Elokuun kääntyessä syyskuuksi, myö sää vaihtui astetta syksyisemmäksi. Tälläkin viikolla ainakin minä olen onnistunut ajoittamaan lenkkini niin, että olen saanut juosta auringonpaisteessa, sateessa, pilvipoudassa ja muuten vaan iltahämärässä. Täytyy myöntää, että juoksun kannalta nyt eletään ehkä lempi-vuodenaikaani. Ilma on vielä suhteellisen lämmin, mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Lisäksi usein ilma kostea, jolloin hengittäminen on jotenkin helpompaa.
Tällä viikolla olen ehtinyt juoksemaan neljä kertaa, kuntosalille ja joogaan kerran:
Maanantai: Tasavauhtinen lenkki 11km
Tiistai: Lepo
Keskiviikko: Jooga ja kevyt juoksulenkki 5km
Torstai: Lepo
Perjantai: Juoksulenkki 8km. Mäkisessä maastossa vähän rankempaa settiä, kiihdyttelyjä, pyrähdyksiä ylämäkeen.
Lauantai: Kuntosali (ylävartalotreeni)
Sunnuntai: Pitkä leppoisa lenkki 20,5km
Samalla tämä treeniviikko oli startti elämäni toiselle maratonmatkalle. Seuraavaan maratoniin on aikaa 8-9 viikkoa. Osallistun näillä näkymin Kaarinan syysmaratonille 24.10. Tarvitsin tähän syksyyn vielä toisen tavoitteen. Jotenkin tällä hetkellä puolimaratontavoitteet tai kympin kisat eivät houkuttele. Ehkä voisin osallistua niihin pelkästään treenimielessä, mutta ei ennätysmielessä. Koen olevani enemmän hitaasti syttyvä diesel, jolle pitemmät matkat sopivat paremmin. Saa kuitenkin nähdä, innostunko esim. Espoon rantamaratonin puolikkaalle juoksemaan. Se olisi hyvä vauhdikkaampi treeni kohti syksyn tavoitetta...
Varsinaista aikatavoitetta en ole tälle tulevalle toisellekaan maratonille vielä asettanut. Luulen, että taktiikkani tulee olemaan, että lähden juoksemaan omaa tavoiteaikaani ja juoksen sitä niin pitkälle kuin jaksan ja katson riittääkö se maaliin saakka vai hiljeneekö vauhti loppua kohti. Omaa ennätystä sitä kuitenkin on lähdettävä kokeilemaan.
Tämän päivän pitkikselle pinkaisin heti aamutuimaan. Seitsemän kilometrin jälkeen vatsassa alkoi väännellä ja koska olin kodin lähellä, kävin kotona vessa-asioilla. Sen jälkeen jatkoin juoksemista vielä 14,5 km, kierrellen lähinnä oman kodin lähettyvillä. Jostain syystä olin syönyt jotain lenkille huonosti sopivaa ja vatsassa oli inhottava tunne koko lenkin. Sisulla painoin suunnittelemani matkan kuitenkin menemään, mutta pysyttelin koko ajan maksimissaan 3-4 kilometrin päässä kotoa. Lenkin jälkeen olin tyytyväinen, että en antanut periksi ensimmäisten vaikeuksien ilmaannuttua, vaan jatkoin loppuun asti. Tätä se kuitenkin jossakin mielessä tulee olemaan maratonillakin, helpollahan siitä matkasta ei varmaan koskaan selviydy, matka on päänsisäistä kamppailua. Loppupäivän onkin ollut ihan mahtava olo, vaikka lihaksissa painaa sekä eilinen ylävartalotreeni, että tämän päivän pitkis.
Kuten tuossa alussa mainitsinkin, mielestäni nyt eletään sitä aikaa, mikä mielestäni on ihan parasta lenkkiaikaa. Muut juoksijat tuolta teiltä ovat kyllä vähentyneet kevääseen verrattuna huomattavasti. Näin tuntuu käyvän joka vuosi. Keväällä ihmisiä on välillä juoksemassa melkein ruuhkaksi asti suosituimmilla reiteillä, mutta kesän edetessä väki vaan vähenee ja vähenee. Talvella juoksee sitten enää murto-osa. Aika jännää. Luulisi, että on kamalaa alkoittaa juokseminen joka kevät siitä samasta alkupisteestä... No, jokainen tavallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti