Ylimenokautta viettässä

Tällä hetkellä täällä ruudun toisella puolella vietetään ylimenokautta ennen syksyn kunnon treenien alkamista ja ennen ensi kesän tavoitteiden asettamista. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että liikun oman fiiliksen mukaan, kokeilen välillä muitakin lajeja ja nautin enemmän myös lepopäivistä tai ihan vaikka marjaretkistä. Olen myös palannut ainakin hetkeksi myös vanhan harrastukseni judon pariin. Sillä saralla minulla ei ole tällä hetkellä sen kummemmin tavoitteita, kunhan käyn kivassa porukassa vähän vääntämässä.

Syy sille, miksi puhun nyt ylimenokaudesta, vaikka en ole muihin kisoihin Tukholman jälkeen kesän aikana osallistunutkaan, johtuu siitä, että olen päättänyt aloittaa triathlonharrastuksen syksyllä asteen vakavammin ja asetan ensi kesän päätavoitteet sen lajin puolelle. Olen ilmoittautunut ja päässyt mukaan syyskuun puolessa välissä starttaavaan valmennusryhmään. Viikossa on tiedossa kolme yhteistreeniä ja omat treenit päälle. Nyt on siis hyvä hetki ottaa hetki rennommin ja ladata akkuja ennen valmennusryhmän alkua. Treenimääriä ei voi tietenkään ihan nolliin päästää, ettei kunto liikaa laske ja noutaja tule yhteistreeneissä, mutta en nyt varsinaisesti noudata mitään ohjelmaa. Teen sitä, mikä kunakin päivänä tuntuu hyvältä. Eilen olin judossa, tänään juoksin omalla reippaalla tahdillani 8km, huomenna jotain muuta.

Kesäloman jälkeen olen kuitenkin sen verran kääntänyt jo katsetta syksylle, että olen alkanut viikonloppuisin juosta taas pitkiä lenkkejä. Kaarinan syysmaraton häämöttää edessä. Minulla on siirretty ilmoittautuminen sinne viime vuodelta, joten sinne olen suuntaamassa. En ole ihan varma juoksenko kokonaisen vai puolikkaan, katson sitä lähempänä.

Reilu viikko sitten juoksin ensimmäisen kaksikymppisen Tukholman jälkeen. Ihan kamala lenkki! Päivä oli lähes helteinen ja ukkostavan painostava. Otin mukaani 750ml pullon vettä. Vesi loppui 12km:n kohdalla ja luulin selviäväni ilman loppumatkan. Olisi kannattanut hakea jostakin täydennystä pulloon, sillä 18km:n kohdalla jouduin sanomaan lenkkikaverilleni, että mene vaan, minä kävelen hetken. Pyörrytti, yökötti ja tärisytti. Sain raahauduttua viimeiset 2km polkupyörälle ja pyöräiltyä kotiin, mutta pahaa teki. Kotona join heti vettä ja vähän mehua. Menin suihkuun ja sen jälkeen peiton alle. Olo oli samanlainen kuin vatsataudissa. Parin tunnin köllöttelyn jälkeen pystyin syömään ja olo koheni. Päänsärky jäi kuitenkin kaveriksi koko loppupäiväksi. Se kertonee myös nestehukasta. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen lenkki oli taas paljon paljon opettavaisempi kuin kaikki ne hyvin menneet yhteensä ja muistutti nesteytyksen tärkeydestä. Ehkä pullossa olisi kannattanut olla veden sijasta laimeaa urheilujuomaa...

Viime sunnuntain lenkki sitä vastoin meni oikein mallikkaasti. Matka oli van 14.5km, mutta olotila oli kevyt ja voimakas. Lenkin jälkeenkin olin hyvissä voimissa ja pirteä. Ei ne lenkit ole aina veljiä keskenään!

Viikonloppuna nautiskelin orastavasta syksystä puolukkametsässä. Nyt on vitamiineja pakkasessa pimeiden talvipäivien väriksi ja valoksi.