Suomen kesä

Kesäloma koitti viimein tällaiselle kakkosaallossa lomailevallekin. Kun kesäkuussa lomalle lähteneet palailivat työmaalle, oli minun vuoroni kirmata lomille. Ensimmäinen lomaviikko on kulunut pääasiassa Suomen suvesta nautiskellen. On uitu, grillattu ja marjastettu. Näiden kesäpuuhien lisäksi olen pystynyt pitämään melko normaalista treenirytmistä kiinni, vaikken lomalla mitenkään tiukkapipoinen tahdo ollakaan. Kun ei tarvitse mennä töihin, päivään saa mahtumaan niin lekottelut kuin kotihommat ja treenitkin. Viikkoon mahtui kolme juoksulenkkiä, kaksi vajaan kuuden kilometrin mittaista ja sunnuntain pitkis. Lisäksi kerta avovesiuintia ja kolme pyörälenkkiä.  Yhteensä juoksukilometrejä kertyi 27, uintia 690m ja pyöräilyä 110,5km. Ei pöllömpää!

Olemme nyt pyöräilleet mieheni kanssa usein yhdessä ja vähän reippaampaa tahtia. Vuorovedolla tällaiset amatööritkin saavat mittariin ihan mukavia lukemia. Maksiminopeudeksi olemme parhaimmillaan kellottaneet 47km/tunnissa. Lenkin keskivauhti on pienet juomatauot mukaanlukien pyörinyt  välillä 27 - 28 km/tunnissa. Pikkuhiljaa tässä kehitytään pyöränkin selässä!

Pyöräillessä törmää mukaviin maisemiin. Jostakin syystä esimerkiksi alla olevan kaltainen suomaisema hivelee silmääni. Kaunista ja rauhallista.

Pyöräillessä voi löytää myös marja-apajia, jos ehtii sivusilmällä tien sivuun vilkuilla. Ensimmäisellä lomaviikollani rumistelin myös vadelmapuskissa. Muutaman litran olen aina kerrallaan käynyt näitä herkkuja luonnosta hakemassa talven varalle ja nyt rasoita onkin pakastimessa jo ihan mukava määrä. Tällä viikolla sitten mustikoiden metsästykseen.

Sunnuntain pitkä juoksulenkki taittui sekin ihan mukavasti, vaikkei juoksukilometrejä nykyään tulekaan niin paljoa. Ilmeisesti muut lajit tukevat myös juoksua, ovathan treeneihin käytetyt tuntimäärät lähes tuplaantuneet tämän kevään ja kesän aikana. Jalkavaivoja ei nyt ole ollut, monipuolistuminen on tainnut auttaa siihenkin. Juoksin leppoisalla vauhdilla 16 km helteisessä säässä ja nautin jokaisesta kilometristä.

Tempoilua

Tukholman maratonin jälkeen juoksemaan ei ole niin usein tehnyt mieli. Pitkiä lenkkejä (yli 15 km) en ole juossut yhtään. Sen sijaan pyöräily ja uinti ovat tulleet entistä enemmän viikko-ohjelmaani mukaan.  Treenimäärät eivät siis ole vähentyneet - pikemminkin päin vastoin, mutta esim. pitkät lenkit olen pyöräillyt tai tehnyt yhdistelmätreeninä niin, että pyöräilyn jälkeen käyn vielä juoksemassa.

Tällä viikolla kokeilin ihan uutta juttua pyöräilyn saralla, kävin ajamassa tempoajon. Tempoajo tarkoittaa sitä, että lähdetään väliaikalähdöllä matkaan (meillä minuutin välein) ja jokainen ajaa pyörällä kelloa vastaan mahdollisimman kovaa. En ole vielä tempoajon viralliseen puoleen sen tarkemmin tutustunut, että onko matkoja olemassa minkälaisia virallisissa kisoissa, mutta me ajoimme 10km. Viisi kilometriä toiseen suuntaan, käännös ja takaisin. Vaikka kyseessä oli pyöräilyseuran järjestämä treeni, eikä mikään virallinen kisa, menomatkalla lähtöpaikalle polkiessani vatsanpohjassa tuntui kummasti jännitystä. Pelkäsin ehkä eniten jotenkin munaavani itseni, kun olin ensimmäistä kertaa mukana. Omaa vauhtianikaan en osannut yhtään ennalta arvoida. Otin tavoitteeksi olla maalissa aikaan 22 minuuttia, joka tarkoittaisi 27km/tunnissa keskivauhtia.

Lähdin toisena matkaan ja päätin vain polkea sen suuremmin kelloani vilkuilematta. Poljin vain sen minkä kintuistani pääsin ja koitin muistaa polkemisen sijasta pyörittää. Alkumatkasta oli pientä ylämäkeä ja vastatuuli. Luulot otettiin polkijasta siis heti pois. Tuntui pahalta. Veri maistui suussa jo parin kilometrin jälkeen. Silti annoin vain mennä.  Pikkuhiljaa oma tahti alkoi löytyä ja vaikka menin omalla tasollani täysillä, tuntui pahalta ja äärettömän hyvältä samaan aikaan. Hullua. Käännöspaikan otin varovasti ja sen jälkeen taas urku auki. Sain voimaa siitä, että kukaan ei ollut tullut minusta ohi ja käännöspaikan jälkeen näin, että ero on sen verran pitkä, että ilman haaveria en päästä ketään heistä ohi. Päätös piti ja tulin maaliin niin, että kukaan ei ajanut ohi. Tokikin jäin toisille ajoissa, mutta en nyt niin paljoa, että ensikertalaisena tarvitsisi mitenkään nolostella. Aika oli 19.39, eli ajoin 10km yli 30km/tunnissa keskivauhtia. Olen tyytyväinen. En niinkään tiedä onko tuo aika sellainen, mistä nyt sen kummemmin kannattaa tuuletella, mutta ylitin taas itseni,ajoin niin kovaa kuin pääsin ja jossiteltavaa ei juurikaan jäänyt. Aika varmasti tästä kokemuksen myötä paranee. Lisäksi olen tyytyväinen siihen tunteeseen, joka minulla oli maalissa. Puuskutin ja veren maku oli suussa, eli sain pyörälläkin itsestäni vähän tehoja irti. Ja ennen kaikkea - minä uskalsin! En jarrutellut, vaikka välillä vauhti vähän hirvittikin.

Tuli taas kerran todistettua, että parhaat elämykset taitavat syntyä siitä, että välillä uskaltaa siirtyä mukavuusalueelta pois. Olen ihan liekeissä :)

Ketjut kireällä

Rakastan numeroita. 104,3km, 14,5 km, 700m 7h 58min. Siinä muutamia lukemia viime viikolta. Asiayhteydestä toki kaikki ymmärtävät, että kyseessä ovat viime viikon yhteenlasketut treenimäärät. Juoksu ja uinti jäivät hieman vähemmälle, mutta pyöräilyä tuli mukavasti. Tein viikon aikana kolme lenkkiä: keskiviikkona 28km, lauantaina 43km ja sunnuntaina 25km. Loput kilometrit ovat höntsäajoa uimarannalle, asemalle, kauppaan jne. Treeneiksi en toki näitä höntsäilyjä laske, mutta koska näin kesällä on menossa Kilometrikisa, johon työporukalla osallistumme, jokainen pyöräilty kilometri toki on laskettava mukaan.

Olen tehnyt pyöräilyyn liittyen myös hankintoja, eli tilasin itselleni harjoitusvastuksen, eli trainerin. Sillä poljettuja kilometrejä ei saa laskea Kilometrikisaan, mutta vallan mainioita treenejä tällainen pyöräilyn saralla vielä tosi aloittelijakin pystyy tekemään. Maanantaina satoi vettä, joten iskin pyöräni kiinni traineriin ja aloin polkea. Puoli tuntia intervalleja riitti minulle, sen verran alkoi jo hapottaa. Ulkona muun liikenteen seassa ainakin minulla on se ongelma, että en uskalla vetää niin kovaa kuin jaksaisin. Trainerilla on hankalampi kolaroida tai itse muuten törttöillä ja kaatua, joten minäkin uskallan polkea sen minkä jaloistani pääsen.  Talviaikaan toki traineria tulee käytettyä varmasti paljon enemmän kuin näin kesällä. Pakko tuonne ulkoilmaankin on päästä, vaikkei kaikista lenkeistä aina ihan kaikkea tehoa irti saisikaan.

Uintia mahtui viikkoon vain yksi kerta, mutta se oli sitäkin antoisampi kerta. Tekniikkaopetusta ja vain pienelle 3 hengen ryhmälle, eli sain hyvinkin henkilökohtaista opastusta ja vinkkejä. Mitään pahaa tekniikkavirhettä minulla ei kuulemma vapaauinnissa ole, vaan uinti vaatii enemmänkin vain kilometrejä ja kokemusta tuekseen. Olipa kiva kuulla! Tutustuin samalla ensimmäistä kertaa Helsingin legendaariseen uimastadioniin. Olen asunut pääkaupunkiseudulla jo vuosia, mutta uimastadionilla en ole koskaan ennen käynyt. Noloa! Nyt sekin on koettu ja oikein kivaksi uimapaikaksi todettu. Omassa lähiuimahallissani on 25m rata, joten uimastadionin 50m rata oli suorastaan luksusta! Kerta ei varmasti jää viimeiseksi.

Viikon pääjuoksutreeninä oli 8*600m:n vedot 400m:n palautuksella. Tämän lisäksi juoksin yhden yhdistelmätreenin (25km pyöräilyä alle, päälle 4,5km juoksua), sekä yhden lyhyen 3,5km verryttelylenkin. Juoksuun pitäisi taas alkaa panostaa enemmän, mikäli haluaisin osallistua kesällä vielä johonkin puolimaraton-tapahtumaan ja myöhemmin syksyllä tämän vuoden toiselle maratonille.

Omaa lomaani vielä odottelen, mutta tällainen oli minun viime viikkoni treenien suhteen. Omasta mielestäni kivan monipuolista.