Ensimmäisen vuosineljänneksen osavuosikatsaus ja katsaus kohti kisakesää

On ensimmäisen osavuosikatsauksen aika. Ensimmäinen vuosineljännes meni ihan mukavasti. Treenikalenteriin merkattuja treenejä tein 7277 minuutin edestä, eli 121 tuntia ja 17 minuuttia. Kun tammi-, helmi- ja maaliskuussa oli yhteensä noin 13 viikkoa, treeniä tuli karkeasti 9 tuntia 20 minuuttia jokaiselle viikolle. Saanen olla amatöörinä, normaalia palkkatyötä tekevänä perheellisenä ihmisenä oikein tyytyväinen. Näihin kolmeen kuukauteen mahtuu myös yksi sairasteluviikko ilman treenejä, joten tosiasiassa treenasin yli 10 tuntia keskimäärin niinä viikkoina, kun olin terveenä. Kilometrimääriä en ole esimerkiksi juoksun osalta edes laskenut. Kilometrit evät tunnu enää niin merkityksellisiltä. Tärkeintä on treenata monipuolisesti ja järkevästi. Ja se on näköjään tuottanut Paloheinän extempore-puolimaratonin valossa tulostakin. Sen verran laskeskelin, että uimassa olen käynyt 29 kertaa. Keskimäärin olen varmaan uinut varovaisesti arvioiden noin kaksi kilometriä per kerta, joten 50 kilometriä on varmasti ylittynyt reippaasti. Aika huisia :) Pisin uintimatka kerrallaan on ollut neljä kilometriä.

Kesän kisakalenterikin alkaa pikkuhiljaa rakentua. Ensimmäisen kerran ripustan numerolapun rintaani 13.5. juostavalla HCR:lla. Vaikka olen juossut vuosikausia, olen osallistunut loppujen lopuksi aika vähän mihinkään tapahtumiin. HCR:kin on minulle ihan uusi tuttavuus! Ostin osallistumisoikeuden Facebookin Juoksufoorumi-ryhmästä ja siirsin osallistumisen omiin nimiini. Oman haasteensa tapahtumalle luo se, että tapahtuma alkaa lähtöryhmästä riippuen klo 15 tai en edes tiedä, miten paljon sen jälkeen. Olen perinteisesti pitänyt enemmän aamupäivän tapahtumista jo ihan tankkauksenkin takia. Mitähän ihmettä syön kisapäivän aikana, ettei tapahtuma vaan mene pilalle vatsavaivojen takia... asia täytyy kokeilla ennen varsinaista kisapäivää!

Toinen ilmoittautuminen minulla on sisässä 2.7. Vierumäellä järjestettävälle triathlonin perusmatkalle. Tiedossa olisi 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja 10 kilometrin juoksu.

Kauden päätapahtuma on 13.8. Turussa järjestettävä Challenge-triathlon. Osallistun siellä puolimatkalle. 1900m uinti, 90km pyöräily ja 21.1km juoksu. Siinäpä riittää haastetta kerrakseen! Syksyllä vielä epäilin eniten uintisuoritustani. Nyt taidan eniten ällötellä ajatusta Aurajoessa uimisesta, mutta varsinaisesti ehkä pelkään eniten pyöräilyosuutta. 90 kilometriä on melkoinen siivu... No, tässä on vielä koko kesä aikaa treenata kaikkia lajeja.

Kesäkuulle kisakalenteriin mahtuisi vielä joko jokin juoksutapahtuma tai esimerkiksi triathlonin sprintti. En ole kuitenkaan ilmoittautunut mihinkään. Kiva pitää kalentria vapaana myös mahdollisille extempore-tekemisille kesän aikana.

Sellaisia suunnitelmia ensi kesälle. Yllä oleva kuva on eräältä aamulenkiltä Helsingistä. Ihania keväisiä päiviä on jo tänä vuonna ollut, kesä ja kisat taitavat olla lähempänä kuin arvaankaan. Tänään aamulla satoi täällä etelässäkin lunta ja pääsiäiseksi on luvattu viileämpää, mutta jospa se kevätkin sitten taas jatkaa edistymistään.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Puolimaraton Paloheinässä

Paloheinässä Helsingissä juostaan maratoneja lähes joka viikko. Joko lauantaina tai sunnuntaina sekä juhlapyhien aattona. Matkaksi voi valita varttimaratonin, puolimaratonin tai kokonaisen maratonin. Myös tietty kierrosmäärä onnistuu. Yksi kierros on noin 5.2 kilometriä pitkä. Osallistumismaksuun sisältyy urheilujuomat, vesi, suolakurkut, banaani, rusinat ja cola. Lisätietoja tapahtumasta täällä, seuraavan kerran Paloheinässä juostaan kiirastorstaina.

