Puolimatka Joroinen 2018

Vantaan sprintille valmistautumista häiritsi juuri kisaviikolla iskenyt flunssa. Joroisiin valmistautuminen meni muuten mallikkaasti,  mutta valmistautumista varjosti olkapäälle istahtanut uintipeikko. Viimeistelyuinnit avovedessä olivat menneet totaalisen penkin alle. Sain ahdistuskohtauksia avovedessä, uin siksakkia ja vauhtikin tuntui olevan kateissa. Hain rauhaa uintiin vielä viikkoa ennen kisaa uimahallista. Onneksi Vuosaaren uimahalli oli auki heinäkuussakin, että pääsin halliin uimaan ja hakemaan kateissa ollutta virettä. Tietenkään uintipeikon olemassaoloa ei yhtään hälventänyt se, että uimaan täytyisi kisassa lähteä lämpimän veden vuoksi ilman märkäpukua. En ole harjoitellut avovedessä uintia ilman märkäpukua ollenkaan kisaa edeltänyttä iltaa lukuunottamatta.Vielä perjantai-iltanakin viimeistelyuintia tehdessäni sydän alkoi pamppailla heti veteen päästyäni ja paniikki alkoi hiipiä. Olin itkun partaalla ja totaalisen paniikissa. Mietin viimeiseen saakka, että kuntosarja ja märkäpuku, vai SM-sarja ja ilman märkäpukua. Päätös syntyi vasta kisainfon jälkeen perjantaina. Kisainfossa suositeltiin ilman märkäpukua uimista, ettei lämpöhalvaus iske. 

Osallistuimme kisainfoon jo perjantai-iltana ja hoidimme kisaan vahvistamisenkin samalla alta pois. Kisainfon jälkeen lähdimme viemään pyöriä T1:lle Valvatukselle. Testasimme hiukan pyöriä, ettei kuljetuksen aikana ole tapahtunut mitään vaurioita. Pyörät parkkiin ja tutkimme vaihtoalueen, mistä mennään veteen, mistä uidaan ja mistä noustaan vedestä. Pariin otteeseen kuljin ajatuksen kanssa reitin vaihtoalueelta pyörätelineille, että osaisin kisassa juosta suoraan oikeaan väliin. Valvatus näytti ilta-auringossa parastaan. Aurinko laski kauniisti.

Matkalla Valvatukselta majapaikkaan Saimaan rannalle, tien yli meni hirvi vasoineen. Jäivät vielä pienen matkan päähän ihmettelemään, että mitäs liikennettä täällä tiellä tähän aikaan on.

Uni tuli kisaa edeltävänä yönä huonosti. Muutaman hullun hetken sain nukuttua. Senkin ajan näin unta avovesiuinnista. Pyöräosuudelle tai juoksuosuudelle en yön aikana missään vaiheessa ehtinyt. Minä vaan uin. Kisa-aamu valkeni sateisena. Menimme hyvissä ajoin kisapaikalle, mutta loppujen lopuksi odotteluaika jäikin kisakeskuksessa aika lyhyeksi, kun pian jo kuulutettiin, että lähtöä on aikaistettu puolella tunnilla kasvavan ukkosriskin vuoksi. Siispä hyppy bussiin, joka vei Valvatukselle.

