Vähän reippaampi kymppi

Joulu oli ja meni ja pikkuhiljaa Maratonmatkailijan elämäänkin saapuu arki. Vielä on pari päivää vapaata, sen jälkeen edessä on paluu sorvin ääreen. Jouluviikolle on kertynyt ihan mukavasti juoksulenkkejä, vaikkakin tämän päivän lenkkiä lukuunottamatta muut lenkit ovat olleet leppoisaa hölköttelyä. Aattona ja tapanina juoksin reilut 6km molempina päivinä, samoin lauantaina. Tälle päivälle olin ajatellut pitempää lenkkiä, mutta toisin kävi.

Minulla on ilo omistaa ihana juoksuystävä, jonka kanssa olemme nyt melko säännöllisesti juosseet koko syksyn ajan joka sunnuntai. Yleensä vähän pitempää leppoisaa lenkkiä PPPP-tyylillä, eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Tuskailin tänään ystävälleni jo alkumatkasta, että jaloissa vähän painaa. Ei lenkit, vaan se, että nukuin viime yön todella huonosti. Jännä, miten nukkumattomuuden tuntuu heti huomaavan painavammista jaloista! Päätimme siten yhteistuumin juosta kymmenen kilometrin lenkin pitkän lenkin sijasta. Koko matkan tuntui jaloissa tukkoiselta, mutta huomaamattamme tulimmekin juosseeksi hieman ripeämpää tahtia. Kympin lenkkiin meni pari minuuttia päälle tunnin. Tosi hyvä suoritus mielestäni päivän tuntemukset huomioonottaen. Lisäksi juoksimme osittain teitä, jotka eivät olleet niin kovin hyvin aurattuja, joten jalkojen alla tapahtui myös hieman vauhtia verottavaa "lipsumista". Tästä lenkistä jäi todella hyvä fiilis! Ehkäpä kunnossa on tapahtunut jotain muutoksia, kun huonompanakin päivänä pystyy suurinpiirtein siihen 10km/tunti -tahtiin.

Monessa blogissa ja myös viimeisimmässä Fitness-lehdessä on ollut juttua talvilenkeille pukeutumisesta. Tänään pakkasta oli lenkkimme aikaan vajaat kymmenen astetta, mutta paikoitellen tuuli oli aika kylmän tuntuinen. Olin varustautunut urheilukerrastolla ja windstopper-juoksuhousuilla. Paitapuolelle lisäsin vielä yhden kerroksen toisesta hieman paksummasta urheilupaidasta. Pari päivää sitten oli pakkasta 13, kun lenkille lähdin ja silloin vetäisin yläosastoon microfleecen. Se oli jopa silläkin pakkasella hitusen liikaa, joten tänään tyydyin ohuempaan paitaan. Juoksutakkina minulla on ohut ja kevyt juoksutakki, ei mitään talvimallia. Kaulaan laitoin vielä buffo-huivin, päähän windstopper-pipon ja käsiin ohuet juoksuhanskat. Näillä vermeillä tarkeni tänään oikein mainiosti. Välillä vaatetta tuntui olevan jopa vähän liikaa, mutta tuulisilla osuuksilla olisi tullut vilu vähemmissä varusteissa. Oma heikko kohtani tuntuvat olevan reidet ja pakarat, vaikka niissä ihan reilusti vararavintoa onkin. Aina tahtoo hieman reidet ja pakarat jähmettyä. En tiedä, millaiset housut olisivat lämpimämmät... Yksi varuste, jota ilman en pakkassäällä lähde lenkille, ovat säärystimet. Ne suojaavat nilkkoja ja akillesjänteitä pakkaselta ja viimalta. En ole löytänyt sopivia säärystimiä kaupasta, joten käsityöihmisenä neuloin sellaiset ihan itse:

Vaikka kerrospukeutumisella pääseekin pitkälle, olen ajatellut yrittää metsästää talven alennusmyynneistä hieman paksumpaa juoksutakkia ja -housuja. Juoksutakkini koko on kuitenkin mitoitettu niin, että alle mahtuu kivasti yksi juoksupaita. Takki menee hieman naftiksi, jos alle tunkee fleecen. Kuitenkin, kun pakkanen kipuaa lähemmäs 20 astetta, alle olisi saatava mahtumaan jokin paksumpi välikerros. Tai sitten takin olisi oltava hieman paksumpi. En tiedä olisiko jokin softshellin kaltainen materiaali hyvä? Kokemuksia?

Tänään illalla on suunnitelmissa vaihtaa lenkkarit saapikkaisiin ja lähteä miehen kanssa elokuviin. Mennään katsomaan tapanina ensi-iltaan tullut kotimainen Päin seinää. Toivottavasti on hyvä :)

Mukavaa uuden treeniviikon alkua kaikille!

Hyvää Tapaninpäivää!

Joulun pyhäpäivät alkavat olla takanapäin. Joulunpyhinä on tullut loikoiltua ja syötyä hyvin. Syömisen ja loikoilun välissä on kyllä käyty happihyppelemässä ulkona. Jokaisella perheellä on omat tapansa viettää jouluaattoa. Ja useimmiten jouluaaton ohjelma säilyy vuodesta toiseen suurinpiirtein samanlaisena. Senpä vuoksi ajattelin avata teille meidän perheemme joulun traditioita. Tänä vuonna pyrimme rauhoittamaan oman joulumme niin paljon kuin mahdollista. Takana on ollut aika tiivistahtinen syksy, joten joulun ainoana tavoitteena oli saada akut ladattua oikein kunnolla ja saada olla rauhassa oman perheen kesken. Emme siis lähteneet tänä vuonna kotoa yhtään minnekään.

Aattoaamuna nukuimme rauhassa niin kauan kuin unta vain riittää. Kellon viisarit näyttivät puoli yhdeksää, kun lapset tulivat herättelemään, että heillä alkaa olla nälkä. Nalle-puuroa (4 viljan puuroa) kattilaan porisemaan. Itselleni tein mikrossa riisihiutalepuuron. Meidän perheessä ei siis aloiteta aattoaamua riisipuurolla, kuten monessa muussa perheessä varmaankin tehdään. Jo omassa lapsuuskodissani riisipuuro syötiin aina joulupäivänä, joten olen jatkanut tätä samaa traditiota omassa kodissani. Riisipuuro on oma suosikkini kaikista joulun herkuista, joten se ansaitsee aivan oman päivänsä!

Aamupuuron jälkeen lapset ratkaisivat tontun jättämää ristisanatehtävää, jonka ratkaisemalla sai tietää, mihin tonttu oli piilottanut yhden lahjan. Lasten ratkaistessa ristisanatehtävää, silitin joululiinan keittiön pöytää koristamaan ja samalla laitoin yön yli lionneet sekahedelmät kiehumaan. Sekähedelmäkiisseliä tarjotaan meillä sekä jouluaattona jouluaterian jälkiruokana, että riisipuuron kanssa joulupäivänä. Tontun jättämä lahja, lautapeli, löytyi saunasta. Lautapeliä pelaillessa lasten päivä kului hieman nopeammin pukkia odotellessa.

Sekahedelmäkiisselin poristessa hellalla valmistelin joululaatikot uuniin. Laatikoiden tekeminen onkin nykyään helppoa, kun kaupasta saa valmiita soseita. Laatikot saa maustaa oman mielen mukaan, mutta lanttujen ja porkkanoiden keittämis- ja soseutusvaiheet voi hypätä suoraan ylitse. Helppoa! Meidän perheen juuret ovat Itä-Suomessa, joten meillä on syöty jouluisin lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mutta ei perunalaatikkoa tai maksalaatikkoa. Niitä ei siis edelleenkään meillä joulupöydässä ole.

Laatikoiden kypsyttyä, uuniin pääsi karjalanpaisti. Meillä siis joulupöydässä on kinkun/kalkkunan lisäksi aina myös karjalanpaistia. Viime vuonna kokeilimme ensimmäisen kerran joulupöydässä kalkkunaa, koska joulukinkuista meille maistuisi parhaiten iso luullinen kinkku, mutta toisaalta kukaan ei halua syödä kinkkua kovin montaa kertaa, joten turha paistaa isoa kinkkua. Pienet kinkkurullat taas eivät ole yhtään niin hyviä. Tykästyimme vuosi sitten savustettuun kalkkunaan ja sellainen meillä oli joulupöydässä tänäkin vuonna. Tämä on siis jouluruokaperinteistä uusin tulokas, muut herkut ovatkin varsin perinteisiä: rosollia ja punajuurikermaa, sienisalaattia, keitettyjä perunoita, savustettua kalaa, silliä....

Unohdin tänä vuonna ostaa hautakynttilät, joten tänä vuonna emme menneet haudoille. Meillä ei ole täällä Etelä-Suomessa kenenkään läheisten hautoja, mutta yleensä käymme silti viemässä hautausmaan muistelupaikalle kynttilän. Tänä vuonna sytyttelimme läheisillemme kynttilät oman pihamaan kynttilälyhtyihin. Ennen jouluateriaa kävin kuitenkin rauhallisella juoksulenkillä ja suunnittelin reittini siten, että pääsen näkemään hautausmaan kynttilämeren. Hienolta näytti! Lenkin jälkeen suihkuun, hieman paremmat vaatteet päälle ja valmistelemaan jouluateriaa. Lapset lähtivät ennen jouluateriaa vielä käväisemään pulkkamäessä. Tänne etelään saatiin tänä vuonna lumet vasta juuri ennen joulua, joten pulkkamäki houkutteli joulun aikana useampaankin otteeseen. Lasten ollessa mäenlaskussa, tonttu kävi tuomassa paketit kuusen alle.

Jouluaterian jälkeen soittelimme mummoille ja ukeille ja omille sisaruksillemme hyvän joulun toivotukset. Sen jälkeen lapset saivat luvan jakaa tontun tuomat lahjat. Meillä lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät usko joulupukkiin, eivät ainakaan muina vuoden päivinä kuin jouluaattoisin :) Lahjojen avaamisen jälkeen maahan laskeutui rauha. Lasten jännitys oli ohi ja uudet legot ja muut lelut tempaisivat mukaansa.

Lasten leikkiessä vanhemmat päättivät keittää mukilliset glögiä. Olemme ehkä vähän kummallista sakkia, kun meille ei oikein tahdo nuo terästetyt glögit maistua. Monet mehuglögitkin tuntuvat turhan makeilta omaan makuun. Tänä vuonna satuin löytämään lähikaupastamme alkoholitonta Blossa-glögiä. Tämä on todella hyvää! Ostin aatonaaton vieraillemme tarjottavaksi yhden pullon tätä glögiä ja aattoaamuna täytyi lähteä hakemaan toinen pullo joulunpyhiksi.

Myöhemmin illalla kävimme vielä joulusaunassa. Saunan jälkeen pelailimme vielä porukalla lautapelejä ja lasten mentyä nukkumaan, katsoimme vielä elokuvia. Rauhallinen ja leppoisa jouluaatto kaikin puolin. Ei stressiä eikä turhaa hösellystä.

Eilen joulupäivän ulkoilulla huomasimme, että yksi luisteluradoista oli avattu luistelijoiden iloksi. Tänään aamupäivällä kaivelimmekin meidän aikuistenkin luistimet varastosta ja lähdimme porukalla sulattelemaan kalkkunaa ja muita herkkuja ulos luistinradalle. Satoi hiljallee lunta, mutta aurinkokin heitti iloksemme muutaman säteen. Tästä on hyvä jatkaa perheen kanssa yhteistä vapaata vielä parin päivän verran!

Millaisia joulutraditioita teidän perheellänne on? Liikutteko te myös juhlapyhinä, vai pyhitättekö juhlapäivät yksinomaan levolle?

Pitkä viikonloppu Zürichissa

Onkin jo vierähtänyt jonkin aikaa edellisestä kirjoituksestani. Kirjoitustauolle on hyviä syitä, tahtoo varmaan tämä joulunalusaika olla aika monessakin perheessä varsin kiireistä aikaa kaikkine joulujuhlineen ja pikkujouluineen. Meidänkin perheen kalenterissa on ollut niin joulujuhlaa, konserttia, pikkujoulua kuin koulun askarteluiltaakin. Tämän syyskauden yhtenä tärkeimmistä menoista oli kuitenkin viime viikonlopun pidennetty viikonloppu Zürichissa. Tätä viikonloppua onkin odotettu elokuusta saakka, silloin matka varattiin. Tällä kertaa olin matkassa kahden, jo opiskeluajoilta elämässäni mukana kulkeneen, ystävän kanssa. Olemme käyneet useita kertoja aiemminkin yhdessä tekemässä pieniä viikonloppumatkoja. Olemme järjestäneet matkat nyt pari-kolme kertaa joulun alla paikkaan, jossa on joulutori. Kolme vuotta sitten kävimme Tallinnassa, pari vuotta sitten Budapestissa joulumarkkinoilla ja tänä vuonna oli vuorossa Zürichin joulumarkkinat.

Niin Budapestissa kuin Zürichissakin osataan jouluun valmistautuminen. Joulutorit ovat täynnä väkeä ja järjestettyä jouluohjelmaa. Kojuissa myydään kuumaa terästettyä glögiä, paikallisia jouluherkkuja ja käsitöitä. Ihmisiä on tungokseksi asti.

Zürichista löysimme ainakin kolme joulutoria. Yhdellä niistä oli "Singing Christmas tree" eli laulava joulupuu. Joulupuuhun siis nousi laulamaan lapsia tai aikuisia. Ensimmäisenä iltanamme joulupuussa lauloivat lapset, seuraavana päivänä aikuiset. Koska en saksaa hirveän hyvin ymmärrä, en kuuluttajan puheesta saanut selvää oliko kysymyksessä jokin koululuokka vai lapsikuoro. Hienosti lauloivat ja kauniilta näytti!

Toisella joulutorilla Zürichin päärautatieaseman yläkerrassa oli erikoisuutena 15m korkea joulukuusi, joka oli kauttaaltaan koristeltu Swarovskin kristalleilla. Olipa kerrassaan upea näky tämäkin joulukuusi!

 Zürichin pääkatu Bahnhofstrasse oli itsessään jo nähtävyys kaikissa jouluvaloissaan.

Myös Zürichin kaupunkia halkovan Limmat-joen ranta oli hieno näin syksylläkin. Joen ranta olisi varmasti vielä vaikuttavampi keväällä tai kesällä, kun jokea reunustavissa puissa on lehdet.

Zürichin keskustan lisäksi matkasimme parille vuorelle. Ensin nousimme paikallisjunalla lähes 900m korkean Uetlibergin näköalavuoren laelle:

Toisena päivänä matkustimme myöskin paikallisjunalla ja nousimme hissillä ja jalkapatikalla Felseneggin laelle.

Maisemat molemmilta vuorilta olivat henkeä salpaavia. Näimme kaukaa siintävät Alppien lumiset huiput ja alhaalla laaksossa näkyi Zürichin keskusta.

Matkaoppaat ja erilaiset matkasivustot eivät turhaan "haukkuneet" Zürichia maailman kalleimmaksi kaupungiksi. Kaupunki vaikuttikin todella kallilta. Edes lounasta ei saanut alle 20 eurolla. Alla kuvassa paikallista ruokaa eli röstiä. Maistui hyvältä.

Zürichissä oli kokonaisia kauppoja, jotka möivät pelkästään suklaata ja alla kuvassa näkyviä Luxemburgereita (eli macarons-leivoksia). Näitäkin herkkuja täytyi tietenkin maistella! Oma suosikkini näistä oli vaaleanpunainen vadelmahillolla täytetty Luxemburger.

Tällaiseen vessakylttiin törmäsimme eräässä ravintolassa :)

Zürich voisi olla varteenotettava vaihtoehto myös hieman urheilullisemmalle lomalle. Meillekin kävelykilometrejä kertyi huomaamatta varmaan parinkymmenen kilometrin luokkaa päivässä, mutta Zürichissa olisi myös mahdollista lähteä erilaisille vaellusreiteille. Ja maastossa riittäisi haastavuutta kovempikuntoisillekin. Tästä reissusta jäi myös kipinä, että Alpeille on joskus elämässään vielä päästävä! Jollei laskettelemaan, niin ainakin aistimaan oikean alppikylän tunnelmaa.

(s)pinnailua

Viime perjantaina tänne eteläiseenkin Suomeen saatiin hetkeksi lunta ja maa valkoiseksi. Olipa ihanaa! Lauantaina oli mukava lähteä ystävän kanssa aamutuimaan kävelylle. Pieni liukkauskaan ei haitannut, kun oli niin valoisaa lumen ansiosta. Vastaan tuli paljon lapsia ja kokonaisia perheitä pulkkineen matkalla mäenlaskuun. Meidänkin perheessä pulkat ja liukurit kaivettiin kesäteloiltaan, samoin lumikola ja lapio. Harmikseni tätä lumista kauneutta saatiin tällä erää ihastella vain pari-kolme päivää, sen jälkeen lumi oli enää vain muisto ja taivaalta pudotteli lumen sijasta silkkaa vettä. Ja pimeys. Se on täällä taas.

Lumisesta kelistä innostuneena lähdin sunnuntaina kenkäostoksille. Hankintalistalla oli jo viime talvena uudet nastalenkkarit, mutta koska viime talvi oli ainakin täällä etelässä lumen suhteen todella heikko, en ehtinyt nastalenkkareita hankkia ennen kuin talvikeli oli jo ohi. Uusimmassa Juoksija-lehdessä on nastalenkkarivertailu ja siitä innostuneena (kuten myös urheiluliikkeen -30% alelappusen) lähdin kokeilemaan nastureita. Mielessäni siinteli lähinnä IceBugit. Vaan eipä minusta vieläkään tullut lenkkarimekin vaihtajaa, sillä ainkin paikallisesta liikkeestä löytynyt IceBug-malli oli taas omalle jalalleni aivan liian leveä. Ei voinut kuvitellakaan. Jalka pääsi pyörimään ja hyörimään lenkkarin sisällä sen verran paljon, että niillä kengillä ainakin olisin taittanut nilkkani. Harmittaa. Muuten kengät tuntuivat tosi meneviltä. Onneksi kaupasta löytyivät myös tuttua ja turvallista merkkiä nastamallia. Asicsiin siis jälleen päädyin. Väritys oli onneksi omaa silmää miellyttävä musta-pinkki. Eikö olekin hienot:

Ensimmäiselle nastalenkkarilenkillekin sunnuntaina pääsin. Kyllähän nuo nastalenkkarit ovat vähän kuin traktorilla ajaisi, mutta pito oli kyllä positiivinen yllätys. Ei lipsunut! Jalkapohjia alkoi hieman lenkin aikana sattua, johtunee ehkä kenkien jäykkyydestä ja siitä, etteivät ne vielä ole jalkaani ehtineet muotoutua. Täytynee näillä kengillä aloitella lenkkien pituuden kasvattaminen hissukseen, sen verran erilainen on tuntuma kuin tavallisilla tutuilla lenkkareilla. Onko teillä muilla käytössä talviaikaan nastalenkkarit?

