Maratonmatkailijan perjantai

Bloggaajien kuvauksia omista päivistään on ollut todella kiva lukea. Olen kerran vastaavan postauksen jo itsekin tehnyt, mutta siinä kuvasin lauantaipäivääni, nyt vuorossa arkipäivä ja perjantai. Kuvia en muistanut päivän aikana juurikaan ottaa, joten postaus on hyvin tekstivoittoinen.

Prrrrrrr, prrrrrrr. Herätyskello soi korvani juuressa vaativana. Meillä herätyskello on heätyskello, ei kännykän herätys. Nappaan herätyskellon kiinni ja käännän kylkeä. Ei ole vielä minun vuoroni nousta. Mieheni nousee keittämään kahvia ja syömään aamupalaa.

Päätän nousta itsekin ylös sängystä. Vedän kylpytakin päälleni ja kömmin tukka pystyssä aamukahvipöytää kohti. Laitan riisihiutalepuuron mikroon ja kahvia muumi-mukiin. Hesari odottaa jo vapaana pöydällä ja saankin lehden kokonaan itselleni, kun mies ehti jo lehden lukea. Yleensä "joudun" aloittamaan lehden lukemisen väärästä päästä, eli kulttuurisivuista, sillä mies lukee ensin lehden alkupään ja jumittelee urheilusivujen kohdalla. Tänään aloitan siis lehden alusta ja etenen kronologisessa järjestyksessä lehden alusta loppuun.

Nousen pöydästä ja herättelen kuopuksen. Meillä on heti aamulla arviointikeskustelu opettajan kanssa koulussa. Lapsukainen haluaa aamiaiseksi ruisleipää ja jogurttia. Lapsen syödessä aamiaista istahdan saman pöydän ääreen tällä kertaa läppärin kanssa. Olen unohtanut maksaa yhden laskun, joten se on maksettava ensitilassa. Eräpäivä meni jo. Miten se pää voikin olla näin laho, että perusasiat välillä unohtuvat? Samalla päivitän kansikuvan ylläpitämäni Facebook-ryhmän ryhmäsivulle.

Puen päälle. Tällä kertaa valitsen villakangashameen, tumman sinisen t-paidan ja päälle mustan villatakin. Turhan synkkää omaan makuuni, mutta menköön. Aina ei jaksa olla värikäs. Laitan myös hiukseni ojennukseen ja piirrän itselleni silmät päähän.

Hoputan lapsukaista hampaiden pesulle ja hiuksia kampaamaan. Tässä kohtaa lapsen ja äidin sukset meinaavat mennä pahemman kerran ristiin.

Olemme molemmat valmiina kävelemään koululle. Vähän matkaa käveltyäni tajuan, että lapsella ei ole avaimet mukana. Juoksen takaisin kotiin hakemaan avaimia ja pyydän lasta jatkamaan matkaa eteenpäin. Lupaan juosta hänet kiinni. Juoksukunnosta on siis joskus apua myös ihan tavallisina arkiaamuina!

Perillä koululla. Opettaja on meitä vastassa ovella. Menemme lapsen omaan luokkaan juttelemaan siitä, kuinka syyslukukausi meni. Tykkään näistä keskusteluista. Tällainen arviointi on mielestäni paljon parempi kuin jokin rasti ruudussa tai numero todistuksen reunassa. Luulen saavani hyvän kuvan siitä, miten lapsukaisella menee koulussa.

Keskustelu päättyy. Puemme päälle ja koulun pihalla sanomme lapsen kanssa heipat. Lapsukainen suuntaa tiensä vielä vähäksi aikaa kotiin, minä jatkan kävellen juna-asemalle ja kohti työpaikkaa.

Leimaan kellokortin. Töissä! Vähän normaalia myöhemmin, mutta olipa kerrankin kiva kävellä junalta töihin niin, että on jo valoisaa. Toiset ovat olleet jo hetken töissä ja sähköpostissa on paljon meilejä. Käyn ne läpi ennen omien hommien aloittamista. Kuulen myös, että eilen ratkomamme ongelmatilanne on ratkennut. Olo on tyytyväinen.

Lounaaseen saakka jatkan normaaleja töitäni. Välillä joku käy kysymässä apua tai kysyy jotain pikaviestimen kautta. Normipäivältä vaikuttaa.

Teen lähtöä syömään. Huomaan, että myös kolleega laittaa juuri takkia päälleen. Kysyn, että voiko liittyä lounasseuraan. Hänelle sopii, joten kävelemme lähistöllä olevaan lounasravintolaan lounaalle. Valitsen lounaaksi kasviskeittoa ja salaattia seisovasta pöydästä. Jälkiruokakin on tänään minulle sopivaa, joten otan sitäkin (mustaherukkarahkaa).

Lähdemme takaisin työpisteillemme. Koukkaan vielä pikaisesti kaupan kautta. Haen pari pakettia jäätelöä iltapäiväkahville.

Töihin paneutumista ja keskittymistä vaativia hommia. Laitan Spotify:n kautta soimaan musiikkia hiljaisella korviini, jotta saan paremmin ajatuksistani kiinni. Kuuntelen jotain klassista hiljaista pimputusta. Laulettu musiikki sotkisi liikaa ajatteluani.

Kokoonnumme poikkeuksellisesti pienellä porukalla juomaan iltapäiväkahvia. Yksi työkavereista sai muutama viikko sitten vauvan ja olemme keränneet rahaa vauvalahjaa varten. Luovutimme lahjan hänelle iltapäiväkahveilla juhlallisesti. Sen päälle herkuttelimme ostamallani jäätelöllä.

Saan hoidettua monta rästihommaa ja muutama pulmakin ratkeaa. Työkaveri ehdottaa, että kävisimme työpäivän jälkeen yksillä, mutta tällä kertaa joudun jättämään yhdet välistä.

Juna on myöhässä. Tekninen vika. Lopulta juna tulee, mutta siinä on vain kaksi vaunua. Juna on tupaten täynnä, osa jää asemalle odottamaan seuraavaa. Itse hyppään tähän junaan, kun kerran vielä seisomapaikalle pääsin. Myös käytävät ovat täynnä ihmisiä. On perjantai ja ihmiset tuntuvat tungoksesta ja myöhästymisestä huolimatta olevan hyvällä tuulella.

 Kotona. Vähän välipalaa (rahkaa, mansikoita ja gluteenitonta mysliä) ja odottelemaan, että vatsa vajuisi sen verran, että voisi lähteä purkamaan viikon paineet lenkille. Muu perhe on omilla menoillaan.

Välipala on sen verran vajunut, että alan tehdä lähtöä juoksulenkille. Toiset ovat palailleet jo kotiin. Laitan saunan päälle ennen lähtöäni. Haluan heti lenkin jälkeen lämpimään saunaan. Lenkki sujuu mukavasti, vaikka maahan on satanut pieni kerros pöpperöistä irtolunta. Nautin hennosta lumisateesta ja omasta rauhallisesta hetkestäni. Juoksen hissukseen reilut 6 km.

Vaatteet kuivumaan ja saunaan. Laitan vielä pyykkikoneen päälle. Lapsiperheessä pestävää riittääkin. Nautiskelemme koko perheen voimin saunan lämmöstä. Saunan jälkeen laitan iltapalaa. Itselleni päätän laittaa puuroa, koska työpäivän jälkeen söin vain välipalaa. Ostin aiemmin tällä viikolla kaupasta tattarihiutaleita. Päätän kokeilla, miltä tattaripuuro maistuu. Odotan malttamattomana mikron kilahdusta. Paljon kesällä säilöttyjä mansikoita puuron päälle ja ääntä kohden. Puuro on outoa. Tattaripuuro vaatii ilmiselvästi opettelua. Ilman mansikoita ei puuro olisi kyllä millään uponnut, vaikka nälkäinen olinkin. Pyydän lapsilta jälkkäriksi muutaman karkin heidän perjantaikarkeistaan.

Lasten mentyä nukkumaan katsomme vielä miehen kanssa hetken yhdessä telkkaria ja juttelemme päivän tapahtumista. Nukahtelen sohvalla ja päätän lähteä suosiolla nukkumaan. Lueskelen hetken vielä ostamaani naistenlehteä sängyssä. Ostin lehden kansikuvan perusteella. Lueskelen Baban blogia ja ihailen hänen (urheilullisia) saavutuksiaan. Kova mimmi! Pari sivua luettuni lehti on pakko laittaa sivuun, valot pois ja kohti höyhensaaria.

