Paloheinässä Helsingissä juostaan maratoneja lähes joka viikko. Joko lauantaina tai sunnuntaina sekä juhlapyhien aattona. Matkaksi voi valita varttimaratonin, puolimaratonin tai kokonaisen maratonin. Myös tietty kierrosmäärä onnistuu. Yksi kierros on noin 5.2 kilometriä pitkä. Osallistumismaksuun sisältyy urheilujuomat, vesi, suolakurkut, banaani, rusinat ja cola. Lisätietoja tapahtumasta täällä, seuraavan kerran Paloheinässä juostaan kiirastorstaina.
Olin tosissani menossa juoksemaan puolimaratonia Paloheinään jouluaattona, mutta osallistumiseni esti silloin flunssa. Nyt ensimmäinen Paloheinässä juostu puolimaratonini on takana ja oikein onnistuneesti onkin. Vaikka olen juossut elämästäni puolet, olen aina ollut sellainen etanasarjan juoksija. Johtuen ihan treenitavoistani. Olen juossut paljon omalla mukavuusalueellani, paljon PK:ta, vähän VK:ta, MK:ta tuskin ollenkaan. Viimeisen vuoden aikana treenaamiseeni on tullut järkevyyttä. Samalla kun treenimäärät triathlon-harjoittelun myötä ovat tuplaantuneet, tai jopa triplaantuneet, juostujen kilometrien määrä on vähentynyt, mutta treenaamisessa on järkeä. Ei pelkkää PK:ta, vaan joka viikko ohjelmaan on kuulunut myös intervallitreeni. Välillä näissä treeneissä olen saanut itsestäni niin paljon irti, että oksennus on ollut lähellä. Ilmeisesti nämä treenit tuottavat nyt tulostaan. Puolimaraton alle kahteen tuntiin meni helposti. Ensimmäiset puolitoista kierrosta juoksimme mukavasti PK-alueella samalla kavereiden kanssa jutellen. Keskivauti oli silti 5:45 min/km paikkeilla. Ennen toisen kierroksen loppua (puoliväli) sanoin kavereilleni, että keskivauhti on niin lähellä alle kahden tunnin alitusrajaa, että kiristän hieman tahtia ja yritän päästä alle kahden tunnin. Toiset tsemppasivat ja lähdimme kaikki juoksemaan omaa juoksuamme. Puolessa välissä kellotin ajan 1:01, joten hieman kirittävää oli kahdelle seuraavalle kierrokselle.
Kolmas kierros rullasi kevyesti. Veikkaan, että tämä kierros oli kierroksistani nopein. Neljäs kierros alkoi jo hieman painaa, olinhan juossut jo 6-7 kilometriä itselleni aika kovaa vauhtia ottaen kiinni ensimmäisillä kierroksilla hukkaamiani sekunteja. Kanssakisaajia ei ollut paljon, mutta he olivat sitäkin kannustavampia. Jokainen vastaantulija näytti vähintään peukkua, ellei huikannut jotain kannustavaa. Lopulta kello pysähtyi ajassa 1:57:44. Olen enemmän kuin tyytyväinen! Takana ei ollut minkäänlaista valmistautumista, edellisenä päivänäkin olin tehnyt 3,5 tunnin treenin. Olin siis jopa aika väsyneillä jaloilla liikenteessä. Olen ilmoittautunut HCR:lle, joten toivon, että hieman paremmalla valmistautumisella pystyn tekemään siellä jälleen uuden ennätykseni.
Reissuun mahtui myös yksi nolo episodi, mikä sekä nolottaa että hävettää nyt. Onnistuin omassa juoksussani saamaan aikaiseksi samanlaisen "olen omassa kuplassani" -efektin, kuin vuosi sitten Tukholman maratonilla. Eli kuplassa on vain minä ja tavoitteeni. Ympäristö häviää. En tunne Paloheinän maastoa, joten viimeisellä kierroksella yksin juostessani meinasin juosta harhaan. Huusin takana tuleville, että mihin suuntaan minun on jatkettava. Myös muilla oli varmaan samanlainen kuplansa, eikä kukaan kuullut huutoani. Olin jo juoksemassa väärään suuntaan, kun takaani huudettiin, että ei sinne! Suustani pääsi huutona ruma sana, tosi ruma :( Huusin sen itselleni ja omalle typeryydelleni. Mietin samalla, että tähänkö oma enkka meni. Nyt nolottaa, koska Paloheinässä oli myös paljon kivaa sunnuntaipäivää viettäneitä muita lenkkeilijöitä. Muut lenkkeilijät eivät ehkä tajunneet omaa tilaani ja tilannettani, joten yhden typeryksen huutelu metsässä saattoi vaikuttaa hitusen päättömältä!! Nyt en tiedä naurattaako vai itkettääkö tilanne enemmän nyt, kun ajattelen. Miten lienenkin niin tiloissani ollut.... Toivottavasti en lue Helsingin Sanomien yleisöosastokirjoitukisssa tempauksestani ensi viikolla. Anteeksi sinulle, jos satuit olemaan paikalla ja kuulemaan kiroiluni!
Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän päätavoitteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti