Kesälomareissu Sisiliassa

Aikaisemmin jo kesäkuulumisten yhteydessä mainitsin ohimennen perheemme kesäreissusta Sisiliaan. Silloin jo lupasin palata aiheeseen oman postauksen verran ja nyt se tulee. Sisilia, ja oikeastaan koko Italia, yhden päivän Venetsian retkeä lukuunottamatta, oli perheellemme uusi tuttavuus. Päädyimme Sisiliaan, koska ajattelimme sen olevan perheille mukava paikka. Oletimme sen olevan rauhallinen, lapsiystävällinen, mukavantuntuiset hotellit, inhimillinen lentoaika ja ruokakin varmasti maistuisi koko porukalle, vaikkei meidän perheen lapset kovin nirsoja noin muutenkaan ole. Tietenkin myös Etna houkutteli. Sisilia täytti kaikki odotukset, vaikkei Giardini-Naxosta välttämättä ainakaan pariskunnille tai kaveriporukoille kannata suositella, jos haluaa shoppailla tai bilettää baareissa. Giardini-Nazos oli paikkana rauhallinen turistien valtaama rantakohde. Jopa ehkä meidänkin makuun vähän tylsä. Onneksi hotelli oli nappivalinta, lähellä iki-ihana vuoristokylä Taormina ja Etnakin näkyi horisontissa.

Retki Etnalle oli kallis, nelihenkiseltä perheeltä n. 300 euroa ilman mitään ruokailuja. Päätimme kuitenkin osallistua retkelle ja mennä ihan niin ylös kuin turisteja lasketaan. Mikäli emme retkelle olis lähteneet, se olis varmasti jälkeenpäin harmittanut. Etna oli sellainen kerran elämässä kokemus ilman muuta. Maisemia oli vaikea kuvitella etukäteen, ainakaan minä en osannut yhtään odottaa, mitä tuleman pitää. 2000 metrin korkeuteen matkasimme bussilla, siitä 2500 metriin hiihtohissillä ja loppumatka 3000 metriin taittui jeepin kyydissä. Vaikka alhaalla Giardini-Naxoksessa lämpötila oli 35 lämpöasteen korvilla, ylhäällä Etnalla lämpöä oli ehkä noin 20. Aikuiset tarkenivat kesävaatteissa, mutta lapsille hupparit olivat tarpeen. Näkymä ylhäällä 3000 metrissä oli samanlainen kuin oletan mielikuvissani olevan kuussa. Ympärillä on vain jähmettynyttä laavaa ja hieman savuavia kraatereita.

Giardini-Naxoksesta oli hyvät paikallisbussiyhteydet sekä Catanian suuntaan, että Taorminaan ja Castelmolaan. Kaikissa näissä paikoissa omatoimiretkeilimme, Taorminassa useampaan otteeseen, niin hieno paikka se oli. Taorminaan pääsi sekä köysirataa pitkin, että bussilla. Molempia kulkupelejä kokeiltiin. Bussissa kieltämättä hieman pelotti, kun iso bussi mutkittelee kapeaa vuoristotietä pitkin Taorminaan ja siitä vielä eteenpäin Castelmolaan. Kyllä kannatti! Taorminasta ja Castelmolasta oli huikeat näkymät alas Giardini-Naxokseen. Taorminasta löytyi myös kauppoja, joista pystyi tekemään tuliaisostoksia. Castelmolassa oli linnoituksen lisäksi vain muutama turistikauppa. Niihin emme tällä kertaa pysähtyneet.

Catanian kaupungissa emme ehkä osuneet ihan oikeille paikoille. Ostoskadun kuljimme päästä päähän, mutta muuten kaupunki vaikutti vähän ränsistyneeltä ja tosi likaiselta. Ehkäpä olisi ensin kannattanut käydä Cataniassa ja vasta sen jälkeen Taorminassa ja Castelmolassa. Näiden kahden paikan jälkeen Catania ei oikein sytyttänyt samalla tavalla.

Ruoka Sisiliassa oli hyvää, tosi hyvää. Muu perhe nautti lasagnesta, pastasta, pizzasta ja muista vehnäisistä herkuista. Minä maistelin monen monta kertaa erilaisia risottoja ja salaatteja. Esimerkiksi parsakaalirisotto oli tosi hyvää! Myös tomaatit ja mozzarella veivät kielen mennessään, puhumattakaan italialaisesta jäätelöstä! Nam, nam ja nam! Ei ihme että kesäloman jälkeen oli pari ylimääräistä kiloa ilmaantunut syksyn lenkeillä poltettavaksi.

Paljon tuli lomareissulla löhöttyäkin aurinkotuolissa, mutta joka päivä aktiivisuusmittari piippasi täyden aktiivisuustason saavuttamisen merkiksi, joten ihan pelkkää löhöilyä reissu ei ollut. Retkillä tuli paljon kävelyä melkein huomaamatta, lisäksi kävimme hotellin kuntosalilla rehkimässä ja hotellilla oli aivan huippu 50 metrin uima-allas! Useampana päivänä tuli uitua kilometrin verran sillä aikaa, kun muu perhe vietti aikaa viihdealtaiden puolella ja aurinkotuoleilla. Lenkkaritkin olivat mukana matkassa, mutta 34-36 asteen helteet olivat minulle liikaa, enkä käynyt lopulta kertaakaan juoksemassa. Lenkkarit olivat kuitenkin tarpeen kävellessä ja etenkin Etnan retkellä. Siellä ei oikein sandaaleissa pärjääkään.

Viileitä aamuja, lämpimiä päiviä ja kipeitä lihaksia

Aika lentää siivillä. Kolmas työviikko jo alkanut loman jälkeen! Tätä vauhtia, jos aika menee, niin kohtahan on joulu!  Nyt, kun tänne pohjolaankin saatiin vihdoin ja viimein kesäkelit, olen hyödyntänyt entistä enemmän aamuja treenaamiseen. Mikäli aamutreeni ei ole sopinut aikatauluuni, olen lähtenyt lenkille illalla, auringon jo hieman painuttua mailleen. Olen nimittäin huomannut, että kovempaa/pidempää lenkkiä tehdessäni en ole ollenkaan lämpimän sään ystävä. Sykkeet nousee helpommin ja etenkin pitkällä lenkillä tuntuu horkkaavan, eli en osaa ilmeisesti juoda oikeassa suhteessa urheilujuomaa ja vettä ja alan lopulta vähän kärsiä nestehukasta ja se saa aikaan vilun väreitä.

Syksyn lähestymisen huomaa kyllä siitä, että yön ja päivän lämpötiloilla on melkoinen ero. Aamulla on ollut kylmimmillään alle 6 astetta lämmintä ja iltapäivällä kuitenkin hätyytellään hellerajaa. Tämä saa aikaan sitten aamusumuja. Alla kuva yhdestä sellaisesta aamusta, kun lenkilläni sumun läpi suunnistin.

Keskiviikkoaamuna suunnistin sumun sijasta kuntosalille. Muutin personal trainerin keväällä tekemää ohjelmaa siten, että pidin kokonaisuuden samana, mutta vaihdoin liikkeet. Toisinsanoen tein liikkeet olkapäille, rintalihaksille, hauiksille, ojentajille, yläselälle ja alaselälle, mutta vaihdoin liikkeet niin, että esim. hauikset tein alataljan sijasta käsipainoilla ja rintalihasliikkeenä oli penkkipunnerruksen sijasta penkkipunnerrus vinopenkissä käsipainoilla. Etsin näitä liikkeitä etukäteen netistä ja valitsin sellaisia, jotka varmuudella osaan. Tulipa treenistä kerrassaan mukava treeni ja ylävartalo huusi pari päivää hoosiannaa. Liekö sitten lihasten väsyminen johtunut enemmän kuukauden salitauosta vai vähän vaihdetuista liikkeistä....

Perjantai-iltana juoksin 4*500m vetoja ja sunnuntaina suuntasin pitkikselle. Pitkis meni osittain vähän plörinäksi, kun osan matkaa kävelin siinä helteessä ihan suosiolla. Aurinkoisilla osuuksilla tuntui niin pökerryttävän kuumalta. Ehkäpä lenkki silti ajoi peruskestävyysasiansa, kun kaksi tuntia ja 15,5km taapersin.

Tähän loppuun on pakko jakaa teidän kanssa vielä yksi ruokakuva. Lämpöisellä ilmalla ei oikein tavallinen lämmin ruoka maistu, joten usein olen vaihtanut lämpimän ruuan runsaaseen salaattiin. Näin mahtavan suuren salaatin kokosin itselleni yhtenä päivänä työpaikan ruokalassa. Namskis!

Nolla kilometriä juoksua

Elokuu on pitkällä, koulut alkaneet ja arki palannut. Viime viikolla vielä lomailin, mutta maanantaina oli palattava sorvin ääreen. Olin suunnitellut viimeisestä lomaviikosta kunnon treeniviikkoa, mutta kuten arvata saattaa, suunnitelmat eivät aina toteudu. Viime viikon saldona oli nolla kilometriä juoksua. Ei viikko loppujenlopuksi ihan treenitönkään ollut, eli eipä syytä huoleen. Tiistaina vaan iski paha kurkkukipu, joka vieraili luonani perjantaihin saakka. Sen kummemmaksi flunsaaksi tauti ei taaskaan mennyt, mutta kurkku oli välillä tosi kipeä ja olokin nuutunut. Oli siis pakko ottaa iisisti. Treeniviikko näytti lopulta tältä:

Maanantai: pyöräily 34 km (1,5h)
Tiistai-Perjantai: Lepo
Lauantai: pyöräily 49 km (2,5h)
Sunnuntai: rullaluistelu 25,5 km (1,5h)

Kaikenkaikkiaan määrää kertyi ihan hyvin, kaikki liikunta oli kuitenkin peruskestävyyttä, eli en heti kurkkukivusta toivuttuani lähtenyt repimään, vaan lauantain ja sunnuntain lenkit olivat kunnollisia fiilistelylenkkejä. 49 kilometrin pyörälenkillä ehtikin nähdä monenlaista maksemaa. Olin niin ihastuksissani pyöräillessäni hiljaisia kyläteitä pitkin. Nämä olivat kuitenkin sen verran isompia teitä, että olivat asfaltoituja. Kyllä kelpasi! Ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista lenkeistä. Lenkin varrella ohitin ratsastajia, tien viereisellä pellolla heinää syöviä lehmiä, koiranulkoiluttajia ja yhden ihmisen, kenellä oli mukana sekä koira että kissa. Kissa kulki vapaana muutaman metrin päässä emännästään. Hellyyttävä näky.

Sunnuntain rullaluistelulenkki oli kesän ensimmäinen. Kivaa puuhaa sekin, mutta hieman on alkanut iän karttumisen myötä vähän pelottaa. Rullaluistimilla kun pääsee aika kovaa, siitä vauhdista jos kaatuu, niin jälki ei välttämättä ole kaunista katseltavaa... Loppulenkistä koinkin pieniä kauhun hetkiä, kun jarrupalan ja viimeisen renkaan väliin meni alamäessä iso kivi. Viimeinen pyörä ei pyörinyt enää ja toinen jalka tuntui jäävän toisesta jalasta jälkeen. Onneksi älysin alkaa jarruttamaan jarrupalalla ja sain vauhdin pysähtymään, enkä onneksi kaatunut! Aika lähellä se oli! Muistona kesän ensimmäisestä rullaluistelulenkistä on mojova rakkula jalassa. Auts!

Tämän viikon aloittelin leppoisasti jälleen lepopäivällä ihan käytännön syistä johtuen. Maanantaina oli vain muuta menoa. Tiistaina kävimme uimassa uimahallissa illalla, mutta koska olin liikkeellä lasten kanssa, en päässyt itse kunnolla uimaan. Melkein levoksi meni siis vielä tiistaikin. Eilen keskiviikkona olin aamulla joogassa ja illalla tein vielä kotona kahvakuulalla lihaskuntoliikkeitä. Tänään palasin viimein juoksun pariin ja ei kulkenut. Ei kulkenut yhtään! En tiedä johtuiko juoksun kulkemattomuus eniten eilisillan kahvakuulailusta kipeytyneistä reisistä, aikaisesta ajankohdasta (juoksin työmatkaa aamulla ennen seitsemää), vai ihan vaan korvien välistä! Toivottavasti seuraava juoksulenkki kulkee paremmin!