vähän tehdä jotain treeniin viittaavaakin. Sen vuoksi pakkasin matkaani myös juoksuvarusteet. Päätin ottaa loman juoksuviikkona. Jos ei muuta, niin ainakin tottuisin juoksemaan helteisessä säässä.

Olimme perillä Sunny Beachilla torstain ja perjantain välisenä yönä heti puolen yön jälkeen juhannuksen jälkeisellä viikolla. Saavuttuamme perille hotelliin, menimme suoraan iltapesujen jälkeen nukkumaan. Ensimmäinen päivä meni uima-altaisiin, lähirantaan ja rantakatuun tutustuessa. Ennen illallista päätin kuitenkin käydä ensimmäisellä juoksulenkilläni. Tutkin vähän google mapsin avulla, minne päin minun kannattaisi suunnata. Päätin juosta Nessebariin. Kartan mukaan sinne oli matkaa vajaat 5 kilometriä. Ensimmäisellä lenkilläni juoksin uuteen Nessebariin asti, mutta en vanhaan kaupunkiin saakka. Lenkin mitta jäi seitsemään kilometriin, mutta se oli oikein sopivasti rankan matkapäivän jälkeen. Olinhan ennen lentoa ollut ihan normaalin työpäivän jo töissäkin. Reitti Nessebariin oli juoksemiseen oikein hyvä. Pääasiassa kevyen liikenteen väylää. Ilta-aikaan väylällä oli paljon ihmisiä liikkeellä. Aamuisin oli juoksemisen kannalta helpompaa, kun muita liikkujia oli vähemmän.

Myöhemmin viikolla juoksin myös edestakaisin rantakadulla, joskin ilta-aikaan väkeä oli niin paljon, että välillä oli vaidettava kävelyksi. Juoksin myös Nessebarin vanhaan kaupunkiin johtavalle sillalle saakka parina päivänä. Sinne oli näin upea reitti Nessebarin uudemman osan reunaa pitkin:

Nessebarin vanhaan kaupunkiin vievän sillan juurelle oli hotelliltamme n. 4.3 kilometriä. Kun siellä kävi kääntymässä, sai minun hellesään vauhdillani melkein tunnin lenkin.

Lenkeillä tuli tietysti otettua myös pakolliset lenkkiselfiet.

...ja lenkin jälkeen "mulla on kuuma" -selfie.

Juokseminen oli siis yllättävän hyvinkin mahdollista Sunny Beachilla. Loppujen lopuksi juoksin 7 päivän loman aikana 6 lenkkiä, joista yksi oli vain parikymmentäminuuttinen "lyhytkin on parempi kuin ei mitään" -lenkki ja muut 45-60 minuuttisia. Olin oikein tyytyväinen, ettei loma mennyt treenien suhteenkaan ihan ohitse. 

Muuten Sunny Beach ei rantalomakohteena noussut omille top-listoilleni. Omaan makuumme kohde oli liian turistirysä, eikä siellä ollut oikein mitään nähtävää. Joskin kaikenlaista aktiviteettia oli turisteille alueella järjestetty tivoleista vesiaktiviteetteihin ja trampoliineihin asti. Silti kaipaan lomalta myös jotain vähän muutakin kuin pelkkiä hotelleja vieri vieressä. Mutta loma on loma! Monta mukavaa hetkeä kohteessa silti vietimme.

Burgasissa kävimme bussilla Sunny Beachilta pari kertaa. Kaupunki oli ihan viehättävä ja edullinen. Söimme toisella kertaa illallisen Burgasissa mielestämme ihan laadukkaassa ravintolassa. Hintaa koko perheen illalliselle tuli 66 levaa (noin 40 euroa) viineineen ja muine ruokajuomineen.

Kun viikon loman jälkeen saavuimme kotiin seuraavana aamuna oli ihana keittää supisuomalaista kaurapuuroa! Ja maistupa hyvältä! 

Kaikenkaikkiaan reissu oli ihan onnistunut ja etenkin juoksulenkkeihin olen tyytyväinen. Tänään viikon pitkällä juoksulenkillä juoksu kulki todella kevyesti, liekö syynä viikon juoksupainotteisuus. Kulkisipa kehden viikon päästä Joroisilla juoksu yhtä hyvin!

Ketjut kireällä - kesän pisin pyörälenkki

Turun puolimatka lähestyy. Pelko lisääntyy. Jännittää. Toisena päivänä olen luottavainen, että pääsen kyllä maaliin omalla vauhdillani, toisena päivänä pelkään, että takuulla en jaksa. Näissä tunnelmissa lähdin viime sunnuntaina polkemaan kesän pisintä lenkkiä. Olin jo etukäteen ajatellut, että ennen Turkua haluan tehdä yhden yli sadan kilometrin pyörälenkin. Eniten pääni takia. Samalla tavalla tein ylipitkiä juoksulenkkejäkin ensimmäiselle maratonilleni valmistautuessani vuonna 2015.

Mieheni lupautui pyöräilyseuraksi osalle matkaa. Hän halusi kuitenkin katsoa televisiosta myös formulat, joten päädyimme tekemään niin, että pyöräilin formuloiden ajan itsekseni ja tulin sitten hakemaan mieheni mukaan. Hän pyöräili kanssani reilut 40km ja tässä vaiheessa oma mittarini näytti lukemaa 88km, joten pientä välipalaa (banaani ja urheilujuomaa) nautittuani, säntäsin vielä kolmannelle kierrokselle. Lenkin lopuksi aikaa oli kulunut vähän yli 4 tuntia ja matkaa kertyi 108.8 kilometriä. Tämä lenkki sujui ihan mukavasti, ilman mitään ongelmia. Silti aika kaukaiselta tuntui ajatus, että tuon pyöräilyn jälkeen olisi vielä lähtenyt juoksemaan puolimaratonia. Eli en loppujen lopuksi tiedä, oliko tuo nyt pään takia niin hyvä juttu vai ei.... Tällä viikolla tavoitteenani onkin pyöräillä alle parin tunnin lenkki ja juosta sen päälle. Pakko saada varmuutta myös pään sisälle, että kyllä minä selviän!

...ja näiden muutaman pidemmän pyörälenkin jälkeen jalat näyttävät tosi fiksuilta tavallisissa shortseissa 😂

Uintiblokkia seuraa pyöräilyblokki

Tämä vuosi alkoi uintikunnon kasvattamiseen tähdänneellä uintiblokilla ja polskinkin altaassa niin, että evien kasvaminen selkään alkoi olla jo todennäköistä. Harmi kyllä, osasin sössiä 200 metrin uintitestin blokin jälkeen niin, että aika ei parantunut. Kylläpä osasi mokoma 3 sekuntia masentaa! Uintiblokkia seurasi kevyt viikko, jonka sitten otinkin ihan kunnolla levon kannalta, kun sairastuin flunssaan. Flunssa oli onneksi viikossa ohi ja pääsin muun treeniryhmän tavoin pyöräilyblokin kimppuun.

Pyöräblokki alkoi FTP-testillä. FTP (Functional Treshold Power) -testi on pyöräilijöille tuttu testi, jolla mitataan maksimaalinen keskiteho (watit), jota pystyy ylläpitämään tunnin ajan. FTP-testin ehkä suosituin muoto on 20 minuutin testi, josta saatu tulos kerrotaan luvulla 0.95 ja saadaan FTP. Tein testin elämäni ensimmäisen kerran syksyllä ja silloin tulokseksi tuli 164 wattia. Se on tosi surkea tulos, mutta mitäpä muutakaan se aloittelevalla triathlonistilla olla. Nyt oli aika uusia testi. Lähdin rohkeasti matkaan ja pyrin pitämään watit koko ajan yli 200. Ei ihan onnistunut vielä tällä kertaa. Jaksoin pitää yllä yli 200 wattia 8 minuuttia, sitten tuli noutaja. Pyöritin testi kuitenkin loppuun saakka, mutta watit laskivat loppua kohden. Testitulos kuitenkin parani ja se on nyt 178. Ihan hyvä parannus kuitenkin. Katsotaan tilanne taas uudelleen pyöräblokin jälkeen.

FTP-testin avulla voidaan oman kehityksen seuraamisen lisäksi määritellä harjoitustasoja samalla tavalla kuin sykkeen perusteellakin. FTP-testin hyödyntäminen harjoittelussa vaatii kuitenkin joko wattipyörän tai wattikampien hankkimista. Itse en kumpiakaan omista, joten toistaiseksi treenaan sykkeen ja oman tuntemuksen mukaan. FTP-testin tuloksia ei suoraan kannata verrata toisten tekemiin tuloksiin. Tulokset voivat hieman pyörästä riippuen vaihdella. Tämän vuoksi testi kannattaa tehdä aina samalla pyörällä. Testi on tappavan raskas, ei todellakaan mitään kivaa puuhaa. Suuri osa testistä poljetaan kuitenkin anaerobisen tason yläpuolella.

