Paluu pitkisten pariin

Tämä viikko on ollut säiden suhteen mielenkiintoinen. Maanantaina oli vielä täysi talvi ja lapset rakentelivat pihaan lumipupuja. Loppuviikkoon mennessä lumet olivat sulaneet lähes kokonaan vesisateiden ja lämpimän sään vuoksi.

Maanantaina kävin juoksemassa 8km talvisessa maisemassa. Juoksin vähän viimeviikkoina tutuksi tullutta perusmukavaa vauhtia hieman kovempaa. Tiistaina pidin lepopäivän, koska minulla oli ystävän kanssa treffit Helsingin keskustassa.

Keskiviikkona minun oli tarkoitus juosta, mutta keli oli niin liukas, jäinen ja vesisateinen, että suunnattiinkin nuoremman lapsen kanssa uimahalliin. Lapsi ui lapsille varatulla radalla ja minä viereisellä radalla, joka sattui tällä kertaa olemaan nopeiden uimareiden rata. Vähän uimahallin muusta väestä riippuen uin joko kuntouimareiden radalla tai nopeiden uimareiden radalla. Nopeus kun on vähän suhteellinen käsite. Nyt radalle sattui kiva porukka. Toiset huomioiden mahduttiin hyvin samalle radalle. Olin hieman itseäni paremmassa seurassa, joten uiskentelin pääasiassa vaparia kilometrin verran ja veikkaan, että matka taittui VK-sykkeillä (sykemittari ei ollut matkassa). Tuntui oikein onnistuneelta uintireissulta! Nyrjähtänyt nilkka vähän kipuili uidessa. Toisaalta jännää, kun juostessa siihen ei satu. No, juostessa minulla on edelleen nilkkatuki, johtuneeko siitä...

Torstaina oli taas muista menoista johtuen lepopäivä ja perjantaina juoksin 5.5km:n iltalenkin. Lauantaina oli kuntosalipäivä ja tänään se kauan odotettu pitkispäivä! Ensimmäinen laatuaan tälle vuodelle! Nilkan on ollut pakko antaa parantua, mutta tänään aamulla ripustin juomavyön vyötärölle, virittelin Spotifyn oikealle taajuudelle ja lähdin matkaan. Paikoitellen tie oli vielä jäinen, mutta päätin lähteä matkaan tavallisilla lenkkareilla nastalenkkareiden sijaan. Parissa kohtaa oli vaihdettava kävelyksi ja kävellä pahimpien jäätiköiden yli, muuten lenkkarivalinta oli varmasti oikea. Nastoilla on inhottava juosta asfaltilla. Juoksu tuntui ensimmäiset kolme kilometriä rankalta, johtuen varmaan eilisestä kuntosalista. Kun lihakset lämpenivät, juoksu alkoi tuntua ihan mukavalta. Juoksin lopulta 15km ja olen tyytyväinen, että nilkka kesti sen. Tästä se alkaa taas. Kevään koitosta en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta tavoitteena on juosta taas maraton touko-kesäkuussa.

Jalka on parantunut hyvin!

Tilanne näytti jalan suhteen kaksi viikkoa sitten huonolta. Lopulta oli pakko käydä näyttämässä nilkkaa lääkärillekin, sen verran turvoksiin ja mustaksi jalka meni. Lääkärissä jalka kuvattiin, mutta onneksi oma alkuperäinen diagnoosini nivelsiteiden venähdyksestä piti paikkansa ja luut olivat ehjät. Paraneminen on ollut yllättävänkin nopeaa. Nyt kipua ei enää kävellessäkään tunnu. Tokikin varovainen saa olla, etten heti nyrjäytä nilkkaani uudelleen. Alla ennen ja jälkeen kuvat:

Kuten jälkimmäisestä kuvasta huomaa, mitään näkyvää turvotusta tai sinerrystä ei ole. Olen päässyt pari kertaa jopa kevyesti hölkkäämään! Tänään on ollut ensimmäinen päivä ilman nilkkatukea, lenkille aion pukea sen vielä jatkossakin.

