lauantai 6. lokakuuta 2018

Vanhassa vara parempi?

Minulla on aika paljon vuosikertatavaroita ja vaatteita. 20 vuotta täyttäneet sukset ja monot, ihanan pehmeiksi kuluneita kotihousuja ja 20 vuotta vanhat tuulihousut. Hiihtoasukin täyttää kohta saman kunnioitettavan iän. Ihan jokapäiväisissä, jopa töissä käyttämissäni, vaatteissa on sellaisia, jotka on ostettu 2000-luvun alussa. Vanhimmat farkutkin ovat niiltä ajoilta. Toki olen vuosien saatossa laittanut paljon tavaroita ja vaatteita kiertoonkin. Myynyt kirppareilla, laittanut Uffille ja rikkinäisiä ihan lumppukeräykseen. Myös pyörän pesussa on käytössä vanhoja T-paitoja.

Taustalla ei ole ollut sen kummempaa ideologiaa, on vaan tullut tavaksi, että en halua ostaa uutta, jos edellinenkin on vielä hyvä. Ihan vasta tässä viimeaikoina olen alkanut herätä, ettei tämä kuluttaminen muutenkaan ole kestävää ja järkevää, jos haluamme jättää seuraavillekin sukupolville elinkelpoisen ympäristön. Kaupassa joskus kysytään jollekin tuotteelle hintakattoa. Saatan vastata, että hinta ei nyt ole se ratkaisevin tekijä, koska aion käyttää tätä seuraavat 20 vuotta. Harmi, ettei hinta ole välttämättä sekään laadun tae. Lapseni saavat suhteellisen harvoin mitään vaatetta kenkiä lukuunottamatta uutena. Serkulta käytettynä saatuja vaatteita käytetään edelleenkin ihan mielellään. Kumpikaan ei koskaan ole nurissut siitä, että vaatteet ovat käytettyjä. Serkulta saatua vaatepussia tutkitaan tarkkaan ja hartaasti. Uuden vaatepussin saaminen on kuin joulu. Parhaiten säilyneet vaatteet kiertävät vielä meiltä eteenpäin pienemmälle serkulle. Parhaimmillaan siis lastenvaatteella on 4 käyttäjää. Kierrätystä parhaimmillaan.

Tämä triathlonharrastus sotii välillä pahastikin tätä "en osta kuin tarpeeseen" -ajatusta vastaan. Tarpeita kun tuntuisi olevan koko ajan. Kolme lajia vaatii kolmet varusteet. Lisäksi etenkin pöräily on aika pahastikin välinelaji. Suomen pitkä pimeä talvi vaatii omat varusteensa jne.

Koko ajatus tähän kirjoitukseen lähti siitä, että nämä 20 vuotta palvelleet tuulihousuni ovat nyt rikki. Saumasta tosin, mutta myös vuori alkaa olla puhki kulunut. Pelkkä sauman korjaus onnistusi, mutta vuorin korjaaminen on hankalampaa. Joutuukohan sitä menemään ulkoiluhousukauppaan?


Hiihtoasuni on ajalta, jolloin Future oli suomalainen urheiluvaatevalmistaja ja vaatteet laatukamaa. Lähes 20 vuotta ja etenkin henkselimalliset hiihtohousut ovat mielestäni edelleen vertaansa vailla. Edessä tuulta pitävä kangas, takana joustava ja hengittävä kangas. Lähes kainaloihin yltävät henkselimalliset housut ja selkä ei jää paljaaksi. Takin malli on jo vanhanikainen mallia pussi, mutta lukuisista pesukerroista huolimatta edelleen ehjä ja kuosinsa pitänyt. Useamman kerran olen etsinyt urheiluliikkeestä vuosien varrella jotain uutta vastaavaa hiihtoasua, mutta en ole löytänyt mieleistäni.


Hiihtosauvat jouduin viime talvena uusimaan, kun vanhoihin ei enää löytynyt sopivia remmejä. Kaupan 90-luvulla syntynyt myyjä ei kuulemma tällaista mallia ollut koskaan edes nähnyt...


Onhan nämä uudet hiilikuitusauvat hienot ja todella kevyet, mutta eivät ne yhtään vauhtia hiihtooni tuoneet, kun en mikään kilpahiihtäjä ole.