Mukavat joulunpyhät ja ihana arki

Joulu on onnellisesti takanapäin. Vietimme joulua oman perheen kesken rauhallisesti yhdessä olellen. Oman osansa rauhallisuuteen toi flunssani, joka iski päälle kunnolla aatonaattona. Vaikka kuumetta ei ollutkaan, joulusiivoukseen meni koko päivä, sillä välillä piti huilia. En ottanut asiasta stressiä, vaikka olinkin lykännyt siivoamista tarkoituksella lähemmäs joulua. Pölypalleroita ja hiekkaa oli lattioilla sen verran, että vuotavasta nenästä huolimatta siivous oli vain tehtävä. Imuroin matot ensin huolellisesti ja vein ne sitten vielä ulos tuulettumaan. Myös petivaatteet pääsivät pihalle. Sen jälkeen pyyhin vielä lattiat kostealla ja pyyhin pölyt. Puhtaat lakanat sänkyihin, matot sisälle ja minun jouluni alkoi. Ihana puhdas tuoksu ja kynttilät tunnelmaa luomassa. Lapset koristelivat kuusen samalla kun itse nautiskelin lämmintä glögiä. Lämmin juoma tuntuikin flunssaisena erityisen hyvältä.

Aattoaamu ei tuntunut valkeavan täällä Etelä-Suomessa millään. Vettä satoi oikein ropisemalla. Sanoin muulle perheelle, että nyt laitetaan sälekaihtimet kiinni, valot pois ja kynttilät palamaan. Luodaan itse se joulutunnelma. Aaton aikana katsoimme televisiosta joulurauhanjulistuksen, Frozen elokuvan ja Yle Areenasta Metsoloiden joulujakson 1990-luvulta. Nostalgiaa. Lapset kyllä tuumivat, että tässä ei kyllä tapahdu yhtään mitään. Samaan aikaan joululaatikot (valmiista soseista tehdyt) kypsenivät uunissa ja jouluillallista pääsimme nauttimaan illansuussa. Laatikot, savustettua kalkkunaa, itsetehty rosolli ja mieheni savustama lohi, siinä ehkä joulupöydän suurimmat herkut.

Lapset eivät enää usko joulupukkiin, joten lahjat oli aseteltu kuusen alle jo aatonaattona, kun kuusi oli koristeltu. Lahjat avasimme ruuan jälkeen, jotta lapset ehtivät ennen nukkumaan menemistä kunnolla nauttia lahjoistaan. Paketeista paljastuikin toinen toistaan mieluisampia lahjoja. Kaikki olivat ilmeisesti olleet kiltteinä tänä vuonna.

Joulupäivänä sama rauhallinen meno jatkui. Söimme lisää jouluruokia ja katselimme elokuvia. Illalla oli päästävä flunssasta ja kehnosta säästä huolimatta jo vähän ulos. Lasten Pokemon Go -pelissä oli yksi muna haudottavana, sen saa kuoriutumaan 5 kilometrin kävelyn jälkeen. Eli teimme lenkin, jonka varrelta keräilimme lisää Pokemoneja ja saimmepa lenkin lopuksi vielä munankin kuoriutumaan. Tai no, lapsen piti vielä käydä talon ympäri kiertämässä, sen verran vajaaksi jäi. Jännä peli, laittaa ihmiset liikkeelle. Katsotaan, kuinka kauan lasten kiinnostus peliä kohtaan kestää.

Tapanina palailin pikkuhiljaa treenien pariin ja kävin tekemässä reilun tunnin kuntosalitreenin läheisellä kuntosalilla. Muutama muukin oli päättänyt jatkaa treenaamista tapanina. Yksin ei tarvinnut treenata salilla, mutta toisaalta laitteisiin pääsi juuri sitä tahtia kuin halusikin. Heti mieli ja olo koheni!

Tiistaina klitti sitten taas paluu arkeen. Kivaa sekin. Syödä tavallista ruokaa ja tavallisia määriä, vaikka ei tuo joulu sairastamisen takia mitenkään mässäilyksikään mennyt. Nuhassa ruoka ei oikein maistu, eikä oikein suklaakaan. Gluteenittomat tortutkin jäi kokonaan leipomatta. Tiistain työpäivä hieman venäjti, koska vaikka on hiljaista niin myös suuri osa ihmisistä on lomalla, joten jos tuleekin yllättävää tekemistä, onkin yhtäkkiä kiirusta. Menin suorän töistä vielä uimaan. Kotiin ei ollut hengenhoppua, koska mieheni on lomalla ja tiedän lapsilla olevan ruokaa ja valvova silmä kotona.

Ja minun arkeenihan liittyvät läheisesti lennossa nautitut välipalat ennen treeniä!

Tällä viikolla olen yrittänyt palata pikkuhiljaa suht normaaliin treenirytmiin, mutta ihan en siihen ole vielä kyennyt. Flunssan jälkitautina minulle jäi jonkin sortin vatsatauti. Ei ole pahaa oloa tms. mutta vatsa on turvonnut ja kipeä, hirveästi murisee, selvästi jotain hieman poikkeavaa. Esim. juokseminen ei vaan tunnu kivalta. Täytyy tänään käydä ostamassa apteekista jokin maitohappovalmiste, jospa sillä saisin vatsanikin rauhoittumaan.

Rauhallista joulua!

Vietän joulua tällä kertaa suurimmaksi osaksi vaaka-asennossa nenäliinapaketin vierellä. Flunssa iski todenteolla. Nyt on hyvä aika ladata akkuja, lukea kirjaa ja katsoa elokuvia. Leppoisaa. Toivottavasti sinunkin joulusi on leppoisa ja saat ladatuksi hieman akkuja. Ulkona sataa vettä, eikä lumesta ole tietoakaan, mutta kun laittaa sädekaihtimet kiinni, himmentää valoja, sytyttää kynttilät ja kuuntelee radiosta joululauluja, voi mielessään palata niihin lapsuuden jouluihin, kun lunta oli paljon ja pakkasta vielä enemmän.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

-Viktor Rydber, Tonttu-

Loppuvuoden kuulumisia ja jouluun valmistautumista

"Kolme yötä jouluun on", näin voisi tässä vaiheessa vuotta sanoa, onhan jouluaattoon kolme yötä. Aika on mennyt nopeasti. Syksy yhdessä hujauksessa. Rankemmasta treenistä on nyt tullut elämäntapa. Keskimäärin noin kolmena aamuna olen noussut kukonlaulun aikaan ja mennyt uimaan. Lauantaisinkin kello soi useimmiten jo vähän yli viisi. Kuulostaa hurjalta, mutta kertaakaan ei ole kaduttanut, että tuli lähdettyä tekemään treeni. Uintitreenien lisäksi ajan trainerilla/wattipyörällä pari kertaa viikkoon ja juoksen kahdesta kolmeen kertaan. Päälle pitäisi saada vielä lihaskuntotreenit ja lihashuolto. Ne ovat nyt jääneet ihan liian vähälle.

Vähitellen tuloksiakin alkaa tulla. Teimme viime viikolla treeniryhmässä 200m:n uintitestin. Syys-lokakuun taitteessa tehdyssä edellisessä kellotuksessa kello pysähtyi ajassa 4:00 ja sadasosat päälle. Nyt aikani parani 20 sekunnilla ja kello näytti testin päätteeksi 3:39 ja risat. Vähänkö olen onnellinen! Aika ei tietenkään ole mikään erityisen hyvä vielä, mutta omaan edelliseen aikaanhan tässä iässä ja tällä treenitaipaleen pituudella on pakko katsoa. Hurja parannus noin lyhyelle matkalle. Tästä on hyvä jatkaa. Treeniryhmän hyvä puoli numero 1, säännölliset testit, mistä huomaa kehityksen!

Uinnista onkin tullut tänä syksynä yksi lempiliikuntamuodoistani. Ennen en erityisesti pitänyt uimisesta. Vesi oli kylmää ja altaan uiminen päästä päähän tuntui tylsältä. Nyt pidän uimisesta, eikä vesikään tunnu niin kylmältä. Pelkästään virkistävältä. Treeniohjelmaa seuratessa ei tarvitse uida samaa tahtia koko ajan päädystä päätyyn, vaan erilaisia tekniikkadrillejä ja vetoja tehdessä uintimatka pätkittyy ja kilometrit kertyvät kuin itsekseen. Treeniryhmän hyvä puoli numero 2, ammattilaisten suunnittelema treeniohjelma.

Uinnin lisäksi myös pyöräily on ottanut harppauksen eteenpäin. Tokikaan trainerilla en pääse matkaa kellottamaan, mutta ajoittain pääsen ajamaan wattipyörällä ja näen wattien kehittyvän. Myös pyöritys on kuulemma huomattavasti tehokkaamman ja paremman näköistä kuin syksyllä. Silloin se oli kuulemma aika kulmikasta. Treeniryhmäni hyvä puoli numero 3, henkilökohtainen palaute.

Juoksu tuntuu ihan yhtä pahalta kuin aina ennenkin, mutta tokikin vauhtia pystyy pitämään paremmin yllä. Alle viiden minuutin kilometrivauhdeista on tullut jo erimittaisissa vedoissa arkipäivää. Käyn kerran viikossa juoksemassa yhteistreenin ja useimmiten tämä treeni sisältää jonkinmittaisia vetoja. Yleensä 200-1200m. Ja vedothan eivät yleensä tunnu hyvältä, kun omalla äärirajalla mennään. Treeniryhmän hyvä puoli numero 4, ryhmässä on voimaa ja tsemppihenkeä.

Minulla oli tarkoitus mennä jouluaattona juoksemaan Paloheinään puolimaraton, mutta en nyt ole ilmoittautunut tapahtumaan, koska olo on ollut koko viikon flunssainen. Nuhaa ei ole, eikä kurkkuunkaan koske, mutta ääni on käheä ja keuhkoissa on flunssatuntemuksia. En nyt stressaa pienestä lepohetkestä ja löysäilystä. Tekee varmasti vaan hyvää ottaa muutama päivä ihan rennosti.

