Prrrrrrr, prrrrrrr. Herätyskello soi korvani juuressa vaativana. Meillä herätyskello on heätyskello, ei kännykän herätys. Nappaan herätyskellon kiinni ja käännän kylkeä. Ei ole vielä minun vuoroni nousta. Mieheni nousee keittämään kahvia ja syömään aamupalaa.
Päätän nousta itsekin ylös sängystä. Vedän kylpytakin päälleni ja kömmin tukka pystyssä aamukahvipöytää kohti. Laitan riisihiutalepuuron mikroon ja kahvia muumi-mukiin. Hesari odottaa jo vapaana pöydällä ja saankin lehden kokonaan itselleni, kun mies ehti jo lehden lukea. Yleensä "joudun" aloittamaan lehden lukemisen väärästä päästä, eli kulttuurisivuista, sillä mies lukee ensin lehden alkupään ja jumittelee urheilusivujen kohdalla. Tänään aloitan siis lehden alusta ja etenen kronologisessa järjestyksessä lehden alusta loppuun.
Nousen pöydästä ja herättelen kuopuksen. Meillä on heti aamulla arviointikeskustelu opettajan kanssa koulussa. Lapsukainen haluaa aamiaiseksi ruisleipää ja jogurttia. Lapsen syödessä aamiaista istahdan saman pöydän ääreen tällä kertaa läppärin kanssa. Olen unohtanut maksaa yhden laskun, joten se on maksettava ensitilassa. Eräpäivä meni jo. Miten se pää voikin olla näin laho, että perusasiat välillä unohtuvat? Samalla päivitän kansikuvan ylläpitämäni Facebook-ryhmän ryhmäsivulle.
Puen päälle. Tällä kertaa valitsen villakangashameen, tumman sinisen t-paidan ja päälle mustan villatakin. Turhan synkkää omaan makuuni, mutta menköön. Aina ei jaksa olla värikäs. Laitan myös hiukseni ojennukseen ja piirrän itselleni silmät päähän.
Hoputan lapsukaista hampaiden pesulle ja hiuksia kampaamaan. Tässä kohtaa lapsen ja äidin sukset meinaavat mennä pahemman kerran ristiin.
Olemme molemmat valmiina kävelemään koululle. Vähän matkaa käveltyäni tajuan, että lapsella ei ole avaimet mukana. Juoksen takaisin kotiin hakemaan avaimia ja pyydän lasta jatkamaan matkaa eteenpäin. Lupaan juosta hänet kiinni. Juoksukunnosta on siis joskus apua myös ihan tavallisina arkiaamuina!
Perillä koululla. Opettaja on meitä vastassa ovella. Menemme lapsen omaan luokkaan juttelemaan siitä, kuinka syyslukukausi meni. Tykkään näistä keskusteluista. Tällainen arviointi on mielestäni paljon parempi kuin jokin rasti ruudussa tai numero todistuksen reunassa. Luulen saavani hyvän kuvan siitä, miten lapsukaisella menee koulussa.
Keskustelu päättyy. Puemme päälle ja koulun pihalla sanomme lapsen kanssa heipat. Lapsukainen suuntaa tiensä vielä vähäksi aikaa kotiin, minä jatkan kävellen juna-asemalle ja kohti työpaikkaa.
Leimaan kellokortin. Töissä! Vähän normaalia myöhemmin, mutta olipa kerrankin kiva kävellä junalta töihin niin, että on jo valoisaa. Toiset ovat olleet jo hetken töissä ja sähköpostissa on paljon meilejä. Käyn ne läpi ennen omien hommien aloittamista. Kuulen myös, että eilen ratkomamme ongelmatilanne on ratkennut. Olo on tyytyväinen.
Lounaaseen saakka jatkan normaaleja töitäni. Välillä joku käy kysymässä apua tai kysyy jotain pikaviestimen kautta. Normipäivältä vaikuttaa.
Teen lähtöä syömään. Huomaan, että myös kolleega laittaa juuri takkia päälleen. Kysyn, että voiko liittyä lounasseuraan. Hänelle sopii, joten kävelemme lähistöllä olevaan lounasravintolaan lounaalle. Valitsen lounaaksi kasviskeittoa ja salaattia seisovasta pöydästä. Jälkiruokakin on tänään minulle sopivaa, joten otan sitäkin (mustaherukkarahkaa).
