tiistai 3. huhtikuuta 2018

Syksyn ja talven kuulumisia

Syksy ja kohta talvikin ovat menneet blogin suhteen hiljaiselon merkeissä. Elämässä on vaan tapahtunut sen verran muilla osa-alueilla, ettei aikaa ja energiaa blogin päivittämiselle ole ollut. Nytpäs korjataan tilanne. Treenien osalta sekä syksy, että talvi ovat menneet ihan mukavasti. Tietyllä tapaa treenaamisessa on nyt mukana rauha ja levollisuus. Näillä näkymin matka ei pitene ensi kesänä, joten olen voinut rauhassa treenata samaa puolimatkaa silmälläpitäen kuin viime kaudellakin. Sillä erotuksella, että nyt tiedän jo selviytyväni matkasta. Sitä ei tarvitse varsinaisesti jännittää. Toki rengas voi mennä rikki, tulla kaatuminen tai tapahtua jotain muuta yllättävää ja matka sen vuoksi jäädä kesken, mutta kunto luultavasti riittää tulevanakin kesänä. Nyt ei siis ole tarvinnut treenata väsymyksen rajamailla koko aikaa, vaan olen uskaltanut välillä levätäkin. Lähes jokaisessa viikossa on ollut myös lepopäivä tai jopa parikin.

Syksyllä kävin ahkerasti vähintään kerran viikossa harjoittamassa lihaskuntopuolta, mutta ikäväkseni tämä tahti vähän talven aikana pääsi hiipumaan. Jospa saisin itseäni niskasta kiinni lihaskunnon suhteenkin! Työnantajani tarjosi lihaskunto-ohjelmaa kaikille halukkaille. Sain oman ohjelmani kiirastorstaina, mutta en vielä ole ehtinyt testata ohjelmaa.


Lukuisia kertoja talven aikana on tullut pakattua erinäisiä eväsnyssyköitä treenien välissä ja treenien jälkeen nautiskeltavaksi. Banaaneja syön sitä tahtia, että apinatkin jäävät varmaan kohta kakkoseksi.

Tuskailin viime kesänä Turun puolikkaan juoksuosuudella ylipainoani. Olin väsyneenä sitä mieltä, että vähemmän painavana olisin paremmissa voimissa. Päätin, että triathlonpyörää en hanki, ennen kuin ylimääräiset on omasta vartalosta sulateltu pois (ikään kuin raha ei olisi ongelma....). Sulattelutehtävä on kuitenkin osoittautunut haastavammaksi kuin ajattelinkaan. Luulin, että kyllä se paino siitä alkaa näillä treenimäärillä pikkuhiljaa tippua, kunhan vähän katsoo, mitä syö. Viime vuonna paino alkoi tippua, mutta en jaksanut enää treenata ja aloin syödä enemmän ja päätin ensin opetella treenaamaan, sitten olisi läskien vuoro. Minulla se pieni katsominen ei näköjään auta. Talven aikana ei tapahtunut mitään. Ei suuntaan eikä toiseen. No, nyt kolme viikkoa sitten aloitin vähän (tai aika paljonkin) tiukemmalla linjalla. Hetkeksi ainakin ihan kaikki herkut pois ja todellakin tiiviimmin katson, mitä sieltä kurkusta alas menee. Välillä jopa merkkaan syömiset ylös ja punnitsen ruokaa, jotta oppisin. Siltikään mitään ihmeitä ei alkanut tapahtua. Ensimmäisellä viikolla lähti 500g, toisella 300g. Tuntui jo siltä, että tyhjän saisi pyytämättäkin. Onneksi pääsiäisen aikanakin noudatin samaa tiukkaa linjaa yhden päivän pientä herkuttelua lukuunottamatta ja nyt tultiinkin reilu kilo kerralla alaspäin. Ehkä se tästä iloksi vielä muuttuu. Rauhassa, rauhassa, rauhassa. Koitan hokea itselleni. Näin ne pysyvät muutokset tehdään. Nälkää en aio jatkossakaan kärsiä, mutta teen jatkossa vieläkin viisaampia valintoja. Uskon kuitenkin, että isot linjat ovat kunnossa ja syöminen perusterveellistä. Kerron nyt tästä haasteesta täälläkin, niin jospa ei tulisi lipsuttua niin helposti. Lupaan myös raportoida edistymistäni. Lyhyen aikavälin tavoite on -5kg, johon siis vielä 3kg matkaa. Pidemmällä aikavälillä 10-15kg. Kympin kohdalla voin hankkia sen uuden pyörän :)



Siinäpä tästä painohaasteesta tällä erää. Treenien osalta pientä takapakkia tuli heti tammikuussa, kun onnistuin saamaan jalkaani rasitusmurtuman jalkapöytään. Sitä on nyt liki tänne asti paranneltu ja juoksemaan olen kunnolla päässyt vasta pari viikkoa sitten. Onneksi olen koko ajan voinut ajaa spinningpyörää ja traineria, uida ja hiihtääkin. Ensin tasatyöntöä, myöhemmin ihan normaalisti. Iskutusta jouduin välttämään pisimpään. Jospa jalkaongelmatkin jäisivät putoavan painon kanssa taakse! Vähempi rasitusta ainakin tulisi kevyempänä.

Juoksemisen kanssa on siis ollut haasteita, mutta uinti ja pyörä ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin talven aikana. FTP lähentelee 200 wattia ja uinnista on 200m:n testissä lähtenyt 10s talven aikana pois. Tietenkin laskeskelen myös sitä, että mikäli saisin watit pidettyä tuossa ja painoa tiristettyä pois, vauhti kasvaisi entisestään.  Yritän silti olla stressaamatta. 

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Jospa seuraavaan kertaan ei vierähtäisi yhtä kauan.