Loppujen lopuksi pidin siis totaalista taukoa juoksusta vain reilun viikon. Juoksusta vapaalla viikolla kävin neljä kertaa kuntosalilla, joten ihan pelkäksi levoksi ei sekään viikko mennyt. Tällä viikolla olen varovaisesti palaillut juoksun, tai paremminkin hölkkäilyn pariin. Maanantaina ja keskiviikkona kävin juoksemassa viiden kilometrin lenkit. Toivottavasti kiristyvä pakkanen ei sotke loppuviikon lenkkisuunnitelmia.

Lenkkisuunnitelmien lisäksi toisena suunnitelmana on jatkaa nilkan kuntouttamista saamillani jumppaohjeilla. Pari vuotta sitten edellisen nilkkavenähdyksen yhteydessä hankkimani tasapainolauta on päässyt taas pölyn peitosta tositoimiin.

Vuoden toinen päivä ja jalka paketissa!

Enpä arvannut eilen tämän vuoden tavoitteista kirjoittaessani, mitä elämällä on minulle näin alkuvuodesta tarjolla! Eilisestä lenkistä ja pienoisesta palelemisesta viisastuneena kävin aamulla hankkimassa itselleni merinovillaiset pitkät kalsarit, kuten tapaan tällaisia pitkiä aluskerrastohousuja nimittää.

Kaupasta palattuani puin juoksukamppeet päälle ja suuntasin lenkilleni. Tarkoituksenani oli juosta vähintään kympin lenkki, joten aloittelin ihan rauhassa. Kilometrin päähän kotoa pääsin, kun polkaisin asfaltin reunaan pientareella, kun en vaihtumakohtaa lumen vuoksi nähnyt. Nilkassa vähän rutisi ja alkoi sattua. Kaaduin maahan ja tajusin, että nyt sattuu. Soitin mieheni hakemaan ja lähdin linkkaamaan vastaan. Kylmässä ei parane jäädä maahan kovin pitkäksi aikaa istuskelemaan pelkissä juoksukamppeissa. Jalka on nyt nilkasta turvoksissa. Kotona ensiapuna kylmää, kohoa ja kompressiota. Pahimpaan särkyyn buranaa. Lääkärissä en ole käynyt, koska olen lähes varma, että kyseessä on pelkkä venähdys. Nilkkani kun ovat venähtäneet useammankin kerran. Nyt sitten on tiedossa taas hetkeksi kuntoutusta ja korvaavia lajeja!

Urheilullista uutta vuotta 2016! Muistelmia menneestä, mietteitä tulevasta

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille!

Näin vuoden vaihtuessa on usein tapana summata mennyttä vuotta ja samalla suunnata ajatuksia uuteen vuoteen ja tehdä ehkä muutamia lupauksia uudelle vuodelle. Mennyt vuosi oli omalta osaltani tietenkin urheilullisesti merkittävä, juoksinhan ensimmäisen maratonini toukokuun lopussa Tukholmassa. Elämän yksi tähtihetki. Tarkempia tunnelmia täältä. Vuoteen mahtui myös epätavallisen monta ulkomaanmatkaa. Maaliskuussa oko perheen risteilyreissu Tukholmaan, huhtikuussa koulutusreissu Amsterdamiin, Tukholman maratonreissu ja kesälomamatka Sisiliaan. Mahtavia reissuja kaikki. Maratonin ja reissujen lisäksi mieleen on painunut viikkoja kestänyt sairastelu syksyllä.

