sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Jumittaa!

Vantaan triathlonista palautuminen lähti heti seuraavana päivänä käyntiin, kun pyöräilin vielä hissukseen Vantaalle katsomaan perusmatkan kilpailuja. Maanantaina juoksin puolen tunnin saunalenkin, eli saunan lämpenemistä odotellessani juoksin pienen kevyen lenkin. Tiisaiaamuna pyöräilin töihin, mutta iltapäivällä katsoin paremmaksi jättää pyörän työpaikalle, sillä taivas oli mustana. Päätös olikin oikea. Kotimatkalla ukkosti. Myös jalat tuntuivat aamulla pyöräillessä vielä väsyneiltä. Ajoin pyörän töistä kotiin keskiviikkona ja torstaina pidin lepopäivän liikunnasta. Keskityin kerrankin kehonhuollollisiin asioihin. Venyttelin pienen lämpän jälkeen ja rullailin jalkojen jumeja auki. Myös lavat olivat jumissa, niitä yritin saada auki hierontapallolla.


Perjantaina, eli juhannusaattona, lähdin tekemään juoksuharjoitusta heti aamupäivän pakollisten juhannuksen ruokaostosten jälkeen. Juoksin vk-vauhtisen kympin. Kulki ihan hyvin, mutta huomasin, että kevyestä alkuviikosta huolimatta jalat menevät ihan jumiin. Perjantaipäivä oli onneksi kevyttä jaloillaan seisomista koko päivän, kun laitoin paikkoja juhannuskuntoon, laitoin vieraille ruokaa ja leivoin. Jumittuneet jalat tykkäävät enemmän pienestä liikkeestä kuin istumisesta.


Lauantaina heti aamupalajn jälkeen kurvasin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Päätin, että kyttään sykkeitä sen verran, että syke tosiaan pysyy PK:n puolella. Kävelin suosiolla jyrkkiä mäkiä ylös, ettei syke nouse liikaa. Leppoisasti rullaillen juoksin reilut 1,5 tuntia. Hyvä lenkki. Sain pienen sadekuuronkin niskaan, onneksi oli ihan lämmintä. Toki päällä sai olla kevyt juoksutakki.  


Tästä pitkästä lenkistä jalat vasta jumiin menivätkin! Tuntui, että mikäli on paikallaan hetken, ei pääse enää tuolista ylös. Ehkä en ollut vielä täysin palautunut viikonlopun sprintistä. Onneksi kevyt hieronta ja venyttely auttoivat hiukan. Muuten juhannuspäivä sujui leppoisasti oman perheen kesken. Pelasimme korttia ja välillä luin kirjaa. Ruuaksikin laitoimme edellisen päivän jämistä loihdittua munakasta, joten eilen ei tarvinnut seistä hellan ääressä.




sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Vantaan triathlon: sprinttimatkan tunnelmia

Vantaan triathlonin sprinttimatka kisattiin eilen lauantaina. Olin jotenkin kiireessä tupeltanut oman ilmoittautumiseni kanssa ja en tutkinut sarjatarjontaa tarpeeksi tarkasti. Olinkin ilmoittautunut SM-ikäsarjalähtöön, vaikka omaa tilannettani paremmin vastaava kilpakuntosarjakin olisi ollut tarjolla. Onneksi lisenssi- yms. asiat olivat kunnossa, joten SM-sarjaankaan osallistumiselle ei sinänsä ollut mitään estettä. Lopulta päätin pitää sarjani noin, pääsisinpähän näkemään, mikä eroni on oman ikäryhmän huippuihin. Ja valtavahan se ero on :)

Olin koko viikon ennen starttia ollut kesäflunssassa, joten jopa osallistumiseni matkalle oli pitkään epäselvää. Perjantaina flunssa hellitti onneksi otteestaan ja lauantaina olin enää aavistuksen tukkoisen oloinen. Valuvaa nenää tai kurkkukipua ei ollut enää pariin päivään, joten uskalsin lähteä matkaan.

Perjantaina pyöräni oli vielä huollossa. Onneksi oli, sillä ilmeisesti jokin pinna oli hieman takarenkaassa päässyt löystymään ja vanne oli vääntynyt vinoon. Myös vaihteita säädettiin ja jarrut yms. perusjutut tarkistettiin. Välineistö oli siis niin hyvässä kunnossa kuin saattoi olla.

Kisapaikan ollessa kerrankin lähellä, kävin vahvistamassa osallistumiseni hyvissä ajoin jo perjantaina. Vanha Lahdentie olikin perjantai-iltana varsin liikennöity, moni muukin oli numeroaan hakemassa.


Kisajärjestäjältä ilmoittautumisen vahvistuksen yhteydessä saatu pussukka sisälsi kilpailuohjelman ja numeron lisäksi ajanottochipin vasempaan jalkaan kiinnitettäväksi, numerotarrat kypärään ja pyörään, sähäkän pinkin uimalakin, pieniä tuote-esittelymaistiaisia ja tarjouksia kisan myyntipisteille. Kisajärjestäjän pisteellä selvisi myös, että Kuusijärven veden lämpötila oli perjantaina 20 astetta, joten SM-ikäsarjoissa märkäpuvun käyttö olisi sallittua. Onneksi!


Perjantai-iltana laitoin myös kisavarusteet valmiiksi ja koitin käydä vaihtoja mielessäni läpi, ettei mitään oleellista unohdu kisavarusteista. Pakkasin mukaan myös useammat uimalasit. Päätin testata ennen kisaa, mitkä kelpuuttaisin kisalaseiksi. Laitoin kaikkiin laseihin vielä huurtumisenestoainetta varmuuden vuoksi.

Lauantaiaamuna heräsin jo kuudelta. Uni ei vaan enää tullut. Jännitti. Nousin sängystä ja menin olohuoneeseen lueskelemaan. Seitsemän jälkeen keittelin puurot ja aamukahvit. Aamupalan jälkeen jatkoin päivän kisatunnelmaan virittäytymistä tekemällä kisakampauksen. Yleensä olen lakannut kisaa varten myös kynnet, mutta nyt se jäi tekemättä.


Kymmenen maissa lähdin kohti kisapaikkaa, sillä halusin nähdä naisten SM-yleisen sarjan kisan, jonka lähtö oli klo 11. Heti kisapaikalle päästyäni vein pyöräni omalle paikalleen vaihtoalueelle ja järjestelin vaihtovarusteet varustelaatikkoon.


Ehdin hyvin näkemään yleisen sarjan lähdön ja siirryin sen jälkeen Vanhan Lahdentien varteen seuraamaan pyöräosuutta. Vähän ennen kahtatoista alkoi kisainfo, jota menimme seurakavereiden kanssa porukalla kuuntelemaan. Kisainfon jälkeen vaihdoinkin jo märkäpuvun päälle ja menin veteen testaamaan uimalaseja. Olisin halunnut valita aurinkoiseen säähän tarkoitetut tummalinssiset lasit, mutta ne menivät sen verran huuruun jo testilenkillä, että valitsin toiset, vaalealinssiset lasit. Aurinko paistoi niin korkealta keskipäivällä, että nekin kävivät ihan hyvin.

Varttia vaille yksi ikäsarjalähtöjen kilpailijat kokoontuivat lähtökarsinaan, josta siirryimme laiturin kautta veteen odottamaan lähtölaukauksen kajahtamista. Jännitti. Hain hyvän paikan lähtöviivalta ja odottelin lähtölaukausta. Lopulta torvi soi ja pääsimme matkaan. Selvisin alun pesukoneen kaltaisesta mylläkästä hyvin, enkä saanut edes pahemmin iskuja. Selvästi porukka yritti hakeutua peesiin. Uimarit olivat sekä vasemmalla, että oikealla puolellani. Itsellänikin oli peesiapu ensimmäisille poijuille saakka. Siellä jäin vähän sumppuun ja jouduin ottamaan muutaman vedon jopa rintauintia. Vielä en osaa itse olla tarpeeksi röyhkeä. Menetin oman peesini, mutta joku ui minun rinnallani koko loppumatkan. Uinti sujui hyvin. Reitti oli niin tuttu, että osasin mielestäni valita hyvän linjan. En suunnistanut juuri lainkaan, eli tosi harvakseltaan kurkkasin, että poiju säilyy oikein näkökentässäni. Tällä kertaa tuntui, että sain uiduksi suhteellisen suoraan. Nousin vedestä ajassa 15 minuuttia ja risat. Olen tyytyväinen. Olen vielä kokematon avovesiuimari ja kyseessä oli vasta kolmas kisastarttini ikinä. Näistä starteista yksi meni uinnin osalta ihan mönkään. Nyt tuli hyvä uintikokemus ja kisastartti!


Vaihto meni todella hitaasti. Tupeloin ensin ja juoksin väärään välikköön. Lopulta pyörä ja tavarat löytyivät, mutta märkäpuvun riisuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kuivasin myös hieman jalkojani hiekasta, ennen kuin laitoin pyöräilykengät jalkoihin. Minulla ei ole nopeasti puettavia triathlonkenkiä, joten laitoin pyöräilykengät vaihtoalueella jalkoihin ja juoksin niillä pyöräilyosuuden alkuun. Vaihto on myös tilastollisesti yksi sarjan hitaimpia. Tässä yksi osa-alue, mitä voi rutkasti parantaa helposti järjestelmällisemmällä toiminnalla.

Pyöräily lähti ihan hyvin käyntiin. Huomasin pyöräosuudella, että reittä on, eli nousuosuudella sain kirittyä jopa ihmisistä ohi omasta mielestäni helpolla jalalla liikaa hapottamatta (wattipolkimiakaan minulla ei ole, joten watteja en tiedä). Helpolla pätkällä minusta taas painettiin ohi, joten loivaa myötäistä en osaa tarpeeksi hyödyntää. Siinä toinen parantamisen paikka. Myös käännökset otin yltiövarovasti. Virallisen tuloslistan mukaan ajoin hieman alle 30km/h keskivauhdilla, mutta ilmeisesti tuossa ei huomioitu reitin pientä ylimittaa. Eli oman kelloni mukaan keskari oli tasan 30km/h ja pyöräilyosuuden mitta 20.98km. Pyöräilyyn en ole ihan tyytyväinen. Uskoin etukäteen pystyväni parempaan vauhtiin. Ehkäpä viikolla sairastettu flunssa vei tästä kisasta parhaimman terän.

Pyörästä  juoksuun vaihto sujui sukkelammin, kun tarvitsi vaihtaa vain kengät. Joku kivi kenkään siirtyi, mutta sen verran hapotti rankalla juoksuosuudella, että kivi kengässä oli pieni murhe. Heti juoksuosuuden aluksi oli tosi jyrkkä ylämäki ja sen perään jyrkkä alamäki. Kumpikaan ei ole väsyneillä jaloilla helppo. Juoksuosuuden rankkuus yllätti totaalisesti. Oletin reitin olevan helpompi, mutta nythän kyseessä oli melkein maastojuoksukisa. Ylämäkeä ja alamäkeä, jopa pätkä metsäpolkua. Plussaa siitä, että helteellä metsässä juokseminen on kivempaa kuin paahteisella asfaltilla! Reitti oli siinä mielessä kiva, että vaikka olin sitä porukan häntäpäätä, en missään vaiheessa ollut ihan yksin. Reitillä oli useampi kohtauspiste vastaantulevien kanssa ja moni kanssakisailija huikkailikin toisilleen jotain kannustavaa tsemppihuutoa tai näytti peukkua. Mukava tunnelma! Myös järjestäjät kannustivat kivasti matkalla. Ette uskokaan, mikä henkinen apu kannustamisesta tulee! Olin ajatellut, että pystyn juoksemaan vitosen noin 25 minuuttiin. No, enpä juossut. Jyrkin mäki meni kävelyksi ja juoksuaika painui yli 31 minuuttiin. Ennen maalia otin vielä pienen spurtin ja sain yhden naisen ohitettua. Hän ei ollut samassa sarjassa, joten sijoitusta tämä ohitus ei muuttanut, mutta rohkaisi henkisesti. Maalisuoralla alkoi hillittömästi oksettaa. Yökin ja juoksin. Maalilinjan ylitettyäni tuli oksennus, joten enköhän eilen ottanut kropastani irti sen, mitä otettavissa oli.

Kisan jälkeen menin suihkuun ja annoin tavarani perhelle autolla kotiin vietäväksi. Itse jäin vielä fiilistelemään ja katsomaan hetkeksi kilpakuntosarjan edesottamuksia. Pyöräily kotiin olisi sopiva loppuverryttely.

