Vähän reippaampi kymppi

Joulu oli ja meni ja pikkuhiljaa Maratonmatkailijan elämäänkin saapuu arki. Vielä on pari päivää vapaata, sen jälkeen edessä on paluu sorvin ääreen. Jouluviikolle on kertynyt ihan mukavasti juoksulenkkejä, vaikkakin tämän päivän lenkkiä lukuunottamatta muut lenkit ovat olleet leppoisaa hölköttelyä. Aattona ja tapanina juoksin reilut 6km molempina päivinä, samoin lauantaina. Tälle päivälle olin ajatellut pitempää lenkkiä, mutta toisin kävi.

Minulla on ilo omistaa ihana juoksuystävä, jonka kanssa olemme nyt melko säännöllisesti juosseet koko syksyn ajan joka sunnuntai. Yleensä vähän pitempää leppoisaa lenkkiä PPPP-tyylillä, eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Tuskailin tänään ystävälleni jo alkumatkasta, että jaloissa vähän painaa. Ei lenkit, vaan se, että nukuin viime yön todella huonosti. Jännä, miten nukkumattomuuden tuntuu heti huomaavan painavammista jaloista! Päätimme siten yhteistuumin juosta kymmenen kilometrin lenkin pitkän lenkin sijasta. Koko matkan tuntui jaloissa tukkoiselta, mutta huomaamattamme tulimmekin juosseeksi hieman ripeämpää tahtia. Kympin lenkkiin meni pari minuuttia päälle tunnin. Tosi hyvä suoritus mielestäni päivän tuntemukset huomioonottaen. Lisäksi juoksimme osittain teitä, jotka eivät olleet niin kovin hyvin aurattuja, joten jalkojen alla tapahtui myös hieman vauhtia verottavaa "lipsumista". Tästä lenkistä jäi todella hyvä fiilis! Ehkäpä kunnossa on tapahtunut jotain muutoksia, kun huonompanakin päivänä pystyy suurinpiirtein siihen 10km/tunti -tahtiin.

Monessa blogissa ja myös viimeisimmässä Fitness-lehdessä on ollut juttua talvilenkeille pukeutumisesta. Tänään pakkasta oli lenkkimme aikaan vajaat kymmenen astetta, mutta paikoitellen tuuli oli aika kylmän tuntuinen. Olin varustautunut urheilukerrastolla ja windstopper-juoksuhousuilla. Paitapuolelle lisäsin vielä yhden kerroksen toisesta hieman paksummasta urheilupaidasta. Pari päivää sitten oli pakkasta 13, kun lenkille lähdin ja silloin vetäisin yläosastoon microfleecen. Se oli jopa silläkin pakkasella hitusen liikaa, joten tänään tyydyin ohuempaan paitaan. Juoksutakkina minulla on ohut ja kevyt juoksutakki, ei mitään talvimallia. Kaulaan laitoin vielä buffo-huivin, päähän windstopper-pipon ja käsiin ohuet juoksuhanskat. Näillä vermeillä tarkeni tänään oikein mainiosti. Välillä vaatetta tuntui olevan jopa vähän liikaa, mutta tuulisilla osuuksilla olisi tullut vilu vähemmissä varusteissa. Oma heikko kohtani tuntuvat olevan reidet ja pakarat, vaikka niissä ihan reilusti vararavintoa onkin. Aina tahtoo hieman reidet ja pakarat jähmettyä. En tiedä, millaiset housut olisivat lämpimämmät... Yksi varuste, jota ilman en pakkassäällä lähde lenkille, ovat säärystimet. Ne suojaavat nilkkoja ja akillesjänteitä pakkaselta ja viimalta. En ole löytänyt sopivia säärystimiä kaupasta, joten käsityöihmisenä neuloin sellaiset ihan itse:

Vaikka kerrospukeutumisella pääseekin pitkälle, olen ajatellut yrittää metsästää talven alennusmyynneistä hieman paksumpaa juoksutakkia ja -housuja. Juoksutakkini koko on kuitenkin mitoitettu niin, että alle mahtuu kivasti yksi juoksupaita. Takki menee hieman naftiksi, jos alle tunkee fleecen. Kuitenkin, kun pakkanen kipuaa lähemmäs 20 astetta, alle olisi saatava mahtumaan jokin paksumpi välikerros. Tai sitten takin olisi oltava hieman paksumpi. En tiedä olisiko jokin softshellin kaltainen materiaali hyvä? Kokemuksia?

