Kauden päätavoite lähestyy

Iiks! Kauden päätavoite eli Tukholman maraton lähestyy taas. Aina tulee tapahtuman lähestyessä ne samat epätoivon tunteet: "en ole treenannut tarpeeksi", "en kuitenkaan jaksa" ja "miksi menin taas ilmoittautumaan mokomaan!". Samalla sitä kuitenkin on innostunut ja jännittynyt ja laskee päiviä h-hetkeen. Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti myös kisainfo. Viimeistään siinä vaiheessa tapatuman lähestyminen alkoi taas tuntua todemmalta.

Viimeistely on sujunut ihan mukavasti. Väliin on mahtunut pari väsyneeltä tuntunutta pitkää lenkkiä, mutta viimeinen pitkä lenkki sujui mallikkaasti. Juoksin sen sunnuntaina. Juoksin alkuun 90min kevyesti, sen jälkeen 15min siten, että kiihdytin vauhtia kohti tavoiteltua maratonvauhtia, sitten 20min maratonvauhdilla ja loppuun 10min verraa. Omaa tämänhetkistä maratonvauhtia on kovin vaikea arvioida. Toivon sen olevan parempi kuin viimevuotinen 6.44 min/km, joten juoksin lenkin viimeiset 20 minuuttia vauhdilla 5.30-5.45. Totesin, että tuo on vielä ehkä liian kovaa kyytiä, mutta päätin nyt yrittää juosta maratonin Tukholmassa 6-6.20min/km keskivauhdilla. Saa nähdä.

Kisakausikin tuli avattaua perjantaina, kun osallistuimme työporukalla Töölönlahdella järjestettyyn Yritysmaratoniin. Yritysmaratonilla juostaan maratonin mittainen matka viestijuoksuna 5-10 hengen joukkueilla. Yhden osuuden pituus on 2.2km. Ylitimme kaikki itsemme ja pääsimme maaliin puoli tuntia arvioitua nopeammalla ajalla. Juoksin itse kaksi osuutta ja ne menivät ihan mukavasti, vaikka pelkäsinkin kuolevani matkan varrelle, sen verran raastavaa tuollainen täysillä juokseminen on. Juoksin 2.2km:n matkan aikoihin 10.29 ja 10.38. Nämä ajat tarkoittavat sitä, että juoksin kaikki kilometrit alle 5min/km tahtia. Kovaa kyytiä mulle! Erimittaiset vedot ovat selkeästi purreet :)

Tällä viikolla mietin jo hieman tarkemmin, millaisia treenejä on järkevää tehdä, että kroppa ehtii palautua kunnolla ennen h-hetkeä. Seuraavalla viikolla keskitytäänkin sitten pääasiassa lepoon ja tankkaamiseen.

Tason nostattamista sekä määrällä että teholla

Otsikko kertoo paljon. Päätin triathlonin peruskurssin jälkeen jatkaa vielä ainakin hetken valmennusryhmän puolella. Annettua ohjelmaa en pysty tässä elämäntilanteessa ihan täydellisesti noudattamaan, koska esim. uinti ei vaan sovellu tiettyihin päiviin lasten harrastusten yms. vuoksi. Sen takia olen poiminut ohjelmasta aina treenit, mutta tehnyt ne vähän eri järjestyksessä. Lisäksi olen tietenkin ahkerasti osallistunut yhteistreeneihin. Yhteistreeneissä mennään yleensä kovalla teholla. Tehdään erimittaisia vetoja jne. Jokainen voi sitten itsekseen tehdä peruskestävyyslenkit.

Olen tänä aikana oppinut jo hieman nauttimaan siitä, että treenaaminen viedään kohti omaa äärirajaa. Poljetaan erimittaisia vetoja lähellä maksimia tai juostaan erimittaisia (100-800m) vetoja useita peräkkäin. Etenkin treenin jälkeen olo on kuin Euroopan omistajalla. Omatoimisessa treenaamisessani tavoitteena on ennen lähinnä ollut kilometrien kartuttaminen ja pääasiassa tämä kartuttaminen on vielä tapahtunut siellä omalla mukavuusalueella. Jalatkin kestävät paremmin, kun ei pelkästään juokse. Päästä puhumattakaan. Esim. viime viikolla kävin uimassa kerran, yleensä pyrin pääsemään uimaan vähintään kaksi kertaa viikossa, pyöräilin yhteensä 91km ja päälle vielä yksi spinning, josta kilometrejä ei lasketa. Juoksua tuli vain 20km. Tällä viikolla juoksen kyllä taas enemmän, ihan lähestyvää Tukholman maratoniakin ajatellen. Sunnuntaina on päästävä pitkälle lenkille!

Viime viikonloppuna tein juoksu-pyörä yhdistelmätreenin. Juoksin alkuun 2,5km, sen jälkeen suoraan vaihto pyörän päälle, 20km pyöräilyä ja tämän jälkeen heti perään juoksua 5km. Olipa jännä tunne lähteä pyörän päältä suoraan juoksemaan! Alussa jalat olivat tosi kankeat ja itselläni oli tunne, että kaadun saman tien vatsalleni. Pysyin kuitenkin pystyssä. Aikaa tällaisen treenin tekemiseen meni 1,5 tuntia. Keskisyke treenin aikana oli 164, joten VK-alueella mentiin. Jo perinteeksi muodostunut sunnuntain pitkä lenkki jäi tekemättä, sen verran rankka tuo lauantain treeni oli. Kuuntelin kehoani ja väsymysviestejä, enkä lähtenyt vääntämään pitkistä väkisin. Sen sijaan kävin kevyesti pyöräilemässä 25 kilometriä maisemista nautiskellen.

Tämä viikko alkoi maanantaina spinningin parissa ja eilen tiistaina pidin ihan kunnollisen lepopäivän. Hyvää tekee välillä levätäkin. Tänään on suunnitelmissa palata juoksupolulle.

Alla vielä muutama tunnelmakuva viime viikolta.

Torstaina oli ylimääräinen vapaapäivä ja aikaa lasten kanssa värittelylle.

Uimaan!

Ihania karitsoja kävimme myös ihastelemassa.