Pyörablokki on osoittautunut huomattavasti tylsemmäksi kuin uintiblokki... Suomen talvessa kun ei paljon treenejä voi ulkona pyörällä tehdä ja pyöräblokki tarkoittaa sen vuoksi pyörän iskemistä kiinni harjoitusvastukseen. Onneksi kerran viikossa on pitkä, kahden tunnin spinning yhteistreeninä. Kaksi tuntia kotona harjoitusvastuksen kanssa on minulle kidutusta, niitäkin olen näiden viikkojen aikana päässyt kokemaan.

Viime viikolla tein pari pyörätreeniä kuntosalilla ohjatussa spinningissä. Tahtovat vaan nuo kuntosalien ryhmäliikuntatunnit olla niin koko kansalle suunnattuja, että puhtaasti vetäjän ohjeilla oma treeni jäisi hieman vajaaksi sekä pituuden että tehon puolesta. Onneksi jokaisessa pyörässä on oma vastuksen säätö ja jokainen voi myös määritellä pyöritysnopeuden itse. Lopulta treenin onnistuminen on vain itsestä kiinni. Lisää pituutta treeniin olen saanut tulemalla tunnille aikaisemmin tai jäämällä saliin polkemaan vielä tunnin päätyttyä.

Takana kolmen viikon mittainen uintiblokki

Kuten olen ennenkin kertonut, noudatan tällä hetkellä ammattilaisten laatimaa harjoitusohjelmaa triathlonharrastuksen puitteissa. Eipähän ainakaan mene tasapaksuksi puurtamiseksi. Tällä hetkellä vietän palauttavaa viikkoa, joka onkin mennyt taas totaaliseksi huilailuksi, kun lapsemme viime viikolla sairastama flunssa tms. tarttui myös minuun ja olen nyt pötkötellyt pari päivää peiton alla ja ollut poissa töistäkin. Toivottavasti tästä ei tule tapaa, että kaikki keventelyviikot sairastan.

Ensimmäisellä uintiviikolla uin neljä kertaa ja yhteensä 8900m, toisella viikolla uin viisi kertaa ja yhteensä  11 250m. Kolmannella viikolla ohjelmassa olisi ollut kuusi uintia, mutta perheellisenä ihmisenä en millään saanut aikatauluja sovitettua niin monelle uinnille ja toisekseen uinti alkoi myös jo painaa. Ehkä järkevämpi jättää yksi kerta tekemättä ja tehdä muut harjoitukset hyvin kuin väkisin vääntää kaikki harjoitukset puoliteholla, kun ohjelmassa sattuu niin lukemaan. Ohjelma ei siis ole minulle henkilökohtaisesti laadittu, joten oma soveltaminen on varmasti enemmänkin kuin toivottavaa. Oma taipaleeni on kuitenkin vielä niin lyhyt lajin parissa, että kestävyyttä näihin treenimääriin ei välttämättä vielä ole. Uin siis "vain" viisi kertaa viimekin viikolla, yhteensä 13 800m. Sunnuntain pitkässä uinnissa tein oman matkaennätyksen läpsyttelemällä allasta päästä päähän 4200 metriä. Laskeskelin, että tämä tarkoitti sitä, että kävin kääntymässä 25 metrisen altaan toisessa päädyssä 84 kertaa! Ei ihme, että volttikäännöskin alkaa pikkuhiljaa jotenkin sujua!

Näillä yhtä lajia painottavilla blokeilla on tarkoitus viedä tätä yhtä lajia askel ylöspäin. Muita kahta lajia ylläpidetään näillä viikoilla, joten pyörää ja juoksua oli ohjelmassa kaikilla näillä viikoilla vain kaksi harjoituskertaa. Tuntuu toimivan, sillä viime sunnuntain yli neljäkilometrinen treeni meni ihan helposti. Enpä olisi moista matkaa uskonut vielä syksyllä uivani!

Palauttelevan viikon treenit osoittavat toistaiseksi melkein nollaa. Jo tiistaina olo oli vähän kummallinen, mutta päätin kokeilla juosta kevyesti. No, tajusin melkein heti, että olo ei ole pelkästään väsynyt, vaan taustalla taitaa olla nyt muhiva pöpö ja jätin hölkän 3 kilometrin mittaiseksi. Hyvä niin, sillä keskiviikkona kurkku oli tosi kipeä ja lämmötkin hieman koholla (37.2) ja illalla jo laskisin olleeni ihan kuumeessa (37.9). Tänään olo on tuntunut jo huomattavasti paremmalta, mutta olen ollut vielä poissa töistä. Katsotaan, pääsenkö tällaisella pikaisella parin-kolmen päivän sairastelulla, vai jatkuuko tauti vielä pidempään...

Tämä Mäkelänrinteen maksema tuli siis vuoden kolmella ensimmäisellä viikolla hyvinkin tutuksi. Uutta ohjelmaa en ole saanut vielä, joten jää nähtäväksi, mitä valmentajat ovat meidän päämme menoksi suunnitelleet seuraaville viikoille!

Loppuvuoden kuulumisia ja jouluun valmistautumista

"Kolme yötä jouluun on", näin voisi tässä vaiheessa vuotta sanoa, onhan jouluaattoon kolme yötä. Aika on mennyt nopeasti. Syksy yhdessä hujauksessa. Rankemmasta treenistä on nyt tullut elämäntapa. Keskimäärin noin kolmena aamuna olen noussut kukonlaulun aikaan ja mennyt uimaan. Lauantaisinkin kello soi useimmiten jo vähän yli viisi. Kuulostaa hurjalta, mutta kertaakaan ei ole kaduttanut, että tuli lähdettyä tekemään treeni. Uintitreenien lisäksi ajan trainerilla/wattipyörällä pari kertaa viikkoon ja juoksen kahdesta kolmeen kertaan. Päälle pitäisi saada vielä lihaskuntotreenit ja lihashuolto. Ne ovat nyt jääneet ihan liian vähälle.

Vähitellen tuloksiakin alkaa tulla. Teimme viime viikolla treeniryhmässä 200m:n uintitestin. Syys-lokakuun taitteessa tehdyssä edellisessä kellotuksessa kello pysähtyi ajassa 4:00 ja sadasosat päälle. Nyt aikani parani 20 sekunnilla ja kello näytti testin päätteeksi 3:39 ja risat. Vähänkö olen onnellinen! Aika ei tietenkään ole mikään erityisen hyvä vielä, mutta omaan edelliseen aikaanhan tässä iässä ja tällä treenitaipaleen pituudella on pakko katsoa. Hurja parannus noin lyhyelle matkalle. Tästä on hyvä jatkaa. Treeniryhmän hyvä puoli numero 1, säännölliset testit, mistä huomaa kehityksen!

Uinnista onkin tullut tänä syksynä yksi lempiliikuntamuodoistani. Ennen en erityisesti pitänyt uimisesta. Vesi oli kylmää ja altaan uiminen päästä päähän tuntui tylsältä. Nyt pidän uimisesta, eikä vesikään tunnu niin kylmältä. Pelkästään virkistävältä. Treeniohjelmaa seuratessa ei tarvitse uida samaa tahtia koko ajan päädystä päätyyn, vaan erilaisia tekniikkadrillejä ja vetoja tehdessä uintimatka pätkittyy ja kilometrit kertyvät kuin itsekseen. Treeniryhmän hyvä puoli numero 2, ammattilaisten suunnittelema treeniohjelma.

Uinnin lisäksi myös pyöräily on ottanut harppauksen eteenpäin. Tokikaan trainerilla en pääse matkaa kellottamaan, mutta ajoittain pääsen ajamaan wattipyörällä ja näen wattien kehittyvän. Myös pyöritys on kuulemma huomattavasti tehokkaamman ja paremman näköistä kuin syksyllä. Silloin se oli kuulemma aika kulmikasta. Treeniryhmäni hyvä puoli numero 3, henkilökohtainen palaute.

Juoksu tuntuu ihan yhtä pahalta kuin aina ennenkin, mutta tokikin vauhtia pystyy pitämään paremmin yllä. Alle viiden minuutin kilometrivauhdeista on tullut jo erimittaisissa vedoissa arkipäivää. Käyn kerran viikossa juoksemassa yhteistreenin ja useimmiten tämä treeni sisältää jonkinmittaisia vetoja. Yleensä 200-1200m. Ja vedothan eivät yleensä tunnu hyvältä, kun omalla äärirajalla mennään. Treeniryhmän hyvä puoli numero 4, ryhmässä on voimaa ja tsemppihenkeä.

