Hölkkää, spinningiä ja fysioterapiaa. Vähän myös kutisevaa silmää ja vuotavaa nenää.

Kevät on meille allergisille haastavaa aikaa. Ensin kukkii leppä, lepän jälkeen koivu ja kesemmällä vielä erilaiset heinät, pujoa ja kaiken maailman pähkinäpensaita unohtamatta. Koivu on itselleni näistä kaikista se haastavin, varsinkin tänä keväänä, kun koivujen siitepölyä on ilmassa ennätysmäärät. Silmiä tahtoo kirvellä ja nenä vuotaa lääkinnästä huolimatta. Siitepölyä uhmaten pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa yhdistetylle hölkkä ja kävelylenkille. Kipeytynyt jalka kestää jo vähän hölkkääkin. Koitan nyt pitää maltin matkassa ja tuolla ensimmäisellä lenkilläni vaihdoin suosiolla välillä kävelyksikin.

Tällä viikolla olen käynyt myös liki kymmenen vuoden tauon jälkeen ohjatulla spinning-tunnilla. Silloin takavuosina en koskaan spinningistä erityisemmin innostunut. Silloin se tuntui tylsältä ja yksitoikkoiselta. Vappuaattona päätin kuitenkin kokeilla spinninkiä uudelleen ja vaikka tunnille lähtö oli katstrofaalinen ja puolet tarvittavista tavaroista kotona, spinning-tunti oli kuitenkin omalta osaltani huippukokemus. En tiedä sattuiko kohdalleni tällä kertaa erityisen hyvä ohjaaja ja hyvä ryhmä. Jo ennen tunnin alkua sain kanssapolkijoilta apuja, kun valitsemani spinningpyörän säätönappula oli jumittunut. Yhteistyöllä saimme kuitenkin pyörän säädettyä ja tunti oli enemmän kuin onnistunut. Tuntui, että sain itsestäni kerrankin kunnolla tehoja irti. Hiki virtasi kerrankin ihan kunnolla!

Loppuviikolla kävin uudelleen fysioterapeutilla. Tällä kertaa keskityttiin vasempaan takareteen, joka ennen tuota nilkkavammaa aiheutti päänvaivaa. Fysioterapiakäynti oli jälleen kerran oikein onnistunut käynti. Hän sai hyvin avattua takareiden jumituksen, mutta se oli tietenkin vasta oireen poistoa. Täytyi tietenkin selvittää myös syy takareiden jumittumiselle. Selvisihän se mahdollinen aiheuttajakin muutamien testiliikkeiden jälkeen. Minulla on jaloissa jonkin verran lihasepätasapainoa ja vasemman jalan polvi tahtoo helposti kääntyä sisäänpäin. Se aiheuttaa jännitettä takareiteen. Sain jälleen jumppaohjeita ja parin viikon päästä nähdään fysioterapeutin kanssa juoksumatolla. Katsotaan sitten myös vähän juoksuasentoa.

Tällä viikolla on myös tullut hieman shoppailtua. Tässä elämäntilanteessahan se tietenkin tarkoittaa jotain liikuntaan liittyvää. Tällä kertaa ostoskoriin eksyi tällainen oiken karkkinen jumppatoppi:

Flunssaa pukkaa

Maratonmatkailijan blogi on muuttunut heti alkutaipaleellaan sairaskertomusblogiksi. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Kiirastorstaina alkoi kurkkuun hiivikellä kaktus ja siellä se on pysytellyt koko pääsiäisen. Tänään on puolestaan nenähana alkanut silloin tällöin tiputtaa. Vesiputousta odotellessa.

Pääsiäinen on siis mennyt sekä jalkaa, että flunssaa parannellessa. Hyötyliikuntaa on tullut harjoitettua haravan varressa ja tankkauksestakin on tullut pidettyä huolta. Toisaalta on kyllä tehnyt hyvää välillä ihan kunnolla vaan huilia. Katsoa kaikki rästiin jääneet telkkariohjelmat, nukkua pitkään ja nauttia keväisistä, aurinkoisista vapaapäivistä.

Kävin näyttämässä kipeytynyttä jalkaa lääkärille ennen pääsiäistä. Kuten itse vähän uumoilinkin, jalan kipuilu on mitä luultavimmin vanhasta nilkkavenähdyksestä johtuvaa. Nilkka on silloin jäänyt vähän löysäksi ja nyt rasituksessa sitten alkanut taas kipuilla. Sain lähetteen fysioterapeutille ja tänään kävelin fysioterapeutin ovesta ulos kourassani jumppaohjeet ja ohje ostaa jumppakuminauha ja tasapainolauta. Nilkkaa on nyt alettava vahvistaa. Eipä siis muuta kuin urheiluliikkeen kautta kotiin. Lisäksi pitkittäishovia tukemaan ostin kenkiin fysioterapeutin suosttelemat pohjalliset. Menen niillä nyt ainakin tämän akuutin kipuvaiheen yli.