Myyntialueella hyödynsin vielä kisatarjousta ja ostin itselleni uudet tummentuvat uimalasit entisten, jo helposti huuruuntuvien tilalle.


Illalla tutkin vielä kisan aikaista dataa kellostani ja totesin, että ihan oikeilla alueilla on menty. Harvoin enää tässä iässä saan tuollaista maksimisykettä aikaiseksi, joten enköhän tosiaan eilen tehnyt parhaani, vaikka aika ei ihan odotuksiani vastannutkaan. Tuo oli eilisen maksimi ja siihen on pakko tyytyä!


Vantaan triathlon oli hieno ja hyvin järjestetty kisa ja koko päivän kruunasi kisan kiva tunnelma!


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Tämän kauden kisakalenteri

Tämän kesäkauden kisakalenteri on pääkisojen osalta nyt lyöty niinsanotusti lukkoon. Osallistun lauantaina Vantaalla sprinttimatkalle (uinti 750m, pyörä 20km ja juoksu 5km). Tälle matkalle en ole mitenkään erityisesti valmistautunut. Olen ollut flunssassa ja levännyt. Siinä valmistautumiseni. No, pyörä on ollut huollossa juuri, siinä toinen osa valmistautumista. Muuten aion mennä paikalle tekemään omaa parasta suoritustani, eli olen ajatellut esim. uintiin lähteä vähän riskillä hakemaan hyvää aikaa. Jos ei onnistu, niin eipä haittaa tässä harjoitukseksi mieltämässäni kisassa. Tokikaan en lähde mitenkään löysäilemään, jos flunssa vaan ei häiritse matkantekoa. Jännä nähdä, miten talven treenit ovat purreet. Harmi, että en ole koskaan aikaisemmin tätä matkaa tehnyt, joten ei oikein ole mitään, mihin verrata.

Tämän kesän pääkisana pidän 21.7. Joroisilla kisattavaa puolimatkan kisaa (uinti 1.9km, pyörä 90km ja juoksu 21.1km). Sitä varten yritän valmistautuakin parhaani mukaan. Viime vuonna Turussa pelotti pyöräilyosuus, että miten sitä jaksaa. Nyt pyöräily ei enää jännitä, kun on niin monta pitkää pyörälenkkiä jo tällekin kesälle alla, mutta juoksu vähän jännittää. Talvella oli parin kuukauden juoksutauko hiusmurtuman vuoksi ja tänä talvena en ole siten juossut juuri ollenkaan pitkiä kevyitä lenkkejä. Niitä on nyt pakko ottaa ohjelmaan mukaan, että jalat kestävät Joroisissa puolimaratonin juoksemisen. Tavoitteena on parantaa ainakin uintiaikaa. Uinti oli se, mikä meni huonosti Turussa. Luulen, että Joroisten Valvatus ei ole yhtään niin ällöttävä kuin Aurajoki Turussa.... toivottavasti tuulikaan ei tule haittaamaan triathlonuntuvikon matkantekoa.

Kuva: Challenge Turku





Ja nyt sanon sen sitten ääneen. Varsinaisen tavoitteeni. Se ei oikeasti ole vielä tänä kesänä, vaan vasta vuoden päästä. Kööpenhaminan Ironman ja täysmatka! Auts, pelottavaa sanoa se ääneen. Oikeasti on kuitenkin ollut jopa hankalaa asennoitua tämän kesän kisoihin, kun tavoite häämöttää kauempana. Tämän tavoitteen vuoksi tämän kesän tavoite on säilyä terveenä ja vammattomana ja kasvatella harjoitustuntimäärää pitkien kevyieden lenkkien avulla. Lähinnä varmaan näin kesällä pyöräillen. Toivottavasti ensi talvi on yhtä hyväluminen kuin tämä talvi. Olisi mahtavaa päästä kasvattelemaan peruskuntoa esim. laturetkien muodossa!

