Kuntotestissä

Edellisessä postauksessani saitte jo hieman esimakua talviloman tähtihetkistä muutaman kuvan muodossa. Lupasin myös, että jatkoa seuraa. Olin siis koko viime viikon lomalla ja pääsin matkustamaan Keski-Suomeen, missä lunta vielä riitti hiihtämiseenkin. Maanantaina oli jopa melkoisen kirpsakka 14 asteen pakkanen!

Matkasimme koko perheen voimin viikko sitten sunnuntaina lomailemaan alkuviikoksi Peurunkaan Laukaalle. Laukaa sijaitsee siis Keski-Suomessa noin 20 km:n päässä Jyväskylästä. Olemme käyneet Peurungassa edellisen kerran useita vuosia sitten, kun lapset olivat vielä vaippaikäisiä. Nyt lapset ovat kasvaneet koululaisiksi ja lomamme Peurungassa oli hieman erilainen kuin edellisellä kerralla. Heti sunnutai-iltana perille saavuttuamme vaihdoimme hiihtovaatteet päälle ja lähdimme tutustumaan lähilatuihin. Valitsimme reitiksi helpoksi mainostetun 2,6 km:n lenkin. Lenkki oli juuri sopiva sekä mitaltaan että vaativuudeltaan lasten kanssa hiihdettäväksi. Tällä hiihtolenkillä näimme myös aivan mahtavan auringonlaskun! Elämän pieni tähtihetki! Hiihtolenkin jälkeen rentouduimme vielä kylpylän porealtaissa ja höyrysaunassa.

Maanantaiaamu oli viikon kylmin aamu ja pakkanen oli kivunnut yön aikana 14 pakkasasteeseen. Lähdimme pakkasesta välittämättä heti aamupalan jälkeen jälleen hiihtämään. Hiihdin ensin saman reilun 2 km:n lenkin lasten kanssa ja sen jälkeen lähdin vielä reilun 8 km:n lenklle itsekseni. Aurinko lämmitti pakkasesta huolimatta ja hymy nousi väkisinkin huulille. Hiihdin ensimmäisen kerran tänä talvena perinteistä. Yleensä tykkään enemmän luisteluhiihdosta, mutta pakkasella perinteisenkin sukset saa helpommin pitämään, joten valitsin pertsat alle. Hiihdon jälkeen menimme jälleen uimaan kylpylän puolelle. Lapset tykkäsivät kovasti pitkästä vesiliukumäestä. Minä katsoin parhaimmaksi pysytellä poissa siitä mäestä... 

Maanantai-iltapäivälle olimme mieheni kanssa varanneet kahden tunnin personal trainer -paketin, johon kuului molemmille kehonkoostumusmittaukset, lihaskuntotestit, kuntosaliopastukset ja -ohjelmat. Kehonkoostumusmittaus paljasti, että rasvaa kehossani on hieman liikaa (ei tullut yllätyksenä), mutta myös lihasmassaa on ihan mukavasti. Keho on testin mukaan tasapainossa, eli esim. toinen käsi ei ole toista heikompi. Kuntotestissä teimme puoli minuuttia vatsalihaksia (istumaannousut) ja selkälihaksia selkäpenkissä, sekä kyykkyjä ja punnerruksia. Lihaskunto oli meillä molemmilla varsin erinomaisessa kunnossa. Testiä seuraavana päivänä meille molemmille kolahti sähköpostiin omat kuntosaliohjelmat. Minun ohjelmani on kaksiosainen, eli viikkoon sisältyy ohjelman mukaisesti kaksi salitreeniä, joista toinen on selkä-jalkatreeni ja toinen ylävartalotreeni.

Molemmat ohjelmat ehdin viime viikon aikana kertaalleen testata. Hyvältä vaikuttavat! Ohjelmat perustuvat pääasiallisesti vapaiden painojen käyttöön, se olikin oma toiveeni. Lisänä muutamia liikkeitä esim. taljalla. Molempiin ohjelmiin sisältyy myös vatsa- ja selkälihasosuudet. Tarkoitunsenani on, että mikäli en kahta kertaa viikossa ehdi kuntosalille saakka, liikkeet voi tehdä soveltaen myös kotona käsipainojen ja kahvakuulien avulla. Jospa näillä ohjeilla saisin hieman enemmän ryhtiä myös kuntosalitreeniin. Ja ennekaikkea lisää motivaatota lihaskunnon kehittämiseen!

Talvilomatunnelmia

Talvilomasta tulossa useampikin postaus hieman myöhemmin, mutta alla jo hieman kurkistusta talvilomaani kuvien muodossa:

Mukavaa viikonloppua!