Flunssasta huolimatta kävin vähän uiskentelemassa jälkikasvun kanssa ja kotona vielä vähän jumppailin nilkkoja uuden uutukaisen jumppakuminauhan ja tasapainolaudan avulla. Huomasin muuten heti tasapainolaudalle noustuani, että tasapainolaudassa ja tasapainolaudassakin on eroja. Kuntosalilla olen joskus kokeillut jotakin lautaa ja sen päällä pysyi tasapainoilemaan naurettavan helposti. Tämän laudan kanssa jo pelkkä laudan päälle pääseminen on oma haasteensa. Lauta kunnolla korkea. Tuleepahan nilkalle kunnon treeniä!

Vali vali vali ja ruikuti ruikuti ruikuti

Tämä ei ole enää todellista! Jotenkin tuntuu, että juoksuharrastukseni päällä on nut jokin epäonnen pilvi. Kun takareisi vihdoin tuntuu siltä, että se voisi kestää jo juoksemista, vanha vaiva nilkassa ilmoittelee olemassaolostaan. Ärsyttävintä tässä on se, että omasta mielestäni en ole nilkkaani nyt edes rasittanut mitenkään ertyisemmin, kun juoksemaankaan en ole pystynyt. Ilmeisesti viime syksynä venäyttämäni nilkka veti hernettä nenukkiin, kun ostin uudet kevyemmät kevätkengät. Siis nahkaiset kävelykengät sellaista työmatkamallia, eivätkä ole edes korkeakantaiset.... Ilmeisesti vanhuus ei tule yksin. Tai sitten minun pitäisi kulkea ympäriinsä vain lenkkareissa tai tennareissa :)

Valitukset sikseen, aika paljon isompiakin ongelmia elämässä voisi olla kuin se, että ei nyt juuri tänään pysty juoksemaan. Toissa päivänä lähdin nilkkakivusta huolimatta pienelle kävelylle (kävellessä siihen ei niin satukaan). Samalla pääsin ihastelemaan ilta-aurinkoa ja lukuisia kevään merkkejä. Valitsin reitilleni metsäpolkuja ja kuntopolkuja, jotta alusta olisi kipeälle jalalle mukavampi. Näin mukavia polkuja reitilleni osui:

Oikein mukavaa ja aurinkoista torstaita kaikille!

Mahtava lauantai!

Päätin jo viikon alussa, että tällä viikolla annan jalkojen rauhoittua ja levätä juoksemiselta ainakin viikonloppuun saakka, jotta saisin jalat taas juoksukuntoon. Oma diagnoosini on, että vasemman takareiden ja reiden sivussa olevat jänteet kinnaavat. Tämä kireys sitten heijastelee välillä polveen, välillä alaselkään. Muuta elämää nämä vaivat eivät juurikaan ole häirinneet, sillä kireys ei jostakin syystä (juurikaan) tunnu esim. kävellessä. Tällä viikolla olen sitten koittanut keksiä muuta liikuntaa, joka ei enää kuormittaisi jalkaa lisää. Venyttelyä olen koittanut harrastaa ahkerasti. Venyttely pitäisikin entistä paremmin ottaa ihan jokaisen lenkin/harjoituksen jälkeiseksi normaaliksi rutiiniksi. Tähän asti olen venytellyt lähinnä vasta silloin, kun jotain jäykkyyttä tms. alkaa ilmaantua. Aivan väärä lähestymistapa sanoisin näin jälkiviisaana! Mutta, kuten otsikko jo kertookin tänään on ollut mahtava lauantai.

Aamusta lähdin shoppailemaan, tarkoituksena hieman kurkkia kevätuutuuksia. Nykyäänhän se tietenkin tarkoittaa urheiluliikkeitä ja muiden kauppojen urheiluvaateosastoja. Mitään alusvaatteita suurempaa ei tällä kertaa mukaan tarttunut, mutta yksi urheilupaita jäi erääseen liikkeeseen kyllä kaihoisasti perääni huutelemaan. Se oli miesten mallistosta, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun miesten osastolta löytäisin jotain. Shoppailun ja vaatteiden hypistelyn jälkeen alkoikin vähän jo nälkä kurnahdella, joten menin lounastamaan Meksikolaiseen ravintolaan, jonka nimeä en tähän hätään tietenkään muista. Näin mahtavan kokoinen salaatti eteeni kannettiin:

Pahoittelen vääristyneitä värejä, mutta kännykkäkamerani ei tämän parempaan laatuun melko hämärässä ja punasävyisessä ravintolassa kyennyt. Mutta eikö näytäkin mahtavalta? Jaksoin ehkä hät'hätää puolet syödä.

Iltapäivällä lähdin kuntosalille ja päätin kokeilla sen verran juoksuaskeleita, että varauduin hölkkäilemään salilta kotiin. Koitin kuntosalilla tällä kertaa vahvistaa yläkropan lisäksi myös pakaralihaksia. Tausta-ajatuksena tietenkin se, että jalan ongelmat voisivat ehkä johtua pakaralihasten heikkoudesta. Tunnin salitreenin jälkeen lähdin hölkkäilemään kotiin. Aluksi takareisi tuntui jumiselta, mutta varsinaista kipua en tuntenut, joten jatkoin verkkaista hölkkäilyäni kotiin saakka. Olen siis tänään hölkkäillyt 4km! Kuulostaa toki vaatimattomalta siihen nähden, että vielä muutama viikko sitten juoksin pitkinä lenkkeinä 20km. Mutta tästä neljästä kilometristäni olen nyt iloisempi kuin siitä 20 kilometristä muutama viikko sitten. Niin pohjalla ja toivottomana olen tässä välillä tämän juoksemiseni suhteen ollut.

Ajattelin kyllä varata ajan mahdollisimman pian alaraaja-analyysiin, jotta saisin jalan jumitusten perimmäisen syyn selville, eikä tarvitsisi vaan itsekseen pähkäillä ja mennä jopa pahemmin metsään omien anayysiensä kanssa. Jos joku teistä on käynyt tällaisessa analyysissä, niin kuulisin mielelläni kokemuksistanne.

Mukavaa viikonlopun alkua!

Korvaavat harjoittelumuodot kunniaan!

Kuten eilisessä Maratonmatkalla-blogin ensimmäisessä kirjoituksessa vähän viittasinkin, maratonmatkastani tuskin tulee helppo ja vaivaton, koska ensimmäinen rasitusvamma on alkanut ilmoitella olemassaolostaan. Ilmeisesti takareiden jänne on vetänyt hernettä sen verran nenukkiin kovalla asfaltilla juoksemisesta, että olen ajatellut kokeilla ensimmäisiä juoksuaskeleita vasta loppuviikolla. Silloinkin vain, jos jalka tuntuu muuten normaalilta.

Liikkumaan on kuitenkin pakko päästä, joten jo myyntiin laittamani CrossTrainer kannettiin autotallista takaisin sisälle. Koskaan en ole tykännyt siitä vehkeestä, mutta nyt päätin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja tehdä sen avulla kunnon treenin. Läppäri eteen ja Suurimman pudottajan ensimmäinen jakso siivittämään CrossTraineilua. Suunnitelmissa oli tunnin "lenkki" ja sellaisen myös tein. Ai että, nyt on kyllä voittajafiilis! Puolessa välissä jouduin pitämään sen verran taukoa, että vaihdoin aerobic-tossut lenkkareihin. Aerobic-kengissä tuntui jotenkin olevan liian joustava ja pehmeä pohja. Tavallisilla lenkkareilla homma tuntui mukavammalta. Ja mikä parasta, vaikka hiki lensi ihan kunnolla, aika meni televisio-ohjelmaa katsoen kuin siivillä. Tämä treeni tuskin jäi viimeiseksi! Onneksi CrossTrainer ei ollut mennyt kaupaksi. Treenin aikana päätin, että perhana, pienten vammojen ja muiden vastoinkäymisten en anna tätä projektia pilata! Alla kuva treenijärjestelyistäni:

Illalle on vielä jäljellä jo päivärutiiniksi muodostuneet rullailut pilatesrullan avulla. Pilatesrullan keksijälle ehdottaisin melkein jotain Nobelia. Mahdollisimman yksinkertainen liikuntaväline ja ah, kuinka sillä rullailu tekee hyvää jäykille jänteille ja lihaksille. Suosittelen! Halpa investointi ja iso ilo, kunhan se ei vaan jää nurkkaan pölyttymään.

Blogista vielä loppuun sen verran, että ulkoasu yms. tulevat vielä kehittymään tässä matkan varrella. Kaikkea en ole ehtinyt saada vielä mieleiseeni muotoon. Niin kiire oli päästä bloggaamaan. Saa nähdä, kuinka kauan menee, että joku lukijakin löytää paikalle.