Olin tosissani menossa juoksemaan puolimaratonia Paloheinään jouluaattona, mutta osallistumiseni esti silloin flunssa. Nyt ensimmäinen Paloheinässä juostu puolimaratonini on takana ja oikein onnistuneesti onkin. Vaikka olen juossut elämästäni puolet, olen aina ollut sellainen etanasarjan juoksija. Johtuen ihan treenitavoistani. Olen juossut paljon omalla mukavuusalueellani, paljon PK:ta, vähän VK:ta, MK:ta tuskin ollenkaan. Viimeisen vuoden aikana treenaamiseeni on tullut järkevyyttä. Samalla kun treenimäärät triathlon-harjoittelun myötä ovat tuplaantuneet, tai jopa triplaantuneet, juostujen kilometrien määrä on vähentynyt, mutta treenaamisessa on järkeä. Ei pelkkää PK:ta, vaan joka viikko ohjelmaan on kuulunut myös intervallitreeni. Välillä näissä treeneissä olen saanut itsestäni niin paljon irti, että oksennus on ollut lähellä. Ilmeisesti nämä treenit tuottavat nyt tulostaan. Puolimaraton alle kahteen tuntiin meni helposti. Ensimmäiset puolitoista kierrosta juoksimme mukavasti PK-alueella samalla kavereiden kanssa jutellen. Keskivauti oli silti 5:45 min/km paikkeilla. Ennen toisen kierroksen loppua (puoliväli) sanoin kavereilleni, että keskivauhti on niin lähellä alle kahden tunnin alitusrajaa, että kiristän hieman tahtia ja yritän päästä alle kahden tunnin. Toiset tsemppasivat ja lähdimme kaikki juoksemaan omaa juoksuamme. Puolessa välissä kellotin ajan 1:01, joten hieman kirittävää oli kahdelle seuraavalle kierrokselle.

Kolmas kierros rullasi kevyesti. Veikkaan, että tämä kierros oli kierroksistani nopein. Neljäs kierros alkoi jo hieman painaa, olinhan juossut jo 6-7 kilometriä itselleni aika kovaa vauhtia ottaen kiinni ensimmäisillä kierroksilla hukkaamiani sekunteja. Kanssakisaajia ei ollut paljon, mutta he olivat sitäkin kannustavampia. Jokainen vastaantulija näytti vähintään peukkua, ellei huikannut jotain kannustavaa. Lopulta kello pysähtyi ajassa 1:57:44. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Takana ei ollut minkäänlaista valmistautumista, edellisenä päivänäkin olin tehnyt 3,5 tunnin treenin. Olin siis jopa aika väsyneillä jaloilla liikenteessä. Olen ilmoittautunut HCR:lle, joten toivon, että hieman paremmalla valmistautumisella pystyn tekemään siellä jälleen uuden ennätykseni.

Reissuun mahtui myös yksi nolo episodi, mikä sekä nolottaa että hävettää nyt. Onnistuin omassa juoksussani saamaan aikaiseksi samanlaisen "olen omassa kuplassani" -efektin, kuin vuosi sitten Tukholman maratonilla. Eli kuplassa on vain minä ja tavoitteeni. Ympäristö häviää. En tunne Paloheinän maastoa, joten viimeisellä kierroksella yksin juostessani meinasin juosta harhaan. Huusin takana tuleville, että mihin suuntaan minun on jatkettava. Myös muilla oli varmaan samanlainen kuplansa, eikä kukaan kuullut huutoani. Olin jo juoksemassa väärään suuntaan, kun takaani huudettiin, että ei sinne! Suustani pääsi huutona ruma sana, tosi ruma :( Huusin sen itselleni ja omalle typeryydelleni. Mietin samalla, että tähänkö oma enkka meni. Nyt nolottaa, koska Paloheinässä oli myös paljon kivaa sunnuntaipäivää viettäneitä muita lenkkeilijöitä. Muut lenkkeilijät eivät ehkä tajunneet omaa tilaani ja tilannettani, joten yhden typeryksen huutelu metsässä saattoi vaikuttaa hitusen päättömältä!! Nyt en tiedä naurattaako vai itkettääkö tilanne enemmän nyt, kun ajattelen. Miten lienenkin niin tiloissani ollut.... Toivottavasti en lue Helsingin Sanomien yleisöosastokirjoitukisssa tempauksestani ensi viikolla. Anteeksi sinulle, jos satuit olemaan paikalla ja kuulemaan kiroiluni!

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän päätavoitteita!