Tänään illalla on suunnitelmissa vaihtaa lenkkarit saapikkaisiin ja lähteä miehen kanssa elokuviin. Mennään katsomaan tapanina ensi-iltaan tullut kotimainen Päin seinää. Toivottavasti on hyvä :)

Mukavaa uuden treeniviikon alkua kaikille!

Hyvää Tapaninpäivää!

Joulun pyhäpäivät alkavat olla takanapäin. Joulunpyhinä on tullut loikoiltua ja syötyä hyvin. Syömisen ja loikoilun välissä on kyllä käyty happihyppelemässä ulkona. Jokaisella perheellä on omat tapansa viettää jouluaattoa. Ja useimmiten jouluaaton ohjelma säilyy vuodesta toiseen suurinpiirtein samanlaisena. Senpä vuoksi ajattelin avata teille meidän perheemme joulun traditioita. Tänä vuonna pyrimme rauhoittamaan oman joulumme niin paljon kuin mahdollista. Takana on ollut aika tiivistahtinen syksy, joten joulun ainoana tavoitteena oli saada akut ladattua oikein kunnolla ja saada olla rauhassa oman perheen kesken. Emme siis lähteneet tänä vuonna kotoa yhtään minnekään.

Aattoaamuna nukuimme rauhassa niin kauan kuin unta vain riittää. Kellon viisarit näyttivät puoli yhdeksää, kun lapset tulivat herättelemään, että heillä alkaa olla nälkä. Nalle-puuroa (4 viljan puuroa) kattilaan porisemaan. Itselleni tein mikrossa riisihiutalepuuron. Meidän perheessä ei siis aloiteta aattoaamua riisipuurolla, kuten monessa muussa perheessä varmaankin tehdään. Jo omassa lapsuuskodissani riisipuuro syötiin aina joulupäivänä, joten olen jatkanut tätä samaa traditiota omassa kodissani. Riisipuuro on oma suosikkini kaikista joulun herkuista, joten se ansaitsee aivan oman päivänsä!

Aamupuuron jälkeen lapset ratkaisivat tontun jättämää ristisanatehtävää, jonka ratkaisemalla sai tietää, mihin tonttu oli piilottanut yhden lahjan. Lasten ratkaistessa ristisanatehtävää, silitin joululiinan keittiön pöytää koristamaan ja samalla laitoin yön yli lionneet sekahedelmät kiehumaan. Sekähedelmäkiisseliä tarjotaan meillä sekä jouluaattona jouluaterian jälkiruokana, että riisipuuron kanssa joulupäivänä. Tontun jättämä lahja, lautapeli, löytyi saunasta. Lautapeliä pelaillessa lasten päivä kului hieman nopeammin pukkia odotellessa.

Sekahedelmäkiisselin poristessa hellalla valmistelin joululaatikot uuniin. Laatikoiden tekeminen onkin nykyään helppoa, kun kaupasta saa valmiita soseita. Laatikot saa maustaa oman mielen mukaan, mutta lanttujen ja porkkanoiden keittämis- ja soseutusvaiheet voi hypätä suoraan ylitse. Helppoa! Meidän perheen juuret ovat Itä-Suomessa, joten meillä on syöty jouluisin lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mutta ei perunalaatikkoa tai maksalaatikkoa. Niitä ei siis edelleenkään meillä joulupöydässä ole.

Laatikoiden kypsyttyä, uuniin pääsi karjalanpaisti. Meillä siis joulupöydässä on kinkun/kalkkunan lisäksi aina myös karjalanpaistia. Viime vuonna kokeilimme ensimmäisen kerran joulupöydässä kalkkunaa, koska joulukinkuista meille maistuisi parhaiten iso luullinen kinkku, mutta toisaalta kukaan ei halua syödä kinkkua kovin montaa kertaa, joten turha paistaa isoa kinkkua. Pienet kinkkurullat taas eivät ole yhtään niin hyviä. Tykästyimme vuosi sitten savustettuun kalkkunaan ja sellainen meillä oli joulupöydässä tänäkin vuonna. Tämä on siis jouluruokaperinteistä uusin tulokas, muut herkut ovatkin varsin perinteisiä: rosollia ja punajuurikermaa, sienisalaattia, keitettyjä perunoita, savustettua kalaa, silliä....

Unohdin tänä vuonna ostaa hautakynttilät, joten tänä vuonna emme menneet haudoille. Meillä ei ole täällä Etelä-Suomessa kenenkään läheisten hautoja, mutta yleensä käymme silti viemässä hautausmaan muistelupaikalle kynttilän. Tänä vuonna sytyttelimme läheisillemme kynttilät oman pihamaan kynttilälyhtyihin. Ennen jouluateriaa kävin kuitenkin rauhallisella juoksulenkillä ja suunnittelin reittini siten, että pääsen näkemään hautausmaan kynttilämeren. Hienolta näytti! Lenkin jälkeen suihkuun, hieman paremmat vaatteet päälle ja valmistelemaan jouluateriaa. Lapset lähtivät ennen jouluateriaa vielä käväisemään pulkkamäessä. Tänne etelään saatiin tänä vuonna lumet vasta juuri ennen joulua, joten pulkkamäki houkutteli joulun aikana useampaankin otteeseen. Lasten ollessa mäenlaskussa, tonttu kävi tuomassa paketit kuusen alle.

Jouluaterian jälkeen soittelimme mummoille ja ukeille ja omille sisaruksillemme hyvän joulun toivotukset. Sen jälkeen lapset saivat luvan jakaa tontun tuomat lahjat. Meillä lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät usko joulupukkiin, eivät ainakaan muina vuoden päivinä kuin jouluaattoisin :) Lahjojen avaamisen jälkeen maahan laskeutui rauha. Lasten jännitys oli ohi ja uudet legot ja muut lelut tempaisivat mukaansa.

Lasten leikkiessä vanhemmat päättivät keittää mukilliset glögiä. Olemme ehkä vähän kummallista sakkia, kun meille ei oikein tahdo nuo terästetyt glögit maistua. Monet mehuglögitkin tuntuvat turhan makeilta omaan makuun. Tänä vuonna satuin löytämään lähikaupastamme alkoholitonta Blossa-glögiä. Tämä on todella hyvää! Ostin aatonaaton vieraillemme tarjottavaksi yhden pullon tätä glögiä ja aattoaamuna täytyi lähteä hakemaan toinen pullo joulunpyhiksi.

Myöhemmin illalla kävimme vielä joulusaunassa. Saunan jälkeen pelailimme vielä porukalla lautapelejä ja lasten mentyä nukkumaan, katsoimme vielä elokuvia. Rauhallinen ja leppoisa jouluaatto kaikin puolin. Ei stressiä eikä turhaa hösellystä.

Eilen joulupäivän ulkoilulla huomasimme, että yksi luisteluradoista oli avattu luistelijoiden iloksi. Tänään aamupäivällä kaivelimmekin meidän aikuistenkin luistimet varastosta ja lähdimme porukalla sulattelemaan kalkkunaa ja muita herkkuja ulos luistinradalle. Satoi hiljallee lunta, mutta aurinkokin heitti iloksemme muutaman säteen. Tästä on hyvä jatkaa perheen kanssa yhteistä vapaata vielä parin päivän verran!

Millaisia joulutraditioita teidän perheellänne on? Liikutteko te myös juhlapyhinä, vai pyhitättekö juhlapäivät yksinomaan levolle?

