Mikä elämässäni on muuttunut sen jälkeen, kun aloin treenaamaan tavoitteellisesti?

Välillä minulta kysytään, miten perheenäidillä on aikaa liikunnalle. Nyt kuulen ihmettelyä entistäkin enemmän, kun olen alkanut treenaamaan tavoitteellisemmin. Kysehän on tietenkin priorisoinnista, asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen. Toki tärkeysjärjestyksessä ykkösenä tulee tällaisella "tavistreenaajalla" aina perhe ja työ ja vasta näiden jälkeen kaikki muu elämä. Mutta tuossa kaikessa muussa elämässä treenaaminen vie tällä hetkellä aika usein pidemmän korren. Suunnittelen mahdollisuuksien mukaan kaiken muun niin, että ehdin noudattamaan treeniohjelmaani. Välillä se tarkoittaa aamutreeniä ennen töihin menemistä, välillä vesilinjalla pysyttelyä illanistujaisissa, koska seuraavan päivän treeniä ei halua pilata. Väkisinkin jotain jää tekemättä ja jotain muutoksia on tullut elämääni. Tässä vähän listaa muuttuneista asioista:

1) Pyykki. Pyykkiä tulee entistä enemmän! Treenivaatteet joutuu pyöräyttämään koneessa käytännössä jokaisen treenin jälkeen, joten pyykkikone meillä laulelee laulujaan entistä useammin. Ja kuivuvaa pyykkiä on telineessä käytännössä aina.

2) Nälkä. Ruoka onkin yhtäkkiä entistä suuremmassa roolissa. Mitä syön, että jaksan, mitä syön nyt, että jaksan treenata, mutta ei tulisi kramppeja tms. liian täyden vatsan vuoksi. Jääkaapista on löydyttävä aina välipalaa. Banaanit, ne tulevat kohta korvista ulos!

3) Suunnitelmallisuus. Katson seuraavan viikon treenit läpi jo edellisenä viikonloppuna ja suunnittelen, miten saan treenit toteutettua. Teen ruokaa etukäteen seuraavalle päivälle, eli elän tavallaan muuta perhettä päivän edellä.

4) Tunne siitä, että aina on treeneistä tulossa tai treeneihin menossa, vähintään kassia pakkaamassa.

5) Tämä homma ei pyörisi yksin. Onneksi perheeseen kuuluu myös toinen aikuinen, joka jakaa kanssani perheeseen liittyviä vastuita. Kuljettaa vuorollaan lapsia harrastuksiin, tekee ruokaa ja osallistuu <3

6) Uni. Sitä tarvitsee entistä enemmän ja toisaalta unta ei tarvitse houkutella, se on kyllä tullut helposti joka ilta! Viikonloppuna nukun usein myös päikkärit.

7) Itsestään saa paljon enemmän irti kuin ikinä uskoisi. En olisi voinut kuvitella ennen tätä syksyä tekeväni 3 tunnin hikitreenejä esim. tunti uintia ja päälle 2 tuntia spinningiä.

8) Kaverit. Harrastuksen myötä olen saanut paljon uusia samanhenkisiä treenikavereita, joiden kanssa jakaa pahimmat höyryt uudesta harrastuksesta. Vanhatkin ystävät saavat tästä innostuksesta kuulla varmaan oman osansa, mutta yritän olla rasittamatta jutuillani sellaisia ihmisiä liikaa, ketkä eivät asiasta niin kiinnostuneita ole.

9) Ylityöt. Olen ennen ollut vähän työnarkomaani ja tein melko säännöllisesti ylitöitä. Nyt työpaikan ovi sulkeutuu usein entistä inhimillisempään aikaan. Toki teen työni edelleenkin niin hyvin kuin ikinä mahdollista, mutta yritän opetella sanomaan myös ei, jos tiedän, etten pysty tehtävää hoitamaan normaalien työtuntien aikana.

10) On ollut yllättävää huomata, että vaikka tällä hetkellä treenimäärän huitelevat vähän kymmenen viikkotunnin paremmalla puolella, oikeasti mitään tärkeää ei ole jäänyt (toivottavasti) tekemättä. Mitä ihmettä ennen tein näillä tunneilla?!? Katsoin telkkaria?

Toisalta, tarkoittaahan tämä perheellisen, työssä käyvän ihmisen tavoitteellinen treenaaminen myös sitä, että mikäli rasittaa liikaa, treeni on uskallettava jättää myös väliin tai uskallettava keventää. Jos elämän muilla alueilla on stressiä tai muuta kuormitusta liikaa, kokonaiskuorma kasvaa liian suureksi, eikä treeni välttämättä enää kehitä. Pitää vaan oppia tuntemaan itseään ja huomaamaan milloin kysessä on oikeasti ylikuormitus ja väsymys, milloin taas ei muuten vaan oikein huvittaisi.