Minulla oli tarkoitus mennä jouluaattona juoksemaan Paloheinään puolimaraton, mutta en nyt ole ilmoittautunut tapahtumaan, koska olo on ollut koko viikon flunssainen. Nuhaa ei ole, eikä kurkkuunkaan koske, mutta ääni on käheä ja keuhkoissa on flunssatuntemuksia. En nyt stressaa pienestä lepohetkestä ja löysäilystä. Tekee varmasti vaan hyvää ottaa muutama päivä ihan rennosti.

Treenaamisen ohella meillä on valmisteltu myös joulua. Askarreltu joulukortteja, leivottu ja kääritty lahjapaketteja.

Jännittävää joulun odotusta ja piparintuoksua!

Aamutuimaan uimaan

Syksy on tullut ja triathlonin valmennusryhmän treenitkin ovat pyörineet jo kaksi kokonaista viikkoa. Näihin viikkoihin on mahtunut juoksuvetoja, uinnin 200m kellotus ja esimerkiksi kahden tunnin spinning. Harjoittelun pariin on siis palattu kunnolla ja rytinällä. Kun treenimäärät alkavat nousta yli kymmenen viikkotunnin, välillä on lähdettävä treenaamaan myös ennen kukonlaulua. Tänään suuntasin uimahallille puoli seitsemäksi, jotta ehtisin vielä järjelliseen aikaan töihinkin. Aamulla oli ensimmäisen kerran tänä syksynä pakkasta ja kieltämättä olisi hieman houkutellut jäädä peiton alle, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Mutta osa säännöllistä harjoittelua on myös tietty kurinalaisuus. Treeniä ei voi jättää jokaisena vaikeana aamuna tekemättä, tai muuten myös ensi kesälle asetetut tavoitteet voi unohtaa. Senpä vuoksi nousin reippasti ylös, söin hieman aamiaista ja suuntasin ulos skrabaamaan auton ikkunoita puhtaiksi.

Puoli seitsemältä olin uimahallilla ja kahtakymmentä vaille seitsemän jo altaassa. Verryttelyn ja tekniikkadrillien jälkeen ohjelmassa oli 10×100m:n vedot, sen perään 6×50m ja vielä 3×25m. Tunti tehokasta työskentelyä altaassa ja koko sarja oli suoritettu. 2100m kaikenkaikkiaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että vajaan puolen vuoden treenaamisen jälkeen pystyn uimaan vaparilla (!) tuollaisia metrimääriä. Kiva huomata kehittyvänsä!

Tällainen aikaisen madon nappaaja ehti vielä ennen töihin menoa käydä paketin Matkahuollosta ja napata take-a-way -kahvin matkaan ennen työpäivän alkua. Kun itseään ottaa hieman niskavilloistaan aamulla kiinni, saa kyllä mainion aloituksen päivälle. Kannattaa kokeilla! Työkaverit kyllä katsoivat hieman kieroon, kun aloin puoli yhdentoista aikaan kysellä, että lähtisikö joku kanssani lounaalle. Liian aikaista kuulemma. No, minulla oli siinä vaiheessa ollut nälkä jo tovin - uinnin jälkeen nautitusta välipalasta huolimatta.

Mainitsinkin jo, kuinka valmennusryhmässä on ehditty jo tehdä 200m uintitesti tänä syksynä. Testi tehtiin toisella yhteisellä uintikerralla, joten testi kuvastaa hyvin syksyn lähtötilannetta. Uin 200m aikaan 4:00:34. Hieman painui aika harmittavasti neljän minuutin paremmalle puolelle, mutta en osaa olla testituloksesta pettynyt. Se on ihka eka kellotettu uintini ja noinkohan olisin keväällä vielä lepäämättä pystynyt moista matkaa vaparia uimaankaan. Olen tyytyväinen ja uskon, että aika tulee talven aikana vielä paranemaankin.

Tietenkin, sen lisäksi, että ole treenannut, olen nauttinut näistä ihanista syyssäistä. On ollut todella kiva aamuisin nähdä auringon nousevan usvaisen pellon takaa tai nähdä auringonlasku. Näistäkin elämän pienistä iloista voi nauttia myös lenkkeillessä. Alla kuva viikonlopun juoksulenkiltä.