Tällainen oli minun perjantaipäiväni. Kerro sinäkin meille blogisi lukijoille omasta päivästäsi.

Joogassa! Ensimmäistä kertaa ikinä!

Eilen siitä jo blogitekstissäni ohimennen mainitsin ja otsikko sen viimeistään paljastaa: tänään olen tutustunut ihan uuteen liikuntamuotoon, joogaan. En ole käynyt joogassa koskaan aikaisemmin. Olen kyllä käynyt joskus kuntokeskuksen Body Balance -tunnilla, jossa on jooga-osio, mutta varsinaisella joogatunnilla en koskaan. Kylläpä oli mukava aamun aloitus! Jooga oli siis ennen työpäivää. Lähdin hakemaan joogasta liikkuvuutta ja miellän joogan kehonhuollollisena treeninä ja kunhan liikkeet ajan mittaan opin, saan niitä tästä lajista varmaan molempia. Toivottavasti myös kehonhallinta ajan myötä kehittyy entistä paremmaksi. Nyt oli muutamissa liikkeissä todella vaikea ajatella reisilihasta työntymässä toiseen suuntaan ja jotain muuta lihasta toiseen suuntaan. Mutta ehkäpä minä ajan kanssa kehityn.

Joogan jälkeen olikin kiva tepsutella loppumatka töihin, ottaa kupponen kahvia ja siirtyä työpäivän haasteisiin. Kuulostaa tosi klieseiseltä, mutta jotenkin koko päivän on ollut todella energinen olo. Ei varmaankaan johdu niinkään joogasta, vaan ylipäätään pienestä liikunnasta heti aamulla. Tästä päästäänkin aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Eli olen ajatellut alkaa entistä paremmin hyödyntää työmatkoja treenaamisessa. Koen eläväni tällä hetkellä niitä paljon puhuttuja ruuhkavuosia: työssä on alkanut saada kivasti vastuuta ja päivät saattavat ajoittain vähän venähtää, itselle on löytynyt kivoja harrastuksia ja myös lapset harrastavat, jolloin osa illoista tahtoo mennä autokuskin roolissa. Tämän lisäksi olen tietenkin on onnistunut sotkeutumaan myös erinäisiin vapaaehtoishommiin. Tähän palettiin kun koittaa löytää tilaa omalle tehokkaalle treenille, tuntuu, että välillä en ole kotona juuri koskaan. Työmatkoja hyödyntämällä voisin saada päivän lenkin tehtyä jo heti aamusta tai heti työpäivän päätteeksi. Sen jälkeen ilta olisi vapaa joko lasten kuskaamiselle tai vaikkapa ei niin mieluisille kotihommille.

Tällaisen suuren valaistumisen, siis työmatkojen hyödyntämisen, jälkeen seuraavana ajatuksena on tietenkin käytännön asiat. Miten peseytyminen onnistuu, miten saan vaihtovaatteet kuljetettua, entäs kännykkä, avaimet ja lompakko? Meillä on työpaikalla todella hyvät sosiaaliset tilat, joten peseytyminen ja laittautuminen työkuntoon onnistuvat mainiosti. Vaihtovaatteita voi kuljettaa työpaikalle ja takaisin niinä päivinä, kun kuljen muilla menopeleillä kuin jalkaisin. Mutta kännykkä, avaimet ja kukkaro pitäisi saada kulkemaan kätevästi mukana. Juomavyöhöni mahtuu jokin näistä, mutta eivät kaikki. Siispä surffaamaan urheilukauppoja ja etsimään sopivaa pientä juoksureppua! Onneksi tämä älynväläys tapahtui näin tammikuussa, kun monessa nettikaupassa on alet meneillään. Tällaiseen reppuun lopulta päädyin (kuva lainattu RunForestin sivuilta):

Oletan, että repusta saa juomapussin pois ja tilalle saa tilaa pikkutavaroille. No, kohtahan sen näkee, kun reppu saapuu postin mukana. Toistaiseksi tilaus on vielä matkalla, ai että odottavan aika on pitkä! Luulen, että reppua tulee kyllä käytettyä myös muualla kuin työmatkoilla. Pitemmillä lenkeillä tai vaikka päiväpatikoinneilla reppua voi hyödyntää sen varsinaisessa tarkoituksessa eli juomareppuna.

