Hellepitkiksellä

Helteet hellivät edelleen meitä suomalaisia. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen nyt helteillä juossut vain lyhyempiä lenkkejä tai harrastanut ihan muuta liikuntaa, kuten pyöräilyä tai kuntosalia. Nyt päätin kuitenkin, ettei tämä enää voi jatkua näin, vaan on pakko päästä juoksentelemaan välissä vähän pidempikin lenkki. Muu perhe lupautui tällä kertaa pyörillään mukaan. Matkaan lähdimme heti yhdeksän jälkeen aamulla, jotta lämpömittari ei ehtisi ihan parhaisiin lukemiinsa nousta lenkin aikana. Alunperin tavoitteenani oli juosta kymppi, mutta kun juoksu kulki, ehdotin lenkin pidentämistä viiteentoista. Muut olivat heti mukana suunnitelmassa. Otin omat juomapullot mukaan pyörissä kuljetettaviksi, toiseen laitoin urheilujuomaa ja toiseen vettä. Hörpin lenkin aikana 750ml vähän ohjetta laimeampaa urheilujuomaa ja vähän vettä. Hyvin tuntui neste riittävän. Viimeisillä parilla kilometrillä sain kyllä kummallisia kylmän väristyksiä ja iho meni aivan kananlihalle helteestä huolimatta, joten en tiedä tuliko juomaa juotua siltikin liian vähän, vai menikö lämmönsäätely vaan muuten hieman sekaisin noin kuumassa säässä. 15km jäi tällä kertaa 300m vajaaksi, sen verran oma arvio lenkin pituudesta heitti. En kuitenkaan lähtenyt enää 300 metriä korttelin ympäri juoksemaan, sen verran kuumalta alkoi jo tuntua.

Lenkki oli siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut. Takareisi ei ilmoitellut kevään jumeista, eikä vanha nilkkavammakaan vaivannut. Tämä antaa lupausta vähän paremmasta. Listaan tähän alle muutamia oivalluksia, joita olen näillä hellelenkeillä havainnut. Kaikki muut nämä asiat ovatkin varmaan jo oivaltaneet, mutta minä vasta kantapään kautta. Oivalluksia helteellä juoksemiseen:

1. Omasta mielestäni tärkeintä on tässäkin se uskallus lähteä liikkeelle. Itselläni toimii sellainen, että päätän käydä vaikka lyhyemmän lenkin, jos tällä lyhyemmällä lenkillä tuntuu kulkevan, kukaanhan ei estä juoksemasta vähän suunniteltua pidempään. Tämän päiväinen lenkki kasvoi viidellä kilometrillä tavoitteesta.

2. Älä juokse kuumimpaan aikaan. Hyödynnä aamut ja illat.

3. Ukkoskuuron jälkeen ilma on viileämpi ja ilma hapekas.

4. Muista hattu. Tänään juoksin ohut juoksulippis päässä ja pää tuntui huomattavan paljon viileämmältä. Myöskään hiki ei valu silmille, kun otsanauha imee pahimmat hiet. Suojaa samalla myös kasvoja auringolta.

5. Hannalla oli taannoin aivan mahtava postaus "Jos olisin laihempi", jossa hän totesi, että jos hän olisi laihempi, hän voisi käyttää löysiä juoksushortseja, ilman että reidet hankaavat toisiinsa. Kuten Hannakin totesi, tätä ohuet reidet omaavat eivät voi ymmärtää. Olen itse myös tällainen paksureitinen tolppajalka, mutta löysin itselleni löysät juoksushortsit, joissa on alla kiinniommeltuna ns. pyöräilyshortsit. Vallan mukava keksintö, nyt minullakin on löysän näköiset juoksushortsit! Kuvaa varten vähän kohotin päällyslahjetta, jotta alla oleva tiukka shortsi näkyy,

6. Jos mahdollista, ota pyöräilevää lenkkiseuraa mukaan, jotta mukana kulkee riittävästi juotavaa. Tokihan lenkin voi suunnitella vaikka siten, että voi kotiportilla käydä välillä juomapullosta juomassa tai kantaa pulloa juomavyössä tai kädessä mukana.