Tarkempaa analyysia vuoden 2015 treeneistä en ole vielä ehtinyt tekemään ja koska kaikki on tallessa perinteisessä Juoksija-lehden välissä tulleessa harjoituspäiväkirjassa, voi olla, että tarkempi analyysi jää myös tekemättä. En käytä lähellekään kaikissa harjoituksissani (esim jooga tai kuntosali) ollenkaan sykemittaria/urheilukelloa, joten mistään nettipalvelusta kaikkia treenejä ei ole kätevästi saatavilla. Juoksukilometrejä olen ynnäillyt yhteen koko vuoden ja loppusaldoksi kertyi 1114.4 km. Luulen, että tämä on kaikkien aikojen juoksukilometriennätykseni! Hyvä minä! Joskus männävuosina olen kyllä talven aikana hiihtänyt suurinpiirtein tuollaisia lukemia, mutta tuskin koskaan juossut...

Vuodenvaihdetta juhlimme perheen kesken rauhallisesti. Söimme epäterveellisesti, mutta alkoholia ei tällä kertaa tullut otettua paria kuohuviinilasia enempää. Kävimme katsomassa lapsiperheille suunnattua ilotulitusta jo alkuillasta, joten puoliltaöin ei tarvinnut enää lähteä mihinkään. Vuosi vaihtui kohdallani naisten lehteä lukien, jo nukkumaanmenoa suunnitellen. Tällä kertaa sää ei ollut liian kylmä ilotulituksen aikaan, joten otin kameran jalustoineen mukaan. Alla muutamia räpsyjä:

Mitäs sitten tälle vuodelle?  Listailen alle muutamia tavoitteita tälle vuodelle. En halua puhua lupauksista, vaan tavoitteista, koska luultavasti elmällä on tapana taas järjestää jotakin odottamatonta myös tälle vuodelle, joihin en voi näin etukäteen varautua

1. Kaksi maratonia ja jokin muun matkan kisa: Luultavasti päädyn jälleen Tukholman maratonille kesäkuun alussa. Ilmoittautumista en ole vielä tehnyt, mutta luulen, että sinne tulee kuitenkin lähdettyä. Ajankohta on sopivasti kesän alussa pahimman siitepölykauden jälkeen. Toisena maratonina tulee olemaan Kaarinan syysmaraton, joka viime syksynä jäi väliin sairastumisen takia. Osallistuminen on lääkärintodistuksen turvin siirretty ensi syksylle. Sen lisäksi otan tavoitteekseni osallistua jollekin muulle matkalle tänä vuonna. Päätän myöhemmin, onko se 10km, puolikas vai jokin muu matka....

2. 1500km juoksua. En halua asettaa itselleni varsinaisesti mitään tulostavoitteita, joten jokin tällainen numeerinen tavoite on saatava mukaan.

3. En unohda voimaharjoittelua tai lihashuoltoa tänäkään vuonna. Mikäli lähtee vaan tavoittelemaan tiettyä kilometrimäärää juoksussa, lihashuolto ja voimaharjoittelu voi unohtua. Vai mikä olisi voimaharjoittelua oikeampi termi kuntosalilla käynnille... Lihashuolto pitää sisällään venyttelyn, joogan ja muun palauttelevan liikunnan sekä hieronnan.

4. Vauhtikestävyyden harjoittelu ja omalta mukavuusalueelta poistuminen. Tykkään tehdä mukavia treenejä, jotka tuntuvat mukavalta. Se ei välttämättä ole kehittävää. Tänä vuonna aion tehdä myös treenejä, jotka tuntuvat vähän pahalta. Poistun välillä omalta mukavuusalueelta.

5. -5kg. Kannan sitkeästi mukanai muutamaa ylikiloa. Eikä nyt puhuta mistään minun mielestäni ylikiloista, vaan ihan painoindeksin mukaankin olen hitusen pyylevä. Tänä vuonna hissukseen normaalipainon puolelle! Mihinkään tiukkoihin dieetteihin en usko, vaan nämä kilot pudotellaan hissukseen sillä, että vähän seuraillaan, mitä sinne suuhun laitetaan.

Katsotaan vuoden kuluttua, mitkä näistä tavoitteista saavutettiin, mitkä jäi toteutumatta ja mitä muuta elämällä oli minulle tarjottavana.