Suomen säästä ja vähän muustakin

Kevään kunniaksi oli pakko vaihtaa vähän blogin taustaväriä. Jotenkin se harmaa oli niin synkeä, että oli pakko saada vähän kevään vehreää vihreyttä myös blogiin. Nyt on olo heti vähän kesäisempi. Kesästä saatiin luonnossakin nauttia oikein toden teolla viime viikon helteissä. Tapasin ystäväni lenkkitreffien merkeissä viime viikolla ja kävelimme koko illan Hietalahden suunnalla. Ai että Helsinki on hieno kesäkaupunki! Lenkin lomassa pysähdyimme kahville kahvila Regattaan. Kahvila on todella pieni, melkeinpä kutsuisin sitä kioskiksi. Terassialue on kuitenkin suuri ja leivonnaiset suussasulavia, joten Regattaan on kerran kesässä päästävä.

Viikonlopulle sattuivat tämän vuoden lämpimimmät päivät. Ja tietenkin minulle sattui toiselle näistä lämpimimmistä päivistä vyökoe. Tiesinpähän suorittaneeni kokeen, kun lopulta oma osuus oli ohi. Hiki virtasi, heikotti ja hapotti. Olo oli hikisen lisäksi helpottunut ja fiilis tietenkin kuin voittajalla, Sunnuntai meni vyökokeesta ja koetta edeltäneistä tiiviimmistä treenijaksoista toipuessa ja auringosta nauttiessa.

Tällä viikolla onkin sitten saatu lenkkeillä vähän toisenmoisissa keleissä. Näin ne säät vaihtelevat Suomessa kesälläkin. Maanantaina oli vielä 25 lämmintä, tiistaiaamuun herättiinkin sitten 8 asteen lämpötilassa. Meinasi kylmä tulla työmatkalla, vaikka olevinaan sään mukainen varustus olikin päällä. Lenkeilläkin on välillä saanut vähän sadekuuroa niskaan.

Keskiviikkona päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kävin juoksemassa ennen töihin lähtöä. Kello soi klo 6.45, kuppi kahvia ja vähän jogurttia naamariin ja ei kun menoksi. En sentään hölkkäillyt neljää kilometriä enempää, mutta olo oli jälleen kuin voittajalla koko loppupäivän. Olo oli energinen ja pirteä koko päivän. Ainoa ongelma, että nälkä tuli huomattavasti aikaisemmin normaaliin aamupäivään verrattuna. Varsinkin alkukesällä ja etenkin vähän sateisena aamuna luonnon tuoksut ovat huumaavia, ilma hapekasta ja askelkin kevyemmän tuntuinen. En lähellekään niin paljoa nauti helteellä ja auringon paahteessa juoksemisesta, vaikka muuten lämmöstä ja auringosta tykkäänkin. Sää saisi aina viiletä minun lenkin ajaksi. Sen jälkeen saakin sitten taas paistaa täydeltä terältä.

Jaloille kuuluu tällä hetkellä hyvää. Olen vielä toistaiseksi koittanut pitää juoksulenkkien pituudet maltillisina, mikä tässä minun tapauksessani tarkoittaa alle 10 kilemterin mittaisia juoksulenkkejä. Nyt olenkin saanut pidettyä sekä nilkan kivut että jumittelevan takareiden oireet poissa. Fysioterapeutin jumppaohjeita olen yrittänyt noudattaa mahdollisimman tunnollisesti myös. Jospa sitä kohta uskaltaisi taas alkaa kasvattaa lenkin pituuttakin. Olen nyt kuitenkin päättänyt ottaa tarpeeksi rauhallisesti ja tehdä pitemmät lenkit vaikka pyöräilyn ja juoksun yhteislenkkeinä. Ensin vaikka reilu tunti pyöräilyä, perään 30 minuuttia juoksua.

Mukavaa huomista päättäjäispäivää kaikille koulunsa päättäville ja muille kesälomansa aloittaville koululaisille!

Takana hyvä treeniviikko

Kuten otsikko sanookin, takana on hyvä treeniviikko ja edessä varmasti samanlainen, mikäli minulta kysytään. Parit treenit kamppailulajin puitteissa tatamilla, pari kuuden kilometrin juoksulenkkiä (jee!), pitkä pyörälenkki ja viikonlopun päätteeksi vielä reipas kävelylenkki, kun kerrankin sain lenkkiseuraa.

Kuten olen aikaisemmin jo sanonutkin, nyt keväällä minulle on iskenyt kova maantie- tai cychlocross -pyöräkuume. Kuumetta nostaakseni ja pyörän hankintaa paremmin perustellakseni, olen nyt pyrkinyt pyöräilemään edellisvuosia enemmän. Lauantai-iltana otin taas pyörää sarvista ja kävin tekemässä vajaan parin tunnin pyörälenkin (38 km). Keskivauhtia vähän hiljensi se, että paikoitellen en ihan tiennyt, missä olen ja olenko varmasti menossa oikeaa tietä oikeaan suuntaan.  Ajoittaisesta suunnattomuudesta huolimatta yhdellä sanalla sanoen, ihanaa! Harmi, että en tajunnut ottaa reitiltä yhtään valokuvaa. On sen verran uutta tämä bloggailu, että tahtoo jäädä kuvat vielä ottamatta. Pyörässäni on kaksipuoleiset polkimet, eli toisella puolella lukko, toisella puolella tavallinen poljin. Minusta tuntuu, että pyöräilytekniikkani ei ole ihan kunnossa, vaikka lukkopolkimia käyttäisinkin. Tuntuu edelleen, että työnteko on polkemista eikä pyörittämistä, niin kuin pitäisi. Lisäksi luulen, että yritän ajaa koko ajan liian suurilla vaihteilla, jolloin ajamisesta tulee puristamista. Yritin lenkilläni kiinnittää huomiota enemmän tekniikkaan. Pienempiä vaihteita ja kunnollinen pyöritys polkimilla. Yllättävän vaikeaa :)

Kävin viikolla myös alaraaja-analyysissä. Pääsin kävelemään ja juoksemaan juoksumatolle. Suoritukseni videoitiin ja pääsin myös itse näkemään tekniikkani. Syy siihen, miksi jaloissa on ollut ongelmia, taisi nyt löytyä. Tekniikassani on paljon hyvää, mutta myös puutteita. Pahin ongelma on, että ikäänkuin pyöräytän jalkateräni ulkokautta joka askeleella. Tämä pyöräytys näkyy jo kävelyssä, korostuen juoksussa. Ilmeisesti tämä johtuu sekä nilkan että lonkankoukistajan heikkoudesta. Lisää jumpaa ja lihasten vahvistamista siis tiedossa! Nyt alkuun sain ohjeeksi tehdä yhdistettyjä kävely-juoksulenkkejä siten, että kävelen kansi minuuttia ja senjälkeen juoksen minuutin ja lenkki loppuun näitä toistaen. Välissä olevat juoksupätkät sitten hölkkää kovempaa, koska hieman kovemmassa juoksussa tekniikka on automaattisesti parempi.

Tällä viikolla treenit painottunevat tatamin puolelle, sillä lauantaina on edessä vyökoe. Kummasti nuo kokeet tahtoo etukäteen vähän jännittää ja ahdistaakin. Adrenaliiniboosti kokeen aikana tsemppaa kyllä vaaditut tekniikat viimeiseen iskuunsa. Toivottavasti näin tälläkin kertaa ja lauantaina voin hymyillä yhtä astetta korkeamman vyön kanssa kilpaa :) Aurinkoista ja lämmintä alkuviikkoa!

Lukuvinkkejä sateiseen viikonloppuun

Edellisessä postauksessani kerroin pyörähaaveestani. Kuin tilauksesta uusin Juoksija-lehti kirjoittaa samasta aiheesta artikkelissaan "Pyöräilystä voimaa ja vaihtelevuutta juoksuharjoitteluun". Todella hyvä juttu, kannattaa lukea, jos on mahdollisuus saada Juoksija-lehti jostain käsiin. Artikkelin yhteydessä kerrotaan kaksi esimerkkiä onnistuneesta pyräilyn ja juoksun yhdistämisestä. Vaikka juoksumäärät ovat vähentyneet ja osa lenkeistä on korvattu pyörälyllä, juoksuvauhdit eivät ole hiljentyneet, pikemminkin päin vastoin. Ei kai tässä sitten itselläkään auta muu kuin alkaa säästämään uutta pyörää varten... Korjailin esitäytettyä veroilmoitusta ainakin eilen sen verran, että jospa verottaja muistaisi mukavalla pikku palautuksella joulukuun alussa. Siitä voisi saada mukavan pesämunan uutta pyörää varten, jos tämän kesän jaksaisi kuntoilla vielä vanhalla pyörällä. Painavammalla pyörällä luulisi ainakin kunnon kasvavan.

Eilen juoksin pitkästä aikaa. Totaalista juoksutaukoa on ollut nyt kolme-neljä viikkoa. Eilen päätin juosta kuntosalille. Samalla tuli tehtyä alkulämmittely ja salilla pääsin heti tositoimiin. Juoksu kulki mukavasti. Takareidessä ei ollut enää minkäänlaisia tuntemuksia, nilkassa jotain tuntemuksia oli, mutta nekään eivät lenkkiä häirinneet. Juoksua salille kertyi 4 km, joten mistään sen kummemmasta saavutuksesta ei vielä ollut kysymys, mutta olen iloinen! Sateisesta säästä huolimatta olen päättänyt tänään tehdä vähintään saman mittaisen lenkin. Tästä se juokseminen taas lähtee!