Julistan näin treenit kohti Kööpenhaminaa 2019 virallisesti alkaneiksi!

torstai 14. kesäkuuta 2018

Kesä on täällä, kohta myös kisakauden avaus

Kevään treenit ovat menneet mukavasti. Olen saanut treenata kevään vammoitta ja terveenä. Talven lumilla vaivannut jalkapöydän hiusmurtuma on muisto vain. En ehkä ole murtumasta blogin puolella maininnutkaan, mutta eipä se mieltäni pahemmin matalaksi saanutkaan, sillä pystyin koko ajan uimaan ja ajamaan spinningpyörää, parin viikon jälkeen myös hiihtämään. Ensin tasatyöntöä, aika pian myös luisteluhiihtoa. Kaikkea, missä ei ole iskutusta. Juoksematta olin pari kuukautta. Toukokuussa en kisannut sen paremmin triathlonissa kuin juoksussakaan. Koivun kukkiessa ja levitellessä siitepölyään, minun on parempi treenata sisätiloissa.

Talven ajan osallistuin TriathlonSuomen treeniryhmään, mutta kesäksi jättäydyin ryhmästä pois, koska kesän viikonloppuihin mahtuu paljon kisojen lisäksi myös muita menoja, joten treenejä jäisi väliin liian usein. Treenaan itsekseni kesän ja saan suunnitella lenkkini ja treenini muiden menojen mukaan. Viimeinen ohjattu spinu oli toukokuun lopussa. Aamuaurinko paistoi mukavasti treenisaliin.


Toukokuu oli treenikuukautena aivan mahtava, kun säätkin suosivat. Pyöräilyä tuli paljon ja juoksemaankin oli kiva lähteä, vaikka tuo siitepöly parhaimman terän veikin. Alla kuva Seurasaareen vievästä sillasta. Helsingistä löytyy kyllä upeita paikkoja!


Tämän kesän teemana on peruskunnon kasvattaminen, eli pyrin etenkin pyöräilyn avulla kasvattamaan peruskuntoa. Tälle kesäkaudelle onkin ehtinyt jo kertyä useampi hieman alle tai yli 100km:n lenkki. Näillä lenkeillä vauhti ei ole pääosaassa, vaan nimenomaan tarkoituksena on tehdä pitkää kevyttä tänä kesänä niin paljon kuin mahdollista. Olen hyödyntänyt osittain myös työmatkoja tämän tavoitteen kartuttamiseksi, tokikin työmatkapyöräilypäivinä pitkä lenkki tulee kahteen osaan jaettuna, siivu mennessä, siivu palatessa.

Maantiepyöräilyn lisäksi olen tällä kaudella ajanut suhteellisen paljon Alepa-pyörällä. Jätin Helsingin sisäisen lipun kokonaan kesäkaudelta ostamatta ja ostin jälleen kerran kaupunkipyöräoikeuden koko kaudelle. Tähän mennessä olenkin pyöräillyt kaupunkipyörällä jo 16h ja yli 200 kilometriä. Kilometrejä, jotka tulevat ihan vahingossa.



Yhden kerran (ja toivottavasti myös viimeisen) olen pyörälenkillä ottanut kontaktia myös asfaltin kanssa. Vaikka kompuroin lähes nollavauhdista, jäljet polvessa olivat vähän ikävät ja kestivät aikansa parantuakin. Pyöräkin otti hieman osumaa ja vaihteisiin tuli kaatumisen seurauksena jotain häikkää säätöihin. Onneksi sain pikaisesti pyörälleni huoltoajan ja vian korjautettua.



Kauden aloituskisa häämöttää parin päivän päässä, kun osallistun Vantaan triathlonille sprintti-matkalle. Vaikka tuolla alussa sanoinkin, että olen saanut harjoitella talven terveenä, tietenkin näin kisan alla sain kunnon kesäflunssan riesoikseni. Onneksi flunssa tuntuu taipuvan ohitse nopeasti. Maanantaina sain ensioireet ja tänään torstaina nenä ei enää pahemmin vuoda. Olen luottavaisin mielin, että olen lauantaina mukana lähtöviivalla.

Alla olevassa kuvassa treenit ohi ja pyhäpaita puettu päälle. Turun puolimatkan finisher-paita on se rakkain ja tärkein kisoista saatu paita toistaiseksi. Sitä ei treeneissä (vielä) hiostella.


Blogini tuppaa päivittymään vähän liian harvoin, yritän petrata kesän aikana, kun kesän treeneissä ja kisoissa varmasti riittää kerrottavaa. Mikäli haluat, minut löytää nykyään myös instagramista nimellä triathlonmirja. Laita seurantaan :) Ehkäpä lauantaina nähdään Kuusijärvellä.