Lähdemme takaisin työpisteillemme. Koukkaan vielä pikaisesti kaupan kautta. Haen pari pakettia jäätelöä iltapäiväkahville.
Töihin paneutumista ja keskittymistä vaativia hommia. Laitan Spotify:n kautta soimaan musiikkia hiljaisella korviini, jotta saan paremmin ajatuksistani kiinni. Kuuntelen jotain klassista hiljaista pimputusta. Laulettu musiikki sotkisi liikaa ajatteluani.
Kokoonnumme poikkeuksellisesti pienellä porukalla juomaan iltapäiväkahvia. Yksi työkavereista sai muutama viikko sitten vauvan ja olemme keränneet rahaa vauvalahjaa varten. Luovutimme lahjan hänelle iltapäiväkahveilla juhlallisesti. Sen päälle herkuttelimme ostamallani jäätelöllä.
Saan hoidettua monta rästihommaa ja muutama pulmakin ratkeaa. Työkaveri ehdottaa, että kävisimme työpäivän jälkeen yksillä, mutta tällä kertaa joudun jättämään yhdet välistä.
Juna on myöhässä. Tekninen vika. Lopulta juna tulee, mutta siinä on vain kaksi vaunua. Juna on tupaten täynnä, osa jää asemalle odottamaan seuraavaa. Itse hyppään tähän junaan, kun kerran vielä seisomapaikalle pääsin. Myös käytävät ovat täynnä ihmisiä. On perjantai ja ihmiset tuntuvat tungoksesta ja myöhästymisestä huolimatta olevan hyvällä tuulella.
Kotona. Vähän välipalaa (rahkaa, mansikoita ja gluteenitonta mysliä) ja odottelemaan, että vatsa vajuisi sen verran, että voisi lähteä purkamaan viikon paineet lenkille. Muu perhe on omilla menoillaan.
Välipala on sen verran vajunut, että alan tehdä lähtöä juoksulenkille. Toiset ovat palailleet jo kotiin. Laitan saunan päälle ennen lähtöäni. Haluan heti lenkin jälkeen lämpimään saunaan. Lenkki sujuu mukavasti, vaikka maahan on satanut pieni kerros pöpperöistä irtolunta. Nautin hennosta lumisateesta ja omasta rauhallisesta hetkestäni. Juoksen hissukseen reilut 6 km.
Vaatteet kuivumaan ja saunaan. Laitan vielä pyykkikoneen päälle. Lapsiperheessä pestävää riittääkin. Nautiskelemme koko perheen voimin saunan lämmöstä. Saunan jälkeen laitan iltapalaa. Itselleni päätän laittaa puuroa, koska työpäivän jälkeen söin vain välipalaa. Ostin aiemmin tällä viikolla kaupasta tattarihiutaleita. Päätän kokeilla, miltä tattaripuuro maistuu. Odotan malttamattomana mikron kilahdusta. Paljon kesällä säilöttyjä mansikoita puuron päälle ja ääntä kohden. Puuro on outoa. Tattaripuuro vaatii ilmiselvästi opettelua. Ilman mansikoita ei puuro olisi kyllä millään uponnut, vaikka nälkäinen olinkin. Pyydän lapsilta jälkkäriksi muutaman karkin heidän perjantaikarkeistaan.
Lasten mentyä nukkumaan katsomme vielä miehen kanssa hetken yhdessä telkkaria ja juttelemme päivän tapahtumista. Nukahtelen sohvalla ja päätän lähteä suosiolla nukkumaan. Lueskelen hetken vielä ostamaani naistenlehteä sängyssä. Ostin lehden kansikuvan perusteella. Lueskelen Baban blogia ja ihailen hänen (urheilullisia) saavutuksiaan. Kova mimmi! Pari sivua luettuni lehti on pakko laittaa sivuun, valot pois ja kohti höyhensaaria.
Tällainen oli minun perjantaipäiväni. Kerro sinäkin meille blogisi lukijoille omasta päivästäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti