sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Viimeaikojen kuulumisia kuvien muodossa

Karkki sen taisi blogissaan aloittaa ja ainakin Tanja on myös tarttunut tähän mukavaan tapaan raportoida omista kuulumisistaan esittelemällä kännykän 10 viimeisintä kuvaa. Itse en nyt ihan kymmentä järjestyksessään käytä, koska välissä on sellaisiakin, joista en oikein mitään kerrottavaa keksi. Kymmenen kuvaa joulukuulta kuitenkin. Blogissani on ollut kovin hiljaista viimeaikoina. Hiljaisuus on johtunut ihan siitä, että tämä joulunalusaika on ollut todella kiireistä. Töissä pitäisi maailma saada ennen vuoden vaihdetta valmiiksi, on työpaikan pikkujoulua, harrastusryhmien esityksiä, kuoron konsertteja, koulujen puurojuhlia jne. Eli päivät aamusta iltaan ovat olleet toimintaa täynnä. Urheilemaankin olen toki välissä ehtinyt, mutta blogin päivittämiseen ei oikein ole enää ollut energiaa.

Joulukuun alussa vietin viikonlopun Kuopiossa vanhoja opiskelukavereita tapaamassa. Mutta eihän reissu olisi reissu eikä mikään, elleivät mukana olisi myös lenkkarit. Kiertelin lauantaiaamuna pitkin Väinölänniemen ja Rönön rantoja. Nämä kuvat ovat Itkonniemeltä. Maisema oli Kuopiossakin hyvin synkkä ja lumeton.



Ensilumi on nähty täällä etelässäkin, mutta vain nähty. Pidemmäksi aikaa se ei ole maahan missään vaiheessa jäänyt. Kerran lenkilläni oli lumituisku ja maa valkoisena.


Pikkujouluissa oli näin kivannäköinen annos tarjolla. Annos oli myös maukas. Annoksella oli tietenkin jotkut hienommat nimet, mutta kanaa ja perunamuussia tässä lautasella on.


Meillä kuuluu usein iltaisin tasainen tömps
, tömps jostain päin kotia, kun lapset harjoittelevat voimisteluliikkeitä. Alla olavassa kuvassa tyttäreni harjoittelee yhden käden kärrynpyörää. Minäkin innostuin yhden kerran kokeilemaan käsilläseisontaa seinää vasten, kun olin juoksulenkilleni lähdössä.



Joulu se tulla jolkottaa kovaa vauhtia. Eilen kävin jouluostoksilla ja ruokakaupassa ja farmarin perä oli sen jälkeen tämän näköinen...


Alla työmatkalla bongatut hienot jouluvalot.


Kynttelikkö ja tonttu ovat ilmestyneet ikkunallemme.


Piparit leivoimme lasten kanssa viikko sitten. Pidän leipomisesta, joten piparit on tehty alusta saakka ihan itse. Tänä vuonna kokeilin hieman eri ohjetta kuin muina vuosina. Kotiväelle tuntuvat maistuvan. Tein nämä tällä kertaa vehnäjauhoista, joten itse en ole näitä päässyt maistelemaan.


2 kommenttia:

  1. Hienoja kuvia! Kyllä saisi tulla lunta, siitä ehkä saisi vähän virtaa. Itsekin olen ehtinyt liikkua, oikeastaan paljon, mutta kyllä se tympii kun sataa vettä melkein joka päivä. Kaipaan lenkkareiden alla narskuvaa lunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kaipaan myös lunta. Nyt tuntuu, ettei päivä valkene ollenkaan, kun maa on musta ja märkä. Jouluna on varmaan vedettävä vaan verhot ikkunan eteen, että voi kuvitella paremmin ulos jouluisen lumimaiseman ja pakkasen. Mukavaa joulunaikaa sinulle!

      Poista