sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Juoksuun hurahtaneen hilavitkuttimet

Minulla on valmiina omina luonnosteksteinään muutamia a
iheita, joista olen ajatellut blogissani kirjoittaa. Tämä on nyt yksi niistä; postaus juoksuun hurahtaneen hilavitkuttimet. Hilvitkutin sana voi kalskahtaa korvaan oudolta, mutta kyse on siis juoksijan välineistä ja varusteista. Huomauttaisin tähän heti kärkeen, että tarkoitus ei ole sen kummemmin mitään tiettyä merkkiä mainostaa, kukaan ei minulle näistä mainoksista maksa.

Tärkeimpänä varusteena näin syksyn pimeinä aikoina mainitsisin kunnolliset heijastimet. Itse suosin heijastinliiviä. Se on juoksijalle varsin huomaamaton, mutta mitä luultavimmin kanssakulkijoille ei jää liikkeeni epäselväksi. Näin syksyn hämärinä sadepäivinä käytän heijastinliiviä myös päiväsaikaan juostessani.



Kuvasta erottuu myös toinen henkilökohtaisesti erittäin tärkeänä pitämäni asia juoksulenkeillä, eli musiikki. Kuullokkeiden johdot siis erottuvat kuvasta. Muutama viikko sitten hommasin Spotyfayn Premium -vesion, eli nyt musa kuuluu myös rajattomasti kännykässä. Verraton vekotin ja rajaton musavarasto mukana. 

Kolmantena tärkeänä varusteena pidän juoksukelloani. Sykemittarista en niinkään alkuinnostuksen jälkeen perusta, mutta tykkään siitä, että kello mittaa juostun ajan ja etenkin matkan. Kiva tietää jälkeenpäin, kuinka pitkä lenkki tulikaan juostua. Joskus tulee juostua sellaista siksakkia pitkin mukavia reittejä, että jälkeenpäin matkan laskeminen jostakin karttapalvelusta olisi hankalaa. Sitä tapaa ennen juoksukellon hankintaa käytin.


 Yksi tärkeä hankinta juoksijalle ovat tietenkin jalkaan sopivat juoksukengät. Itse olen vannonut vuosikausia Asicsen Trainereiden nimeen. Näissä on pieni pronaatiotuki ja fysioterapeuttini tekemän alaraaja-analyysin perusteella en sellaista tarvitsisi. Eli seuraava lenkkikenkäostosreissu tulee olemaan tuskaa, jos/kun vaihdan mallia. Neutraalit kengät ajattelin siis seuraavaksi suosituksen perusteella ostaa. Kengännauhat keplottelen kuvan osoittamalla tavalla, jotteivat ne matkalla aukene. Ainakin tässä mallissa nauhat ovat jotenkin niin liukkaat, että ne avautuvat normaalilla sidonnalla alta aikayksikön. 


Naisille tietysti kenkien ohella yksi tärkeimmistä juoksuvarusteista on sopivat ja tukevat liivit. Niistä en nyt tähän jostain syystä viitsinyt kuvaa laittaa, mutta niidenkin kohdalla olen ollut vuosikausia varsin merkki- ja malliuskollinen. Eli Absorberit ovat minun makuuni. Ei hölsky rintavarustus.

Näin syksyllä muutaman plussa-asteen lämpötiloissa olen todennut, että pipo on lenkillä usein hieman liikaa, joten taittelen Buffo-huivista itselleni pannan. Se suojaa sopivasti korvia, mutta päälaen kautta ilma niin sanotusti kiertää. Tästä kun hieman vielä viilenee, alkaa sitten pipokausi.


Ihan viimeaikoina olen alkanut ostaa myös urheilujuomia, geelejä ja glukoosipastilleja. Etenkin kesän helteillä lenkillä kaipasi kovemman hikoilun vuoksi jotain vähän vettä sakeampaa. Välillä käytin ihan suolavettä, välillä urheilujuomaa. Tunnin lenkille en yleensä ota juomaa mukaan, yli tunnin lenkeillä pidän mukanani vettä ja pitkiksillä vielä urheilujuomaa tai geelejä. Myös proteiinipatukoita olen ostanut kokeilumielessä muutamia. Näiden suhteen en ole mitenkään merkkiuskollinen, vaan olen koittanut löytää parasta makua. Yleensähän geelien ja urheilujuomien maku on ainakin minun mielestäni aika kamala. Nämä tuotteet ostin keväällä joltain messuilta.



Tänään uhmasin harmaata ja hieman sateistakin syyssäätä ja kävin hissukseen hipsuttelemassa himpun vajaan kympin lenkin. Välillä piti pysähtyä vähän venyttelemään takareittä, se on taas vetänyt vähän hernettä nenukkiinsa ja on viime päivinä ilmineerannut itsestään kireydellään. 


Lenkin jälkeen lämmin suihku ja rauhallista sunnuntaipäivää viettelemään. Nostin kirjaimellisesti villasukilla vuoratut jalkani kohti kattoa.


lauantai 18. lokakuuta 2014

Elämän pieniä iloja

Elämä on ihanaa. Elämä on ollut erityisen ihanaa tällä viikolla, varastetusta polkupyörästä huolimatta. Onneksi varkaiden matkaan lätenyt kulkupeli ei ollut se vastahankittu maantiepyörä vaan jokapäiväinen kulkupelini. Kulkupeli, jolla taitetaan kaikki hyötymatkat. Minulla on ikävä sinua rakas Nishikini. Toivottavasti ilmaantuisit vielä jostakin käyttööni.

Sitten siihen elämän ihanuuteen. Viime aikoina olen tehnyt enemmän töitä, hieman pitempiä päiviä ja muutamia ylimääräisiä vuoroja. Työtä, josta tykkään. Siitä huolimatta elämä on ollut erityisen ihanaa nyt loppuviikosta, kun olen ollut pari päivää ansaituilla vapailla. Suunnattiin nokka eteläisestä Suomesta kohti mökkimaisemia. Otettiin suunta mökkielämään, josta puuttuvat lähes kaikki mukavuudet. Sähkö tulee, mutta vesi ei. Ei ainakaan kantamatta. Ja se kannettu vesi on kylmää. Ainakin lämmittämättä. On ollut karmaisevan ihanaa herätä aamulla lämpimästä aitasta, vetää takki niskaan ja kengät jalkaan, hipsutella poikki pakkasen puraiseman pihamaan kylmään vessaan, istahtaa kylmälle istuimelle. Toimittaa pakolliset vessa-asiat nopeasti ja kipaista lämpimään mökkiin keittämään aamukahvia ja aamupuuroa.

Erityisen ihanaa on aamupalan jälkeen kirmata lenkkipolulle. Ihan kirjaimellisesti. Polkuja, hiekkateitä ja hiljaista maantietä. Posket ovat punastuneet pakkasesta, suu kääntynyt väkisinkin hymyasentoon, askel on tuntunut kevyemmältä, Kevyemmältä kuin aikoihin. Vaikka askel tuntuu kevyemmältä, on pakko välillä pysähtyä tallentamaan mukana kulkevan kännykän kameralla muutama kuva. Maalla ei ole kiire, ei edes lenkillä. Paitsi tänään, kun lähdinkin lenkille vasta illalla pimeän jo hiipiessä. Maalla ei ole katuvaloja ja vuosikausia kaupungissa asunut on jo unohtanut kuinka pimeää maalla osaa ollakaan. Edes lainattu otsalamppu ei tunnu auttavan. Valo hukkuu pimeyteen. Askel tihenee huomaamatta, yhtämatkaa pimeän kanssa. Metsän puut näyttävät suuremmilta ja silmäni erottavat tummia möykkyjä metsässä. Ei kai niistä mikään ole se vanhempien riistakameraan tallentunut karhu? En jää katsomaan tarkemmin, tihennän askelta ja yritän ajatella muuta. Nauttia pimeästä matkasta. Perillä odottaa lämmin sauna ja iltakahvit. Kahvit, jotka on keitetty kahvinkeittimen sijasta perinteisellä kahvipannulla. Näitä ne on, elämän pienet ilot.