Onko teillä muilla kokemusta aamutreeneistä ennen työpäivää? Entä kokemuksia juoksurepuista?

Viime viikon kuulumiset ja yllättävät askeleet

Viikko on taas vaihtunut ja liikunnallisesti viikko oli ihan ok realiteetit huomioiden: kerta judoa, yksi kunnollinen kuntosalitreeni, yksi kotijumppa ja pari juoksulenkkiä. Realiteeteilla tarkoitan sitä, että puolivälissä viikkoa minulla oli jonkin sortin vatsatauti.  Viikkoon tuli siis enemmän lepoa, kuin olin ajatellut, mutta tällaista elämä on. Juoksulenkit olivat molemmat vajaan kympin mittaisia ja kotijumppaan kuului tällä kertaa kahvakuulan kanssa heilumista ja lankutuksia.

Sain itselleni jokin aika sitten uuden puhelimen, johon voi asentaa kaikkia kivoja sovelluksia, joita en ennen tiennyt tarvitsevani. Yksi asentamani sovellus on jokin hyvinvointisovellus, joka mm. laskee askelten määrää. Minulla on nyt ollut tuo sovellus päällä puhelimessa parina työpäivänä (viikonloppuna ei tule kännykkä kädessä liikuttua, joten askeleet jää laskematta) ja molempien työpäivien aikana, työmatkat mukaan lukien, olen saanut 10 000 askelta kevyesti täyteen. Ihan hyvin tällaiselle periaatteessa puhtaasti istumatyötä tekevälle!

Olen blogiurallani varmaankin vähintään sivulauseessa joskus maininnut, että olen joutunut siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon viime vuoden alkupuolella jatkuvasti vaivanneiden vatsaongelmien takia. Ruokavalion rajoittaminen oli minulle tosi iso askel. En ylipäätään tykkää siitä, että ruualle "nirpistellään", vaan olen halunnut aina mahdollisimman paljon kunnioittaa ruokaa ja ruuan tekijää ja yrittänyt vähintään maistella kaikkea. Nyt tunnen itse olevani se "nirpistelijä", vaikka järki sanookin, että voin paljon paremmin ilman gluteenia sisältäviä tuotteita. Kokeilujen jälkee  olen todennut, että myös kaura aiheuttaa samanlaiset oireet kuin vehnäkin. Puhdas ruis on vielä kokeilematta. Keliakiaa minulla ei verikokeen perusteella ole, eikä lääkäri jostain syystä ole ollut kovin innokas määräämään muita kokeita. Oireeni ovat kuulemma todellisia ja välttämättä diagnoosia ei löydy, vaikka miten tutkittaisiin. Viljat eivät vaan sovi suolistolleni.  Kun gluteenittomalle ruokavaliolle siirryin, vatsaoireet hellittivät viikon-kahden kuluessa.

Uutta ruokavaliota olen opetellut nyt vajaan vuoden, eikä se varmasti vieläkään ole yhtä terveellinen kuin siihen aikaan kuin kaurapuuro ja ruisleipä kuuluivat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Nyt viime aikoina olen löytänyt muutamia uusia tuotteita ruokakaupan hyllyltä, esimerkiksi pellavansiemenrouheen kuidun lähteeksi ja riisijauhot mannasuurimoiden korvikkeeksi. Pellavansiemenrouhetta syön jogurtin tai rahkan seassa, riisijauhosta tehty marjapuuro taas on ihan yhtä hyvää kuin mannasuurimoistakin tehty. Eroa tuskin huomaisi, jos ei tietäisi. Myös erilaiset pähkinät ja siemenet ovat vuoden aikana löytäneet tiensä lautaselleni.

Arkiruokalu alkaa nyt pikkuhiljaa sujua jo rutiinilla.

Liikunnasta vielä tähän loppuun sen verran, että kuluvalle viikolle on luvassa uusia tuulia liikunnan suhteen, mutta niistä lisää vähän myöhemmin! Jääkäähän kuulolle!

Lumikenkäilemässä

Menneestä treeniviikosta muodostui olosuhteiden pakosta palauttava viikko. Maanantai oli ihan ansaittu lepopäivä, tiistaina tein vähän reilummilla painoilla kuntosalitreenin. Yritin oikein erityisesti painottaa treenissäni ojentajia. Treeni oli ilmeisen onnistunut, sillä ojentajissa oli hienoisia väsyneen lihaksen (kipu)tuntemuksia vielä lauantainakin. Tietää siis tehneensä ojentajatreenin... Jokin palauttava treeni olisi varmaan auttanut palautumisessa, mutta se jäi nyt sitten tekemättä. Keskiviikkona olin pitkästä aikaa judon parissa tatamilla ja loppuviikon, sunnuntaipäivää lukuunottamatta, huilailin. Tälle ajanjaksolle osui muita tärkeitä menoja, kuten matkustusta lapsuuden maisemiin, lasten syntymäpäiviä ja myös sukulaisen pyöreät syntymäpäivät.

Sunnuntaiaamuna totesin, että lapsuuden metsämaisemiin on päästävä lumikenkäilemään rapsakasta kahdenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta. Kylläpä taas kannatti lähteä! Tarvoimme mieheni kanssa umpihangessa, eikä lumikengilläkin upottavassa lumessa kylmästä ollut tietoakaan. Metsä antoi suojaa tuulelta ja upottava hanki piti huolen muusta lämmöstä. Lenkin jälkeen minulla oli pää ennemminkin märkä. Mies valitteli hieman sormien kohmeisuutta, mutta itse olin varustautunut sen verran paksuilla rukkasilla, ettei sormiakaan palellut. Harmi, että vanhan puhelimeni akku ei kestänyt tuota pakkasta hyytymättä, joten ihanat lumihankikuvat jäivät ottamatta. Pääsin siis oikein kunnolla nauttimaan eilen pakkasesta, lumesta ja talvisesta maisemasta. Näitä osaakin nyt aivan erilailla arvostaa, kun asustelee täällä eteläisessä Suomessa ja talvet ovat mitä ovat. Perjantainakin reissuun lähtiessämme satoi vettä ja viimeisetkin lumet olivat sulaneet. Onneksi eilen kotiin palatessamme huomasimme taas saaneemme lumisen maiseman myös kotipihaan.

Tälle viikolle on toivottavasti luvassa juodn ja juoksun lisäksi myös hiihtoa. Toivottavasti tämä lumimäärä oli tarpeeksi sille, että saavat edes luisteluhiihtouran tampattua taas kuntoon.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Hyvää uutta vuotta 2015!

Otsikkokin sen kertoo: Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille!

Monissa blogeissa on viime päivinä ollut kuvakoosteita tai tarinoita vuoden tapahtumista. Minulla tähän vuoteen ei ole sisältynyt mitään sen kummempia urheilullisia saavutuksia tai merkkipaaluja. Vuodesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen alkuvuonna vielä hieman vaivannut venähtänyt nilkka ja huhti-toukokuussa kuntoutettu takareisi. Pidänkin vuoden tärkeimpänä oivalluksena sitä, että vähempi on joskus parempi, harjoittelumääriä ei kannata lisätä liian vauhdikkaasti, vaan maltti on pidettävä matkassa! Huhtikuusta lähtien olen myös käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti fysioterapeutilla ja hieronnassa. Jalkojani on siis hierottu tänä vuonna ensimmäisen kerran, Nämä oivallukset koitan pitää mielessäni myös tänä vuonna. Tarkemmin tämän vuoden suunnitelmiin palaan myöhemmin, kun tiedän niistä tarkemmin :) Suunnitelmia siis on, mutta enpäs paljasta niitä vielä.

Tämä treeniviikko on vielä kesken, mutta alkuviikkoon on mahtunut jo kaksi hyvää treeniä. Maanantaina oli kova pakkanen (-20) ja päätin jättää varsinaisen juoksulenkin tekemättä, mutta hölkkäilin kuitenkin kuntosalille spinningiin. Ohjelmassa oli tunnin cardio spinning, eli pääsimme nousemaan kaksi 20min pätkää kohti vuorta. Kiva ohjelma ja hyvä musiikki. Tykkäsin. Spinningin jälkeen hölkkäilin vielä takaisin kotiin, eli sain spinningin lisäksi matkoista lähes huomaamatta 3-4km hölkkäilyä.

Tiistaina sää lauhtui ja pääsimme taas lasten kanssa päivällä luistelemaan. Leikimme seuraa johtajaa, hippaa ja välillä harjoittelimme liukuja ja takaperin luistelua. Illalla lötköttelin hetken sohvalla ja mietin, että suuntaanko kuntosalille 120 minuutin zumba -maratonille, lähtisinkö juoksemaan vai mitä ihmettä tekisin. Sitten näin loppuviikon säätiedotuksen ja minulle oli päivänselvää mitä tekisin. Nyt oli pakko päästä hiihtämään! Tuumasta toimeen. Viime talvi oli täällä etelässä hiihdon ja muiden talvilajien näkökulmasta tosi huono. Lunta ja pakkasta oli noin kahden viikon ajan, joten hiihtämään en ehtinyt kertaakaan. Olin äkkiä sitä mieltä, että eihän tämä vuosi voi jäädä sellaiseksi etten hiihdä kertaakaan. Olen kuitenkin hiihtänyt noin vuodesta 1981 joka ikinen vuosi. Siis suksille ennen kuin lumi sulaa! Suksia en tähän hätään olisi ehtinyt voidella, joten sukset autoon, monot jalkaan ja menoksi. Sukset luistivat toissavuotisilla voiteilla yllättävänkin hyvin. Unohdin ottaa Garmin-kelloni mukaan, mutta onneksi kännykkä oli mukana, joten Sports Tracker sai mitata matkaa. Hiihtelin hissukseen reilut 11 km ja oli aivan ihanaa! Hiihtäminen on vain niin kivaa. Perinteisen uraa paikalliselle pururadalle ei oltu vielä voitu ajaa, mutta luisteluhiihto onnistui todella hyvin. En havainnut hiekkaa/purua missään.

Hiihtolenkillä tulin vähän kurkkineeksi varusteitani ja totesin, että mikäli talvesta tulee hyvä hiihtotalvi lumien puolesta, jotain hiihtovarusteita voisi pikkuhiljaa uusia. Minun kaikki varusteeni ovat 90-luvulta! Sukset ovat minulle tosi sopivat ja toimivat, niitä ei kannata uusia, koska rahallakaan en välttämättä yhtä hyviä onnistu saamaan, suksien ostaminen kun on vähän arpapeliä ja silkkaa sattumaa. Toimiviin suksiin kun ei pelkästään riitä se, että ne on valittu juuri minun painoiselleni ja pituiselleni sopiviksi, vaan myös oma hiihtotekniikka vaikuttaa siitä, millainen suksi kenelläkin toimii. Sen sijaan sauvat voisi hankkia. Minulla on sellaiset sauvat, missä on vain käsiremmi, nykysauvat istuvat varmaan tarrasysteemin ansiosta paremmin.... Myös hiihtoasuni on suoraan 90-luvulta. Vaikka olen hiihtänyt välillä sen 1000 km talvessa ja pessyt hiihtoasuani ahkerasti, se on edelleen hyvässä kunnossa. Johtuneeko siitä, että se on vanhaa Suomessa valmistettua Future-mallistoa. Ainoa vika hiihtoasussa on se, että se on malliltaan jäänyt auttamatta jälkeen ja näyttää juurikin 90-lukuiselta. Myös mononi ovat 90-luvun lopulta.... Taitaa vaan olla niin, että mikäli uusin mononi, myös siteet on vaihdettava. Kannattikin käydä hiihtämässä tiistaina, nyt ura on varmasti jo melkein sulanut. Toivottavasti sääennustukset pitävät paikkansa ja ensi viikolla saadaan taas lunta ja pientä pakkasta.