7. Juokse kuntokeskuksen juoksumatolla. Oman kokemukseni mukaan juoksumatot (ja salit yleensäkin) ovat tyhjimmillään juuri nyt ja juoksumatot hyvin käytettävissä. Välillä olen ollut kuntosalin ainoa asiakas. Kuntosalit ovat usein myös varsin hyvin ilmastoituja.

8: Mielestäni on hellelenkillä (kuten muutenkin) tärkeää kuunnella itseään, jos tuntuu pahalta, pitää uskaltaa lyhentää lenkkiä tai vaikka kävellä välillä.

4*6 ja vähän tanssahtelua päälle

Omalta osaltani kesäloma on ohitse ja paluu arkeen tapahtunut. Eilen oli vaikeaa, mutta tänään, toisena työpäivänä, herääminen ja matkaan lähteminen kukonlaulun aikaan oli jo huomattavasti helpompaa. Kesälomalla vuorokausirytmi pääsi kääntymään pahasti päälaelleen, eikä minulla olevinaan ollut aikaa korjata rytmiä ennen töiden alkua, joten tässä sitä sitten ollaan...

Viimeinen kesälomaviikko oli helteestä huolimatta myös ihan kelpo treeniviikko. Otsikon mukaisesti kävin juoksemassa neljä kertaa kuuden kilometrin lenkin. Meillä mökkimaisemissa on sopiva kuuden kilometrin lenkki, joka on pääasiassa hiekkatietä. Sitä on mukava hipsutella menemään. Viikon pitkiksen jätin viime viikolla juoksematta helteisen sään takia. Vaikka kesästä ja lämpöisistä hellesäistä pidänkin, en oikein tykkää juosta helteellä. Jotenkin se on niin vaivalloista ja vaikeaa. Lämpötilan vaikutuksen huomasi tuolla neljä kertaa juostulla samalla lenkillä ihan konkreettisesti. Yhden kerran lähdin lenkilleni myöhemmin illalla ja vielä rabun ukkoskuuron jälkeen hapekkaaseen iltaan. Juoksuvauhti oli jokaisella lenkin kilometrillä yli minuuttia parempi kuin viikon muilla lenkeillä. Tossut oikein kiisivät eteenpäin...

Viime viikolla tuli käytyä pari kertaa myös tanssimassa ihan aidoissa lavatansseissa. Tanssiminen, nimenomaan lavatanssit, ovat seuranneet minua jostain 15-vuotiaasta saakka. Nuorena kävin tanssikursseja ja aikuistuttuani etenkin kesäisin jopa useita kertoja viikossa myös tansseissa. Tanssiminen onkin mitä parasta kestävyysliikuntaa. Harvoin kävelen, juoksen tai pyöräilen neljää-viittä tuntia, mutta tansseissa liikuntaa tulee sen verran helposti yhden illan aikana. Riippuen tietenkin siitä, miten flaksi sattuu käymään ;) Nykyään en enää käy tanssikursseilla, mutta tanssilavalle on joka kesä vähintään kerran päästävä! Eipä paidasta kuivaa kohtaa löytynyt kummankaan tanssi-illan jälkeen, joten vientiä riitti ihan mukavasti.

Tänään tapahtui paluu arkden myös salitreenien osalta. Vaan kylläpä huomasi, että edellisestä kuntosalikäynnistä oli vierähtänyt kolme viikkoa. Jotenkin veikkaan, että huomenna myös jossakin kohtaa kehoa on pieniä jumituksia...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Toisenlaisissa maisemissa