Pitkä viikonloppu Zürichissa

Onkin jo vierähtänyt jonkin aikaa edellisestä kirjoituksestani. Kirjoitustauolle on hyviä syitä, tahtoo varmaan tämä joulunalusaika olla aika monessakin perheessä varsin kiireistä aikaa kaikkine joulujuhlineen ja pikkujouluineen. Meidänkin perheen kalenterissa on ollut niin joulujuhlaa, konserttia, pikkujoulua kuin koulun askarteluiltaakin. Tämän syyskauden yhtenä tärkeimmistä menoista oli kuitenkin viime viikonlopun pidennetty viikonloppu Zürichissa. Tätä viikonloppua onkin odotettu elokuusta saakka, silloin matka varattiin. Tällä kertaa olin matkassa kahden, jo opiskeluajoilta elämässäni mukana kulkeneen, ystävän kanssa. Olemme käyneet useita kertoja aiemminkin yhdessä tekemässä pieniä viikonloppumatkoja. Olemme järjestäneet matkat nyt pari-kolme kertaa joulun alla paikkaan, jossa on joulutori. Kolme vuotta sitten kävimme Tallinnassa, pari vuotta sitten Budapestissa joulumarkkinoilla ja tänä vuonna oli vuorossa Zürichin joulumarkkinat.

Niin Budapestissa kuin Zürichissakin osataan jouluun valmistautuminen. Joulutorit ovat täynnä väkeä ja järjestettyä jouluohjelmaa. Kojuissa myydään kuumaa terästettyä glögiä, paikallisia jouluherkkuja ja käsitöitä. Ihmisiä on tungokseksi asti.

Zürichista löysimme ainakin kolme joulutoria. Yhdellä niistä oli "Singing Christmas tree" eli laulava joulupuu. Joulupuuhun siis nousi laulamaan lapsia tai aikuisia. Ensimmäisenä iltanamme joulupuussa lauloivat lapset, seuraavana päivänä aikuiset. Koska en saksaa hirveän hyvin ymmärrä, en kuuluttajan puheesta saanut selvää oliko kysymyksessä jokin koululuokka vai lapsikuoro. Hienosti lauloivat ja kauniilta näytti!

Toisella joulutorilla Zürichin päärautatieaseman yläkerrassa oli erikoisuutena 15m korkea joulukuusi, joka oli kauttaaltaan koristeltu Swarovskin kristalleilla. Olipa kerrassaan upea näky tämäkin joulukuusi!

 Zürichin pääkatu Bahnhofstrasse oli itsessään jo nähtävyys kaikissa jouluvaloissaan.

Myös Zürichin kaupunkia halkovan Limmat-joen ranta oli hieno näin syksylläkin. Joen ranta olisi varmasti vielä vaikuttavampi keväällä tai kesällä, kun jokea reunustavissa puissa on lehdet.

Zürichin keskustan lisäksi matkasimme parille vuorelle. Ensin nousimme paikallisjunalla lähes 900m korkean Uetlibergin näköalavuoren laelle:

Toisena päivänä matkustimme myöskin paikallisjunalla ja nousimme hissillä ja jalkapatikalla Felseneggin laelle.

Maisemat molemmilta vuorilta olivat henkeä salpaavia. Näimme kaukaa siintävät Alppien lumiset huiput ja alhaalla laaksossa näkyi Zürichin keskusta.

Matkaoppaat ja erilaiset matkasivustot eivät turhaan "haukkuneet" Zürichia maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Kaupunki vaikuttikin todella kallilta. Edes lounasta ei saanut alle 20 eurolla. Alla kuvassa paikallista ruokaa eli röstiä. Maistui hyvältä.

Zürichissä oli kokonaisia kauppoja, jotka möivät pelkästään suklaata ja alla kuvassa näkyviä Luxemburgereita (eli macarons-leivoksia). Näitäkin herkkuja täytyi tietenkin maistella! Oma suosikkini näistä oli vaaleanpunainen vadelmahillolla täytetty Luxemburger.

Tällaiseen vessakylttiin törmäsimme eräässä ravintolassa :)

Zürich voisi olla varteenotettava vaihtoehto myös hieman urheilullisemmalle lomalle. Meillekin kävelykilometrejä kertyi huomaamatta varmaan parinkymmenen kilometrin luokkaa päivässä, mutta Zürichissa olisi myös mahdollista lähteä erilaisille vaellusreiteille. Ja maastossa riittäisi haastavuutta kovempikuntoisillekin. Tästä reissusta jäi myös kipinä, että Alpeille on joskus elämässään vielä päästävä! Jollei laskettelemaan, niin ainakin aistimaan oikean alppikylän tunnelmaa.