Pitkän sairastelujakson aikana ehti lenkkeilyn sijasta tehdä tietenkin kaikkea muuta. Maata sohvalla, tehdä käsitöitä, leipoa, katsoa kaikki rästiin jääneet b-luokan ja ö-luokan sarjat ja tositv-ohjelmat. Kuten listasta voi päätellä, olo alkoi olla jo aika plösähtänyt! Mielelläni jo vaihdoin sohvan lenkkelyyn ulkoilmassa ja hikoiluun salilla.
Treenailun pariin olen palannut varovaisesti, ettei toipumisessa vaan tulisi mitään takapakkia. Nyt en riskeeraa enää mitään hötkyilyllä! Olen tehnyt juoksulenkkejä pelkästään fiilispohjalta kilometriaikoja, matkoja tai sykkeitä sen kummemmin seuraamatta. Kelloon olen kurkannut vasta lenkin jälkeen kotipihassa. Näin on ollut hyvä. Ensimmäisillä lenkeillä sairastelun jälkeen vaihdoin välillä suosiolla myös kävelyksi, jos yhtään alkoi missään tuntua. Viime viikonloppuna kävin myös uusimassa salikorttini ja pääsin lauantaina treenaamaan kuntasalillekin. Ja alkuviikon onkin ollut vähän yksi jos toinenkin lihas kipeänä... Mutta tämä on vaan positiivista kipua! Tauon siis huomaa kropassa heti, mutta ehkäpä se vanha kuntotaso myös ennen pitkää saavutetaan.