Treenaamisen ohella meillä on valmisteltu myös joulua. Askarreltu joulukortteja, leivottu ja kääritty lahjapaketteja.

Jännittävää joulun odotusta ja piparintuoksua!

#oivalluksiahaaste

Sain Oivalluksia-haasteen Sinne minne lenkkarit vie -blogin Hennalta. Kiitos haasteesta!

Alunperin haaste on lähtenyt liikkeelle Ninan verkkareissa -blogista. Ideana on poimia puhelimen kätköistä 10 (tai itselle sopiva määrä) kuvaa, jotka spontaanisti herättävät ajatuksia. Pikku oivalluksia tai muuta jakamisen arvoista. Kuvien laadulla ei tässä haasteessa ole väliä vaan sillä, mitä niistä haluaa kertoa. Lyhyesti - lause tai kaksi per kuva riittää, varsinkin jos kuvia on paljon. Kiinnostavimmista kuvista voi tehdä vaikka omat postauksensa. #oivalluksiahaaste

Ensimmäinen kuva on Yayoi Kusaman näyttelystä Helsingin taidemuseosta. Vaikuttava näyttely! Tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin oman postauksensa, johon liitän lisää kuvia.

Polkupyöräliikkeeseen ei tarvitse roudata koko pyörän sisuskumia, vaan tekniset tiedot voi kuvata vanhasta rikkinäisestä kumista talteen.

Lauantai-illan huumaa. Posse ja jälkikasvua kainalossa.

Uskalla yrittää!

Kännykkä ja kännykän kamera ovat käteviä paitsi pyörän sisuskumia hankkiessa, myös  luennoilla ja esim. hammaslääkärin odotusaulassa, kun bongaat lehdestä kokeilemisenarvoisen reseptin. Naps ja resepti tai luentokalvo on tallessa. Alla olevaan kuvaan palaan aina, kun mietin, miksi lupauduin taas tekemään jotain vapaaehtoishommaa vapaa-ajallani. En osaa siis sanoa ei. Ehkä sen ansiosta olen onnellisempi tai elän pidempään!

Treenaamisen välillä lepo on ihan yhtä tärkeää kehittymisen kannalta kuin itse treenikin. Tokikaan pelkästään lepäämällä ei tuloksia synny. Muista balanssi!

Lasten kanssa syysretkellä Nuuksiossa. Retkeily on viime vuosina jäänyt vähemmälle, täytyisikin taas pakata eväsreppu ja lähteä retkeilemään.

Aamupäivän helppo välipala aamu-uinnin jälkeen.

Minun päiväni

Olen pitkään pysytellyt postauksissa puhtaasti treeniasioissa, joten ajattelin kirjoittaa väliin vähän "hömppää". En tiedä kiinnostaako ketään minun päiväni kulku, mutta minusta niitä on ollut kiva ihmisten blogeista lueskella.

Klo 5.50: Päiväni alkoi arkipäivälle tyypillisesti herätyskellon piipatessa korvani juuressa. Kysyin mieheltäni, että voisiko hän keittää tänään kahvit, jotta voisin hetken vielä olla peiton alla lämpimässä. Viisi minuuttia myöhemmin kömmin itsekin ylös ja puin hieman lisää vaatetta päälleni ja kävin hakemassa aamun lehden postilaatikosta. "Ääk, täällä on pakkasta", mietin mielessäni kulkiessani ohi jäisen auton ja kuuraisen pihamaan. Talvi on ihan kohta taas täällä. Puuro mikroon, kuppiin kahvia ja aamun lehden selailua.

Klo 6.20 Katson itseäni viimein peilistä ja näky on yhtä pörröinen kuin muinakin aamuna. Monesti pitkähiuksiset olettavat, että lyhyt tukka on jotenkin laittamatta heti siisti, mutta voin vakuuttaa, että pitkän tukan kanssa selviää aamuisin tarvittaessa paljon helpommalla. Vähän vettä, harjaa ja ponnaria kehiin ja menoksi. Mutta lyhyen tukan kanssa on käherrettävä ja väännettävä, ennen kuin pääsee lähtemään. Alla kuvat ennen suoristusrautaa ja jälkeen suoristusraudan, ellette usko:

Klo 6.30: alan olla ihmisen näköinen. Nopea vilkaisu aamutelevisioon. Onneksi maailmalla ei näytä tapahtuneen mitään sen kummempaa.

Klo 6.50: Polkaisu pyörällä juna-asemalle. Pyörä parkkiin ja odottamaan junaa.

Klo 7.30: Leimaus sisään työpaikalle ja kone auki. Työpäivä alkaa sähköpostien tarkistamisella. Paljon on taas postia perattavana. Tykkään tulla aina mahdollisuuksien mukaan ajoissa töihin. Ennen kahdeksaa työpaikalla on vielä hiljaista. Yhdeksältä jo täysi meno päällä. 

Klo 8.45: Kysyn kolleegalta, ottaako hänkin kahvia, jos keittäisin. Kelpaahan se kahvi ja niin kohta istumme hetken kahvia juoden ennen klo 9 alkavaa palaveria. Tiskikone on rikki, joten kirjoitan tiskipöydälle lapun, että ihmisten täytyisi pestä kahvikuppinsa käsin. 

Klo 11: Takana muutama tunti töitä. Vähän omalla työpisteellä työskentelyä ja pari palaveria. Aika lähteä lounaalle. Lounastamme tänään läheisessä nepalilaisessa ravintolassa. Kofta on hyvää.

Klo 16.30: Työpäivä on ohi. Taas vähän venähti, mutta en tohtinut lähteä, kun niin kiivaasti selvittelimme ongelmia kolleegan kanssa. Pähkiminen on tuottoisampaa kahdestaan ja niinpä vaan osa ongelmista ratkesi. Tehtävää jäi myös huomiselle. 

Klo 17.30: Välipalaa naamariin ja päivän postin selailua. Keittiön pöytien pyyhkimistä ja muuta järkkäilyä, sotkusta huomaa, että lapsilla on syysloma! Lapsi kysyy, saako kaveri tulla yökylään. Annan syysloman kunniaksi siihen luvan.

Klo 18.15: Haen polkupyöräni ja trainerini autotallista. Puen pyöräilykamat päälleni ja alan polkea keskiviikon treeniä. Treeniohjelmassa luki 8-9-10min vetoja, mutta ajan tällä kertaa enemmän oman tuntemuksen mukaan. Kiihdyttelen välillä, mutta en kyttää kelloa. Jalat ovat niin jumissa eilisen päivän juoksutreeneistä ja jotenkin olo tuntuu muutenkin väsyneeltä. Kevennän suosiolla. Poljen 40min ja menen suihkuun. Päivän toinen tukan kuivaus ja menoksi. 

Klo 19.30: Työpäivän lomassa varasin itselleni illaksi ajan urheiluhierojalle. Tämä nainen on niin jumissa! Varasin tunnin ajan ja päätin, että niska on pahiten jumissa, joten hierontaa sinne. Vien maantiepyörän talliin ja otan vanhan 3-vaihteisen Tunturin alle ja suuntaan hierojalle. Sopiva loppuverra tulee poljetuksi samalla. Koordinointia ja suunnittelua parhaimmillaan! 

Klo 19.50: Olen hieman ajoissa, mutta hierojakin on jo vapaa ja pääsen suoraan hierontapöydälle. Nolottaa, kun huomaan, että pyöräillessä sain hieman hikeä uudelleen pintaan... 

Klo 20.55: Nousen hierontapöydältä rentoutuneena. Tulipa hyvä olo! Saan ohjeeksi tulla muutaman päivän kuluttua uudelleen, jos jumi ei tunnu kokonaan auenneelta. Lupaan kuulostella tilannetta. Pyöräilen hissukseen kotiin ja nautiskelen syysillasta. Moni koiran ulkoiluttaja on vielä lenkillään.

Klo 21:15: Lapset ovat jo iltapalalla. Laitan itsellenikin rahkaa, marjakeittoa ja pähkinöitä iltapalaksi. Menen vaivihkaa sohvalle syömään omaa iltapalaani. Hetki telkkarin katsomista koko perheen voimin, ennen kuin on aika mennä nukkumaan.

Klo 22.15: Valot sammuvat, talo hiljenee. 

Mikä elämässäni on muuttunut sen jälkeen, kun aloin treenaamaan tavoitteellisesti?

Välillä minulta kysytään, miten perheenäidillä on aikaa liikunnalle. Nyt kuulen ihmettelyä entistäkin enemmän, kun olen alkanut treenaamaan tavoitteellisemmin. Kysehän on tietenkin priorisoinnista, asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Toki tärkeysjärjestyksessä ykkösenä tulee tällaisella "tavistreenaajalla" aina perhe ja työ ja vasta näiden jälkeen kaikki muu elämä. Mutta tuossa kaikessa muussa elämässä treenaaminen vie tällä hetkellä aika usein pidemmän korren. Suunnittelen mahdollisuuksien mukaan kaiken muun niin, että ehdin noudattamaan treeniohjelmaani. Välillä se tarkoittaa aamutreeniä ennen töihin menemistä, välillä vesilinjalla pysyttelyä illanistujaisissa, koska seuraavan päivän treeniä ei halua pilata. Väkisinkin jotain jää tekemättä ja jotain muutoksia on tullut elämääni. Tässä vähän listaa muuttuneista asioista:

1) Pyykki. Pyykkiä tulee entistä enemmän! Treenivaatteet joutuu pyöräyttämään koneessa käytännössä jokaisen treenin jälkeen, joten pyykkikone meillä laulelee laulujaan entistä useammin. Ja kuivuvaa pyykkiä on telineessä käytännössä aina.

2) Nälkä. Ruoka onkin yhtäkkiä entistä suuremmassa roolissa. Mitä syön, että jaksan, mitä syön nyt, että jaksan treenata, mutta ei tulisi kramppeja tms. liian täyden vatsan vuoksi. Jääkaapista on löydyttävä aina välipalaa. Banaanit, ne tulevat kohta korvista ulos!

3) Suunnitelmallisuus. Katson seuraavan viikon treenit läpi jo edellisenä viikonloppuna ja suunnittelen, miten saan treenit toteutettua. Teen ruokaa etukäteen seuraavalle päivälle, eli elän tavallaan muuta perhettä päivän edellä.

4) Tunne siitä, että aina on treeneistä tulossa tai treeneihin menossa, vähintään kassia pakkaamassa.

5) Tämä homma ei pyörisi yksin. Onneksi perheeseen kuuluu myös toinen aikuinen, joka jakaa kanssani perheeseen liittyviä vastuita. Kuljettaa vuorollaan lapsia harrastuksiin, tekee ruokaa ja osallistuu <3

6) Uni. Sitä tarvitsee entistä enemmän ja toisaalta unta ei tarvitse houkutella, se on kyllä tullut helposti joka ilta! Viikonloppuna nukun usein myös päikkärit.

7) Itsestään saa paljon enemmän irti kuin ikinä uskoisi. En olisi voinut kuvitella ennen tätä syksyä tekeväni 3 tunnin hikitreenejä esim. tunti uintia ja päälle 2 tuntia spinningiä.

8) Kaverit. Harrastuksen myötä olen saanut paljon uusia samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa jakaa pahimmat höyryt uudesta harrastuksesta. Vanhatkin ystävät saavat tästä innostuksesta kuulla varmaan oman osansa, mutta yritän olla rasittamatta jutuillani sellaisia ihmisiä liikaa, ketkä eivät asiasta niin kiinnostuneita ole.

9) Ylityöt. Olen ennen ollut vähän työnarkomaani ja tein melko säännöllisesti ylitöitä. Nyt työpaikan ovi sulkeutuu usein entistä inhimillisempään aikaan. Toki teen työni edelleenkin niin hyvin kuin ikinä mahdollista, mutta yritän opetella sanomaan myös ei, jos tiedän, etten pysty tehtävää hoitamaan normaalien työtuntien aikana.

10) On ollut yllättävää huomata, että vaikka tällä hetkellä treenimäärän huitelevat vähän kymmenen viikkotunnin paremmalla puolella, oikeasti mitään tärkeää ei ole jäänyt (toivottavasti) tekemättä. Mitä ihmettä ennen tein näillä tunneilla?!? Katsoin telkkaria?

Toisalta, tarkoittaahan tämä perheellisen, työssä käyvän ihmisen tavoitteellinen treenaaminen myös sitä, että mikäli rasittaa liikaa, treeni on uskallettava jättää myös väliin tai uskallettava keventää. Jos elämän muilla alueilla on stressiä tai muuta kuormitusta liikaa, kokonaiskuorma kasvaa liian suureksi, eikä treeni välttämättä enää kehitä. Pitää vaan oppia tuntemaan itseään ja huomaamaan milloin kysessä on oikeasti ylikuormitus ja väsymys, milloin taas ei muuten vaan oikein huvittaisi.

Aamutuimaan uimaan

Syksy on tullut ja triathlonin valmennusryhmän treenitkin ovat pyörineet jo kaksi kokonaista viikkoa. Näihin viikkoihin on mahtunut juoksuvetoja, uinnin 200m kellotus ja esimerkiksi kahden tunnin spinning. Harjoittelun pariin on siis palattu kunnolla ja rytinällä. Kun treenimäärät alkavat nousta yli kymmenen viikkotunnin, välillä on lähdettävä treenaamaan myös ennen kukonlaulua. Tänään suuntasin uimahallille puoli seitsemäksi, jotta ehtisin vielä järjelliseen aikaan töihinkin. Aamulla oli ensimmäisen kerran tänä syksynä pakkasta ja kieltämättä olisi hieman houkutellut jäädä peiton alle, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Mutta osa säännöllistä harjoittelua on myös tietty kurinalaisuus. Treeniä ei voi jättää jokaisena vaikeana aamuna tekemättä, tai muuten myös ensi kesälle asetetut tavoitteet voi unohtaa. Senpä vuoksi nousin reippasti ylös, söin hieman aamiaista ja suuntasin ulos skrabaamaan auton ikkunoita puhtaiksi.

Puoli seitsemältä olin uimahallilla ja kahtakymmentä vaille seitsemän jo altaassa. Verryttelyn ja tekniikkadrillien jälkeen ohjelmassa oli 10×100m:n vedot, sen perään 6×50m ja vielä 3×25m. Tunti tehokasta työskentelyä altaassa ja koko sarja oli suoritettu. 2100m kaikenkaikkiaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että vajaan puolen vuoden treenaamisen jälkeen pystyn uimaan vaparilla (!) tuollaisia metrimääriä. Kiva huomata kehittyvänsä!

Tällainen aikaisen madon nappaaja ehti vielä ennen töihin menoa käydä paketin Matkahuollosta ja napata take-a-way -kahvin matkaan ennen työpäivän alkua. Kun itseään ottaa hieman niskavilloistaan aamulla kiinni, saa kyllä mainion aloituksen päivälle. Kannattaa kokeilla! Työkaverit kyllä katsoivat hieman kieroon, kun aloin puoli yhdentoista aikaan kysellä, että lähtisikö joku kanssani lounaalle. Liian aikaista kuulemma. No, minulla oli siinä vaiheessa ollut nälkä jo tovin - uinnin jälkeen nautitusta välipalasta huolimatta.

Mainitsinkin jo, kuinka valmennusryhmässä on ehditty jo tehdä 200m uintitesti tänä syksynä. Testi tehtiin toisella yhteisellä uintikerralla, joten testi kuvastaa hyvin syksyn lähtötilannetta. Uin 200m aikaan 4:00:34. Hieman painui aika harmittavasti neljän minuutin paremmalle puolelle, mutta en osaa olla testituloksesta pettynyt. Se on ihka eka kellotettu uintini ja noinkohan olisin keväällä vielä lepäämättä pystynyt moista matkaa vaparia uimaankaan. Olen tyytyväinen ja uskon, että aika tulee talven aikana vielä paranemaankin.

Tietenkin, sen lisäksi, että ole treenannut, olen nauttinut näistä ihanista syyssäistä. On ollut todella kiva aamuisin nähdä auringon nousevan usvaisen pellon takaa tai nähdä auringonlasku. Näistäkin elämän pienistä iloista voi nauttia myös lenkkeillessä. Alla kuva viikonlopun juoksulenkiltä.

Kesälomareissulla osa 1: Makarskan riviera, Kroatia

Kesällä blogi piti pienoista hiljaiseloa, mutta näin syksyn tullen on kiva hieman muistella kesälomaa ja kesälomareissua. Perheellämme on ollut tapana tehdä kerran vuodessa koko perheen reissu jonnekin päin Suomea tai Eurooppaa. Jo monena kesänä olemme tehneet aurinkolomareissun, koska lasten loman toivelista on kuulostanut tältä: uimista hotellin uima-altaalla, uimista meressä ja lämmintä. Kun aikuisten toiveena on myös ollut lämpö, aurinko, totaalinen lepääminen, valmiit ruokapöydät ja rento yhdessä olelu, olemme suunnanneet pakettimatkoilla Etelä-Eurooppaan. Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Kroatia, tarkemmin sanottuna pieni Podgoran kylä Makarskan rivieralla. Toistaiseksi meillä ei siis ole ollut tapana matkustaa sen kummemmin millekään aktiivilomalle ulkomaille (kotimaassa on sellaisiakin tehty esim urheiluopistolla), vaan olemme hakeneet lomalta enemmänkin rentoilua ja loikoilua muuten niin aktiivisen ja kiireisenkin arkielämän vastapainoksi. Vaikka tavoitteena oli rentoilu ja loikoilu, heitin matkalaukkuun varalta myös lenkkarit ja juoksuvaatteet. Niille tulikin käyttöä heti loman ensimmäisenä kokonaisena päivänä, kun päivä oli sateinen. Sateessa lämpötila laski reilusti alle kolmenkympin, mutta pysytteli kuitenkin vankasti kahdenkymmenen yläpuolella, joten päivä oli mitä mainioin juoksulenkin heittämiselle. Vähän sain pitkiä katseita matkan varrella, en tiedä ajattelivatko, että hulluja nuo suomalaiset...

Viikon toisen lenkin juoksin juoksumatolla hotellin kuntosalilla. Päätin, että juoksen joko tunnin tai kympin, kumpiko nyt sitten sattuukaan tulemaan ensin täyteen. Puolen tunnin kohdalla tulin siihen tulokseen, että minua ei huvita juosta tuntia, joten käänsin vauhtinappulasta vähän lisää vauhtia. Kymppi tuli loppujen lopuksi täyteen 55 minuutin juoksemisen jälkeen. Hyvä treeni!

Onneksi merivesi oli kirkasta ja kraanavesikin juomakelpoista.

Hotellin parvekkeelta kuvattua.

Rannassa kulki kiva kävelytie. Sateisella juoksulenkillä napatussa kuvassa kävelytie on autio ja paikka kuolleen oloinen, mutta illan hämärryttyä koko paikka heräsi eloon ja tie oli täynnä iltakävelylle lähteneitä perheitä.

Hulluja nuo suomalaiset. Sateellakin juoksevat!

Lenkkeilyn lisäksi teimme päivän retket Dubrovnikiin ja Bosnia-Herzegvinan puolelle Mostarin kaupunkiin, sekä pari kertaa vierailimme Makarskan kaupungissa. Kerton näistä retkistä enemmän omassa postauksessaan.

Ylimenokautta viettässä

Tällä hetkellä täällä ruudun toisella puolella vietetään ylimenokautta ennen syksyn kunnon treenien alkamista ja ennen ensi kesän tavoitteiden asettamista. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että liikun oman fiiliksen mukaan, kokeilen välillä muitakin lajeja ja nautin enemmän myös lepopäivistä tai ihan vaikka marjaretkistä. Olen myös palannut ainakin hetkeksi myös vanhan harrastukseni judon pariin. Sillä saralla minulla ei ole tällä hetkellä sen kummemmin tavoitteita, kunhan käyn kivassa porukassa vähän vääntämässä.

Syy sille, miksi puhun nyt ylimenokaudesta, vaikka en ole muihin kisoihin Tukholman jälkeen kesän aikana osallistunutkaan, johtuu siitä, että olen päättänyt aloittaa triathlonharrastuksen syksyllä asteen vakavammin ja asetan ensi kesän päätavoitteet sen lajin puolelle. Olen ilmoittautunut ja päässyt mukaan syyskuun puolessa välissä starttaavaan valmennusryhmään. Viikossa on tiedossa kolme yhteistreeniä ja omat treenit päälle. Nyt on siis hyvä hetki ottaa hetki rennommin ja ladata akkuja ennen valmennusryhmän alkua. Treenimääriä ei voi tietenkään ihan nolliin päästää, ettei kunto liikaa laske ja noutaja tule yhteistreeneissä, mutta en nyt varsinaisesti noudata mitään ohjelmaa. Teen sitä, mikä kunakin päivänä tuntuu hyvältä. Eilen olin judossa, tänään juoksin omalla reippaalla tahdillani 8km, huomenna jotain muuta.

Kesäloman jälkeen olen kuitenkin sen verran kääntänyt jo katsetta syksylle, että olen alkanut viikonloppuisin juosta taas pitkiä lenkkejä. Kaarinan syysmaraton häämöttää edessä. Minulla on siirretty ilmoittautuminen sinne viime vuodelta, joten sinne olen suuntaamassa. En ole ihan varma juoksenko kokonaisen vai puolikkaan, katson sitä lähempänä.

Reilu viikko sitten juoksin ensimmäisen kaksikymppisen Tukholman jälkeen. Ihan kamala lenkki! Päivä oli lähes helteinen ja ukkostavan painostava. Otin mukaani 750ml pullon vettä. Vesi loppui 12km:n kohdalla ja luulin selviäväni ilman loppumatkan. Olisi kannattanut hakea jostakin täydennystä pulloon, sillä 18km:n kohdalla jouduin sanomaan lenkkikaverilleni, että mene vaan, minä kävelen hetken. Pyörrytti, yökötti ja tärisytti. Sain raahauduttua viimeiset 2km polkupyörälle ja pyöräiltyä kotiin, mutta pahaa teki. Kotona join heti vettä ja vähän mehua. Menin suihkuun ja sen jälkeen peiton alle. Olo oli samanlainen kuin vatsataudissa. Parin tunnin köllöttelyn jälkeen pystyin syömään ja olo koheni. Päänsärky jäi kuitenkin kaveriksi koko loppupäiväksi. Se kertonee myös nestehukasta. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen lenkki oli taas paljon paljon opettavaisempi kuin kaikki ne hyvin menneet yhteensä ja muistutti nesteytyksen tärkeydestä. Ehkä pullossa olisi kannattanut olla veden sijasta laimeaa urheilujuomaa...

Viime sunnuntain lenkki sitä vastoin meni oikein mallikkaasti. Matka oli van 14.5km, mutta olotila oli kevyt ja voimakas. Lenkin jälkeenkin olin hyvissä voimissa ja pirteä. Ei ne lenkit ole aina veljiä keskenään!

Viikonloppuna nautiskelin orastavasta syksystä puolukkametsässä. Nyt on vitamiineja pakkasessa pimeiden talvipäivien väriksi ja valoksi.

Suomen kesä

Kesäloma koitti viimein tällaiselle kakkosaallossa lomailevallekin. Kun kesäkuussa lomalle lähteneet palailivat työmaalle, oli minun vuoroni kirmata lomille. Ensimmäinen lomaviikko on kulunut pääasiassa Suomen suvesta nautiskellen. On uitu, grillattu ja marjastettu. Näiden kesäpuuhien lisäksi olen pystynyt pitämään melko normaalista treenirytmistä kiinni, vaikken lomalla mitenkään tiukkapipoinen tahdo ollakaan. Kun ei tarvitse mennä töihin, päivään saa mahtumaan niin lekottelut kuin kotihommat ja treenitkin. Viikkoon mahtui kolme juoksulenkkiä, kaksi vajaan kuuden kilometrin mittaista ja sunnuntain pitkis. Lisäksi kerta avovesiuintia ja kolme pyörälenkkiä.  Yhteensä juoksukilometrejä kertyi 27, uintia 690m ja pyöräilyä 110,5km. Ei pöllömpää!

Olemme nyt pyöräilleet mieheni kanssa usein yhdessä ja vähän reippaampaa tahtia. Vuorovedolla tällaiset amatööritkin saavat mittariin ihan mukavia lukemia. Maksiminopeudeksi olemme parhaimmillaan kellottaneet 47km/tunnissa. Lenkin keskivauhti on pienet juomatauot mukaanlukien pyörinyt  välillä 27 - 28 km/tunnissa. Pikkuhiljaa tässä kehitytään pyöränkin selässä!

Pyöräillessä törmää mukaviin maisemiin. Jostakin syystä esimerkiksi alla olevan kaltainen suomaisema hivelee silmääni. Kaunista ja rauhallista.

Pyöräillessä voi löytää myös marja-apajia, jos ehtii sivusilmällä tien sivuun vilkuilla. Ensimmäisellä lomaviikollani rumistelin myös vadelmapuskissa. Muutaman litran olen aina kerrallaan käynyt näitä herkkuja luonnosta hakemassa talven varalle ja nyt rasoita onkin pakastimessa jo ihan mukava määrä. Tällä viikolla sitten mustikoiden metsästykseen.

Sunnuntain pitkä juoksulenkki taittui sekin ihan mukavasti, vaikkei juoksukilometrejä nykyään tulekaan niin paljoa. Ilmeisesti muut lajit tukevat myös juoksua, ovathan treeneihin käytetyt tuntimäärät lähes tuplaantuneet tämän kevään ja kesän aikana. Jalkavaivoja ei nyt ole ollut, monipuolistuminen on tainnut auttaa siihenkin. Juoksin leppoisalla vauhdilla 16 km helteisessä säässä ja nautin jokaisesta kilometristä.

Tempoilua

Tukholman maratonin jälkeen juoksemaan ei ole niin usein tehnyt mieli. Pitkiä lenkkejä (yli 15 km) en ole juossut yhtään. Sen sijaan pyöräily ja uinti ovat tulleet entistä enemmän viikko-ohjelmaani mukaan.  Treenimäärät eivät siis ole vähentyneet - pikemminkin päin vastoin, mutta esim. pitkät lenkit olen pyöräillyt tai tehnyt yhdistelmätreeninä niin, että pyöräilyn jälkeen käyn vielä juoksemassa.

Tällä viikolla kokeilin ihan uutta juttua pyöräilyn saralla, kävin ajamassa tempoajon. Tempoajo tarkoittaa sitä, että lähdetään väliaikalähdöllä matkaan (meillä minuutin välein) ja jokainen ajaa pyörällä kelloa vastaan mahdollisimman kovaa. En ole vielä tempoajon viralliseen puoleen sen tarkemmin tutustunut, että onko matkoja olemassa minkälaisia virallisissa kisoissa, mutta me ajoimme 10km. Viisi kilometriä toiseen suuntaan, käännös ja takaisin. Vaikka kyseessä oli pyöräilyseuran järjestämä treeni, eikä mikään virallinen kisa, menomatkalla lähtöpaikalle polkiessani vatsanpohjassa tuntui kummasti jännitystä. Pelkäsin ehkä eniten jotenkin munaavani itseni, kun olin ensimmäistä kertaa mukana. Omaa vauhtianikaan en osannut yhtään ennalta arvoida. Otin tavoitteeksi olla maalissa aikaan 22 minuuttia, joka tarkoittaisi 27km/tunnissa keskivauhtia.

Lähdin toisena matkaan ja päätin vain polkea sen suuremmin kelloani vilkuilematta. Poljin vain sen minkä kintuistani pääsin ja koitin muistaa polkemisen sijasta pyörittää. Alkumatkasta oli pientä ylämäkeä ja vastatuuli. Luulot otettiin polkijasta siis heti pois. Tuntui pahalta. Veri maistui suussa jo parin kilometrin jälkeen. Silti annoin vain mennä.  Pikkuhiljaa oma tahti alkoi löytyä ja vaikka menin omalla tasollani täysillä, tuntui pahalta ja äärettömän hyvältä samaan aikaan. Hullua. Käännöspaikan otin varovasti ja sen jälkeen taas urku auki. Sain voimaa siitä, että kukaan ei ollut tullut minusta ohi ja käännöspaikan jälkeen näin, että ero on sen verran pitkä, että ilman haaveria en päästä ketään heistä ohi. Päätös piti ja tulin maaliin niin, että kukaan ei ajanut ohi. Tokikin jäin toisille ajoissa, mutta en nyt niin paljoa, että ensikertalaisena tarvitsisi mitenkään nolostella. Aika oli 19.39, eli ajoin 10km yli 30km/tunnissa keskivauhtia. Olen tyytyväinen. En niinkään tiedä onko tuo aika sellainen, mistä nyt sen kummemmin kannattaa tuuletella, mutta ylitin taas itseni,ajoin niin kovaa kuin pääsin ja jossiteltavaa ei juurikaan jäänyt. Aika varmasti tästä kokemuksen myötä paranee. Lisäksi olen tyytyväinen siihen tunteeseen, joka minulla oli maalissa. Puuskutin ja veren maku oli suussa, eli sain pyörälläkin itsestäni vähän tehoja irti. Ja ennen kaikkea - minä uskalsin! En jarrutellut, vaikka välillä vauhti vähän hirvittikin.

Tuli taas kerran todistettua, että parhaat elämykset taitavat syntyä siitä, että välillä uskaltaa siirtyä mukavuusalueelta pois. Olen ihan liekeissä :)

Ketjut kireällä

Rakastan numeroita. 104,3km, 14,5 km, 700m 7h 58min. Siinä muutamia lukemia viime viikolta. Asiayhteydestä toki kaikki ymmärtävät, että kyseessä ovat viime viikon yhteenlasketut treenimäärät. Juoksu ja uinti jäivät hieman vähemmälle, mutta pyöräilyä tuli mukavasti. Tein viikon aikana kolme lenkkiä: keskiviikkona 28km, lauantaina 43km ja sunnuntaina 25km. Loput kilometrit ovat höntsäajoa uimarannalle, asemalle, kauppaan jne. Treeneiksi en toki näitä höntsäilyjä laske, mutta koska näin kesällä on menossa Kilometrikisa, johon työporukalla osallistumme, jokainen pyöräilty kilometri toki on laskettava mukaan.

Olen tehnyt pyöräilyyn liittyen myös hankintoja, eli tilasin itselleni harjoitusvastuksen, eli trainerin. Sillä poljettuja kilometrejä ei saa laskea Kilometrikisaan, mutta vallan mainioita treenejä tällainen pyöräilyn saralla vielä tosi aloittelijakin pystyy tekemään. Maanantaina satoi vettä, joten iskin pyöräni kiinni traineriin ja aloin polkea. Puoli tuntia intervalleja riitti minulle, sen verran alkoi jo hapottaa. Ulkona muun liikenteen seassa ainakin minulla on se ongelma, että en uskalla vetää niin kovaa kuin jaksaisin. Trainerilla on hankalampi kolaroida tai itse muuten törttöillä ja kaatua, joten minäkin uskallan polkea sen minkä jaloistani pääsen.  Talviaikaan toki traineria tulee käytettyä varmasti paljon enemmän kuin näin kesällä. Pakko tuonne ulkoilmaankin on päästä, vaikkei kaikista lenkeistä aina ihan kaikkea tehoa irti saisikaan.

Uintia mahtui viikkoon vain yksi kerta, mutta se oli sitäkin antoisampi kerta. Tekniikkaopetusta ja vain pienelle 3 hengen ryhmälle, eli sain hyvinkin henkilökohtaista opastusta ja vinkkejä. Mitään pahaa tekniikkavirhettä minulla ei kuulemma vapaauinnissa ole, vaan uinti vaatii enemmänkin vain kilometrejä ja kokemusta tuekseen. Olipa kiva kuulla! Tutustuin samalla ensimmäistä kertaa Helsingin legendaariseen uimastadioniin. Olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuosia, mutta uimastadionilla en ole koskaan ennen käynyt. Noloa! Nyt sekin on koettu ja oikein kivaksi uimapaikaksi todettu. Omassa lähiuimahallissani on 25m rata, joten uimastadionin 50m rata oli suorastaan luksusta! Kerta ei varmasti jää viimeiseksi.

Viikon pääjuoksutreeninä oli 8*600m:n vedot 400m:n palautuksella. Tämän lisäksi juoksin yhden yhdistelmätreenin (25km pyöräilyä alle, päälle 4,5km juoksua), sekä yhden lyhyen 3,5km verryttelylenkin. Juoksuun pitäisi taas alkaa panostaa enemmän, mikäli haluaisin osallistua kesällä vielä johonkin puolimaraton-tapahtumaan ja myöhemmin syksyllä tämän vuoden toiselle maratonille.

Omaa lomaani vielä odottelen, mutta tällainen oli minun viime viikkoni treenien suhteen. Omasta mielestäni kivan monipuolista.

Juhannus maalla

Juhannus on tältä kesältä jo takanapäin ja tällä kertaa ainakin Itä-Suomessa oli niin hyvä sää, että eipä pysty moittimaan. Ainakin pari-kolme edeltävää juhannusta on ollut varsin kylmää ja sateista, joten osin aurinkoinen ja helteinen juhannus oli mukava poikkeus. Mökkimatkamme on pitkä, joten tavallisena viikonloppuna sinne tulee harvoin lähdettyä. Edellisen kerran olimme mökillä pääsiäisenä, joten kaikki kevättyöt parempine siivouksineen olivat vielä tekemättä. Pari-kolme päivää menikin nopeasti mökkiä ja pihamaata kuntoon laitellessa. Oli ikkunoiden pesua, vesien laittamista, mökin siivousta, nurmen leikkuuta, veneen vesille laittoa ja puutarhakalusteiden putsaamista ja öljyämistä. Kaivoimmepa ylös vielä yhden kukkapenkinkin ja ostin siihen uudet mullat ja uusia perennoja kasvamaan. Silmän iloa seuraaville mökkireissuille. Kovin kaukaisilta tuntuvat siis nuoruuden railakkaammat juhannukset! Töiden vastapainona sitten sopivasti grillausta, treenausta ja saunomista. Kylättelyäkin. Mukavaa oli.

Kesäpuuhien lisäksi juhannusviikonloppu oli myös aivan oiva treeniviikonloppu. Jo torstaina kävin pienen lenkin uimassa ja juoksemassa himpun vajaat 6km. Perjantaina ja lauantaina uin ihan kunnolliset avovesiuinnit. 680m molempina päivinä. Vaatimattomia metrilukuja kokeneille, mutta minulle, vasta muutamia kertoja avovedessä uineelle, oikein hyvä saavutus. Perjantaina juoksin myös kympin reippaan lenkin, eli alle tunnin selvisin lenkistä. Uinnin ja juoksun jälkeen taas juhannusherkut makkaroineen ja grillivartaineen maistuivat hyvältä.

Tarkoitus oli myös pyöräillä viikonlopun aikana vanhalla mökkipyörälläni, mutta pyörästäni oli katkennut jarruvaijeri talvisäilössä, joten pyöräilyt jarruttomalla pyörällä jäivät nyt suosiolla väliin.

Alla vielä kooste juhannusviikon treeneistä:

Maanantai: Avovesiuintikokeilua. Lenkki jäi lyhyeksi, koska taidot eivät edelleenkään riittäneet uida aalloissa. Tai kyllä se uinti menisikin, jos ei tarvitsisi hengittää välillä...
Tiistai: Verryttely+juoksutekniikkaa, 6×3min vedot, välissä 2min palautus kevyesti hölkäten, loppuverra ja core-treeni.
Keskiviikko: Lepo
Torstai: Avovesiuintikokeilua ilman matkan mittaamista. Juoksu 5.8 km.
Perjantai: Aamulla 680m avovesiuinti. Illalla juoksu 10km.
Lauantai: Avovesiuinti 680m
Sunnuntai: Lepo

Fiiliksiä maratonin jälkeen

Maratonista on kulunut nyt reilu viikko. Palautuminen lähti yllättävänkin hyvin ja nopeasti liikkelle ja kolmen päivän levon jälkeen palailin pikkuhiljaa juoksun ja muun liikunnan pariin. Olin viime viikon lomalla lapsuusmaisemissa ja keskiviikkona pääsin juoksemaan maalaismaisemissa hiekkateitä pitkin. Jaloissa tuntui lenkin aikana ihan hyvältä, mutta lenkin jälkeen huomasi, että jalat olivat kevyestä 5 kilometrin lenkistä huomattavasti väsyneemmät kuin normaalisti. Palautuminen oli vielä kesken. Keskiviikkoiltana kävin myös uimassa. Uinti sujui ihan mukavasti ja onnistuin olemaan hallilla kerrankin oikeaan aikaan. Sain itselleni oikein oman privaattiradan. Harvinaista herkkua.

Torstaina ja perjantaina pidin jälleen suosiolla lepopäivät. Perjantaina matkustin lasten kanssa takaisin kotiin. Aamulla lähtöä tehdessämme auton lämpömittari näytti +6 astetta. Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, vai miten se sanonta menikään :) Kylmältä tuntui, voin myöntää.

Lauantaina suuntasin heti aamusta Oittaalle triathlonryhmän yhteistreeneihin. Ohjelmassa oli swimrunia. Ostin keväällä itselleni märkäpuvun ja olin ennen lauantaita käynyt testaamassa sitä tasan kerran. Silloinkin lähinnä kelluttelin vedessä ja otin tuntumaa pukuun ja avoveteen. Nyt sitten jouduin heti tositoimiin. Bodominjärvellä tuuli lujaa ja vedessä oli allokkoa. Olin paikalla hieman muuta ryhmää aikaisemmin ja katsoessani aaltoja ja auton lämpömittaria, joka näytti 12 astetta, meinasin kääntyä kannoiltani takaisin vähin äänin kotiin. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt kotiin, vaan lähdin rohkeasti kokeilemaan uutta lajia. Tarkoituksenamme oli uida aina 400m ja juosta välissä 2-3km. Käytännössä jouduimme lyhentämään uintimatkoja, sen verran tuulista ja aaltoista järvellä oli. Meitä oli monta aloittelijaa mukana, joten ei oikein hengitykset yms. onnistuneet alloissa. Itsekin tulin testanneeksi useampaan otteeseen Bodominjärven veden juomakelpoisuutta. Kivaa oli silti! Tästä on hyvä jatkaa avovesiuintitreenejä. Kun aloittaa vähän vaikeammista olosuhteista, kuvan kaltainen lähes tyyni järven selkä oli maanantaina seuraavalla avovesiuintikerrallani suorastaan luksusta! Maanantaina pystyin jo uimaan 700m! Wohoo! Kieltämättä alussa (ja vieläkin) avovesi oli hyvin outo elementti uimahallin jälkeen. Tokihan minäkin mökkilaiturilta olen veteen hypännyt ja uiskennellut järvessä, mutta en koskaan aikaisemmin ole yrittänyt uida vaparia avovedessä. Jo pään veteen laittaminen tuntui oudolta ja se, ettei vedessä näe mitään. Vesi on sameaa, joten käytännössähän sitä uidaan aika sokkona. Suunnistaminen kohti poijua oli ihan oma juttunsa. Avovedessä huomasi, kuinka toinen puoli kehosta on voimakkaampi, koska uinti lähti vetämään aina samaan suuntaan vinoon. Mutta ehkäpä se suunnan pitäminenkin vähän paranee, kun vähän treenaa lisää.

Alla olevassa kuvassa on jossakin mun pää ja käsi :)

Vielä lauantain swimrun -treeneissäkin tunsin, että jaloissa alkaa vähän painaa treenin edetessä. Sunnuntaina päätinkin lähteä kevysti pyöräilemään ja nauttimaan kesäisestä päivästä. Monesti kevyt pyöräily auttaa palautumisessa, kun kevyessä pyöräilyssä ei niin paljoa rasitu, mutta lihakset saavat kuitenkin vähän verryttelyä. Loppujen lopuksi sunnuntain pyörälenkki venähti liki 50 kilometrin mittaiseksi, joten hyvä treenipäivä sunnuntaistakin loppujen lopuksi tuli. Sen verran kyllä otin kevyesti, että pysähdyin esimerkiksi puolessa välissä kahville ja jätskille. Kiva välillä relata, kevennellä ja nauttia kunnolla maisemista lenkillä.

Huikea juoksu ja oma enkka

Nyt on helppoa hymyillä. Tukholman maratonilla lauantaina oma ennätys parani 13 minuutilla. 4.30 jäi vielä alittamatta, mutta ei se kauaksi jäänyt. Silti ei harmita yhtään. Juoksin pää kylmänä lähdöstä maaliin oman suunnitelmani mukaisesti.  Mutta aloitetaas alusta, sen verran tähän maratonreissuun liittyi myös yllätysmomentteja.

Tankkaus maratonille sujui mukavasti, suurinpiirtein samalla kaavalla kuin vuosi sittenkin. En sen kummemmin laskenut hiilihydraattien määrää, mutta pyrin syömään hiilihydraattivoittoisemmin proteiinien ja rasvan kustannuksella kokonaisruokamäärän pysyessä suurinpiirtein normaalina. Keskiviikon paikkeilla jätin jo kaiken vähänkään arveluttavan, herkkävatsaiselle mahdollisesti sopimattoman, ruuan pois ja söin kaikkea tuttua ja turvallista, helposti sulavaa ruokaa. Puuroa, jogurttia, kauraleipää, perunamuussia, kanaa... Hieman jopa irtokarkkeja! Vettä join 3-4 litraa päivässä. Kaikki vaikutti hyvältä, kunnes perjantaiaamuna otin Garminini latauksesta. Mykkä! Ruutu pimeänä! Ei auttanut kuin alkaa googlaamaan, miten saan tehtyä factory resetin. Lopulta onnistuin saamaan Garminin henkiin ja varalta tyhjensin myös laitteen muistin. Hetken ehdin jo panikoida, miten saan vauhdin pidettyä, mikäli kello on rikki. Garmin stressin jälkeen työkaverit alkoivat kysellä, millä olen menossa Tukholmaan...

Olin kokonaan jättänyt rekisteröimättä, että Silja Symphonyllä oli pyörinyt vatsatautiepidemia viikon aikana. Perjantaina Kauppalehden uutinen jopa varoitteli, että koko perjantain lähtö saatetaan perua. Maratonjännitys vaihtui matkajännitykseksi, pääsemmekö ollenkaan juoksemaan. Päätimme ystäväni kanssa, että itse emme matkaamme peru. Jos laiva lähtee, me olemme siellä mukana. Onneksi soitto Siljan asiakaspalveluun vahvisti laivan lähtevän matkaan suunnitellusti. Kaupasta käsidesiä, desinfiointipyyhkeitä ja juomavettä matkaan ja menoksi.

Sen verran otimme epidemiaa matkalla huomioon, että emme syöneet buffetissa, lähinnä siksi, että siellä on paljon porukkaa ja mahdollinen sairastunut levittää tautia tehokkaasti, käytimme ainoastaan hytin vessaa, pesimme käsiä usein ja huolellisesti saippualla ja söimme vain hyvin kypsennettyjä ruokia. Taisi auttaa, sillä tartuntaa emme saaneet.

Juoksupäiväksi oli säätiedotuksessa luvattu aurinkoista ja 17 astetta lämmintä. Varauduin lähtemään matkaan lyhyissä juoksushortseissa ja t-paidassa. Päähän varasin juoksulippiksen. Varasin itselleni myös Tupla-patukan reppuun juoksun jälkeen syötäväksi. Patukka on kyllä edelleenkin syömättä, ei juoksun jälkeen tällä kertaa tehnyt mieli suklaata.

Laiva saapui Tukholmaan klo 9 maratonaamuna. Yöllä en ollut oikein saanut nukutuksi, mutta päätin, että se ei juoksuuni vaikuta. Kävelimme satamasta expo-alueelle hakemaan numerolaput. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja saimme omat numeromme sen kummemmin jonottelematta. Tässä vaiheessa lähtöömme oli vielä pari tuntia aikaa. Otimme paikat varjosta ja nautiskelimme tunnelmasta.

Muutaman kerran jouduimme käymään vessassa odotellessamme, sen verran oli jännitystäkin ilmassa. Kropassa tuntui hyvältä. Lopulta kello oli sen verran paljon, että lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta. Jännitys tiivistyi entisestään ja kuuluttaja nostatti tunnelmaa vielä lisää. Lopulta jälkimmäisenkin lähtöryhmän lähtölaukaus kajahti ilmoille ja pääsimme matkaan. Alussa omaa vauhtiaan ei pysty paljon säätelemään, vaan on edettävä massan mukana. Onneksi massa juoksi itselleni juuri sopivaa vauhtia. Alussa pyrin muutenkin juoksemaan viisaasti. Päätin olla hötkyilemättä suotta ja pidin itse oman juoksulinjani mahdollisimman ennakoitavana, etten ainakaan itse aiheuta vaaratilanteita. Matkan varrelle sattui kyllä monta säntäilijää, jotka meinaavat juosta päälle. Massatapahtumissa olisi syytä välttää tällaistä säntäilyä. Yhdelle juoksijalle jopa huusin, että "keep your line, please", kun hän pomppi puolelta toiselle kuin jänis.

Päätin juosta alusta saakka omaa juoksuani välittämättä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Sen vuoksi en lähtenyt juoksemaan myöskään jänisten matkassa. Matkan aikana tulinkin siihen tulokseen, että ratkaisuni oli oikea. Olin alkumatkalla 4.30 jäniksen tuntumassa, mutta 15 kilometrin kohdalla totesin, että nämä jänikset juoksevat aivan liian kovaa ja päätin jatkaa omaa juoksuani ja antaa jänisten mennä menojaan. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli viisas veto. Jänikset juoksivat ensimmäisen kierroksen liian kovaa ja omalla tasaisen vauhdin taktiikallani saavutin heidät toisella kierroksella. Ystäväni juoksi näiden jänisten matkassa ja hyytyi lopussa niin, että menin hänestä ohi 35 km:n kohdalla. Olin niin ylpeä itsestäni, että maltoin mieleni alkumatkasta, muuten olisin hyytynyt varmaan itsekin. Nyt 35 kilmoterin kohdalla tuntui vielä hyvältä. Omat vaikeimmat hetkeni koin 41 kilometrin kohdalla, mutta siitä oli onneksi enää reilu kilometri maaliin. Stadionilla kannustus oli hurjaa ja sainkin nipistettyä vielä pienen loppukirin itsestäni. Maaliviivan ylitin ajassa 4.30.45. Olen tyytyväinen. Tavoitteeni oli siis juosta noin 6.20 min/km tahtia niin, että helpoilla osuuksilla vauhti voi hieman nousta, rankemmilla vähän laskea. Päätin juosta tarkasti kellon mukaan 35 kilometriin saakka ja sen jälkeen niin kovaa kuin jaksan. Loppujen lopuksi keskimääräiseksi vauhdiksi tuli 6.25 min/km, joten aika tarkaa työtä onnistuin tekemään. Maalissa tuuletin hurjasti, onnistuinhan parantamaan ennätystäni 13 minuuttia viime vuodesta. Samanlaisia harppauksia jos otetaan joka vuosi, niin parin vuoden päästä 4 tunnin raja on jo aika lähellä.

Olen luottanut vuodesta toiseen tiettyyn lenkkarimalliin, Asicsen DS Trainereihin. Viimeisin malli ei kuitenkaan ole ollut omaan jalkaani niin hyvä kuin aikaisemmat ja pitkillä lenkeillä olen saanut tietyt varpaat aina verille. Nyt laitoin niihin varpaisiin urheiluteipit. Olisi vissiin pitänyt teipata kaikki varpaat, sillä tiesin jo 7 kilometrin kohdalla, että varpaita hiertää ja pahasti. Tältä varpaani näyttivät illalla, kun kengät ja sukat jaloista otin.

Jossakin vaiheessa on pakko hankkia uudet lenkkarit muotoutumaan seuraavia koitoksia ajatellen. Näillä kengillä en toista maratonia enää juokse.

Tällainen oli minun toinen maratonmatkani. Tällä kertaa tunteet eivät heiluneet puolelta toiselle, vaan olin päättäväinen ja juoksin (varmaan kulmat kurtussa) omassa pienessä kuplassani kohti asettamaani tavoitetta. Maalissakaan ei tullut kyyneleet, vaan olin riemuissani. Stadionin portaat olivat maalin jälkeen yhtä kamalat kuin viimekin vuonna, mutta niistäkin selvittiin kanssakisailijoiden kanssa vitsaillen. Huippu reissu ja huippu meininki! Nyt jalat ovat jo palautuneet ja eilen pääsin jo pienelle kevyelle lenkillekin.

Kauden päätavoite lähestyy

Iiks! Kauden päätavoite eli Tukholman maraton lähestyy taas. Aina tulee tapahtuman lähestyessä ne samat epätoivon tunteet: "en ole treenannut tarpeeksi", "en kuitenkaan jaksa" ja "miksi menin taas ilmoittautumaan mokomaan!". Samalla sitä kuitenkin on innostunut ja jännittynyt ja laskee päiviä h-hetkeen. Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti myös kisainfo. Viimeistään siinä vaiheessa tapatuman lähestyminen alkoi taas tuntua todemmalta.

