Olin koko viikon ennen starttia ollut kesäflunssassa, joten jopa osallistumiseni matkalle oli pitkään epäselvää. Perjantaina flunssa hellitti onneksi otteestaan ja lauantaina olin enää aavistuksen tukkoisen oloinen. Valuvaa nenää tai kurkkukipua ei ollut enää pariin päivään, joten uskalsin lähteä matkaan.
Perjantaina pyöräni oli vielä huollossa. Onneksi oli, sillä ilmeisesti jokin pinna oli hieman takarenkaassa päässyt löystymään ja vanne oli vääntynyt vinoon. Myös vaihteita säädettiin ja jarrut yms. perusjutut tarkistettiin. Välineistö oli siis niin hyvässä kunnossa kuin saattoi olla.
Kisapaikan ollessa kerrankin lähellä, kävin vahvistamassa osallistumiseni hyvissä ajoin jo perjantaina. Vanha Lahdentie olikin perjantai-iltana varsin liikennöity, moni muukin oli numeroaan hakemassa.
Kisajärjestäjältä ilmoittautumisen vahvistuksen yhteydessä saatu pussukka sisälsi kilpailuohjelman ja numeron lisäksi ajanottochipin vasempaan jalkaan kiinnitettäväksi, numerotarrat kypärään ja pyörään, sähäkän pinkin uimalakin, pieniä tuote-esittelymaistiaisia ja tarjouksia kisan myyntipisteille. Kisajärjestäjän pisteellä selvisi myös, että Kuusijärven veden lämpötila oli perjantaina 20 astetta, joten SM-ikäsarjoissa märkäpuvun käyttö olisi sallittua. Onneksi!
Lauantaiaamuna heräsin jo kuudelta. Uni ei vaan enää tullut. Jännitti. Nousin sängystä ja menin olohuoneeseen lueskelemaan. Seitsemän jälkeen keittelin puurot ja aamukahvit. Aamupalan jälkeen jatkoin päivän kisatunnelmaan virittäytymistä tekemällä kisakampauksen. Yleensä olen lakannut kisaa varten myös kynnet, mutta nyt se jäi tekemättä.
Kymmenen maissa lähdin kohti kisapaikkaa, sillä halusin nähdä naisten SM-yleisen sarjan kisan, jonka lähtö oli klo 11. Heti kisapaikalle päästyäni vein pyöräni omalle paikalleen vaihtoalueelle ja järjestelin vaihtovarusteet varustelaatikkoon.
Ehdin hyvin näkemään yleisen sarjan lähdön ja siirryin sen jälkeen Vanhan Lahdentien varteen seuraamaan pyöräosuutta. Vähän ennen kahtatoista alkoi kisainfo, jota menimme seurakavereiden kanssa porukalla kuuntelemaan. Kisainfon jälkeen vaihdoinkin jo märkäpuvun päälle ja menin veteen testaamaan uimalaseja. Olisin halunnut valita aurinkoiseen säähän tarkoitetut tummalinssiset lasit, mutta ne menivät sen verran huuruun jo testilenkillä, että valitsin toiset, vaalealinssiset lasit. Aurinko paistoi niin korkealta keskipäivällä, että nekin kävivät ihan hyvin.
Varttia vaille yksi ikäsarjalähtöjen kilpailijat kokoontuivat lähtökarsinaan, josta siirryimme laiturin kautta veteen odottamaan lähtölaukauksen kajahtamista. Jännitti. Hain hyvän paikan lähtöviivalta ja odottelin lähtölaukausta. Lopulta torvi soi ja pääsimme matkaan. Selvisin alun pesukoneen kaltaisesta mylläkästä hyvin, enkä saanut edes pahemmin iskuja. Selvästi porukka yritti hakeutua peesiin. Uimarit olivat sekä vasemmalla, että oikealla puolellani. Itsellänikin oli peesiapu ensimmäisille poijuille saakka. Siellä jäin vähän sumppuun ja jouduin ottamaan muutaman vedon jopa rintauintia. Vielä en osaa itse olla tarpeeksi röyhkeä. Menetin oman peesini, mutta joku ui minun rinnallani koko loppumatkan. Uinti sujui hyvin. Reitti oli niin tuttu, että osasin mielestäni valita hyvän linjan. En suunnistanut juuri lainkaan, eli tosi harvakseltaan kurkkasin, että poiju säilyy oikein näkökentässäni. Tällä kertaa tuntui, että sain uiduksi suhteellisen suoraan. Nousin vedestä ajassa 15 minuuttia ja risat. Olen tyytyväinen. Olen vielä kokematon avovesiuimari ja kyseessä oli vasta kolmas kisastarttini ikinä. Näistä starteista yksi meni uinnin osalta ihan mönkään. Nyt tuli hyvä uintikokemus ja kisastartti!
Vaihto meni todella hitaasti. Tupeloin ensin ja juoksin väärään välikköön. Lopulta pyörä ja tavarat löytyivät, mutta märkäpuvun riisuminen tuntui kestävän ikuisuuden. Kuivasin myös hieman jalkojani hiekasta, ennen kuin laitoin pyöräilykengät jalkoihin. Minulla ei ole nopeasti puettavia triathlonkenkiä, joten laitoin pyöräilykengät vaihtoalueella jalkoihin ja juoksin niillä pyöräilyosuuden alkuun. Vaihto on myös tilastollisesti yksi sarjan hitaimpia. Tässä yksi osa-alue, mitä voi rutkasti parantaa helposti järjestelmällisemmällä toiminnalla.
Pyöräily lähti ihan hyvin käyntiin. Huomasin pyöräosuudella, että reittä on, eli nousuosuudella sain kirittyä jopa ihmisistä ohi omasta mielestäni helpolla jalalla liikaa hapottamatta (wattipolkimiakaan minulla ei ole, joten watteja en tiedä). Helpolla pätkällä minusta taas painettiin ohi, joten loivaa myötäistä en osaa tarpeeksi hyödyntää. Siinä toinen parantamisen paikka. Myös käännökset otin yltiövarovasti. Virallisen tuloslistan mukaan ajoin hieman alle 30km/h keskivauhdilla, mutta ilmeisesti tuossa ei huomioitu reitin pientä ylimittaa. Eli oman kelloni mukaan keskari oli tasan 30km/h ja pyöräilyosuuden mitta 20.98km. Pyöräilyyn en ole ihan tyytyväinen. Uskoin etukäteen pystyväni parempaan vauhtiin. Ehkäpä viikolla sairastettu flunssa vei tästä kisasta parhaimman terän.
Pyörästä juoksuun vaihto sujui sukkelammin, kun tarvitsi vaihtaa vain kengät. Joku kivi kenkään siirtyi, mutta sen verran hapotti rankalla juoksuosuudella, että kivi kengässä oli pieni murhe. Heti juoksuosuuden aluksi oli tosi jyrkkä ylämäki ja sen perään jyrkkä alamäki. Kumpikaan ei ole väsyneillä jaloilla helppo. Juoksuosuuden rankkuus yllätti totaalisesti. Oletin reitin olevan helpompi, mutta nythän kyseessä oli melkein maastojuoksukisa. Ylämäkeä ja alamäkeä, jopa pätkä metsäpolkua. Plussaa siitä, että helteellä metsässä juokseminen on kivempaa kuin paahteisella asfaltilla! Reitti oli siinä mielessä kiva, että vaikka olin sitä porukan häntäpäätä, en missään vaiheessa ollut ihan yksin. Reitillä oli useampi kohtauspiste vastaantulevien kanssa ja moni kanssakisailija huikkailikin toisilleen jotain kannustavaa tsemppihuutoa tai näytti peukkua. Mukava tunnelma! Myös järjestäjät kannustivat kivasti matkalla. Ette uskokaan, mikä henkinen apu kannustamisesta tulee! Olin ajatellut, että pystyn juoksemaan vitosen noin 25 minuuttiin. No, enpä juossut. Jyrkin mäki meni kävelyksi ja juoksuaika painui yli 31 minuuttiin. Ennen maalia otin vielä pienen spurtin ja sain yhden naisen ohitettua. Hän ei ollut samassa sarjassa, joten sijoitusta tämä ohitus ei muuttanut, mutta rohkaisi henkisesti. Maalisuoralla alkoi hillittömästi oksettaa. Yökin ja juoksin. Maalilinjan ylitettyäni tuli oksennus, joten enköhän eilen ottanut kropastani irti sen, mitä otettavissa oli.
Kisan jälkeen menin suihkuun ja annoin tavarani perhelle autolla kotiin vietäväksi. Itse jäin vielä fiilistelemään ja katsomaan hetkeksi kilpakuntosarjan edesottamuksia. Pyöräily kotiin olisi sopiva loppuverryttely.
Myyntialueella hyödynsin vielä kisatarjousta ja ostin itselleni uudet tummentuvat uimalasit entisten, jo helposti huuruuntuvien tilalle.
Illalla tutkin vielä kisan aikaista dataa kellostani ja totesin, että ihan oikeilla alueilla on menty. Harvoin enää tässä iässä saan tuollaista maksimisykettä aikaiseksi, joten enköhän tosiaan eilen tehnyt parhaani, vaikka aika ei ihan odotuksiani vastannutkaan. Tuo oli eilisen maksimi ja siihen on pakko tyytyä!
Vantaan triathlon oli hieno ja hyvin järjestetty kisa ja koko päivän kruunasi kisan kiva tunnelma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti