Hymy korvissa

Aika lentää kuin siivillä. Viimeinen viikko elokuuta on menossa ja ainakin säiden puolesta tuntuu aivan siltä, että syksykin on saapunut tai ainakin kolkuttelee jo ihan ovella. Treenailut ovat sujuneet ihan mallikkaasti,  vaikka viikonlopuille onkin ollut kalenterissa ihan muuta äksöniä. Marjojen poiminnasta ja mehustuksesta kestittäviin vierailijoihin.

Alla vähän fiilistelykuvaa talven varalle säilötyistä herukkamehuista:

Menneen parin viikon aikana olen käynyt molemmilla viikoilla juoksemassa kolme kertaa, muutaman kerran pyöräilemässä ja myös tatamilla kamppailemassa. Juoksulenkit eivät olleet treenimielessä parhaalla mahdollisella tavalla suunniteltuja, sillä viikkoon mahtui yksi lyhyt, vain 4 kilometrin, pikäpyrähdys (ajattelin ajan puutteessa, että parempi lyhytkin pyrähdys kuin ei lenkkiä ollenkaan ja kaksi minun mittakaavassani keskipitkää kevyttä lenkkiä. Toinen pituudeltaan 9 km, toinen 12 km. Näin siksi, että onnistuin saamaan samalla viikolla kaksi kertaa juoksuseuraa.

Eilen korjasin hieman jo viime viikon "puuttelliseksi" jääneitä juoksutreenejä juoksemalla reippaalla temmolla 9 kilometrin lenkin. Nokkelimmat heti huomaa, että samat kilometrimäärät lenkkiä kohden tuppaavat minulla toistumaan. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on muutama vakiolenkki, mitä kiertelen. Yksi on mitaltaan 6 km, toinen 9 km, kolmas 12km ja neljäs 15 km. Tästä 9 km:n lenkistä on muodostunut nyt lemppari. Saan juostua tämän 9 km niin, että valtaosa matkasta on hiekkatietä. Aikamoista luksusta täällä betoniviidakossa. Tuolla lenkillä tuntuu aivan siltä, kuin juoksisi maalla. Ympärillä on viljapeltoja ja metsää. Siellä sielu ja mieli lepää ihan todella.

Sitten aiheeseen nimeltä pyöräily. Kirjoitin jo keväällä blogissanikin, miten suoraan sanottuna kuolailen kunnollisen cyclocrross tai maantiepyörän perään. Lopulta pyöräkuume kasvoi niin suureksi, että siihen ei auttanut enää muu lääke kuin astelu polkupyöräliikkeeseen. Lopullinen valinta oli lopulta pyöräilyä harrastavia konsultoituani maantiepyörä. Odottavan aika tuntui todella pitkältä, kun pyörää joutui odottelemaan tilauksesta vielä parisen viikkoa. Nyt pyöräkuumeeni on kuitenkin taltutettu ja ensimmäiset maantiepyörälenkit tehty. Tunnen päässeeni nyt tutustumaan ihan uuteen lajiin. Pyörän kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman vielä lisää treeniä, mutta eron etenkin ylämäkivauhdeissa on huomannut heti ensimmäisestä lenkistä lähtien. Hauskinta on ollut huomata, että monet vastaantulevat maantiepyöräilijät tervehtivät. Kiva tapa sanoisin. Pyörä(ily)huumasta johtuen hymy on ollut viimeaikoina erityisen leveä, suorastaan korviin saakka.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, mainitsen vielä, että kävin taas oman jo tutuksi tulleen fysioterapeuttini luona. Tällä kertaa keskityttiin lantion tukeen. Sain taas seuraavaksi neljäksi-viideksi viikoksi kotitreeniohjeet. Olen siis viime keväästä saakka käynyt säännöllisesti fysioterapeutin luona. Juoksutekniikastani löytyi virhe, jota ollaan nyt pyritty korjaamaan kehittämällä ja treenamalla oikeita lihaksia. Pyritään siihen, että askel rullaisi aina ukkovarpaan nivelen yli, eikä polvi pääsisi
mvääntymään sisään päin. Kesän aika on treenattu niin lonkankoukistajia kuin syviä pakaralihaksiakin. Nyt siirryttiin lantion alueen treenaamiseen.