Paniikki ei ollut enää yhtä paha aamulla kuin illalla ja yöllä. Valvatuskin näytti onneksi tyyneltä. Aallot tästä vielä olisivatkin puuttuneet. Lopullinen paniikki kaikkosi verkkauinnilla. Matkaan lähteminen alkoikin tuntua ihan mukavalta ajatukselta. Sain vielä purettua kisajännitystä seurakavereiden kanssa. Ajattelin uivani ainakin alun seurakaverin peesissä, mutta menetin tämän peesin heti alussa. Minun reittini taisi viedä vähän keskemmältä rataa kuin olin alunperin suunnitellut. Aloitin uinnin tosi rauhassa, ettei vaan paniikki tule ja pilaa kaikkea. Hoin mielessäni erilaisia hokemia, esim. "rau-ha, rau-ha, rau-ha, kurkkaa poi-ju" ja rytmitin käsivetoja noilla hokemilla. Yritin siis pitää ajatukset pelkästään uinnissa enkä antanut ajatustakaan millekään muulle. Yritin pitää myös mielessä pitkän vedon, veteen tarttumisen ja loppuvedon. Huomasin aika heti, että uintihan kulkee. Otin tarkoituksella herrasmiesmäisen lähestymistavan, enkä uinut sumppuihin, mieluummin otin pari vetoa rintaa ja oman väylän. En halunnut riskeerata mitään. Saarten takana minulla oli hetken peesipaikka kahden miehen välissä, mutta luovuin siitä, kun tuntui, että pääsisin itse hiukan kovempaa. Lähdin uimaan porukan hänniltä, joten ohituskaistalla sai olla uintiosuuden aikana paljon.

Lopulta uinti tuntui jopa jäävän vähän kesken ja maali häämötti jo edessä. Olin kuulevinani, että aika on jotain 42 ja risat. Olin tyytyväinen, uinti oli nopeampi kuin viime kesän märkäpuku-uinti Turussa! Yes! Uintiaika virallisten tulosten mukaan 42.45.

Vaihdossa olin yhtä hidas kuin aina ennenkin. Halusin vähän kuivata ja putsata jalkoja ennen kuin vedin sukat ja pyöräilykengät jalkoihini. Vaihtoharjoittelusta huolimatta menin vaihdossa ensin väärästä välistä hakemaan pyörää. Onneksi olin niin hännillä, että pääsin pyörätelineen ali omalle paikalleni.

Pyörän selässä hain hetken omaa rytmiä ja porukkaa rynni ohi. Pidin pään kylmänä ja menin omaa vauhtiani. Yritin bongailla seurakavereita. Ensimmäisen kierroksen loppupuolella pyörästäni putosivat ketjut. Hetken aikaa meni sählätessä, ennen kuin sain ketjun paikalleen. Muutama pyöräilijä painoi tässä rytäkässä ohi, mutta kohta ajoin uudelleen heidän ohitseen. No hätä, tähän ei menetetty ainakaan yhtään siljoitusta. Eka kierros oli lopulta nopeasti ohi ja oli kiva huomata, että paikallisia oli tullut pyöräreitin varrellekin kannustamaan.

Toisen kierroksen alkupuolella alkoi sataa vettä, ei mitään pientä määrää, vaan ihan kunnolla. Alkoi vähän pelottaa. Yritin olla ajattelematta tien mahdollista liukkautta ja keskityin polkemiseen. Energian ja juoman ottaminen rytmittivät kivasti pyöräosuutta. Harmi, että mulla ei oikein laskupää toimi suorituksen aikana. Tarkoitus oli ottaa geeli 20 minuutin välein, mutta se oli niin hankalaa laskea, että helpotin tehtävää niin, että otan geelin puolen tunnin välein. Aina 07 ja 37. Toisella kiekalla yritin myös näyttää peukkua kaikille kannustajille ja huutaa kiitokset huoltoporukoille. Reppanat kastuivat sateessa meidän höpöjen takia. Minulla ei ollut omista ajoistani tällä hetkellä mitään käsitystä. Yritin laskea, että monelta oli lähtö ja paljonko kello on nyt, mutta laajalla matikallakin se oli liian vaativa tehtävä. Päätin olla stressaamatta kellosta. On mitä on. Tulosten mukaan pyöräaika 3.00.19. Parannusta viime vuoden Turkuun 12 minuuttia.