Viime viikon kuulumiset ja kohti ensimmäistä maratontreeniviikkoa

Aika on taas lentänyt siivillä ja jälleen on yksi treeniviikko takana ja uusi alkamassa. Vaikka olenkin treenannut jo pitempään, treenaaminen on ollut varsin suunnittelematonta ja olen valinnut päivän treenin lähinnä sen päivän fiiliksen mukaan. Nyt tilanteeseen on tulosa sen verran muutosta, että nyt tällä viikola alkaa määrätietoisempi treeni kohti Tukholmaa. Aikaa tapahtumaan on 16 viikkoa ja olen kaivellut netistä ja esim. Juoksija-lehdessä julkaistuista ohjemista itselleni 16 viikon treeniohjelman. Ainakin aluksi tulen juoksemaan 3-4 kertaa viikossa. Yksi viikon lenkeistä on pitkä ja yksi vähän reippaampi lenkki, johon voi sisältyä esim. mäkivetoja tai intervalleja. Joogan säilytän mukana kuvioissa kehonhuollollisena elementtinä ja kerran viikossa teen salitreenin. Mahdollisuuksien mukaan käy myös judossa, etteivät opitut taidot pääse ihan unohtumaan. Kiirettä tulee siis pitämään. Olen ajatellut niin, että pitkis on aina sunnuntaina ja viikon toinen juoksulenkki perjantaina. Näin ollen työviikon aikana juoksen yksi-kaksi kertaa esimerkiksi työmatkoja hyödyntäen. Osan juoksuista saatan korvata hiihdolla tai tehdä pitkän lenkin niin, että käyn hiihdon päälle vielä juoksemassa. Aikataulutuksen kannalta on hyvä, että jooga on aamulla ennen työpäivää, joten illalla voi ihan hyvin tehdä vielä juoksulenkin tai käydä vähän hiihtämässä.

Viime viikolla en vielä noudattanut mitään erityistä ohjelmaa, vaan etenin puhtaasti fiiliksen mukaan. Maanantaina kävin juoksemassa neljän kilometrin palauttavan hölkkälenkin, koska jaloissa tuntui hieman raskaalta edellisen päivän pitkä lenkki. Lunta tuprutteli taivaan täydeltä, mutta minä tykkään talvesta tai ylipäätään vaihtelevista keleistä. Lenkin päälle vielä venyttelyt ja sauna.

Tiistaina oli joogapäivä ja keskiviikkona juoksin noin kuuden kilometrin lenkin vauhteja vaihdellen. Välillä juoksin hissukseen, välillä spurttailin. Torstaina oli ansaittu lepopäivä liikunnasta ja perjantaina kävin hiihtämässä. Hiihtolenkistä tuli melkoinen fiasco. Jo monoja jalkaan laittaessani jalkaa alkoi kramppailla. Eikä krampit loppuneet koko lenkin aikana. Sitkeästi hiihdin kuitenkin 7, 5 kilometriä ja tulin kotiin. Ehkäpä päivän aikana oli tullut syötyä huonosti tai olin juonut liian vähän.

Lauantaina hölkkäilin kuntosalille ja sain samalla tehtyä kuin ilmaiseksi alkulämmittelyt. Keskityin salitreenissä käsivarsiin ja keskivartalon lihaksiin. Jalat jätin tällä kertaa rauhaan, sillä sunnuntaina edessä oli viikon pitkä lenkki. Pitkis oli tällä viikolla vähän edellisviikkoa lyhyempi, noin 13, 5 kilometriä. Töitä tuohonkin matkaan sai tehdä ihan kunnolla, sillä tuuli tuoversi välillä todella napalasti. Onneksi onnistuimme suunnittelemaan lenkkimme niin, että paluumatkalla tuuli takaa päin. Askkel tuntui loppulenkistä huomattavasti kevyemmältä kuin alkumatkasta.

118 päivää jäljellä, Tukholman maraton 30.5.2015 täältä tullaan!

Nyt maratonmatkailijasta tuli Maratonmatkailija isolla M:llä. Maratonmatka Tukholmaan 30.5. on nyt varattu! Treenaustahan tässä on tapahtunut pidemmän aikaa, mutta ensi viikolla alkaa entistäkin määrätietoisempi harjoittelu kohti h-hetkeä. Olen ehkä maininnutkin, että olen ollut kerran aikaisemmin maratonin lähtöviivalla. Silloin elettiin syksyä 2009. Olin ollut koko talven maratonkoulussa ja saanut hiottua kuntoni luultavasti paremmaksi kuin koskaan ennen elämässäni. Starttasin matkaan Kuopion maratonille ja tavoitteet olivat korkealla. Ei niinkään maratonajan suhteen, tähtäsin aikaan 4:30, mutta olin jokseenkin itsevarmana siitä, että kunto on sen verran hyvä, että maaliin pääsen kyllä, aika on sitten eri juttu. Toisin kävi. Ainakin vielä siihen aikaan osa Kuopion maratonista juostiin Väinölänniemellä hiekkatietä pitkin. Olin juuri ehtinyt sanoa juoksukaverilleni, että tuntuupa hyvältä, että nautitaan nyt tästä tunteesta, kun seuraavalla kierroksella tässä kohtaa voi jo askel painaa. Miltei samassa polkaisin johonkin pieneen epätasaiseen kohtaan ja nuljautin jalkaani. Hetkeen en pystynyt ottamaan askeltakaan. Sanoin kaverilleni, että jatka sinä vaan, minun on venytettävä jalkaa puuta vasten ja mietittävä, voinko jatkaa tästä enää ollenkaan. Pystyin hölkyttelemään jalallani maalialuelle Rauhanlahteen, mutta selväksi kävi se, että toiselle puolikkalle en voi enää lähteä. Itku ei ollut kaukana.

Nilkka kuntoutui tuosta tapahtumasta nopeammin kuin mieli. Alunperin oli tarkoitus lähteä hakemaan revanssia vielä samana syksynä, mutta elämässä tapahtui samana syksynä muita isoja muutoksia, joten energiaa ja voimavaroja ei sinä syksynä loppujen lopuksi enää toiseen yritykseen riittänyt. Sen jälkeen rankensinkin maratonista itselleni melkoisen peikon. En ole osallistunut yhteenkään juoksutapahtumaan tuon jälkeen. Jotenkin alitajunnassa kalvaa epäonnistumisen mahdollisuus. Nyt tajusin, että en tule juoksemaan maratonia koskaan, ellen vaan kylmästi päätä, että tuohon tapahtumaan osallistun, ilmoittaudu ja ala määrätietoista treenaamista. Nyt se on tehty ja Tukholma vapise, täältä tullaan!

Aloin puhua juoksuystävälleni tästä Tukholman maratonista ja pienoisesta haaveesta ottaa se tavoitteksi joskus joulun tienoilla. Nyt tammikuussa matka sitten varattiin. Reissusta tulee varmasti sekä henkisesti että fyysisesti raskas. Valitsimme matkustustavaksi maratonristeilyn, eli matkustamme Tukholmaan vasta maratonia edeltävänä yönä ja pois tulemme seuraavana yönä. Toivottavasti uni tulee laivalla silmään, että energiaa riittää pitkään juoksuun. Olemme ystäväni kanssa sopineet, että matkustamme yhdessä ja lähdemme juoksemaan yhdessä, mutta emme ole toisillemme riippana, eli jos toisella askel tuntuu sinä päivänä kevyemmältä, hän voi jatkaa nopeampaa vauhtia. Siirtymät Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Helsinki menevät kuitenkin mukavammin, kun on kaverin kanssa liikkeellä.

Olemme nyt siis molemmat aloittamassa tavoitteellisempaa treeniä. Olen kaivellut vanhat martonkouluaikaiset juoksuohjelmani esille ja selaillut myös netistä vinkkejä. Tarkoituksena on tehdä maksimissaan 4 juoksulenkkiä viikossa ja pitää juoksumäärät muutenkin maltillisina ja maltillisesti kasvavina. Tällä kertaa en aio niin sanotusti juosta jalkoja alta. Kerran viikossa käyn judossa, kerran kuntosalilla ja kerran joogassa juoksemisen lisäksi. Olemme sopineet, että juoksemme viikon pitkät lenkit yhdessä sunnuntaisin.

Siitä pääsemmekin kivasti aasinsillalla tähän päivään ja tämän aamun pitkikseen. Olimme ystävän kanssa sopineet lenkkitreffit tälle aamulle klo 11. Yön aikana oli tullut lunta sellaiset 5cm ja aamu alkoikin lumitöillä pihamaalla. Siitä sain kivat alkulämmöt ja pääsin vähän venyttelemään eilisestä hieronnasta kipuilevaa pakaraa. Alkumatka oli melkoista pupertamista, kun lumiaura ei ollut ehtinyt käydä putsaamassa pyöräteitä. Valitsimme reitin kuitenkin niin, että pääsisimme juoksemaan aurattuja reittejä. Ensimmäisellä puoliskolla vauhdit olivat 6:15 min/km luokkaa, mutta lenkin jälkipuoliskolla oli taas huonommin aurattua pätkää ja vaudit putosivat 6:45 min/km tienoille, mutta eipä annettu asian häiritä. Totesimme vaan, että ihan yhtä paljon tässä töitä tehdään, vaikka kilometrivauhti tipahtikin. Lenkin jälkeen fiilis oli todellä hyvä ja luottavainen. Jaloissa ei vielä ehtinyt tuntua väsymisen merkkejä, vaikka keli olikin vähän rankempi tänään. Juoksimme 15 km ja aikaa meni loppujen lopuksi vähän alle 1:40. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti maratonia!

Illalla on luvassa vielä hiihtoa lasten kanssa. Sen lenkin otan puhtaasti palauttelevana liikuntana ja etenen suosiolla lasten tahtiin.