Suolalla ja vedellä

Taas on uusi viikko jo hyvää vauhtia menossa, mutta edellinenkin liikuntaviikkoni on raportoimatta. Viimekin viikko oli mukavan monipuolinen liikunnan suhteen, eli uin, pyöräilin ja juoksin. Lajikirjosta voikin ehkä päätellä, mihin suuntaan tämä harrastus on viemässä, mutta katsotaan noita juttuja sitten tarkemmin lähempänä ensi kesää.

Kävin tosiaan jälleen viime viikolla uimahallissa uiskentelemassa. Tällä kertaa uin 1500 m. Olen ajatellut ensi kesää varten käydä uimassa noin kerran viikkoon ja jospa saisin uintimäärän kasvatettua 2000 metriin per kerta. Tarvitsisin ehkä myös jonkinlaisen tekniikkakurssin talven aikana. Viikkoon mahtui myös pari pyöräilylenkkiä. Ensimmäinen oli pituudeltaan 24 km, toinen 31,5 km.

Viikon liikunnallisena  kohokohtana pidän kuitenkin viikonlopun pitkää juoksulenkkiä. Juoksin jälleen 15 km, mutta lenkin aikana ja lenkin jälkeen tuntui tosi hyvältä. Tuntui siltä, että olisin hyvin jalsanut vielä lisää. Mutta kuten aikaisemminkin olen todennut, nyt otetaan maltilla. Kasvakoon nälkä samalla. Olen kokeillut lenkeillä eri merkkisiä urheilujuomia, sokeroitua mehua, geelejä ja välillä juoksen ihan vaan veden voimalla. Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa suolavettä. Suolahan auttaa ilmeisesti ihan tutkitustikin esim. kramppeihin ja auttaa nesteen imeytymisessä. Kärsin todella helposti suonenvedoista sekä lenkin aikana että lenkin jälkeen, enkä esimerkiksi magnesiumista ole saanut toivottua helpotusta. Päätin siis kokeilla suolavettä. Sirottelin juomapulloon merisuolakiteitä joukkoon. Mukana kulki lenkillä yksi 1, 5 dl:n purkki tällaista juomaa ja kolme samankokoista pulloa ihan puhdasta vettä. Tuntui tosi hyvältä! Sopii varmasti ainakin tällaisille hellepitkiksille. Kesken lenkin juoksin vielä kodin kautta ja nappasin suuhuni yhden glukoosipastillin ja desin verran laimeaa urheilujuomaa. Jotenkin tällainen kombo tuntui kohdallani toimivan. Mikäli maratonille mielin, olisi varmasti opittava geeleihin myös. Maratonia tuskin pelkällä suolavedellä juostaan...

Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa samalla monipuolisella liikuntalinjalla kuin viimekin viikolla. Keväinen takareisijumitus nimittäin ilmoittelee hetkittäin olemassaolostaan. Samaan jamaan en tällä kertaa aio jalkaani juosta.

Monipuolista liikuntaa

Sunnuntaiaamu on taas lämpöinen ja leppoisa. Mukava vapaapäivä on toivottavasti edessä. Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen varmaankin monipuolisempi kuin yksikään kesän aikaisemmista viikoista. Kesä on tähän saakka mennyt melkeinpä yksistään pyöräillessä tai juostessa.

Maanantaina ja tiistaina pidin lepopäivät liikunnasta, koska takana oli sunnuntain hellepitkis. Keskiviikkona kävin tekemässä juoksulenkin ja torstaina suuntasin uimahallille. Olipa oiva veto sekin. Helteisenä kesäpäivänä uimahalli oli mukavan väljä ja vilpoisa paikka. En ole tosi pitkään aikaan käynyt uimassa, joten en alkanut ahnehtia uintimäärää, vaan uin leppoisaan tahtiin kilometrin. Kylläpä oli vaiheeksi mukavaa! Pitää yrittää ottaa uinti ihan tavaksi. Voi kun ehtisi vaikka kerran viikossa uimaan! Vesi on kuitenkin elementtinä jo pehmentävä, joten olisi oikein hyvää vastapainoa juoksulle.

Perjantai-iltana päätimme mieheni kanssa lähteä rullaluistelemaan. Olen omistanut rullaluistimet (toki välillä on pitänyt vaihtaa luistimia uusiin) noin viisitoista vuotta. Ensimmäisinä vuosina rullaluistelu oli kesäisin melkeinpä se ainoa liikuntamuoto, jota harrastin. Luistelin useamman kerran viikkoon ja välillä pitkiäkin lenkkejä. Ostin uudet rullaluistimet n. kolme vuotta sitten ja niillä olen käynyt luistelemassa ehkä yhteensä noin kolme kertaa. En oikein itsekään tiennyt miksi. No, perjantaina otin härkää sarvista ja lähdin luistelemaan. Kerta oli ensimmäinen tälle kesälle ja veikkaan, etten käynyt viimekään kesänä luistelemassa kertaakaan. Alkuun piti tietenkin palautella mieleen, mitenkäs niillä vempeleillä oikein jarrutellaan yms. Mutta nopeasti tuntuma palautui. Jo neljän kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että rakkoa pukkaa. Ja muistin syyn sille, miksi en uusilla luistimillani ole kovin montaa kertaa luistellut. Luistimet siis hankaa. Ne ovat kyllä pituudeltaan juuri sopivat, yhtään pienemmät ne eivät voisi olla ilman että varpaat olisivat myttyrässä, mutta ehkä kenkä on hintsun liian leveä, etten saa kenkää kovin hyvin istumaan jalkaani, vaan jalka pääsee liikkumaan luistimen sisässä. Päätin kuitenkin treenata samalla myös tahdonvoimaani, enkä alkanut liiemmin valitella rakkotuntemuksiani. Sen verran pysähdyin, että koitin kiristellä vielä nauhoja asteen verran tiukemmalle. Loppujen lopuksi luistelimme 24 km ja tuliaisina molemmissa jaloissa mojovat hiertymät. Silti olo oli lenkin jälkeen mukava ja olin tyytyväinen, etten kääntynyt takaisin jo heti alkumetreillä. Ajattelin tänään käydä uudelleen luistelemassa ja kokeilla laittaa luistimiin lisäpohjalliset. Jospa niiden avulla saisin luistimet istumaan paremmin. Ensin on kuitenkin kierrettävä apteekin kautta hakemassa rakkolaastareita suojaamaan vanhoja hiertymiä. Taitaa luistelukin palata takaisin meikäläisen harjoitusohjelmaan.

Laskeskelin yhtenä päivänä, että saan hyötyliikunnasta myös yllättävän paljon kilometrejä. En merkkaile normaaliin arkiaktiivisuuteen liittyviä juttuja harjoituspäiväkirjaani, eli harjoituskilometrien päälle kävelen viikottain n. 20 km. Kuljen töihin julkisilla, mutta molemmissa päissä (kotipuolessa ja työpaikan puolella) on kävelyä kilometri. Nämäkin matkat kyllä pääsisin julkisilla, mutta en oikeastaan ole käynyt edes mielessä, että näitä matkoja bussilla tai ratikalla menisin. Ihan hyvä saldo kilometrejä näistä matkoista ihan huomaamatta vuodessa tulee.

Viikon aikana olen herännyt huomaamaan, että lämpöisistä hellekeleistä huolimatta syksy kolkuttelee jo ovella. Huomasin nimittäin lenkeilläni, että viljapellot alkavat olla jo ihan keltaisia. Näyttävät kieltämättä aika hienoilta!

Olen myös pyrkinyt nauttimaan tämän hetken kausivihanneksista, uusista perunoista ja marjoista niin paljon kuin mahdollista. Marjoja on toki säilötty myös talven varalle, mutta ihan parhailtahan ne maistuvat ihan tuoreina. Näihin kuviin näihin tunnelmiin ja oikein hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!