Eilen kävin myös hakemassa kirjastosta pari varaamaani kirjaa. Toinen on Tiina Bomanin, Antti Hagvistin ja Kalle Kotirannan kirjoittama kirja "Triathlon: Voita itsesi" ja toinen Kirsi Valastin ja Timo Vuorenmaan kirjoittama "Lentoa juoksuun. Harjoittele oikein, kehity ja nauti!". Jälkimmäiseen kirjaan en ole vielä ehtinyt tutustua tarkemmin, mutta triathlon-kirja vaikuttaa todella hyvältä. Ehdin lukea eilen kirjasta Antti Hagvistin triathlontarinan ja sanoisin, että kirja kannattaa lukea jo pelkästään tämän tarinan takia. Hän on sairastanut kaksi kertaa leukemian, toipunut molemmista tuskallisen taistelun jälkeen ja palannut urheilun pariin. Kirjassa oman triathlontarinansta kertovat Antti Hagvistin lisäksi myös Baba Lybeck, Tiina Boman, Lasse Seppänen, Sami Inkinen, Alexander Stubb, Arja Lemmettylä ja Tom Söderdahl. Näihin triathlontarinoihin en vielä ole ehtinyt, joten en tiedä millaisia tarinoita heillä on kerrottavanaan.

Liikunnallisen elämäntavan vuoksi kanssaihmiset joskus ihmettelevät mistä työssäkäyvä äiti löytää aikansa harjoittelulle. Omalla kohdallani liikuntaa tulee viikkoa kohden yleensä jotain kuuden ja kymmenen tunnin väliltä. Mitään mahdottomiahan nuo määrät eivät ole, joten suunnittelulla ja sompailulla aika liikunnalle on aina löytynyt. Yksi syy siihen, miksi juokseminen on seurannut matkassani pisimpään muiden lajien vaihdellessa, johtuu osittain siitä, että tunnin juoksulenkki vie oikeasti aikaa tunnin. Siirtymiin ei mene aikaa. Silti tulee välillä podettua huonoa omaatuntoa siitä, ehtiikö lasten kanssa olla tarpeeksi. Mieheni osalta en koe huonoa omaatuntoa, sillä hän elää kanssani samanlaista liikunnallista elämää ja ymmärtää takuulla. Veikkaan kyllä, että eiköhän aika moni liikkumaton vanhempi istu sen saman ajan kuin itse vietän lenkillä tai muissa liikunnallisissa harrastuksissa, vaikkapa tietokoneen tai television äärellä olemalla vain fyysisesti läsnä. Luulen, että liikuntaan käyttämäni aika on ennemminkin pois juuri näiltä kahdelta osa-alueelta. Se, miksi otin tämän aiheen esille, johtuu siitä, että Sporttaillaan-blogin Hanna otti tämän syyllisyys- tai "olenko nyt itsekäs" -aiheen esille omassa blogissaan. Käykääpä lukemassa sekin.

Tässä yhteydessä toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää! Meillä äitienpäivän juhlintaan otettiin varaslähtö jo eilen mansikkarahkakakulla.

Kevään tuoksua ilmassa

Kevättä on ilmeisesti ilmassa monellakin tapaa. Kuulostaa varmasti hassulta, mutta monesti keväällä itselleni käy niin, että juoksemisen sijasta pyöräily alkaa kiinnostaa enemmän. Viikonloppuna kävin jälleen pyöräilemässä. Aurinko paistoi lämpimän näköisesti pyöräilykamppeita pukiessani. Ensimmäiset viisi kilometriä sainkin polkea aurinkoisessa säässä, mutta sitten huomasin juuri puöräilysuunnassa mustia pilviä. Päätin kuitenkin jatkaa lenkkiä suunnittelemaani suuntaan. Tasan lenkin puolivälissä taivaalta alkoi tulla vähän räntää ja rakeita. Hetken päästä samaa tavaraa tiputteli taivaalta ihan kunnolla. Tietenkään minulla ei ollut päällä mitään vettä pitävää, koska lähtiessä paistoi aurinko! Vaikka sade ei kestänytkään kauaa, ehti se kastella pyöräilijän sen verran läpikotaisin, että kotona ensimmäinen asia oli laittaa sauna lämpenemään. Heti kolmantena asiana kuivien vaatteiden pukemisen jälkeen oli saatava lämmin kuppi kaakaota.

Jo monena kesänä olen haaveillut vähän paremmasta pyörästä, siis sellaisesta, jossa on kapeammat renkaat ja jolla pääsisi ihan oikeasti vähän lujempaa. Tänä keväänä polkupyöräkuume on noussut jo sen verran pahaksi, että olen käynyt pyöräliikkeissä niinsanotusti potkimassa renkaita. Sen verran haave on selkiytynyt, että ehkäpä minulle sopiva pyörä olisi joko cyclocross- tai maantiepyörä. Tällä hetkellä vaakakuppi on kallellaan ensiksi mainitun suuntaan ihan vaan sen takia, että siihen pyörään saa tarvittaessa ainakin lokasuojat. Myös tavarateline voisi joskus olla tarpeellinen. Lisäksi netissä on tullut surffailtua ja kuolailtua  ihan kiitettävästi erilaisia pyöräsivustoja, vaikka luulenkin, etten uskalla pyörää tilata, vaan mikäli ostopäätös syntyy, kaupat tehdään ihan oikeassa liikkeessä asiantuntevan myyjän kanssa.

Koskaan en ole maantiepyörää tms. päässyt edes kokeilemaan. Tiedä sitten saako sillä vaan tapaturmia aikaiseksi... Vauhtia ja vaatallisia tilanteita. On ilmeisesti jonakin päivänä lähdettävä uudelleen pyöräliikkeisiin ja uskaltauduttava kokeilemaan molempia pyörälaatuja.

Hölkkää, spinningiä ja fysioterapiaa. Vähän myös kutisevaa silmää ja vuotavaa nenää.

Kevät on meille allergisille haastavaa aikaa. Ensin kukkii leppä, lepän jälkeen koivu ja kesemmällä vielä erilaiset heinät, pujoa ja kaiken maailman pähkinäpensaita unohtamatta. Koivu on itselleni näistä kaikista se haastavin, varsinkin tänä keväänä, kun koivujen siitepölyä on ilmassa ennätysmäärät. Silmiä tahtoo kirvellä ja nenä vuotaa lääkinnästä huolimatta. Siitepölyä uhmaten pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa yhdistetylle hölkkä ja kävelylenkille. Kipeytynyt jalka kestää jo vähän hölkkääkin. Koitan nyt pitää maltin matkassa ja tuolla ensimmäisellä lenkilläni vaihdoin suosiolla välillä kävelyksikin.

Tällä viikolla olen käynyt myös liki kymmenen vuoden tauon jälkeen ohjatulla spinning-tunnilla. Silloin takavuosina en koskaan spinningistä erityisemmin innostunut. Silloin se tuntui tylsältä ja yksitoikkoiselta. Vappuaattona päätin kuitenkin kokeilla spinninkiä uudelleen ja vaikka tunnille lähtö oli katstrofaalinen ja puolet tarvittavista tavaroista kotona, spinning-tunti oli kuitenkin omalta osaltani huippukokemus. En tiedä sattuiko kohdalleni tällä kertaa erityisen hyvä ohjaaja ja hyvä ryhmä. Jo ennen tunnin alkua sain kanssapolkijoilta apuja, kun valitsemani spinningpyörän säätönappula oli jumittunut. Yhteistyöllä saimme kuitenkin pyörän säädettyä ja tunti oli enemmän kuin onnistunut. Tuntui, että sain itsestäni kerrankin kunnolla tehoja irti. Hiki virtasi kerrankin ihan kunnolla!

Loppuviikolla kävin uudelleen fysioterapeutilla. Tällä kertaa keskityttiin vasempaan takareteen, joka ennen tuota nilkkavammaa aiheutti päänvaivaa. Fysioterapiakäynti oli jälleen kerran oikein onnistunut käynti. Hän sai hyvin avattua takareiden jumituksen, mutta se oli tietenkin vasta oireen poistoa. Täytyi tietenkin selvittää myös syy takareiden jumittumiselle. Selvisihän se mahdollinen aiheuttajakin muutamien testiliikkeiden jälkeen. Minulla on jaloissa jonkin verran lihasepätasapainoa ja vasemman jalan polvi tahtoo helposti kääntyä sisäänpäin. Se aiheuttaa jännitettä takareiteen. Sain jälleen jumppaohjeita ja parin viikon päästä nähdään fysioterapeutin kanssa juoksumatolla. Katsotaan sitten myös vähän juoksuasentoa.

Tällä viikolla on myös tullut hieman shoppailtua. Tässä elämäntilanteessahan se tietenkin tarkoittaa jotain liikuntaan liittyvää. Tällä kertaa ostoskoriin eksyi tällainen oiken karkkinen jumppatoppi: