Nolla kilometriä juoksua

Elokuu on pitkällä, koulut alkaneet ja arki palannut. Viime viikolla vielä lomailin, mutta maanantaina oli palattava sorvin ääreen. Olin suunnitellut viimeisestä lomaviikosta kunnon treeniviikkoa, mutta kuten arvata saattaa, suunnitelmat eivät aina toteudu. Viime viikon saldona oli nolla kilometriä juoksua. Ei viikko loppujenlopuksi ihan treenitönkään ollut, eli eipä syytä huoleen. Tiistaina vaan iski paha kurkkukipu, joka vieraili luonani perjantaihin saakka. Sen kummemmaksi flunsaaksi tauti ei taaskaan mennyt, mutta kurkku oli välillä tosi kipeä ja olokin nuutunut. Oli siis pakko ottaa iisisti. Treeniviikko näytti lopulta tältä:

Maanantai: pyöräily 34 km (1,5h)
Tiistai-Perjantai: Lepo
Lauantai: pyöräily 49 km (2,5h)
Sunnuntai: rullaluistelu 25,5 km (1,5h)

Kaikenkaikkiaan määrää kertyi ihan hyvin, kaikki liikunta oli kuitenkin peruskestävyyttä, eli en heti kurkkukivusta toivuttuani lähtenyt repimään, vaan lauantain ja sunnuntain lenkit olivat kunnollisia fiilistelylenkkejä. 49 kilometrin pyörälenkillä ehtikin nähdä monenlaista maksemaa. Olin niin ihastuksissani pyöräillessäni hiljaisia kyläteitä pitkin. Nämä olivat kuitenkin sen verran isompia teitä, että olivat asfaltoituja. Kyllä kelpasi! Ehdottomasti yksi tämän kesän parhaista lenkeistä. Lenkin varrella ohitin ratsastajia, tien viereisellä pellolla heinää syöviä lehmiä, koiranulkoiluttajia ja yhden ihmisen, kenellä oli mukana sekä koira että kissa. Kissa kulki vapaana muutaman metrin päässä emännästään. Hellyyttävä näky.

Sunnuntain rullaluistelulenkki oli kesän ensimmäinen. Kivaa puuhaa sekin, mutta hieman on alkanut iän karttumisen myötä vähän pelottaa. Rullaluistimilla kun pääsee aika kovaa, siitä vauhdista jos kaatuu, niin jälki ei välttämättä ole kaunista katseltavaa... Loppulenkistä koinkin pieniä kauhun hetkiä, kun jarrupalan ja viimeisen renkaan väliin meni alamäessä iso kivi. Viimeinen pyörä ei pyörinyt enää ja toinen jalka tuntui jäävän toisesta jalasta jälkeen. Onneksi älysin alkaa jarruttamaan jarrupalalla ja sain vauhdin pysähtymään, enkä onneksi kaatunut! Aika lähellä se oli! Muistona kesän ensimmäisestä rullaluistelulenkistä on mojova rakkula jalassa. Auts!

Tämän viikon aloittelin leppoisasti jälleen lepopäivällä ihan käytännön syistä johtuen. Maanantaina oli vain muuta menoa. Tiistaina kävimme uimassa uimahallissa illalla, mutta koska olin liikkeellä lasten kanssa, en päässyt itse kunnolla uimaan. Melkein levoksi meni siis vielä tiistaikin. Eilen keskiviikkona olin aamulla joogassa ja illalla tein vielä kotona kahvakuulalla lihaskuntoliikkeitä. Tänään palasin viimein juoksun pariin ja ei kulkenut. Ei kulkenut yhtään! En tiedä johtuiko juoksun kulkemattomuus eniten eilisillan kahvakuulailusta kipeytyneistä reisistä, aikaisesta ajankohdasta (juoksin työmatkaa aamulla ennen seitsemää), vai ihan vaan korvien välistä! Toivottavasti seuraava juoksulenkki kulkee paremmin!