Juoksuvaihdossa kengät nopeasti vaihtoon, kypärä kassiin ja lasit pois. Vedin lippalakin päähän, etteivät silmät olisi täynnä vettä. Juoksun alussa oli hiukan ongelmia. Ensin tuntui kramppaavan jalasta polven seutuvilta, sen jälkeen akillesjänteen vierestä. Tiesin kokemuksesta, että parin kilometrin jälkeen helpottaa, joten annoin vain mennä. Ekalla kierroksella jopa hieman himmasin tahtia, että jaksaisin hyvällä rytmillä loppuun saakka. Kiinnitin huomiota siihen, että katson kaukaisuuteen, enkä jalkoihini, juoksuasento parani tällä konstilla huomaamatta. Yritin myös hymyillä, jos se vaikka auttaisi väsymykseen. Toinen kierros meni parhaiten, ei tietoa krampeista, joskin juoksureitti alkoi olla melkoista mutavelliä. Sade onneksi hieman hellitti 3. juoksukierroksella. Väsymys alkoi jo hieman painaa enemmän, mutta ei huolta huomisesta, juoksu tuntui silti ihan hyvältä. Viimeisellä kierroksella hengityksen ja olon suhteen myös kaikki oli kunnossa, mutta krampit palasivat. Nyt kramppasi jalkapohjasta! Auts. Teki kipeää, mutta pysähtyä en uskaltanut. Annoin vain mennä, vaikka vauhti kyllä laski näistä krampeista johtuen melko paljon edellisistä kierroksista. Otin juoksun aikana kaiken kaikkiaan varmaan 2 kokonaista geeliä. Neljä geelipakettia tuhrasin, mutta otin niistä vain pienet hömpsyt ja heitin roskikseen. Otin myös joka kierroksella hieman suolaa kramppien vuoksi ja tietenkin vettä. Viimeisellä kierroksella myös colaa.

Maalialueelle saapuessani höristelin korviani. Kuuluttaja kuulutti nimeäni ja hehkutti, että on nippanappa meneekö alle kuuden tunnin. TÄH?!? Alle kuuden tunnin. Voiko pitää paikkansa? Varalta kiihdytin sen minkä pystyin, mutta ihan en ehtinyt. Loppuaika 6.00.05. Juoksuaika 2.09.27. Maalissa olin taas sen verran kaikkensa antaneena, että tavoilleni uskollisena ensiapuporukka tuli kyselemään, että tarvitsenko apua. Sanoin pärjääväni kyllä. Koko illan olin kyllä enemmän ja vähemmän sekaisin kuin seinäkello, ainakin aivotoiminnan osalta.

Kisan jälkeen olin superonnellinen, päällimmäisenä huojennus hyvin menneestä uintiosuudesta. Pyörä parani viime vuodesta12 minuuttia, juoksu 3 minuuttia ja uinti 30s. Kaikkiaan aika parani 19 min 40 s. Loppu tuli nopeammista vaihdoista, kun ei ollut märkkärin riisumista tällä kertaa ja vessassaankaan ei tarvinnut matkalla mennä. Toki aikojen vertailu on vähän hölmöä. Jokaisessa kisassa on eri sää, reittien pituudet vaihtelee, reittiprofiilit ovat erilaisia jne.

Ja kyllä nämä pidemmät matkat ovat enempi minun juttuni kuin sprintit!

Viimeisessä kuvassa kotisohvalla väsyneenä mutta onnellisena.

Tehdyt vai tekemättä jääneet treenit?

Kesän pääkisa, Joroinen, lähestyy kovaa vauhtia. Aina, ihan aina, ennen kisaa alan panikoida. Joka kerralla tuntuu, että valmistautuminen on ollut huonoa. Mietin niitä treenejä, mitkä ovat jääneet syystä tai toisesta tekemättä. Olin sairaana kesäkuussa, oli jalkavammaa talvella, lasten kanssa oltiin alkukesästä viikonloppureissussa ja Bulgarian reissunkin takia jäi avaintreenejä tekemättä.

Harvemmin muistan, että tulin lähteneeksi lenkille talvipakkasessa:

Lähdin treenaamaan jouluna tapaninpäivänä:

Kello herätti vähintään pari kertaa viikossa koko talven kukonlaulun aikaan, jotta ehdin aamutreeneihin:

Organisoin ja järjestelin. Kuljetin aamulla pyörän junassa monta kertaa, jotta voin iltapäivällä lähteä suoraan töistä pyörälenkille:

Hiihdin ja juoksin myös pääsiäisenä:

Krapulan sijasta juoksin myös juhannuksena:

Vaikka lähdinkin kisaan valmistautumisen suhteen "huonoon aikaan" lomamatkalle, juoksin sielläkin kuusi lenkkiä:

Olen ajanut Helsingin sisäiset matkat yhden käden sormilla laskettavia poikkeuksia lukuunottamatta kaupunkipyörällä. Pelkästään näistä on kertynyt pyöräilyä yli 300 kilometriä tämän kevään ja kesän aikana. Ei nyt treeniä, mutta hyvää palauttavaa höntsää ja raitista ilmaa vähintään:

Haluan uskoa, että nämä valinnat kantavat ensi viikonloppuna Joroisilla, vaikka tietenkin elämässä on ollut muutakin ja aina välillä jokin avaintreeni on jäänyt tekemättä. En tiedä johtuuko tämä kisojen alla tuleva panikoituminen huonosta valmistautumisesta jotenkin siitä, että koen olevani enemmän treenaaja kuin kisaaja. Nautin suunnattomasti treenaamisesta, eivätkä kisat ole ollenkaan pääasia, vaikka monta kertaa maaliviivalla onkin herkistytty, kun on tullut ylitettyä itsensä.

Vantaan kisassa alkukesästä ärsyynnyin kaksiosaiseen kisa-asuun, koska se tahtoi vähän rullaantua ylöspäin ja vatsa ja selkä jäi välillä paljaaksi. Kun ei ihan mallinmitoissa ole, niin tunne on, että makkara paistaa paljaana. Sen vuoksi tilasin itselleni yksiosaisen hihallisen kisa-asun. Sain vielä näin loppukaudesta hyvään alehintaan. Nyt enää jännitän, nouseeko Valvatuksen veden lämpötila yli 22 asteen, jolloin märkäpuvun käyttö on kielletty. Silloin myös hihallinen kisa-asu on uintiosuudella kielletty. Mikäli tämä on kielletty, en voi tätä tietenkään käyttää. Joroisille lähtee siis kaksi kisa-asua matkaan. Testilenkin perusteella ainakin pyöräosuus tulisi tässä asussa taittumaan mukavasti, vaikka pehvan säämiskä onkin kovin ohut.

Instagramissa (@triathlonmirja) esittelinkin hienon niskani. Unohdin rasvata niskan keskiviikon avovesiuinnille ja näin mahtavan hiertymän sain niskaani! Ehkäpä taas seuraavalla kerralla muistan...

Huomiselle on luvassa näillä näkymin uintia ja pieni juoksu. Sen jälkeen alkaa kisaviikko ja kisaviikon kevennykset.

Juoksua Sunny Beachilla Bulgariassa

Ehkäpä monellekaan Bulgarian Sunny Beachille matkaavalle ei ensimmäisenä tule juoksulenkkien tekeminen mieleen. Itselläni ei tässä elämäntilanteessa ole mahdollisuutta lähteä erillisille treenilomille, vaan lomamatkat on tehty yhdessä perheen kanssa. Tänä vuonna olimme matkan varaamisen kanssa todella myöhään liikkeellä, joten meidän budjetillemme mahdollisia lomakohteita oli enää vähän jäljellä. Toisaalta olemme kolunneet pakettimatkoilla Euroopan rantalomakohteita 12 reissun verran, joten aika monta paikkaa on jo nähtykin. Siispä kohteeksemme valikoitui Bulgaria ja Sunny Beach. Koska kesän pääkisa Joroisilla lähestyy, minun ei ollut vara maata koko viikkoa pelkästään uima-altaalla tai meren rannalla. Oli pakko vähän tehdä jotain treeniin viittaavaakin. Sen vuoksi pakkasin matkaani myös juoksuvarusteet. Päätin ottaa loman juoksuviikkona. Jos ei muuta, niin ainakin tottuisin juoksemaan helteisessä säässä.

Olimme perillä Sunny Beachilla torstain ja perjantain välisenä yönä heti puolen yön jälkeen juhannuksen jälkeisellä viikolla. Saavuttuamme perille hotelliin, menimme suoraan iltapesujen jälkeen nukkumaan. Ensimmäinen päivä meni uima-altaisiin, lähirantaan ja rantakatuun tutustuessa. Ennen illallista päätin kuitenkin käydä ensimmäisellä juoksulenkilläni. Tutkin vähän google mapsin avulla, minne päin minun kannattaisi suunnata. Päätin juosta Nessebariin. Kartan mukaan sinne oli matkaa vajaat 5 kilometriä. Ensimmäisellä lenkilläni juoksin uuteen Nessebariin asti, mutta en vanhaan kaupunkiin saakka. Lenkin mitta jäi seitsemään kilometriin, mutta se oli oikein sopivasti rankan matkapäivän jälkeen. Olinhan ennen lentoa ollut ihan normaalin työpäivän jo töissäkin. Reitti Nessebariin oli juoksemiseen oikein hyvä. Pääasiassa kevyen liikenteen väylää. Ilta-aikaan väylällä oli paljon ihmisiä liikkeellä. Aamuisin oli juoksemisen kannalta helpompaa, kun muita liikkujia oli vähemmän.

Myöhemmin viikolla juoksin myös edestakaisin rantakadulla, joskin ilta-aikaan väkeä oli niin paljon, että välillä oli vaidettava kävelyksi. Juoksin myös Nessebarin vanhaan kaupunkiin johtavalle sillalle saakka parina päivänä. Sinne oli näin upea reitti Nessebarin uudemman osan reunaa pitkin:

Nessebarin vanhaan kaupunkiin vievän sillan juurelle oli hotelliltamme n. 4.3 kilometriä. Kun siellä kävi kääntymässä, sai minun hellesään vauhdillani melkein tunnin lenkin.

Lenkeillä tuli tietysti otettua myös pakolliset lenkkiselfiet.

...ja lenkin jälkeen "mulla on kuuma" -selfie.

Juokseminen oli siis yllättävän hyvinkin mahdollista Sunny Beachilla. Loppujen lopuksi juoksin 7 päivän loman aikana 6 lenkkiä, joista yksi oli vain parikymmentäminuuttinen "lyhytkin on parempi kuin ei mitään" -lenkki ja muut 45-60 minuuttisia. Olin oikein tyytyväinen, ettei loma mennyt treenien suhteenkaan ihan ohitse. 

Muuten Sunny Beach ei rantalomakohteena noussut omille top-listoilleni. Omaan makuumme kohde oli liian turistirysä, eikä siellä ollut oikein mitään nähtävää. Joskin kaikenlaista aktiviteettia oli turisteille alueella järjestetty tivoleista vesiaktiviteetteihin ja trampoliineihin asti. Silti kaipaan lomalta myös jotain vähän muutakin kuin pelkkiä hotelleja vieri vieressä. Mutta loma on loma! Monta mukavaa hetkeä kohteessa silti vietimme.

Burgasissa kävimme bussilla Sunny Beachilta pari kertaa. Kaupunki oli ihan viehättävä ja edullinen. Söimme toisella kertaa illallisen Burgasissa mielestämme ihan laadukkaassa ravintolassa. Hintaa koko perheen illalliselle tuli 66 levaa (noin 40 euroa) viineineen ja muine ruokajuomineen.

Kun viikon loman jälkeen saavuimme kotiin seuraavana aamuna oli ihana keittää supisuomalaista kaurapuuroa! Ja maistupa hyvältä! 

Kaikenkaikkiaan reissu oli ihan onnistunut ja etenkin juoksulenkkeihin olen tyytyväinen. Tänään viikon pitkällä juoksulenkillä juoksu kulki todella kevyesti, liekö syynä viikon juoksupainotteisuus. Kulkisipa kehden viikon päästä Joroisilla juoksu yhtä hyvin!