Viime viikko tuli vietettyä vähän erilaisissa maisemissa. Olimme koko perheen voimin viikon Kreikassa Kosin saarella. Viikko on siis pääasiassa mennyt rentoutumisen merkeissä. Mutta, kuten blogitekstien rivien välistä on ehkä saattanut pystyä lukeakin, en välttämättä ole rannalla makailevaa sorttia. Eli vaikka perinteisessä rantalomakohteessa olimmekin ja vietimme aikaa myös hotellin uima-altaalla, joka päivä teimme myös jotain muuta. Kävelimme paljon Kosin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla, hyppäsimme välillä kaupunkijunan kyytiin ja pariksi päiväksi vuokrasimme myös auton ja huristelimme saarta päästä päähän poiketen välillä ihastelemassa maisemia vuoren rinteillä. Kapeat serpentiinitiet olivatkin aika hurjia. Etenkin kun lähdimme käymään pienessä Zian kylässä. Laitoimme paikan navigaattoriin ja lähdimme matkaan. Perillä tajusimme, että navigaattori opasti perille suorinta tietä. Tämä tie ei tietenkään ollut se vuoriston suurin ja levein tie, vaan loppua kohden pelottavan kapea. Loppumatkalla nousin pois auton kyydistä ja kävelin edeltä katsomassa, mahtuuko auto varmasti tulemaan kylään perille saakka. Mahduttiin! Alaspäin osasimme sitten tulla vähän suurempaa tietä.

Zian kylän lisäksi kävimme Therman kuumalla lähteellä. Vanha kansa uskoo, että kuumassa lähteessä pulahtaminen parantaa sairauksia ja nuorentaa kymmenellä vuodella. Lähteellä tuoksui voimakkaasti rikiltä ja lähde oli aivan täynnä ihmisiä, joten pulahtaminen jäi tällä kertaa väliin. En siis myöskään nuorentunut reissussa.

Eräänä päivänä vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme pitkin rantakatua edes takaisin. Tarkistimme kilometrit sekä kartalta että vielä auton mittarista ja noin 20 kilometriä sinä päivänä pyöräilimme. Aikuisille ei tietenkään mikään ihmeellinen suoritus, mutta jälkikasvulle nostan hattua. Kertaakaan ei kuulunut lauseita "en jaksa polkea" tai "milloin ollaan perillä". Kosin kaupungissa näkeekin turisteja paljon polkupyöräilemässä, sillä kaupungissa on hyvät erikseen merkatut pyöräväylät. Myös polkupyörävuokraamoja on melkeinpä vieri vieressä. Maantiepyöräilijöitä näkyi vain muutamia, kun autolla saaren päätietä ajelimme, pääasiassa pyöräilijät olivat "normaaleja" turisteja, ei niinkään varsinaisesti pyöräretkeilijöitä. Johtuu ehkä ajankohdastakin. 30 asteen helle ei välttämättä pyöräilijöitä enää houkuttele.


Kävelyretkillä kävimme myös katsomassa kiviä, kuten lapset näitä raunioilla vierailuja nimittivät.

Ja pakolliset aurningonlaskukuvatkin täytyi tietysti reissussa napsia:

Myös alla oleva maisema tuli viikon aikana tutuksi. Tällaisen varjon alla tuli istuskeltua ja lueskeltua samaan aikaan kun lapset polskivat sielunsa kyllyydestä hotellin uima-altaalla. Mukava lomareissu takana. Vielä viikko lomaa ennen töihin paluuta. Onneksi sää näyttää täällä Suomessakin tällä hetkellä ihan samalta kuin Kreikasta. Saadaan jatkaa lämmöstä nauttimista. Ehkäpä tällä viikolla pääsen jo kuntoilunkin suhteen palailemaan enemmän normaaliin tilanteeseen. 

Kesälomaliikuntaa

Olen ollut kesälaitumilla kohta kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikko, juhannus mukaan lukien, tuli enemmänkin otettua levon ja rauhoittumisen kannalta. Kävin tekemässä yhden pidemmän kävelylenkin ja yhden juoksulenkin tällä ajalla. Viime viikon loppupuolella palailin liikunnan suhteen ruotuun ja sen jälkeen onkin tullut huhkittua sekä kuntosalilla että lenkkipolulla. Kävinpä maanantaina tekemässä kesän pisimmän juoksulenkinkin, reilut 11km. Hyvältä tuntui, joten pikkuhiljaa usko siihen, että keväällä vaivanneet rasitusvammat ovat taakse jäänyttä elämää, alkaa vihdoin tuntua todelliselta. Tästä on hyvä lähteä taas pidentämään lenkkejä entisestään. Aikaa tähän 11 kilometriin meni reilu tunti. Olenkin nyt fysioterapeutin ohjetta noudattaen pyrkinyt juoksemaan hieman vauhdikkaammin. Vauhdit 7min/km tai sen päälle alkavat olla sen verran hidasta lönkyttelyä, että juoksutekniikka alkaa minulla kärsiä. Nyt pyrin näillä hieman jo pidemmilläkin lenkeillä pitämään vauhdin 6min/km - 6.30min/km vauhdeissa. Ainakin tuo 11km kulki näillä vauhdeilla vielä ihan mukavasti. Aluksi olen ajatellut nyt kasvatella lenkin pituutta siten, että kävelen osan, juoksen osan. En todellakaan halua takareisijumitusta enää takaisin, se kun lopulta esti jo melkein kävelemisenkin, niin pahaksi sen keväällä sain.

Nyt kun juokseminen alkaa taas sujua ilman kipuja, mieleen alkaa hiipiä syksyn maratonit. Uskaltaisikohan sellaiseen osallistua ja jos uskaltaisi, niin mikä olisi sopivin vaihtoehto... Ainakin seuraavanlaisia juoksutapahtumia olisi syksyllä tarjolla:

• Hämeenlinnan kaupunkimaraton 2.8.2014 (http://hameenlinnankaupunkimaraton.sporttisaitti.com/)
• Helsinki City Maraton 16.8.2014 (http://www.helsinkicitymarathon.fi/etusivu)
• Tampere maraton 30.8.2014 (http://www.varalamaraton.net/)
• Kuopio maraton 6.9.2014 (http://www.kuopiomaraton.com/)
• Vantaan maraton 12.10.2014 (http://www.vantaanmaraton.net/) 

Luulen, että elokuun tapahtumat tulevat minulle liian aikaisin, joten ehkä ainoat todelliset vaihtoehdot olisivat syyskuun maraton Kuopiossa tai lokakuussa Vantaalla. Täytyy laittaa mietintämyssyyn!

Mainitsinkin jo, että lomalla on tullut käytyä myös kuntosalilla. Sali onkin näin kesällä oikein leppoisa ja mukavan viileä paikka. Vaikka eipä noita hellekelejä ole paljon ulkosallakaan ollut.... Yhtenä päivänä treenailin osan ajasta ihan yksikseni, tänäänkin salilla oli muita treenaajia vain kourallinen. Kiva, kun saa rauhassa tehdä ja mennä niille painoille tai kuntoilulaitteelle, mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Noudatatteko te muut muuten jotankin kuntosaliohjelmaa? Onko teillä joku ammattilaisen tekemä kuntosaliohjelma, vai jokin netistä etsitty? Itse olen tänne asti treenaillut kuntosalilla oman mieltymykseni mukaan, mutta välillä tulee mieleen, että käyttääköhän sitä saliaikansa näin fiksusti. Yleensä aloittelen saliharjoittelun vähintään 10 minuutin juoksulla juoksumatolla. Tänään juoksin 2 km ja aikaa tähän meni reilut 12 min. Sen jälkeen lämmittelin ylävartaloa keppiä pyörittelemällä. Sen jälkeen varsinainen salitreeni, loppuun vatsat ja selkälihakset.

Eilen vietin urheilusta totaalisen lepopäivän ja kävimme lasten kanssa Luonnontieteellisessä museossa (lisätietoja täältä). Olipa kiva paikka sekä lapsille että aikuisille! Muunmuassa tällaisia eläinten luurankoja siellä oli esillä:

Luonnontieteellisen museon lisäksi kävimme myös Linnanmäellä. Sää oli saiteinen, mutta sen ansiosta laitteisiin ei tarvinnut juurikaan jonotella. Sateisessa ja viileämmässä säässä on myös se etu, että kukaan ei narise jäätelöä ja limpparia koko reissua. Kenellekään ei tainnut tulla jäätelö edes mieleen. Mieluummin teki mieli jotain lämmintä syötävää ja juotavaa :) Linnanmäelle on kyllä tarkoitus mennä tänä kesänä vielä uudelleenkin vähän paremmalla säällä.