Muuten lähiajat ovat edelleen menneet liikunnan suhteen vähän pinnaillen. En suostu siitä huonoa omaatuntoa potemaan, sillä mielestäni välillä on syytä ottaa vähän rennommin. Nyt on vaan jotenkin tuntunut jopa vastenmieliseltä lähteä pimeään ja märkään iltaan juoksemaan. Olen juossut nyt noin pari-kolme kertaa viikossa. Kerran arki-iltana ja loput lenkit valoisan aikaan viikonloppuna. Sen lisäksi olen käynyt muutaman kerran kuntokeskuksessa sisäpyöräilemässä tai spinningissä, millä nimellä näitä tunteja nyt missäkin salilla kutsutaan. Ihan kivaa vaihtelua sekin. Olen vielä löytänyt mukavan ohjaajan, jonka tunneilla on paitsi omaan makuuni sopivat musiikkivalinnat, että erittäin positiivinen ja kannustava meininki. Hänen tunneilleen on todella kiva rankankin työpäivän jälkeen vielä raahustaa.

Tänään edessä on vielä viikon toinen suunnitelluista juoksulenkeistä. Laitan saunan päälle ja lähden uhmaamaan märkää ja pimeää marraskuista säätä. Mukavaa loppuviikkoa!

Oman elämäni aakkoset

Tartunpa minäkin tähän mukavaan tehtävään miettiä elämän aakkosia ja annan lukijoilleni mahdollisuuden niiden kautta vähän kurkata elämääni nimimerkin takana. Alunperin elämän aakkosista luin Töppöjalkaa toisen eteen -blogista, mutta sen jälkeen oman elämänsä aakkosista on kirjoittanut myös ainakin Tanjuzga Never say never -blogissa. Tässä ne siis tulevat, maratonmatkailijan oman elämän aakkoset:

A: Asics. Luottolenkkarimerkkini. Omistan kapean, matalan, mutta pituudeltaan suuren jalan. Siro 40 lienee siis räpylälleni sopiva määritelmä. Toistaiseksi Asics on se lenkkarimerkki, joka koipeeni parhaiten istuu. Joka kerta kokeilen myös muita merkkejä kaupassa, mutta aina ne on Asicset, jotka kotiini asti pääsevät.

B: Banaani. Lempihedelmä. Hyvä hiilihydraatin lähde. Sopii ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen.

C: Cannondale. Rakas maantipyöräni, jonka syksyllä itselleni pitkän harkinnan jälkeen hankin. Kevättä ja uutta pyöräilykautta odotellen.

D: Duuri. Musiikki on lähellä sydäntäni. Toisaalta pyrin näkemään elämässä aina valoisat puolet ja ajattelemaan mahdollisimman positiivisesti. Elämäni ei ole mollivoittoista, vaan lähtökohtaisesti duurivoittoista.

E: Etelä-Eurooppa. Pidän auringosta ja aurinkolomista. Tähän saakka olemme suunnanneet noin kerran vuodessa (kesällä) eteläiseen Eurooppaan nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

F: Fysioterapia ja hieronta. Käyn näissä molemmissa nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti. Osana kehonhuoltoani.

G: Garmin. Luottolenkkikaverini viimeisen vuoden ajalta. Mittaa matkaa ja aikaa.

H: Hiihtäminen. Talviurheilulaji numero yksi mielestäni.

I: It. Tämä kirjainyhdistelmä liittyy läheisesti työhöni.

J: Juokseminen. Tai juoksentelu, kuten usein tapaan juoksulenkkejäni nimittää. Mielestäni juoksentelu kuvaa paremmin lenkkeilyäni kuin ryppyotsaisemmalta kuulostava juokseminen.

K: Kuoro. Liikunnan lisäksi toinen rakkaista harrastuksistani.

L: Lapset. Kaksi ihanaa kullannuppua.

M: Maratonmatkailu. Tällä viittaan sekä tähän blogiini, joka on avannut minulle aivan uuden maailman. Toisaalta myös haave maratonista kummittelee takaraivossa.

N: Neulominen. Minulla on aina jokin käsityö kesken. Useimmiten jokin neule. Vähintään sukka tai lapanen. Useimmiten myös jokin isompi projekti.

O: "Olla möllöttely". Eli ihan vaan oleminen, sohvalla loikolu ja jonkin B-luokan televisio-ohjelman katsominen esimerkiksi. Onnistuu useimmiten vain viikonloppuna.

P: Pinkki. Yksi lempiväreistäni.

Q: Qatar. Ainoa sana, joka tuli mieleeni. Tuntematon paikka minulle.

R: Rooma. Kaikki tiet vievät Roomaan. Minun tieni sinne ei ole vielä vienyt. Pakko päästä joskus.

S: Spotify. Kännykkään asennettuna toimii aina. Niin työmatkoilla kuin lenkeilläkin.

T: Triathlon. Maratonin rinnalla toinen (vielä) kaukaiselta tuntuva haaveeni.

U: Uni. Tarvitsen paljon unta. Useimmiten taidan nukkua 9 tuntia yössä. Liian vähällä unella tulen vain kiukkuiseksi.

V: Viljaton ruokavalio, Tällä ruokavaliolla saan pidettyä vatsavaivat kurissa. Vaati leipä- ja kaurapuurosiepolta opettelua, mutta kylläpä kannatti. Vuosi viljatonta elämää kohta takana.

W: Wiskarin Arttu. Monesti lenkkikaverina. Kuullokkeissa ;)

X: Xmas. Olen kovasti jouluihminen. Minulle joulu tarkoittaa rauhoittumista perheen kesken, hyvää ruokaa ja paljon yhdessäoloa. Lautapelejä ja kirjoja. Ulkoiluakin sopivassa suhteessa.

Y: Ylläs. Paikka, jonne haluaisin joskus talvella mennä hiihtämään ja laskettelemaan. Myös Ruka tai Levi kävisivät mainiosti.

Z: Zürich. Sinne matkustan joulukuussa parin ystäväni kanssa pitkää viikonloppua viettämään.

Å: Åke Blomgvist. Tämä oli vaikeaa. Vähän kaukaa haettua, mutta tykkään perinteisistä lavatansseisat ja ehkäpä legendaarisin tanssinopettaja, joka mieleeni tulee, on Åke Blomgvist. Koskaan en itse ole hänen opetuksessaan kuitenkaan ollut, mutta olen joskus katsellut hänen tanssin opetusvidoita.

Ä: Äiti. Minun tärkein tehtävä tällä hetkellä on olla äiti. Myös oma äitini on minulle yksi tärkeimmistä ihmisistä.

Ö: Örinä. Musiikin suhteen olen muuten melko kaikkiruokainen, mutta mikään örinä ei uppoa. Laulajan on laulettava "kunnolla".

Näin tähän on tultu

Nyt kun bloggailutaivalta on jo useampi kuukausi takana, on ehkä hyvä hieman avata kirjoittajan liikuntataustaa. Kuten esittelytekstissä kuvailen, olen harrastanut liikuntaa jossakin muodossa lähes aina. Suurin urheilullinen saavutukseni lienee sarjassa tytöt 5v voitettu hiihtokulta. Eli mistään kilpaurheilijasta ei voida siis puhua. Kilpailuihin olen toki elämäni varrella osallistunut, mutta suurempaa menestystä niistä ei ole karttunut. Johtuen suurimmaksi osaksi siitä, että olen tykännyt lähteä kilpailuihin mukaan, mutta en ole koskaan ehkä jaksanut panostaa treenaamiseen niin paljoa, että se olisi kantanut hedelmää. Eikä menestyminen varsinaisesti koskaan ole ollut edes tavoitteena. Tämä liikkuminen on vain jotain, mistä tykkään niin hemmetisti. Minut jos kenet on helppo houkutella kaikkiin tapahtumiin ja hulluihinkin liikuntatempauksiin mukaan.

Lapsena olen harrastanut niin suunnistusta, yleisurheilua, hiihtoa kuin pesäpalloakin. Lukioikäisenä keksin juoksemisen ja siitä lähtien juokseminen on säilynyt lasten odotusaikoja lukuunottamatta matkassa mukana. Muut lajit vuosien varrella ovat vaihtuneet. Opikeluaikana hiihtoladut kulkivat keskisessä Suomessa aivan opiskelija-asunnon ikkunan alta, joten silloin useampanakin talvena oli tavoitteena hiihtää 1000 km. Muutaman kerran tavoitteeseen pääsinkin, yhtenä surkuhupaisana vuotena jäin 8 km:n päähän tavoitteestani. Toisaalta se jos mikä, on herättänyt hilpeyttä jälkeenpäin. Näinä vuosina tuli osallistuttua myös pitkille laturetkille. Taisinpa taivaltaa Ahman hiihdon Kolin upeissa vaaramaisemissa ainakin kolmena neljänä vuotena peräkkäin. Nyt hiihtäminen on vähentynyt, osittain siksikin, että täällä eteläisessä Suomessa talvet ovat mitä ovat. Viimekään talvena en ehtinyt lumille kertaakaan. Ja olisikohan sitä luntakaan ollut paria viikkoa enempää...

Hiihdon ohella kävin kesäisin juoksemassa puolimaratoneja lähinnä välipalaksi, sen kummemmin näihin tapahtumiin treenaamatta. Ajat olivat himpun päälle kahden tunnin, joten näin jälkikäteen ajateltuna silloin päälle parikymppisenä talven hiihtoladulla saaduilla pohjilla, olisi hyvinkin ollut mahdollista saada aika paljon paremmaksikin. Nyt pääsisin ehkä noille samoille ajoille vain määrätietoisemmin juoksemalla.

