Oma blogini on viettänyt hiljaiseloa lokakuulta saakka. On ollut kiireitä, mutta toisaalta olen miettinyt, luetaanko blogeja vielä? Vai onko tämä ihan vanhanaikainen juttu? Itselläni blogien lukeminen on huomattavasti vähäisempää kuin vielä muutama vuosi sitten. En tiedä johtuuko se enemmän minusta vai muuttuneesta maailmasta. Nykyään seuraan itse enemmän Instagramissa mielenkiintoisia ihmisiä. Erityisesti tykkään seurata ihmisten tarinoita (onko niille lyhyille videopätkille jokin virallisempi nimi?). Kuuntelen nykyään myös jonkin verran podcasteja ja katselen parin-kolmen ihmisen Youtube-kanavaa. Näitä kun on helppo työmatkoilla julkisissa katsella ja kuunnella. Hetken jo mietin, täytyisikö itsekin mieluummin tehdä blogia videomuodossa, mutta kukapa keski-ikäistä pulleaa äiti-ihmistä jaksaisi katsella. Ehkä parempi näin, säilyy jokin illuusio edes. Ja taitaapa videoiden tekeminen olla aika työlästäkin.
Viikko sitten näin mainoksen, jossa tarjottiin mahdollisuutta ottaa e-kirja -palvelu kuukaudeksi maksutta käyttöön. Kun olin jo ehtinyt tykästyä podcasteihin, lähinnä lenkkimusiikin korvikkeena, tartuin tarjoukseen ja otin palvelun kuukaudeksi kokeiluun. Olen myyty. Palvelussa voi siis sekä lukea kirjaa että kuunnella. Olen tähän mennessä pelkästään kuunnellut. Yhden kirjan olen ehtinyt kuunnella kokonaan ja toinen on menossa. Esimerkiksi viime viikonlopun pitkä lenkki kului rattoisasti Maria Veitolan lukiessa minulle omaa kirjaansa! Nyt menossa on työelämää ja johtamista käsittelevä kirja. Olen vielä ennakkoluuloinen sen suhteen, että tarttuisin kuunnellen esimerkiksi dekkariin, mutta ehkä sekin tyylilaji on kokeiltava ennen kuin ilmainen jakso loppuu. Ellen sitten jää palveluun lopullisesti kiinni ja jatka tilausta myös ilmaisen jakson päättymisen jälkeen.
Treenirintamalle kuuluu ihan hyvää. Olen omasta mielestäni löytänyt mukavasti balanssin tekemiseeni. Minulla on treeniryhmän valmentajan tekemä ohjelma. Se tuo järkevyyttä tekemiseen, kun sitä uskaltaa noudattaa. Tarkoitan lähinnä niin päin, että välissä on myös kevyempiä viikkoja niiden tosi kovien viikkojen lisäksi. Tähän astisella "urheilu-urallani" olen tehnyt asioita ehkä liian tasapaksusti. Viikosta toiseen sama määrä treeniä, ehkä kaikki vielä "semikovaa". Ei oikeasti kovaa tai oikeasti kunnolla peruskestävyyttä, eli kevyesti, vaan kaikki jotain siltä väliltä. Nyt sekä viikkojen välillä, että treenien välillä on ne kovat ja kevyet selkeästi erotettuina. Tokikaan en pysty tekemään niin paljon, kuin valmentaja on kovakuntoisimpia varten ohjelmaan merkannut. Työelämä ja perhe vaativat myös oman osansa ja niin saa ollakin, eihän tässä maailman kärkeen olla pyrkimässäkään.
Huomaan, että oma rajani menee arkipäivisin pääasiassa yhdessä treenissä. Kaksi treeniä arkipäivänä työn ja perheen lisäksi on mahdollista silloin tällöin, mutta ei koko ajan ja joka päivä. Tälllä metodilla tunnen jaksavani ja palautuvani. Ehdin tehdä vähän muutakin. Neuloa vaikka välillä sukkaa ja katsoa uutiset. Tälläkin tavalla saan kasaan vähintään 6-7 tuntia treeniä viikkooni. Parhaimmilla viikoilla on tullut yli 13 tuntia. Keskiarvo lienee jossain 9 tunnin paikkeilla. Koska työelämäkin on stressaavaa, haluan, että treenit eivät ole stressi ja pelkkää suorittamista. Treenien täytyy olla minulle voimavara, eikä yksi stressin aihe lisää.
Blogitauon aikana olen osallistunut kahteen tapahtumaan. Amsterdamin maratonille ja 24 tunnin hiihtoon Vierumäellä. Amsterdamin maratonista on raportti valmiina, en vain ole julkaissut sitä. Taidan muokata sen nyt julkaisukuntoon ja julkaista näin puoli vuotta jälkikäteen. Se tapahtumahan ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan.
Ensi kesän kisakalenteria en ole vielä lyönyt lukkoon. Ainoa varma on Prahan maraton 5.5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti