118 päivää jäljellä, Tukholman maraton 30.5.2015 täältä tullaan!

Nyt maratonmatkailijasta tuli Maratonmatkailija isolla M:llä. Maratonmatka Tukholmaan 30.5. on nyt varattu! Treenaustahan tässä on tapahtunut pidemmän aikaa, mutta ensi viikolla alkaa entistäkin määrätietoisempi harjoittelu kohti h-hetkeä. Olen ehkä maininnutkin, että olen ollut kerran aikaisemmin maratonin lähtöviivalla. Silloin elettiin syksyä 2009. Olin ollut koko talven maratonkoulussa ja saanut hiottua kuntoni luultavasti paremmaksi kuin koskaan ennen elämässäni. Starttasin matkaan Kuopion maratonille ja tavoitteet olivat korkealla. Ei niinkään maratonajan suhteen, tähtäsin aikaan 4:30, mutta olin jokseenkin itsevarmana siitä, että kunto on sen verran hyvä, että maaliin pääsen kyllä, aika on sitten eri juttu. Toisin kävi. Ainakin vielä siihen aikaan osa Kuopion maratonista juostiin Väinölänniemellä hiekkatietä pitkin. Olin juuri ehtinyt sanoa juoksukaverilleni, että tuntuupa hyvältä, että nautitaan nyt tästä tunteesta, kun seuraavalla kierroksella tässä kohtaa voi jo askel painaa. Miltei samassa polkaisin johonkin pieneen epätasaiseen kohtaan ja nuljautin jalkaani. Hetkeen en pystynyt ottamaan askeltakaan. Sanoin kaverilleni, että jatka sinä vaan, minun on venytettävä jalkaa puuta vasten ja mietittävä, voinko jatkaa tästä enää ollenkaan. Pystyin hölkyttelemään jalallani maalialuelle Rauhanlahteen, mutta selväksi kävi se, että toiselle puolikkalle en voi enää lähteä. Itku ei ollut kaukana.

Nilkka kuntoutui tuosta tapahtumasta nopeammin kuin mieli. Alunperin oli tarkoitus lähteä hakemaan revanssia vielä samana syksynä, mutta elämässä tapahtui samana syksynä muita isoja muutoksia, joten energiaa ja voimavaroja ei sinä syksynä loppujen lopuksi enää toiseen yritykseen riittänyt. Sen jälkeen rankensinkin maratonista itselleni melkoisen peikon. En ole osallistunut yhteenkään juoksutapahtumaan tuon jälkeen. Jotenkin alitajunnassa kalvaa epäonnistumisen mahdollisuus. Nyt tajusin, että en tule juoksemaan maratonia koskaan, ellen vaan kylmästi päätä, että tuohon tapahtumaan osallistun, ilmoittaudu ja ala määrätietoista treenaamista. Nyt se on tehty ja Tukholma vapise, täältä tullaan!

Aloin puhua juoksuystävälleni tästä Tukholman maratonista ja pienoisesta haaveesta ottaa se tavoitteksi joskus joulun tienoilla. Nyt tammikuussa matka sitten varattiin. Reissusta tulee varmasti sekä henkisesti että fyysisesti raskas. Valitsimme matkustustavaksi maratonristeilyn, eli matkustamme Tukholmaan vasta maratonia edeltävänä yönä ja pois tulemme seuraavana yönä. Toivottavasti uni tulee laivalla silmään, että energiaa riittää pitkään juoksuun. Olemme ystäväni kanssa sopineet, että matkustamme yhdessä ja lähdemme juoksemaan yhdessä, mutta emme ole toisillemme riippana, eli jos toisella askel tuntuu sinä päivänä kevyemmältä, hän voi jatkaa nopeampaa vauhtia. Siirtymät Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Helsinki menevät kuitenkin mukavammin, kun on kaverin kanssa liikkeellä.

Olemme nyt siis molemmat aloittamassa tavoitteellisempaa treeniä. Olen kaivellut vanhat martonkouluaikaiset juoksuohjelmani esille ja selaillut myös netistä vinkkejä. Tarkoituksena on tehdä maksimissaan 4 juoksulenkkiä viikossa ja pitää juoksumäärät muutenkin maltillisina ja maltillisesti kasvavina. Tällä kertaa en aio niin sanotusti juosta jalkoja alta. Kerran viikossa käyn judossa, kerran kuntosalilla ja kerran joogassa juoksemisen lisäksi. Olemme sopineet, että juoksemme viikon pitkät lenkit yhdessä sunnuntaisin.

Siitä pääsemmekin kivasti aasinsillalla tähän päivään ja tämän aamun pitkikseen. Olimme ystävän kanssa sopineet lenkkitreffit tälle aamulle klo 11. Yön aikana oli tullut lunta sellaiset 5cm ja aamu alkoikin lumitöillä pihamaalla. Siitä sain kivat alkulämmöt ja pääsin vähän venyttelemään eilisestä hieronnasta kipuilevaa pakaraa. Alkumatka oli melkoista pupertamista, kun lumiaura ei ollut ehtinyt käydä putsaamassa pyöräteitä. Valitsimme reitin kuitenkin niin, että pääsisimme juoksemaan aurattuja reittejä. Ensimmäisellä puoliskolla vauhdit olivat 6:15 min/km luokkaa, mutta lenkin jälkipuoliskolla oli taas huonommin aurattua pätkää ja vaudit putosivat 6:45 min/km tienoille, mutta eipä annettu asian häiritä. Totesimme vaan, että ihan yhtä paljon tässä töitä tehdään, vaikka kilometrivauhti tipahtikin. Lenkin jälkeen fiilis oli todellä hyvä ja luottavainen. Jaloissa ei vielä ehtinyt tuntua väsymisen merkkejä, vaikka keli olikin vähän rankempi tänään. Juoksimme 15 km ja aikaa meni loppujen lopuksi vähän alle 1:40. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti maratonia!

Illalla on luvassa vielä hiihtoa lasten kanssa. Sen lenkin otan puhtaasti palauttelevana liikuntana ja etenen suosiolla lasten tahtiin.