Hiihtämisen jälkeen minulla oli jumppakausi. Liikuntakeskuksen erilaiset jumppatunnit spinningistä, bodypumpin kautta bodysteppiin tulivat enemmän kuin tutuiksi. Jopa kyllästymiseen asti. Sisäliikunnassa kun ei saa raitista ilmaa.

Uusimpana lajina lajikirjossa lienee kuntojudo. Sen harrastamisen aloitin aikuisiällä, muutamia vuosia sitten. Se olikin aivan uusi aluevaltaus. Vaikka olinkin harrastanut kaikenmoista liikuntaa, olin ensimmäisien treenien jälkeen lähellä nääntymistä. Myös esimerkiksi kuperkeikan heittäminen 20 vuoden tauon jälkeen oli suorastaan pyörryttävää. Nykyään viikottaiset treenimäärät ovat alkuinnostuksen jälkeen pudonneet yhteen kahteen kertaan viikossa. Se riittää pitämään saavutetun taitotason yllä, mutta kehittymistä ei sillä määrällä tekniikassa hirveämmin tapahtune. Haluan kuitenkin ainakin toistaiseksi jatkaa sitäkin harrastusta, sillä judon avulla kehon hallinta on parantunut huomattavasti. Päällä seisominen tai kärrynpyörä onnistuvat tällaiselta hieman pulskaltakin treenaajalta yllättävän ketterästi :)

Judon lisäksi viimevuosina juoksun rinnalle on noussut myös kuntosaliharjoittelu. Käyn noin kerran viikossa tekemässä lihaskuntotreenin. Lihaskuntoharjoittelua tulee toki judon parissakin, mutta se on ehkä hieman erilaista kumminkin. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö minun ostaa pari konsultaatiotuntia personal trainerilta. Järkevämmällä treenaamisella voisin saada kropastani enemmän irti. Ja hän osaisi ehkä antaa neuvoja, millä saisin näistä varsin ääripäistä olevista lajeistani enemmän toisia tukevia.

Viime kesänä innostuin myös pyöräilystä sen verran paljon, että monen vuoden haaveilun jälkeen hankin syksyllä maantiepyörän. Ajatuksena vähän sekin, jos voisin ensi kesänä osallistua johonkin leikkimieliseen triathlon-kisaan. Tavoitteena olisi puolimatka. Sen vuoksi talven aikana on tarkoitus käydä sekä spinningissä pyörää polkemassa, että myös uimassa. Nyt se tavoite on sanottu ääneen!

Tälle kesälle tavoitteena oli juosta puolimaraton tai maraton. Virallisesta puolimaratonista alkaa olla jo kohta kuusi vuotta aikaa. Kevään jalkaongelmat kuitenkin vähän muuttivat suunnitelmia. Toisaalta minulle on näiden vuosien aikana kehittynyt jokin kynnys lähteä kisaamaan lappu rinnassa. Johtuu ehkä siitä, että edellinen lappu rinnassa -juoksu päättyi osaltani köpelösti. Osallistuin 2009 maratonille, joka loppujen lopuksi typistyi puolikkaaksi, koska astuin jalallani huonosti ja se nyrjähti kesken matkan. Sain linkutettua puolimaratonin, mutta maratonia en olisi sillä jalalla voinut juosta mitenkään. Se harmitti. Kaikki ylimääräinen kahden pienen lapsen äidin aika oli käytetty maratonille treenaamiseen ja sitten kävi näin. Kyseessä oli vielä syksykisa, joten mitään korvaavaa tapahtumaa ei jalan parantumisen jälkeen ollut enää sille kaudelle oikein tarjolla. Tämän episodin jälkeen jotenkin pelkää totaalista epäonnistuista, eikä oikein ole uskaltanut edes yrittää. Kuullostaa hullulta tällaisen amatöörin suusta, mutta ihmisen mieli on ihmeellinen.

Nyt olen siis tässä. Yli kolmekymppisenä suunnittelemassa tulevia juoksuja ja urheilutapahtumia. Ehkäpä tämä rakkaus liikkumiseen on säilynyt läpi vuosien osittain siksikin, ettei sitä ole tullut suoritettua ryppy otsassa liian tiukasti tiettyä aikaa tavoitellen. Pääasia on ollut pitää tämä tyttö fyysisesti hyvässä kunnossa ja hymy huulilla.

Näissä tunnelmissa toivotan sinulle hyvää loppuviikkoa ja antoisia treenejä! Rakkaudesta liikuntaan :)

Juoksuun hurahtaneen hilavitkuttimet

Minulla on valmiina omina luonnosteksteinään muutamia a
iheita, joista olen ajatellut blogissani kirjoittaa. Tämä on nyt yksi niistä; postaus juoksuun hurahtaneen hilavitkuttimet. Hilvitkutin sana voi kalskahtaa korvaan oudolta, mutta kyse on siis juoksijan välineistä ja varusteista. Huomauttaisin tähän heti kärkeen, että tarkoitus ei ole sen kummemmin mitään tiettyä merkkiä mainostaa, kukaan ei minulle näistä mainoksista maksa.

Tärkeimpänä varusteena näin syksyn pimeinä aikoina mainitsisin kunnolliset heijastimet. Itse suosin heijastinliiviä. Se on juoksijalle varsin huomaamaton, mutta mitä luultavimmin kanssakulkijoille ei jää liikkeeni epäselväksi. Näin syksyn hämärinä sadepäivinä käytän heijastinliiviä myös päiväsaikaan juostessani.

Kuvasta erottuu myös toinen henkilökohtaisesti erittäin tärkeänä pitämäni asia juoksulenkeillä, eli musiikki. Kuullokkeiden johdot siis erottuvat kuvasta. Muutama viikko sitten hommasin Spotyfayn Premium -vesion, eli nyt musa kuuluu myös rajattomasti kännykässä. Verraton vekotin ja rajaton musavarasto mukana. 

Kolmantena tärkeänä varusteena pidän juoksukelloani. Sykemittarista en niinkään alkuinnostuksen jälkeen perusta, mutta tykkään siitä, että kello mittaa juostun ajan ja etenkin matkan. Kiva tietää jälkeenpäin, kuinka pitkä lenkki tulikaan juostua. Joskus tulee juostua sellaista siksakkia pitkin mukavia reittejä, että jälkeenpäin matkan laskeminen jostakin karttapalvelusta olisi hankalaa. Sitä tapaa ennen juoksukellon hankintaa käytin.

 Yksi tärkeä hankinta juoksijalle ovat tietenkin jalkaan sopivat juoksukengät. Itse olen vannonut vuosikausia Asicsen Trainereiden nimeen. Näissä on pieni pronaatiotuki ja fysioterapeuttini tekemän alaraaja-analyysin perusteella en sellaista tarvitsisi. Eli seuraava lenkkikenkäostosreissu tulee olemaan tuskaa, jos/kun vaihdan mallia. Neutraalit kengät ajattelin siis seuraavaksi suosituksen perusteella ostaa. Kengännauhat keplottelen kuvan osoittamalla tavalla, jotteivat ne matkalla aukene. Ainakin tässä mallissa nauhat ovat jotenkin niin liukkaat, että ne avautuvat normaalilla sidonnalla alta aikayksikön. 

Naisille tietysti kenkien ohella yksi tärkeimmistä juoksuvarusteista on sopivat ja tukevat liivit. Niistä en nyt tähän jostain syystä viitsinyt kuvaa laittaa, mutta niidenkin kohdalla olen ollut vuosikausia varsin merkki- ja malliuskollinen. Eli Absorberit ovat minun makuuni. Ei hölsky rintavarustus.

Näin syksyllä muutaman plussa-asteen lämpötiloissa olen todennut, että pipo on lenkillä usein hieman liikaa, joten taittelen Buffo-huivista itselleni pannan. Se suojaa sopivasti korvia, mutta päälaen kautta ilma niin sanotusti kiertää. Tästä kun hieman vielä viilenee, alkaa sitten pipokausi.

Ihan viimeaikoina olen alkanut ostaa myös urheilujuomia, geelejä ja glukoosipastilleja. Etenkin kesän helteillä lenkillä kaipasi kovemman hikoilun vuoksi jotain vähän vettä sakeampaa. Välillä käytin ihan suolavettä, välillä urheilujuomaa. Tunnin lenkille en yleensä ota juomaa mukaan, yli tunnin lenkeillä pidän mukanani vettä ja pitkiksillä vielä urheilujuomaa tai geelejä. Myös proteiinipatukoita olen ostanut kokeilumielessä muutamia. Näiden suhteen en ole mitenkään merkkiuskollinen, vaan olen koittanut löytää parasta makua. Yleensähän geelien ja urheilujuomien maku on ainakin minun mielestäni aika kamala. Nämä tuotteet ostin keväällä joltain messuilta.

Tänään uhmasin harmaata ja hieman sateistakin syyssäätä ja kävin hissukseen hipsuttelemassa himpun vajaan kympin lenkin. Välillä piti pysähtyä vähän venyttelemään takareittä, se on taas vetänyt vähän hernettä nenukkiinsa ja on viime päivinä ilmineerannut itsestään kireydellään. 

Lenkin jälkeen lämmin suihku ja rauhallista sunnuntaipäivää viettelemään. Nostin kirjaimellisesti villasukilla vuoratut jalkani kohti kattoa.

Elämän pieniä iloja

Elämä on ihanaa. Elämä on ollut erityisen ihanaa tällä viikolla, varastetusta polkupyörästä huolimatta. Onneksi varkaiden matkaan lätenyt kulkupeli ei ollut se vastahankittu maantiepyörä vaan jokapäiväinen kulkupelini. Kulkupeli, jolla taitetaan kaikki hyötymatkat. Minulla on ikävä sinua rakas Nishikini. Toivottavasti ilmaantuisit vielä jostakin käyttööni.

Sitten siihen elämän ihanuuteen. Viime aikoina olen tehnyt enemmän töitä, hieman pitempiä päiviä ja muutamia ylimääräisiä vuoroja. Työtä, josta tykkään. Siitä huolimatta elämä on ollut erityisen ihanaa nyt loppuviikosta, kun olen ollut pari päivää ansaituilla vapailla. Suunnattiin nokka eteläisestä Suomesta kohti mökkimaisemia. Otettiin suunta mökkielämään, josta puuttuvat lähes kaikki mukavuudet. Sähkö tulee, mutta vesi ei. Ei ainakaan kantamatta. Ja se kannettu vesi on kylmää. Ainakin lämmittämättä. On ollut karmaisevan ihanaa herätä aamulla lämpimästä aitasta, vetää takki niskaan ja kengät jalkaan, hipsutella poikki pakkasen puraiseman pihamaan kylmään vessaan, istahtaa kylmälle istuimelle. Toimittaa pakolliset vessa-asiat nopeasti ja kipaista lämpimään mökkiin keittämään aamukahvia ja aamupuuroa.

Erityisen ihanaa on aamupalan jälkeen kirmata lenkkipolulle. Ihan kirjaimellisesti. Polkuja, hiekkateitä ja hiljaista maantietä. Posket ovat punastuneet pakkasesta, suu kääntynyt väkisinkin hymyasentoon, askel on tuntunut kevyemmältä, Kevyemmältä kuin aikoihin. Vaikka askel tuntuu kevyemmältä, on pakko välillä pysähtyä tallentamaan mukana kulkevan kännykän kameralla muutama kuva. Maalla ei ole kiire, ei edes lenkillä. Paitsi tänään, kun lähdinkin lenkille vasta illalla pimeän jo hiipiessä. Maalla ei ole katuvaloja ja vuosikausia kaupungissa asunut on jo unohtanut kuinka pimeää maalla osaa ollakaan. Edes lainattu otsalamppu ei tunnu auttavan. Valo hukkuu pimeyteen. Askel tihenee huomaamatta, yhtämatkaa pimeän kanssa. Metsän puut näyttävät suuremmilta ja silmäni erottavat tummia möykkyjä metsässä. Ei kai niistä mikään ole se vanhempien riistakameraan tallentunut karhu? En jää katsomaan tarkemmin, tihennän askelta ja yritän ajatella muuta. Nauttia pimeästä matkasta. Perillä odottaa lämmin sauna ja iltakahvit. Kahvit, jotka on keitetty kahvinkeittimen sijasta perinteisellä kahvipannulla. Näitä ne on, elämän pienet ilot.

Minun päiväni

Candy on the Run -blogin Karoliina heitti ilmoille kysymyksen, miltä meidän muiden bloggaajien arki näyttää, postauksessaan "A day in a life". Päätinpä minäkin ottaa härkää sarvista ja kertoa omasta päivästäni. Oma päiväni ei kyllä kuvaa arkeani vaan viikonloppuani ja kerron millainen päiväni eilinen lauantaipäivä oli.

7:45 Ei enää nukuta. Totean, että ihan sama vaikka nousta ylös ja laittaa perheelle aamupalaa. Kahvinkeitin porisemaan, puurokattila hellalle ja Hesari postilaatikosta. Näin se lauantaipäivä lähtee mukavasti liikkeelle.

8:30 Tiskikoneen tyhjennystä ja täyttämistä. Pyykkikone päälle.

09:00 Lauantaina on aikaa myös vapaaehtoishommille. Otan tehtäväkseni selvittää erilaisia rahankeräystapoja jälkikasvun luokkaretkirahaston kartuttamiseksi. Lähetän muille vanhemmille viestiä edellisessä kokouksessa sovituista asioista ja heitän ilmoille ehdotukseni, miten rahaa voitaisiin kerätä.

11:00 Pari tuntia on mennyt siivillä. Päätetään lähteä tässä vaiheessa päivää ruokaostoksille. Ennen sitä on kuitenkin syytä haukata jotain. Etsitään jääkaapista kaikki loppuviikon tähteet ja lämmitellään niistä kaikille syötävää. Minun lautasellani on perunasoselaatikkoa.

11:30 Pyykit koneesta kuivumaan ja kauppaan. Kaupassa on näin lauantaina tietenkin myös muutama muu ruokaostosten tekijä. Selvitään kuitenkin hengissä kauppareissustakin. Vertaillaan samalla myös jälkikasvun luistimien ja muiden jääkiekkovarusteiden hintoja. Alkaa hirvittää hinnat...

12:30 Kaupasta kotiin. Ruokaostokset jääkaappiin ja kahvinkeitin porisemaan. Kahvin kanssa nautiskelen vähän suklaaherkkua.

13:30 Lähdetään isännän kanssa kuntosalille.

13:50 - 15:00 Salilla

15:15 Lapset matkaan ja lisää urheilukauppoja kiertämään jääkiekkovarusteiden perässä. Sataset vilisevät kassalla, mutta nyt on hankittuna kypärät, kaulasuojat ja luistimet. Onneksi ainakin nämä pienimmät saavat muut pelivarusteet ilmeisesti seuralta lainaan, ainakaan muita varusteita ei pyydetty alkuvaiheessa hankkimaan. Itselleni ostin pari paria juoksusukkia ja muutaman tarjouksessa olleen proteiinipatukan maisteltavaksi.

17:00 Urheilukauppakierrokselta kotiin. Toisten keskittyessä päivällisen valmistamiseen, otan imurin käteeni ja imuroin. Lisää pyykkejä koneeseen ja pyyhkäisen myös pahimmat pölypallerot tasoilta.

18:00 Ruoka. Lihapullia ja perunoita, lisänä tietysti salaattia.

18:30 Tiskit koneeseen ja pyykit kuivumaan.

18:45 Maajussille morsian. Hetki rentoutumista torstai-iltana tulleen jakson seurassa. Ihan yksin.

19:45 Sauna päälle ja lenkkivermeet niskaan. Käyn saunaa odotellessani hölkyttelemässä pienen lenkin.

20:30 Saunaan

21:00 Jälkikasvulle iltapalaa

21:20 Television töllötystä, mm Uutisvuoto

22:30 Vähän iltapalaa ja sänkyyn lukemaan lehteä.

23:00 Nukkumatti saapui.

Siinäpä minun lauantaipäiväni. Tänään sunnuntaina meno ei ole ollut yhtä hektistä. Aamupäivällä kävin hölköttelemässä 16 kilometrin lenkin. Muuten olen vain lataillut akkuja seuraavaa arkiviikkoa varten.

Statistiikkaa tältä vuodelta

Syysflunssa. Se iski eilen. Ehdin sitä jo vähän aavistellakin, että sellainen saattaisi olla tulollaan, sen verran ympärilläni on viime aikoina ollut pärskiviä ihmisiä. Tuntuu, että joka toinen on juuri syysflunssasta toipumassa tai siihen sairastumassa. Olen viettänyt tämän päivän lähinnä peiton alla lämmintä teetä hörppien ja television hömppäohjelmia katsellen. Onneksi nykyään on yleareenat ja ruudut olemassa, joista voi kuukaudenkin takaisia katselematta jääneitä ohjelmia katsella. Sairastuneen pelastus. Treenien väliin jäämisestä en jaksa stressata, jotenkin tuntuu, että pieni liikuntatauko tähän väliin tekee vaan ihan hyvää. Kunhan vaan treenitaukko ei veny liian pitkäksi. Näitä flunssia vaan tahtoo tulla ja mennä, ei jaksa stressata niistä, kunhan nyt saisin pidettyä muuten maltin matkassa, eikä tielleni tulisi mitään rasitusvammoja. Niistä toipuminen vie yleensä tavallista flunssaa enemmän aikaa.

Olen käyttänyt flunssapäivää hyväkseni myös alkuvuoden treenien yhteenvedon tekemiseen. Ihan kuin meillä olisi "Never say never" -blogin Tanjuzgan kanssa jokin telepaattinen yhteys, kun iltapäivällä, hyvän matkaa jo omaa yhteenvetoani tehtyäni, huomasin myös hänen kirjoittaneen tänään postauksessaan alkuvuoden treenimääristä ja juostuista kilometreistä. Minä en käytä heijaheijaa enkä muita nettipalveluita treenien kirjaamiseen, vaan kirjaan lenkit ylös paperiseen harjoituspäiväkirjaan. Siitä aina aika-ajoin siirrän harjoitukset tietokoneelle excel-muotoiseen harjoituspäiväkirjaan.

Harjoituspäiväkirjasta huomaa, missä vaiheessa jalat alkoivat temppuilemaan. Tähän saakka olen juossut tänä vuonna 474,3 km jakaantuen eri kuukausille seuraavasti:

• Tammikuu 63,56 km
• Helmikuu 84,21 km
• Maaliskuu 123,3 km
• Huhtikuu 10 km (!!)
• Toukokuu 28,5 km
• Kesäkuu 30,1 km
• Heinäkuu 56,15 km
• Elokuu 78,75 km

 Yhteensä kaikenlaista liikuntaa (poislukien työmatkakävelyt ja pyöräilyt ellei se samalla ole ollut kunnon treeni) on tänä vuonna kertynyt 169 tuntia 14 minuuttia. Tähän aikaan mahtuu treenit tatamilla, kuntosalilla, pyörän selässä ja muutamissa jumpissa. Myös erikseen tehdyt kävelylenkit on laskettu tähän määrään mukaan.Tämä aika jakaantuu eri kuukausille seuraavasti:

• Tammikuu 25 h 24 min
• Helmikuu 24 h 36 min
• Maaliskuu 25 h 18 min
• Huhtikuu 13 h 25 min
• Toukokuu 26 h 42 min
• Kesäkuu 15 h 7 min
• Heinäkuu 14 h 5 min
• Elokuu 24 h 37 min

Eniten treenejä on siis kertynyt toukokuulle, huhtikuu (jalkavammat) ja kesälomakuukaudet (hyi laiskimusta) ovat treenimääriltään huonoimmat. Pyöräilykilometrejä tälle vuodelle on kertynyt tähän mennessä 550.

Minusta tuntuu, että vaikka juoksukilometrit ovatkin tälle vuodelle suhteellisen vaatimattomat, on tästä tilanteesta ihan hyvä jatkaa eteenpäin. Ehkäpä näillä treenituntimäärillä pohjakunto on jo jonkinlainen.

Hymy korvissa

Aika lentää kuin siivillä. Viimeinen viikko elokuuta on menossa ja ainakin säiden puolesta tuntuu aivan siltä, että syksykin on saapunut tai ainakin kolkuttelee jo ihan ovella. Treenailut ovat sujuneet ihan mallikkaasti,  vaikka viikonlopuille onkin ollut kalenterissa ihan muuta äksöniä. Marjojen poiminnasta ja mehustuksesta kestittäviin vierailijoihin.

Alla vähän fiilistelykuvaa talven varalle säilötyistä herukkamehuista:

Menneen parin viikon aikana olen käynyt molemmilla viikoilla juoksemassa kolme kertaa, muutaman kerran pyöräilemässä ja myös tatamilla kamppailemassa. Juoksulenkit eivät olleet treenimielessä parhaalla mahdollisella tavalla suunniteltuja, sillä viikkoon mahtui yksi lyhyt, vain 4 kilometrin, pikäpyrähdys (ajattelin ajan puutteessa, että parempi lyhytkin pyrähdys kuin ei lenkkiä ollenkaan ja kaksi minun mittakaavassani keskipitkää kevyttä lenkkiä. Toinen pituudeltaan 9 km, toinen 12 km. Näin siksi, että onnistuin saamaan samalla viikolla kaksi kertaa juoksuseuraa.

Eilen korjasin hieman jo viime viikon "puuttelliseksi" jääneitä juoksutreenejä juoksemalla reippaalla temmolla 9 kilometrin lenkin. Nokkelimmat heti huomaa, että samat kilometrimäärät lenkkiä kohden tuppaavat minulla toistumaan. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on muutama vakiolenkki, mitä kiertelen. Yksi on mitaltaan 6 km, toinen 9 km, kolmas 12km ja neljäs 15 km. Tästä 9 km:n lenkistä on muodostunut nyt lemppari. Saan juostua tämän 9 km niin, että valtaosa matkasta on hiekkatietä. Aikamoista luksusta täällä betoniviidakossa. Tuolla lenkillä tuntuu aivan siltä, kuin juoksisi maalla. Ympärillä on viljapeltoja ja metsää. Siellä sielu ja mieli lepää ihan todella.

Sitten aiheeseen nimeltä pyöräily. Kirjoitin jo keväällä blogissanikin, miten suoraan sanottuna kuolailen kunnollisen cyclocrross tai maantiepyörän perään. Lopulta pyöräkuume kasvoi niin suureksi, että siihen ei auttanut enää muu lääke kuin astelu polkupyöräliikkeeseen. Lopullinen valinta oli lopulta pyöräilyä harrastavia konsultoituani maantiepyörä. Odottavan aika tuntui todella pitkältä, kun pyörää joutui odottelemaan tilauksesta vielä parisen viikkoa. Nyt pyöräkuumeeni on kuitenkin taltutettu ja ensimmäiset maantiepyörälenkit tehty. Tunnen päässeeni nyt tutustumaan ihan uuteen lajiin. Pyörän kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman vielä lisää treeniä, mutta eron etenkin ylämäkivauhdeissa on huomannut heti ensimmäisestä lenkistä lähtien. Hauskinta on ollut huomata, että monet vastaantulevat maantiepyöräilijät tervehtivät. Kiva tapa sanoisin. Pyörä(ily)huumasta johtuen hymy on ollut viimeaikoina erityisen leveä, suorastaan korviin saakka.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, mainitsen vielä, että kävin taas oman jo tutuksi tulleen fysioterapeuttini luona. Tällä kertaa keskityttiin lantion tukeen. Sain taas seuraavaksi neljäksi-viideksi viikoksi kotitreeniohjeet. Olen siis viime keväästä saakka käynyt säännöllisesti fysioterapeutin luona. Juoksutekniikastani löytyi virhe, jota ollaan nyt pyritty korjaamaan kehittämällä ja treenamalla oikeita lihaksia. Pyritään siihen, että askel rullaisi aina ukkovarpaan nivelen yli, eikä polvi pääsisi
mvääntymään sisään päin. Kesän aika on treenattu niin lonkankoukistajia kuin syviä pakaralihaksiakin. Nyt siirryttiin lantion alueen treenaamiseen.

Suolalla ja vedellä

Taas on uusi viikko jo hyvää vauhtia menossa, mutta edellinenkin liikuntaviikkoni on raportoimatta. Viimekin viikko oli mukavan monipuolinen liikunnan suhteen, eli uin, pyöräilin ja juoksin. Lajikirjosta voikin ehkä päätellä, mihin suuntaan tämä harrastus on viemässä, mutta katsotaan noita juttuja sitten tarkemmin lähempänä ensi kesää.

Kävin tosiaan jälleen viime viikolla uimahallissa uiskentelemassa. Tällä kertaa uin 1500 m. Olen ajatellut ensi kesää varten käydä uimassa noin kerran viikkoon ja jospa saisin uintimäärän kasvatettua 2000 metriin per kerta. Tarvitsisin ehkä myös jonkinlaisen tekniikkakurssin talven aikana. Viikkoon mahtui myös pari pyöräilylenkkiä. Ensimmäinen oli pituudeltaan 24 km, toinen 31,5 km.

Viikon liikunnallisena  kohokohtana pidän kuitenkin viikonlopun pitkää juoksulenkkiä. Juoksin jälleen 15 km, mutta lenkin aikana ja lenkin jälkeen tuntui tosi hyvältä. Tuntui siltä, että olisin hyvin jalsanut vielä lisää. Mutta kuten aikaisemminkin olen todennut, nyt otetaan maltilla. Kasvakoon nälkä samalla. Olen kokeillut lenkeillä eri merkkisiä urheilujuomia, sokeroitua mehua, geelejä ja välillä juoksen ihan vaan veden voimalla. Nyt kokeilin ensimmäistä kertaa suolavettä. Suolahan auttaa ilmeisesti ihan tutkitustikin esim. kramppeihin ja auttaa nesteen imeytymisessä. Kärsin todella helposti suonenvedoista sekä lenkin aikana että lenkin jälkeen, enkä esimerkiksi magnesiumista ole saanut toivottua helpotusta. Päätin siis kokeilla suolavettä. Sirottelin juomapulloon merisuolakiteitä joukkoon. Mukana kulki lenkillä yksi 1, 5 dl:n purkki tällaista juomaa ja kolme samankokoista pulloa ihan puhdasta vettä. Tuntui tosi hyvältä! Sopii varmasti ainakin tällaisille hellepitkiksille. Kesken lenkin juoksin vielä kodin kautta ja nappasin suuhuni yhden glukoosipastillin ja desin verran laimeaa urheilujuomaa. Jotenkin tällainen kombo tuntui kohdallani toimivan. Mikäli maratonille mielin, olisi varmasti opittava geeleihin myös. Maratonia tuskin pelkällä suolavedellä juostaan...

Tällä viikolla on tarkoitus jatkaa samalla monipuolisella liikuntalinjalla kuin viimekin viikolla. Keväinen takareisijumitus nimittäin ilmoittelee hetkittäin olemassaolostaan. Samaan jamaan en tällä kertaa aio jalkaani juosta.

Monipuolista liikuntaa

Sunnuntaiaamu on taas lämpöinen ja leppoisa. Mukava vapaapäivä on toivottavasti edessä. Tämä viikko on ollut liikunnan suhteen varmaankin monipuolisempi kuin yksikään kesän aikaisemmista viikoista. Kesä on tähän saakka mennyt melkeinpä yksistään pyöräillessä tai juostessa.

Maanantaina ja tiistaina pidin lepopäivät liikunnasta, koska takana oli sunnuntain hellepitkis. Keskiviikkona kävin tekemässä juoksulenkin ja torstaina suuntasin uimahallille. Olipa oiva veto sekin. Helteisenä kesäpäivänä uimahalli oli mukavan väljä ja vilpoisa paikka. En ole tosi pitkään aikaan käynyt uimassa, joten en alkanut ahnehtia uintimäärää, vaan uin leppoisaan tahtiin kilometrin. Kylläpä oli vaiheeksi mukavaa! Pitää yrittää ottaa uinti ihan tavaksi. Voi kun ehtisi vaikka kerran viikossa uimaan! Vesi on kuitenkin elementtinä jo pehmentävä, joten olisi oikein hyvää vastapainoa juoksulle.

Perjantai-iltana päätimme mieheni kanssa lähteä rullaluistelemaan. Olen omistanut rullaluistimet (toki välillä on pitänyt vaihtaa luistimia uusiin) noin viisitoista vuotta. Ensimmäisinä vuosina rullaluistelu oli kesäisin melkeinpä se ainoa liikuntamuoto, jota harrastin. Luistelin useamman kerran viikkoon ja välillä pitkiäkin lenkkejä. Ostin uudet rullaluistimet n. kolme vuotta sitten ja niillä olen käynyt luistelemassa ehkä yhteensä noin kolme kertaa. En oikein itsekään tiennyt miksi. No, perjantaina otin härkää sarvista ja lähdin luistelemaan. Kerta oli ensimmäinen tälle kesälle ja veikkaan, etten käynyt viimekään kesänä luistelemassa kertaakaan. Alkuun piti tietenkin palautella mieleen, mitenkäs niillä vempeleillä oikein jarrutellaan yms. Mutta nopeasti tuntuma palautui. Jo neljän kilometrin kohdalla alkoi tuntua siltä, että rakkoa pukkaa. Ja muistin syyn sille, miksi en uusilla luistimillani ole kovin montaa kertaa luistellut. Luistimet siis hankaa. Ne ovat kyllä pituudeltaan juuri sopivat, yhtään pienemmät ne eivät voisi olla ilman että varpaat olisivat myttyrässä, mutta ehkä kenkä on hintsun liian leveä, etten saa kenkää kovin hyvin istumaan jalkaani, vaan jalka pääsee liikkumaan luistimen sisässä. Päätin kuitenkin treenata samalla myös tahdonvoimaani, enkä alkanut liiemmin valitella rakkotuntemuksiani. Sen verran pysähdyin, että koitin kiristellä vielä nauhoja asteen verran tiukemmalle. Loppujen lopuksi luistelimme 24 km ja tuliaisina molemmissa jaloissa mojovat hiertymät. Silti olo oli lenkin jälkeen mukava ja olin tyytyväinen, etten kääntynyt takaisin jo heti alkumetreillä. Ajattelin tänään käydä uudelleen luistelemassa ja kokeilla laittaa luistimiin lisäpohjalliset. Jospa niiden avulla saisin luistimet istumaan paremmin. Ensin on kuitenkin kierrettävä apteekin kautta hakemassa rakkolaastareita suojaamaan vanhoja hiertymiä. Taitaa luistelukin palata takaisin meikäläisen harjoitusohjelmaan.

Laskeskelin yhtenä päivänä, että saan hyötyliikunnasta myös yllättävän paljon kilometrejä. En merkkaile normaaliin arkiaktiivisuuteen liittyviä juttuja harjoituspäiväkirjaani, eli harjoituskilometrien päälle kävelen viikottain n. 20 km. Kuljen töihin julkisilla, mutta molemmissa päissä (kotipuolessa ja työpaikan puolella) on kävelyä kilometri. Nämäkin matkat kyllä pääsisin julkisilla, mutta en oikeastaan ole käynyt edes mielessä, että näitä matkoja bussilla tai ratikalla menisin. Ihan hyvä saldo kilometrejä näistä matkoista ihan huomaamatta vuodessa tulee.

Viikon aikana olen herännyt huomaamaan, että lämpöisistä hellekeleistä huolimatta syksy kolkuttelee jo ovella. Huomasin nimittäin lenkeilläni, että viljapellot alkavat olla jo ihan keltaisia. Näyttävät kieltämättä aika hienoilta!

Olen myös pyrkinyt nauttimaan tämän hetken kausivihanneksista, uusista perunoista ja marjoista niin paljon kuin mahdollista. Marjoja on toki säilötty myös talven varalle, mutta ihan parhailtahan ne maistuvat ihan tuoreina. Näihin kuviin näihin tunnelmiin ja oikein hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Hellepitkiksellä

Helteet hellivät edelleen meitä suomalaisia. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen nyt helteillä juossut vain lyhyempiä lenkkejä tai harrastanut ihan muuta liikuntaa, kuten pyöräilyä tai kuntosalia. Nyt päätin kuitenkin, ettei tämä enää voi jatkua näin, vaan on pakko päästä juoksentelemaan välissä vähän pidempikin lenkki. Muu perhe lupautui tällä kertaa pyörillään mukaan. Matkaan lähdimme heti yhdeksän jälkeen aamulla, jotta lämpömittari ei ehtisi ihan parhaisiin lukemiinsa nousta lenkin aikana. Alunperin tavoitteenani oli juosta kymppi, mutta kun juoksu kulki, ehdotin lenkin pidentämistä viiteentoista. Muut olivat heti mukana suunnitelmassa. Otin omat juomapullot mukaan pyörissä kuljetettaviksi, toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen vettä. Hörpin lenkin aikana 750ml vähän ohjetta laimeampaa urheilujuomaa ja vähän vettä. Hyvin tuntui neste riittävän. Viimeisillä parilla kilometrillä sain kyllä kummallisia kylmän väristyksiä ja iho meni aivan kananlihalle helteestä huolimatta, joten en tiedä tuliko juomaa juotua siltikin liian vähän, vai menikö lämmönsäätely vaan muuten hieman sekaisin noin kuumassa säässä. 15km jäi tällä kertaa 300m vajaaksi, sen verran oma arvio lenkin pituudesta heitti. En kuitenkaan lähtenyt enää 300 metriä korttelin ympäri juoksemaan, sen verran kuumalta alkoi jo tuntua.

Lenkki oli siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut. Takareisi ei ilmoitellut kevään jumeista, eikä vanha nilkkavammakaan vaivannut. Tämä antaa lupausta vähän paremmasta. Listaan tähän alle muutamia oivalluksia, joita olen näillä hellelenkeillä havainnut. Kaikki muut nämä asiat ovatkin varmaan jo oivaltaneet, mutta minä vasta kantapään kautta. Oivalluksia helteellä juoksemiseen:

1. Omasta mielestäni tärkeintä on tässäkin se uskallus lähteä liikkeelle. Itselläni toimii sellainen, että päätän käydä vaikka lyhyemmän lenkin, jos tällä lyhyemmällä lenkillä tuntuu kulkevan, kukaanhan ei estä juoksemasta vähän suunniteltua pidempään. Tämän päiväinen lenkki kasvoi viidellä kilometrillä tavoitteesta.

2. Älä juokse kuumimpaan aikaan. Hyödynnä aamut ja illat.

3. Ukkoskuuron jälkeen ilma on viileämpi ja ilma hapekas.

4. Muista hattu. Tänään juoksin ohut juoksulippis päässä ja pää tuntui huomattavan paljon viileämmältä. Myöskään hiki ei valu silmille, kun otsanauha imee pahimmat hiet. Suojaa samalla myös kasvoja auringolta.

5. Hannalla oli taannoin aivan mahtava postaus "Jos olisin laihempi", jossa hän totesi, että jos hän olisi laihempi, hän voisi käyttää löysiä juoksushortseja, ilman että reidet hankaavat toisiinsa. Kuten Hannakin totesi, tätä ohuet reidet omaavat eivät voi ymmärtää. Olen itse myös tällainen paksureitinen tolppajalka, mutta löysin itselleni löysät juoksushortsit, joissa on alla kiinniommeltuna ns. pyöräilyshortsit. Vallan mukava keksintö, nyt minullakin on löysän näköiset juoksushortsit! Kuvaa varten vähän kohotin päällyslahjetta, jotta alla oleva tiukka shortsi näkyy,

6. Jos mahdollista, ota pyöräilevää lenkkiseuraa mukaan, jotta mukana kulkee riittävästi juotavaa. Tokihan lenkin voi suunnitella vaikka siten, että voi kotiportilla käydä välillä juomapullosta juomassa tai kantaa pulloa juomavyössä tai kädessä mukana.

7. Juokse kuntokeskuksen juoksumatolla. Oman kokemukseni mukaan juoksumatot (ja salit yleensäkin) ovat tyhjimmillään juuri nyt ja juoksumatot hyvin käytettävissä. Välillä olen ollut kuntosalin ainoa asiakas. Kuntosalit ovat usein myös varsin hyvin ilmastoituja.

8: Mielestäni on hellelenkillä (kuten muutenkin) tärkeää kuunnella itseään, jos tuntuu pahalta, pitää uskaltaa lyhentää lenkkiä tai vaikka kävellä välillä.

4*6 ja vähän tanssahtelua päälle

Omalta osaltani kesäloma on ohitse ja paluu arkeen tapahtunut. Eilen oli vaikeaa, mutta tänään, toisena työpäivänä, herääminen ja matkaan lähteminen kukonlaulun aikaan oli jo huomattavasti helpompaa. Kesälomalla vuorokausirytmi pääsi kääntymään pahasti päälaelleen, eikä minulla olevinaan ollut aikaa korjata rytmiä ennen töiden alkua, joten tässä sitä sitten ollaan...

Viimeinen kesälomaviikko oli helteestä huolimatta myös ihan kelpo treeniviikko. Otsikon mukaisesti kävin juoksemassa neljä kertaa kuuden kilometrin lenkin. Meillä mökkimaisemissa on sopiva kuuden kilometrin lenkki, joka on pääasiassa hiekkatietä. Sitä on mukava hipsutella menemään. Viikon pitkiksen jätin viime viikolla juoksematta helteisen sään takia. Vaikka kesästä ja lämpöisistä hellesäistä pidänkin, en oikein tykkää juosta helteellä. Jotenkin se on niin vaivalloista ja vaikeaa. Lämpötilan vaikutuksen huomasi tuolla neljä kertaa juostulla samalla lenkillä ihan konkreettisesti. Yhden kerran lähdin lenkilleni myöhemmin illalla ja vielä rabun ukkoskuuron jälkeen hapekkaaseen iltaan. Juoksuvauhti oli jokaisella lenkin kilometrillä yli minuuttia parempi kuin viikon muilla lenkeillä. Tossut oikein kiisivät eteenpäin...

Viime viikolla tuli käytyä pari kertaa myös tanssimassa ihan aidoissa lavatansseissa. Tanssiminen, nimenomaan lavatanssit, ovat seuranneet minua jostain 15-vuotiaasta saakka. Nuorena kävin tanssikursseja ja aikuistuttuani etenkin kesäisin jopa useita kertoja viikossa myös tansseissa. Tanssiminen onkin mitä parasta kestävyysliikuntaa. Harvoin kävelen, juoksen tai pyöräilen neljää-viittä tuntia, mutta tansseissa liikuntaa tulee sen verran helposti yhden illan aikana. Riippuen tietenkin siitä, miten flaksi sattuu käymään ;) Nykyään en enää käy tanssikursseilla, mutta tanssilavalle on joka kesä vähintään kerran päästävä! Eipä paidasta kuivaa kohtaa löytynyt kummankaan tanssi-illan jälkeen, joten vientiä riitti ihan mukavasti.

Tänään tapahtui paluu arkden myös salitreenien osalta. Vaan kylläpä huomasi, että edellisestä kuntosalikäynnistä oli vierähtänyt kolme viikkoa. Jotenkin veikkaan, että huomenna myös jossakin kohtaa kehoa on pieniä jumituksia...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Toisenlaisissa maisemissa

Viime viikko tuli vietettyä vähän erilaisissa maisemissa. Olimme koko perheen voimin viikon Kreikassa Kosin saarella. Viikko on siis pääasiassa mennyt rentoutumisen merkeissä. Mutta, kuten blogitekstien rivien välistä on ehkä saattanut pystyä lukeakin, en välttämättä ole rannalla makailevaa sorttia. Eli vaikka perinteisessä rantalomakohteessa olimmekin ja vietimme aikaa myös hotellin uima-altaalla, joka päivä teimme myös jotain muuta. Kävelimme paljon Kosin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla, hyppäsimme välillä kaupunkijunan kyytiin ja pariksi päiväksi vuokrasimme myös auton ja huristelimme saarta päästä päähän poiketen välillä ihastelemassa maisemia vuoren rinteillä. Kapeat serpentiinitiet olivatkin aika hurjia. Etenkin kun lähdimme käymään pienessä Zian kylässä. Laitoimme paikan navigaattoriin ja lähdimme matkaan. Perillä tajusimme, että navigaattori opasti perille suorinta tietä. Tämä tie ei tietenkään ollut se vuoriston suurin ja levein tie, vaan loppua kohden pelottavan kapea. Loppumatkalla nousin pois auton kyydistä ja kävelin edeltä katsomassa, mahtuuko auto varmasti tulemaan kylään perille saakka. Mahduttiin! Alaspäin osasimme sitten tulla vähän suurempaa tietä.

Zian kylän lisäksi kävimme Therman kuumalla lähteellä. Vanha kansa uskoo, että kuumassa lähteessä pulahtaminen parantaa sairauksia ja nuorentaa kymmenellä vuodella. Lähteellä tuoksui voimakkaasti rikiltä ja lähde oli aivan täynnä ihmisiä, joten pulahtaminen jäi tällä kertaa väliin. En siis myöskään nuorentunut reissussa.

Eräänä päivänä vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme pitkin rantakatua edes takaisin. Tarkistimme kilometrit sekä kartalta että vielä auton mittarista ja noin 20 kilometriä sinä päivänä pyöräilimme. Aikuisille ei tietenkään mikään ihmeellinen suoritus, mutta jälkikasvulle nostan hattua. Kertaakaan ei kuulunut lauseita "en jaksa polkea" tai "milloin ollaan perillä". Kosin kaupungissa näkeekin turisteja paljon polkupyöräilemässä, sillä kaupungissa on hyvät erikseen merkatut pyöräväylät. Myös polkupyörävuokraamoja on melkeinpä vieri vieressä. Maantiepyöräilijöitä näkyi vain muutamia, kun autolla saaren päätietä ajelimme, pääasiassa pyöräilijät olivat "normaaleja" turisteja, ei niinkään varsinaisesti pyöräretkeilijöitä. Johtuu ehkä ajankohdastakin. 30 asteen helle ei välttämättä pyöräilijöitä enää houkuttele.


Kävelyretkillä kävimme myös katsomassa kiviä, kuten lapset näitä raunioilla vierailuja nimittivät.

Ja pakolliset aurningonlaskukuvatkin täytyi tietysti reissussa napsia:

Myös alla oleva maisema tuli viikon aikana tutuksi. Tällaisen varjon alla tuli istuskeltua ja lueskeltua samaan aikaan kun lapset polskivat sielunsa kyllyydestä hotellin uima-altaalla. Mukava lomareissu takana. Vielä viikko lomaa ennen töihin paluuta. Onneksi sää näyttää täällä Suomessakin tällä hetkellä ihan samalta kuin Kreikasta. Saadaan jatkaa lämmöstä nauttimista. Ehkäpä tällä viikolla pääsen jo kuntoilunkin suhteen palailemaan enemmän normaaliin tilanteeseen. 

Kesälomaliikuntaa

Olen ollut kesälaitumilla kohta kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko, juhannus mukaan lukien, tuli enemmänkin otettua levon ja rauhoittumisen kannalta. Kävin tekemässä yhden pidemmän kävelylenkin ja yhden juoksulenkin tällä ajalla. Viime viikon loppupuolella palailin liikunnan suhteen ruotuun ja sen jälkeen onkin tullut huhkittua sekä kuntosalilla että lenkkipolulla. Kävinpä maanantaina tekemässä kesän pisimmän juoksulenkinkin, reilut 11km. Hyvältä tuntui, joten pikkuhiljaa usko siihen, että keväällä vaivanneet rasitusvammat ovat taakse jäänyttä elämää, alkaa vihdoin tuntua todelliselta. Tästä on hyvä lähteä taas pidentämään lenkkejä entisestään. Aikaa tähän 11 kilometriin meni reilu tunti. Olenkin nyt fysioterapeutin ohjetta noudattaen pyrkinyt juoksemaan hieman vauhdikkaammin. Vauhdit 7min/km tai sen päälle alkavat olla sen verran hidasta lönkyttelyä, että juoksutekniikka alkaa minulla kärsiä. Nyt pyrin näillä hieman jo pidemmilläkin lenkeillä pitämään vauhdin 6min/km - 6.30min/km vauhdeissa. Ainakin tuo 11km kulki näillä vauhdeilla vielä ihan mukavasti. Aluksi olen ajatellut nyt kasvatella lenkin pituutta siten, että kävelen osan, juoksen osan. En todellakaan halua takareisijumitusta enää takaisin, se kun lopulta esti jo melkein kävelemisenkin, niin pahaksi sen keväällä sain.

Nyt kun juokseminen alkaa taas sujua ilman kipuja, mieleen alkaa hiipiä syksyn maratonit. Uskaltaisikohan sellaiseen osallistua ja jos uskaltaisi, niin mikä olisi sopivin vaihtoehto... Ainakin seuraavanlaisia juoksutapahtumia olisi syksyllä tarjolla:

• Hämeenlinnan kaupunkimaraton 2.8.2014 (http://hameenlinnankaupunkimaraton.sporttisaitti.com/)
• Helsinki City Maraton 16.8.2014 (http://www.helsinkicitymarathon.fi/etusivu)
• Tampere maraton 30.8.2014 (http://www.varalamaraton.net/)
• Kuopio maraton 6.9.2014 (http://www.kuopiomaraton.com/)
• Vantaan maraton 12.10.2014 (http://www.vantaanmaraton.net/) 

Luulen, että elokuun tapahtumat tulevat minulle liian aikaisin, joten ehkä ainoat todelliset vaihtoehdot olisivat syyskuun maraton Kuopiossa tai lokakuussa Vantaalla. Täytyy laittaa mietintämyssyyn!

Mainitsinkin jo, että lomalla on tullut käytyä myös kuntosalilla. Sali onkin näin kesällä oikein leppoisa ja mukavan viileä paikka. Vaikka eipä noita hellekelejä ole paljon ulkosallakaan ollut.... Yhtenä päivänä treenailin osan ajasta ihan yksikseni, tänäänkin salilla oli muita treenaajia vain kourallinen. Kiva, kun saa rauhassa tehdä ja mennä niille painoille tai kuntoilulaitteelle, mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Noudatatteko te muut muuten jotankin kuntosaliohjelmaa? Onko teillä joku ammattilaisen tekemä kuntosaliohjelma, vai jokin netistä etsitty? Itse olen tänne asti treenaillut kuntosalilla oman mieltymykseni mukaan, mutta välillä tulee mieleen, että käyttääköhän sitä saliaikansa näin fiksusti. Yleensä aloittelen saliharjoittelun vähintään 10 minuutin juoksulla juoksumatolla. Tänään juoksin 2 km ja aikaa tähän meni reilut 12 min. Sen jälkeen lämmittelin ylävartaloa keppiä pyörittelemällä. Sen jälkeen varsinainen salitreeni, loppuun vatsat ja selkälihakset.

Eilen vietin urheilusta totaalisen lepopäivän ja kävimme lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa (lisätietoja täältä). Olipa kiva paikka sekä lapsille että aikuisille! Muunmuassa tällaisia eläinten luurankoja siellä oli esillä:

Luonnontieteellisen museon lisäksi kävimme myös Linnanmäellä. Sää oli saiteinen, mutta sen ansiosta laitteisiin ei tarvinnut juurikaan jonotella. Sateisessa ja viileämmässä säässä on myös se etu, että kukaan ei narise jäätelöä ja limpparia koko reissua. Kenellekään ei tainnut tulla jäätelö edes mieleen. Mieluummin teki mieli jotain lämmintä syötävää ja juotavaa :) Linnanmäelle on kyllä tarkoitus mennä tänä kesänä vielä uudelleenkin vähän paremmalla säällä.