Viimeistely on sujunut ihan mukavasti. Väliin on mahtunut pari väsyneeltä tuntunutta pitkää lenkkiä, mutta viimeinen pitkä lenkki sujui mallikkaasti. Juoksin sen sunnuntaina. Juoksin alkuun 90min kevyesti, sen jälkeen 15min siten, että kiihdytin vauhtia kohti tavoiteltua maratonvauhtia, sitten 20min maratonvauhdilla ja loppuun 10min verraa. Omaa tämänhetkistä maratonvauhtia on kovin vaikea arvioida. Toivon sen olevan parempi kuin viimevuotinen 6.44 min/km, joten juoksin lenkin viimeiset 20 minuuttia vauhdilla 5.30-5.45. Totesin, että tuo on vielä ehkä liian kovaa kyytiä, mutta päätin nyt yrittää juosta maratonin Tukholmassa 6-6.20min/km keskivauhdilla. Saa nähdä.

Kisakausikin tuli avattaua perjantaina, kun osallistuimme työporukalla Töölönlahdella järjestettyyn Yritysmaratoniin. Yritysmaratonilla juostaan maratonin mittainen matka viestijuoksuna 5-10 hengen joukkueilla. Yhden osuuden pituus on 2.2km. Ylitimme kaikki itsemme ja pääsimme maaliin puoli tuntia arvioitua nopeammalla ajalla. Juoksin itse kaksi osuutta ja ne menivät ihan mukavasti, vaikka pelkäsinkin kuolevani matkan varrelle, sen verran raastavaa tuollainen täysillä juokseminen on. Juoksin 2.2km:n matkan aikoihin 10.29 ja 10.38. Nämä ajat tarkoittavat sitä, että juoksin kaikki kilometrit alle 5min/km tahtia. Kovaa kyytiä mulle! Erimittaiset vedot ovat selkeästi purreet :)

Tällä viikolla mietin jo hieman tarkemmin, millaisia treenejä on järkevää tehdä, että kroppa ehtii palautua kunnolla ennen h-hetkeä. Seuraavalla viikolla keskitytäänkin sitten pääasiassa lepoon ja tankkaamiseen.

Tason nostattamista sekä määrällä että teholla

Otsikko kertoo paljon. Päätin triathlonin peruskurssin jälkeen jatkaa vielä ainakin hetken valmennusryhmän puolella. Annettua ohjelmaa en pysty tässä elämäntilanteessa ihan täydellisesti noudattamaan, koska esim. uinti ei vaan sovellu tiettyihin päiviin lasten harrastusten yms. vuoksi. Sen takia olen poiminut ohjelmasta aina treenit, mutta tehnyt ne vähän eri järjestyksessä. Lisäksi olen tietenkin ahkerasti osallistunut yhteistreeneihin. Yhteistreeneissä mennään yleensä kovalla teholla. Tehdään erimittaisia vetoja jne. Jokainen voi sitten itsekseen tehdä peruskestävyyslenkit.

Olen tänä aikana oppinut jo hieman nauttimaan siitä, että treenaaminen viedään kohti omaa äärirajaa. Poljetaan erimittaisia vetoja lähellä maksimia tai juostaan erimittaisia (100-800m) vetoja useita peräkkäin. Etenkin treenin jälkeen olo on kuin Euroopan omistajalla. Omatoimisessa treenaamisessani tavoitteena on ennen lähinnä ollut kilometrien kartuttaminen ja pääasiassa tämä kartuttaminen on vielä tapahtunut siellä omalla mukavuusalueella. Jalatkin kestävät paremmin, kun ei pelkästään juokse. Päästä puhumattakaan. Esim. viime viikolla kävin uimassa kerran, yleensä pyrin pääsemään uimaan vähintään kaksi kertaa viikossa, pyöräilin yhteensä 91km ja päälle vielä yksi spinning, josta kilometrejä ei lasketa. Juoksua tuli vain 20km. Tällä viikolla juoksen kyllä taas enemmän, ihan lähestyvää Tukholman maratoniakin ajatellen. Sunnuntaina on päästävä pitkälle lenkille!

Viime viikonloppuna tein juoksu-pyörä yhdistelmätreenin. Juoksin alkuun 2,5km, sen jälkeen suoraan vaihto pyörän päälle, 20km pyöräilyä ja tämän jälkeen heti perään juoksua 5km. Olipa jännä tunne lähteä pyörän päältä suoraan juoksemaan! Alussa jalat olivat tosi kankeat ja itselläni oli tunne, että kaadun saman tien vatsalleni. Pysyin kuitenkin pystyssä. Aikaa tällaisen treenin tekemiseen meni 1,5 tuntia. Keskisyke treenin aikana oli 164, joten VK-alueella mentiin. Jo perinteeksi muodostunut sunnuntain pitkä lenkki jäi tekemättä, sen verran rankka tuo lauantain treeni oli. Kuuntelin kehoani ja väsymysviestejä, enkä lähtenyt vääntämään pitkistä väkisin. Sen sijaan kävin kevyesti pyöräilemässä 25 kilometriä maisemista nautiskellen.

Tämä viikko alkoi maanantaina spinningin parissa ja eilen tiistaina pidin ihan kunnollisen lepopäivän. Hyvää tekee välillä levätäkin. Tänään on suunnitelmissa palata juoksupolulle.

Alla vielä muutama tunnelmakuva viime viikolta.

Torstaina oli ylimääräinen vapaapäivä ja aikaa lasten kanssa värittelylle.

Uimaan!

Ihania karitsoja kävimme myös ihastelemassa.

Triathlonkurssi jatkuu - flunssa sotkee suunnitelmia

Triathlonkurssin kolmas viikko (viime viikko) oli myös todella antoisa. Tiistain juoksutreeneissä Liikuntamyllyssä juoksuamme kuvattiin videolle ja saimme tänään videon nähtäväksi. Olipa mielenkiintoista katsottavaa! Näytän olevan turhankin paljon kanta-astuja, eli juoksutekniikassa riittää parannettavaa. Askelta pitäisi saada kannalta enemmän kohti keskijalkaa. Voimakas kanta-astunta altistaa paitsi vammoille, hidastaa myös vauhtia. Voimakkaan kanta-askelluksen lisäksi toinen korjattava kohta löytyy ylävartalosta, ylävartalo kiertyy juoksussa puolelta toiselle liikaa. Nyt kysymys kuuluukin, miten saan itseni opetettua ensin pois näistä virheellisistä tavoista ja sitten vielä opin uuden! Huh!

Videokuvauksen lisäksi juoksimme 200m:n vetoja lähellä maksimivauhtia. Kaikenkaikkiaan juoksimme 2*8*200m. Kahdeksan kierroksen jälkeen oli pidempi lepotauko. Kylläpä taas hapotti, voin sanoa! Mutta treenien jälkeen oli taas niin hyvä ja itsensä voittanut olo. Lisää näitä, me like.

Keskiviikkona pidin suosiolla lepopäivän ja torstaina juoksin 8km:n kevyen hipsuttelulenkin. Perjantaina kävin omatoimisesti treenaamassa uintia. Tein samoja harjoitteita, mitä olemme ohjatuissa treeneissä tehneet. Uin yhteensä 1500m, joten ihan hyvän treenin sain matkankin valossa aikaiseksi. Loppuviikko ja tämän viikon alku ovatkin sitten menneet flunssan kourissa. Ei mitään petiin kaatavaa sorttia, mutta sen verran kuitenkin ettei urheilu tule kysymykseenkään. Astmaatikkona minun on syytä ottaa flunssat vakavasti ja aloittaa treenaaminen vasta ihan terveenä, etten vaan saa jälkitautina mitään keuhko-ongelmia. Harmittaa! Juuri, kun olin päässyt motivaatio-ongelmista eroon ja saanut uudenlaisesta treenirytmistä kiinni, niin jokos alkoi nenä vuotaa. Grrr!

Ihan pelkästään harakoille viikonloppu ei juoksun suhteen mennyt, sillä harrastin juoksutapahtumasurffailua ja nyt on myös kevään ensimmäinen tapahtumaan ilmoittautuminen tehty. Tukolman maraton, täältä tullaan taas! Setti on hyvin samanlainen kuin viimekin vuonna: perjantaina laivaan, yö laivassa, juoksu ja illalla takaisin laivaan ja aamulla olemme takaisin Helsingissä. Tällä kertaa sain myös ystävän mukaan. Emme nyt käytä valmista matkanjärjestäjää, vaan varasimme laivamatkan ja maratonille osallistumisen omatoimisesti. Se tietenkin tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei tuo numerolappuja laivalle, vaan ne on noudettava itse lähtöalueelta.

Elämäni paras treeniviikko

Minulla on takana aivan mahtava treeniviikko. Olen viimeaikoina ollut hieman kyllästynyt yksin juoksemiseen ja ehkä myös paikallaan junnaavaan treenaamiseen. Tuntuu, että juoksen aina samoilla vauhdeilla, eikä omasta mielestäni kehitystä tapahdu. Asia ei varmasti ole ihan noinkaan, mutta jotenkin en vain ole päässyt tästä ajatuksesta yli. Lenkkejä en hienoisesta kyllästymisestä huolimatta ole jättänyt tekemättä, mutta lenkille lähteminen on ollut välillä vaikeaa ja treenaamisesta on jotenkin puuttunut se into ja palo, jotka olivat samaan aikaan viime vuonna Tukholman maratonille treenatessani. Tämän vuoksi ilmoittauduin TriathlonSuomen alkeiskurssille ja kurssi alkoi heti pääsiäisen jälkeen tiistaina. Kolmet yhteistreenit ovat nyt takana ja olen enemmän kuin intoa täynnä. Tämä kurssi tuli nyt juuri oikeaan hetkeen nostamaan treeni-innon taas uudelle tasolle.

Yhteistreenejä on siis aina kolme kertaa viikossa, kerta kutakin lajia. Tiistaina juoksimme vetoja Liikuntamyllyssä Myllypurossa, perjantaina oli spinningtunti Meilahden liikuntakeskuksessa ja lauantaiaamuna kukonlaulunaikaan uintitreenit Leppävaaran uimahallissa. Tiistain juoksutreeneissä teimme lämmittelyn jälkeen erilaisia tekniikkaharjoituksia ja pyrimme niiden avulla harjoittamaan oikeanlaista juoksutekniikkaa ja vahvistamaan juoksulihaksia. Tekniikkaosuuden jälkeen juoksimme erimittaisia vetoja. Vedot eivät omalla kohdallani vielä onnistuneet ihan niin kuin olisin toivonut, jotenkin tuntui, että en ihan saanut itsestäni kaikkea irti. No, näitä vetoja teemme varmaankin vielä kurssilla uudelleenkin. Tottumattomuutta ehkä. Vetojen jälkeen oli loppuverryttely ja vielä päälle tehokas keskivartalotreeni erilaisine selkä- ja vatsalihasliikkeineen sekä lankutuksineen. Keskivartalon olemassaolosta olenkin ollut aika tietoinen loppuviikon... tehokas treeni!

Perjantain spinning-tunnilla katsoimme kaikkien pyöräsäädöt ensin kohdilleen ja sitten lämmittelimme. Lämmittelyn jälkeen oli tekniikkaosio, jossa yritimme saada pyöritystä teknisesti oikeammaksi. Tekniikkaosion jälkeen teimme kunnon hikitreenin, 24 min "nousua", välissä pieniä "tasamaapätkiä", joilla nostimme pyöritysnopeutta. Treeneissä hiki virtasi oikein kunnolla ja mikäpä olisi voinut olla tämän parempi aloitus viikonlopulle! Aivan mahtavaa! Ja ihan kuin olisin jo saanut pienen vihjeen oikeaan pyöritystekniikkaan ja ehkä jopa oivaltanut jotain.... nähtäväksi jää, kun pääsen ensimmäisen kerran oikein kunnolla ajamaan maantielle tänä keväänä.

Lauantaiaamuna herätyskello piippasi jo ennen kuutta. Vähän aamupalaa suuhun ja kahvia koneeseen ja eikun matkaan. Treenit alkoivat kello 7. Uimahallissa oli oikein mukavasti triathlonin harrastajia - sekä meitä vasta-alkajia, että jo pidemmälle edistyneitä. Uintiryhmiä oli kaksi, minut oli laitettu ns. edistyneiden ryhmään, koska osaan jo vapaauintia, vaikka tekniikassa onkin paljon hiomista. Toinen ryhmä aloitti aivan alkeista. Treenit olivat oikein mukavat. Alkuun lämmittelyä, sen jälkeen tekniikkaa ja lopuksi vielä vetoja ennen loppuverraa. Mukavaa oli ja uintitekniikkaan sain myös hyviä vinkkejä. Jalat ovat liian kaukana pinnasta, eli en ole aivan vaakatasossa. Siinäpä petrattavaa! On varmasti todella hankala ensin oppia väärästä tekniikasta pois ja sitten oppia uusi, oikeanlainen! Ei taida ihan tämä kurssi siihen riittää....

Torstaina tein omatoimisen juoksulenkin ja kuin vahingossa sekin painui vauhtikestävyyslenkiksi. Kuten olen sanonutkin, tykkään treenata (liian) paljon omalla mukavuusalueellani. Torstaina oli juoksun suhteen ns. lentokeli ja juoksu tuntui kulkevan. Nyt olisi kerrankin ollut aika ja paikka pk-lenkille, niin eikös juuri silloin juoksu tunnu kulkevan. Kun kerran kulki, annoin mennä. Keskisyke lenkillä oli 171 ja jokainen kilometri meni alle 6 min/km. Se on minulle ihan mukavan reipas tahti, varsinkin, kun koko matka ei ollut tasamaata, vaan välissä oli myös mäkisempää maastoa. Lenkille tuli mittaa reilut 8 km. Olipa ihanaa! Aurinko paistoi, lämmintä liki 10 astetta ja jalat ovat kevyet. Juoksijan unelma.

Sunnuntaina olisi poikkeuksellisesti ollut tarjolla kaksikin erilaista porukkaa lenkkiseuraksi. Kun ensin olen valitellut yksinäisyyttä, nyt oli seuraa enemmänkin tarjolla. Oikein harmitti kieltäytyä osasta kimppalenkkitarjouksia! Miksi minulle käy näin?!? No, seura oli mitä parhainta kuitenkin, kun kävin ystäväni kanssa juoksemassa tihkusateisessa säässä 13.5 km:n lenkin. Lenkin loppupuoliskolla jaloista huomasi, että takana on aika monta kovempaa treeniä samalla viikolla. Loppupäivä meni lepäillessä ja toipuessa viikon rasituksista. Myös tänään maanantaina pidän liikunnasta täysin vapaan päivän, jotta olen taas huomenna yhteistreeneissä tikissä.

Olen pää pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa! Aivan mahtava treeniviikko siis takana. Lisää näitä! Muikavia treenejä myös teille!

Tulevien viikkojen ohjelmaa

Vihjasin edellisessä postauksessani, että olen lyönyt keväälle lukkoon pari tapahtumaa. Ensimmäisenä koittava tapahtuma ei ole oikeastaan tapahtuma ollenkaan, vaan olen ilmoittautunut TriathlonSuomen aloittelija-kurssille! Olen aivan täpinöissäni! En luultavasti (luultavasti-sanaa käytän, koska eihän sitä koskaan tiedä, mikä kärpänen minua kurssilla puraisee) osallistumassa millekään triathlonille ainakaan ensi kesänä, mutta ilmoittautumiselleni tälle kurssille oli useampiakin syitä:

1. Nautin juoksulenkkien tuomasta euforiasta ja pääasiassa myös lenkit ovat kivoja, mutta lenkille lähteminen tuottaa välillä vaikeuksia. Luulen sen johtuvan ainakin osittain hienoisesta kyllästymisestä, toisaalta siitä, että juokseminen on aika yksinäistä puuhaa. Kaipaisin välillä vähän seuraa ja ajatustenvaihtoa. Vakilenkkikaverini kun muutti toiselle paikkakunnalle ja olen juossut jo puoli vuotta käytännössä aina yksin. Odotan siis kurssin yhteisharjoituksia kovasti.
2. Kyllästymiseen auttaa ehkä myös se, että lajikirjo olisi suurempi. Haluaisin tuoda pyöräilyn ja uinnin tiivimmin osaksi viikottaista treeniohjelmaa.
3. Ostin pari vuotta sitten itselleni maantiepyörän, mutta pyöräilykilometrit ovat kuitenkin jääneet paljonkin alle sen, mitä alunperin kuvittelin pyöräileväni. Luulen tämän johtuvan siitä, että en osaa oikeaa polkutekniikkaa, kun käytössä on lukkopolkimet ja pyöräilykengät. Poljen, enkä pyöritä. Eli kaipaan opastusta oikean pyöräilytekniikan oppimiseksi.
4. Osaan jonkinlaisen vapaauinnin tekniikan, mutta tuntuu, että liikkeeni menee enemmän ylös-alas kuin eteenpäin. Kaipaan siis opastusta oikeaan (vapaa)uintitekniikkaan. Ja jos oppisin oikean käännöksen altaan päädyssä, niin olisin superonnellinen. En tiedä kuuluuko käännöksen opettelu edes kurssin tavoitteisiin, mutta ehkäpä joku sen näyttää, jos pyydän :)

Tällaisia tavoitteita siis ensi tiistaina alkavalle triathlonin aloittelija-kurssille. Kurssi alkaa 29.3. ja jatkuu noin kuukauden. Viikkoon mahtuu kolme yhteistreeniä; kerta pyöräilyä (spinningiä sisätiloissa), yhdet juoksutreenit ja yhdet uintitreenit. Lisäksi kurssilaiset saavat viikkokohtaisen valmennusohjelman. Lisätietoa kurssista löytyy täältä.

Toisena varmana tapahtumana tälle kesäkaudelle on varmistunut Yritysmaraton, joka juostaan toukokuun loppupuolella Töölönlahdella. Tarkoituksena siis on, että yrityksestä kootaan viestiporukka, joka yhteensä juoksee Töölönlahden ympäri 19 kertaa. Yhden kierroksen pituus on 2,2 kilometriä, joten viestinä kisailijat juoksevat yhteensä maratonin verran. Kuulostaa kivalta tapahtumalta ja odotan jo kovasti koitostamme. Tätä tapahtumaa varten yritän kasvatella myös vauhtia. Tämä lenkki kun pitäisi pystyä juoksemaan täysillä....

Sitten tämän viikon treeneihin. Tällä viikolla olen ehtinyt kerran joogaamaan ja kolme kertaa lenkille. Pari lenkeistä on ollut puhtaita fiilistelylenkkejä peruskestävyysalueella, mutta yksi lenkeistä oli oikein onnistunut kiihtyvävauhtinen vauhtikestävyyttä kehittävä lenkki. Juoksin tällä lenkillä viisi kilmetriä ja kilometrivauhdit olivat seuraavat: 6:09, 5;47, 5;24, 5:23 ja 5:13. Olen oikein tyytyväinen! Vauhdeissa on totta kai vielä paljon kehitettävää, mutta suunta on oikea. Enää vauhdikkaampikaan lenkkien juokseminen ei tunnu (ainakaan ihan niin) pahalta kuin vielä alkuvuodesta.

Pääsiäisen pyhät vietämme tällä kertaa mökkimaisemissa. Täällä vähän pohjoisempana onkin vielä ihan kunnon talvi ja lunta puoli metriä. Vähän tuli ehkä valittua väärät lenkkikengätkin matkaan, kun ei oikein osaa arvioida, millainen vuodenaika täällä voisi olla. Etelässähän pärjää jo mainiosti kesälenkkareilla. Täällä parhaat olisivat olleet nastat. No, ehkä minä pärjään. 

Eilen kävin juoksemassa kuuden kilometrin lenkin täällä mökkimaisemissa. Taivaalta tuli lunta ja tie oli liukas tavallisten lenkkareiden alla. Kevyttä PK:ta siis näillä näkymin mennään tämä pääsiäinen, mutta eipä haittaa, kun alla on tälle viikolle jo yksi onnistunut VK-lenkki. Toisaalta ihan kiva lomalla ottaakin rauhallisesti ja nauttia myös lenkkien lomassa vähän uudemmista maisemista. Tällaiselta maisema täällä lenkkitielläni näytti eilen illalla.