Minun päiväni

Olen pitkään pysytellyt postauksissa puhtaasti treeniasioissa, joten ajattelin kirjoittaa väliin vähän "hömppää". En tiedä kiinnostaako ketään minun päiväni kulku, mutta minusta niitä on ollut kiva ihmisten blogeista lueskella.

Klo 5.50: Päiväni alkoi arkipäivälle tyypillisesti herätyskellon piipatessa korvani juuressa. Kysyin mieheltäni, että voisiko hän keittää tänään kahvit, jotta voisin hetken vielä olla peiton alla lämpimässä. Viisi minuuttia myöhemmin kömmin itsekin ylös ja puin hieman lisää vaatetta päälleni ja kävin hakemassa aamun lehden postilaatikosta. "Ääk, täällä on pakkasta", mietin mielessäni kulkiessani ohi jäisen auton ja kuuraisen pihamaan. Talvi on ihan kohta taas täällä. Puuro mikroon, kuppiin kahvia ja aamun lehden selailua.

Klo 6.20 Katson itseäni viimein peilistä ja näky on yhtä pörröinen kuin muinakin aamuna. Monesti pitkähiuksiset olettavat, että lyhyt tukka on jotenkin laittamatta heti siisti, mutta voin vakuuttaa, että pitkän tukan kanssa selviää aamuisin tarvittaessa paljon helpommalla. Vähän vettä, harjaa ja ponnaria kehiin ja menoksi. Mutta lyhyen tukan kanssa on käherrettävä ja väännettävä, ennen kuin pääsee lähtemään. Alla kuvat ennen suoristusrautaa ja jälkeen suoristusraudan, ellette usko:

Klo 6.30: alan olla ihmisen näköinen. Nopea vilkaisu aamutelevisioon. Onneksi maailmalla ei näytä tapahtuneen mitään sen kummempaa.

Klo 6.50: Polkaisu pyörällä juna-asemalle. Pyörä parkkiin ja odottamaan junaa.

Klo 7.30: Leimaus sisään työpaikalle ja kone auki. Työpäivä alkaa sähköpostien tarkistamisella. Paljon on taas postia perattavana. Tykkään tulla aina mahdollisuuksien mukaan ajoissa töihin. Ennen kahdeksaa työpaikalla on vielä hiljaista. Yhdeksältä jo täysi meno päällä. 

Klo 8.45: Kysyn kolleegalta, ottaako hänkin kahvia, jos keittäisin. Kelpaahan se kahvi ja niin kohta istumme hetken kahvia juoden ennen klo 9 alkavaa palaveria. Tiskikone on rikki, joten kirjoitan tiskipöydälle lapun, että ihmisten täytyisi pestä kahvikuppinsa käsin. 

Klo 11: Takana muutama tunti töitä. Vähän omalla työpisteellä työskentelyä ja pari palaveria. Aika lähteä lounaalle. Lounastamme tänään läheisessä nepalilaisessa ravintolassa. Kofta on hyvää.

Klo 16.30: Työpäivä on ohi. Taas vähän venähti, mutta en tohtinut lähteä, kun niin kiivaasti selvittelimme ongelmia kolleegan kanssa. Pähkiminen on tuottoisampaa kahdestaan ja niinpä vaan osa ongelmista ratkesi. Tehtävää jäi myös huomiselle. 

Klo 17.30: Välipalaa naamariin ja päivän postin selailua. Keittiön pöytien pyyhkimistä ja muuta järkkäilyä, sotkusta huomaa, että lapsilla on syysloma! Lapsi kysyy, saako kaveri tulla yökylään. Annan syysloman kunniaksi siihen luvan.

Klo 18.15: Haen polkupyöräni ja trainerini autotallista. Puen pyöräilykamat päälleni ja alan polkea keskiviikon treeniä. Treeniohjelmassa luki 8-9-10min vetoja, mutta ajan tällä kertaa enemmän oman tuntemuksen mukaan. Kiihdyttelen välillä, mutta en kyttää kelloa. Jalat ovat niin jumissa eilisen päivän juoksutreeneistä ja jotenkin olo tuntuu muutenkin väsyneeltä. Kevennän suosiolla. Poljen 40min ja menen suihkuun. Päivän toinen tukan kuivaus ja menoksi. 

Klo 19.30: Työpäivän lomassa varasin itselleni illaksi ajan urheiluhierojalle. Tämä nainen on niin jumissa! Varasin tunnin ajan ja päätin, että niska on pahiten jumissa, joten hierontaa sinne. Vien maantiepyörän talliin ja otan vanhan 3-vaihteisen Tunturin alle ja suuntaan hierojalle. Sopiva loppuverra tulee poljetuksi samalla. Koordinointia ja suunnittelua parhaimmillaan! 

Klo 19.50: Olen hieman ajoissa, mutta hierojakin on jo vapaa ja pääsen suoraan hierontapöydälle. Nolottaa, kun huomaan, että pyöräillessä sain hieman hikeä uudelleen pintaan... 

Klo 20.55: Nousen hierontapöydältä rentoutuneena. Tulipa hyvä olo! Saan ohjeeksi tulla muutaman päivän kuluttua uudelleen, jos jumi ei tunnu kokonaan auenneelta. Lupaan kuulostella tilannetta. Pyöräilen hissukseen kotiin ja nautiskelen syysillasta. Moni koiran ulkoiluttaja on vielä lenkillään.

Klo 21:15: Lapset ovat jo iltapalalla. Laitan itsellenikin rahkaa, marjakeittoa ja pähkinöitä iltapalaksi. Menen vaivihkaa sohvalle syömään omaa iltapalaani. Hetki telkkarin katsomista koko perheen voimin, ennen kuin on aika mennä nukkumaan.

Klo 22.15: Valot sammuvat, talo hiljenee. 

Mikä elämässäni on muuttunut sen jälkeen, kun aloin treenaamaan tavoitteellisesti?

Välillä minulta kysytään, miten perheenäidillä on aikaa liikunnalle. Nyt kuulen ihmettelyä entistäkin enemmän, kun olen alkanut treenaamaan tavoitteellisemmin. Kysehän on tietenkin priorisoinnista, asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Toki tärkeysjärjestyksessä ykkösenä tulee tällaisella "tavistreenaajalla" aina perhe ja työ ja vasta näiden jälkeen kaikki muu elämä. Mutta tuossa kaikessa muussa elämässä treenaaminen vie tällä hetkellä aika usein pidemmän korren. Suunnittelen mahdollisuuksien mukaan kaiken muun niin, että ehdin noudattamaan treeniohjelmaani. Välillä se tarkoittaa aamutreeniä ennen töihin menemistä, välillä vesilinjalla pysyttelyä illanistujaisissa, koska seuraavan päivän treeniä ei halua pilata. Väkisinkin jotain jää tekemättä ja jotain muutoksia on tullut elämääni. Tässä vähän listaa muuttuneista asioista:

1) Pyykki. Pyykkiä tulee entistä enemmän! Treenivaatteet joutuu pyöräyttämään koneessa käytännössä jokaisen treenin jälkeen, joten pyykkikone meillä laulelee laulujaan entistä useammin. Ja kuivuvaa pyykkiä on telineessä käytännössä aina.

2) Nälkä. Ruoka onkin yhtäkkiä entistä suuremmassa roolissa. Mitä syön, että jaksan, mitä syön nyt, että jaksan treenata, mutta ei tulisi kramppeja tms. liian täyden vatsan vuoksi. Jääkaapista on löydyttävä aina välipalaa. Banaanit, ne tulevat kohta korvista ulos!

3) Suunnitelmallisuus. Katson seuraavan viikon treenit läpi jo edellisenä viikonloppuna ja suunnittelen, miten saan treenit toteutettua. Teen ruokaa etukäteen seuraavalle päivälle, eli elän tavallaan muuta perhettä päivän edellä.

4) Tunne siitä, että aina on treeneistä tulossa tai treeneihin menossa, vähintään kassia pakkaamassa.

5) Tämä homma ei pyörisi yksin. Onneksi perheeseen kuuluu myös toinen aikuinen, joka jakaa kanssani perheeseen liittyviä vastuita. Kuljettaa vuorollaan lapsia harrastuksiin, tekee ruokaa ja osallistuu <3

6) Uni. Sitä tarvitsee entistä enemmän ja toisaalta unta ei tarvitse houkutella, se on kyllä tullut helposti joka ilta! Viikonloppuna nukun usein myös päikkärit.

7) Itsestään saa paljon enemmän irti kuin ikinä uskoisi. En olisi voinut kuvitella ennen tätä syksyä tekeväni 3 tunnin hikitreenejä esim. tunti uintia ja päälle 2 tuntia spinningiä.

8) Kaverit. Harrastuksen myötä olen saanut paljon uusia samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa jakaa pahimmat höyryt uudesta harrastuksesta. Vanhatkin ystävät saavat tästä innostuksesta kuulla varmaan oman osansa, mutta yritän olla rasittamatta jutuillani sellaisia ihmisiä liikaa, ketkä eivät asiasta niin kiinnostuneita ole.

9) Ylityöt. Olen ennen ollut vähän työnarkomaani ja tein melko säännöllisesti ylitöitä. Nyt työpaikan ovi sulkeutuu usein entistä inhimillisempään aikaan. Toki teen työni edelleenkin niin hyvin kuin ikinä mahdollista, mutta yritän opetella sanomaan myös ei, jos tiedän, etten pysty tehtävää hoitamaan normaalien työtuntien aikana.

10) On ollut yllättävää huomata, että vaikka tällä hetkellä treenimäärän huitelevat vähän kymmenen viikkotunnin paremmalla puolella, oikeasti mitään tärkeää ei ole jäänyt (toivottavasti) tekemättä. Mitä ihmettä ennen tein näillä tunneilla?!? Katsoin telkkaria?

Toisalta, tarkoittaahan tämä perheellisen, työssä käyvän ihmisen tavoitteellinen treenaaminen myös sitä, että mikäli rasittaa liikaa, treeni on uskallettava jättää myös väliin tai uskallettava keventää. Jos elämän muilla alueilla on stressiä tai muuta kuormitusta liikaa, kokonaiskuorma kasvaa liian suureksi, eikä treeni välttämättä enää kehitä. Pitää vaan oppia tuntemaan itseään ja huomaamaan milloin kysessä on oikeasti ylikuormitus ja väsymys, milloin taas ei muuten vaan oikein huvittaisi.

Aamutuimaan uimaan

Syksy on tullut ja triathlonin valmennusryhmän treenitkin ovat pyörineet jo kaksi kokonaista viikkoa. Näihin viikkoihin on mahtunut juoksuvetoja, uinnin 200m kellotus ja esimerkiksi kahden tunnin spinning. Harjoittelun pariin on siis palattu kunnolla ja rytinällä. Kun treenimäärät alkavat nousta yli kymmenen viikkotunnin, välillä on lähdettävä treenaamaan myös ennen kukonlaulua. Tänään suuntasin uimahallille puoli seitsemäksi, jotta ehtisin vielä järjelliseen aikaan töihinkin. Aamulla oli ensimmäisen kerran tänä syksynä pakkasta ja kieltämättä olisi hieman houkutellut jäädä peiton alle, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Mutta osa säännöllistä harjoittelua on myös tietty kurinalaisuus. Treeniä ei voi jättää jokaisena vaikeana aamuna tekemättä, tai muuten myös ensi kesälle asetetut tavoitteet voi unohtaa. Senpä vuoksi nousin reippasti ylös, söin hieman aamiaista ja suuntasin ulos skrabaamaan auton ikkunoita puhtaiksi.

Puoli seitsemältä olin uimahallilla ja kahtakymmentä vaille seitsemän jo altaassa. Verryttelyn ja tekniikkadrillien jälkeen ohjelmassa oli 10×100m:n vedot, sen perään 6×50m ja vielä 3×25m. Tunti tehokasta työskentelyä altaassa ja koko sarja oli suoritettu. 2100m kaikenkaikkiaan. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että vajaan puolen vuoden treenaamisen jälkeen pystyn uimaan vaparilla (!) tuollaisia metrimääriä. Kiva huomata kehittyvänsä!

Tällainen aikaisen madon nappaaja ehti vielä ennen töihin menoa käydä paketin Matkahuollosta ja napata take-a-way -kahvin matkaan ennen työpäivän alkua. Kun itseään ottaa hieman niskavilloistaan aamulla kiinni, saa kyllä mainion aloituksen päivälle. Kannattaa kokeilla! Työkaverit kyllä katsoivat hieman kieroon, kun aloin puoli yhdentoista aikaan kysellä, että lähtisikö joku kanssani lounaalle. Liian aikaista kuulemma. No, minulla oli siinä vaiheessa ollut nälkä jo tovin - uinnin jälkeen nautitusta välipalasta huolimatta.

Mainitsinkin jo, kuinka valmennusryhmässä on ehditty jo tehdä 200m uintitesti tänä syksynä. Testi tehtiin toisella yhteisellä uintikerralla, joten testi kuvastaa hyvin syksyn lähtötilannetta. Uin 200m aikaan 4:00:34. Hieman painui aika harmittavasti neljän minuutin paremmalle puolelle, mutta en osaa olla testituloksesta pettynyt. Se on ihka eka kellotettu uintini ja noinkohan olisin keväällä vielä lepäämättä pystynyt moista matkaa vaparia uimaankaan. Olen tyytyväinen ja uskon, että aika tulee talven aikana vielä paranemaankin.

Tietenkin, sen lisäksi, että ole treenannut, olen nauttinut näistä ihanista syyssäistä. On ollut todella kiva aamuisin nähdä auringon nousevan usvaisen pellon takaa tai nähdä auringonlasku. Näistäkin elämän pienistä iloista voi nauttia myös lenkkeillessä. Alla kuva viikonlopun juoksulenkiltä.