Mukavat joulunpyhät ja ihana arki

Joulu on onnellisesti takanapäin. Vietimme joulua oman perheen kesken rauhallisesti yhdessä olellen. Oman osansa rauhallisuuteen toi flunssani, joka iski päälle kunnolla aatonaattona. Vaikka kuumetta ei ollutkaan, joulusiivoukseen meni koko päivä, sillä välillä piti huilia. En ottanut asiasta stressiä, vaikka olinkin lykännyt siivoamista tarkoituksella lähemmäs joulua. Pölypalleroita ja hiekkaa oli lattioilla sen verran, että vuotavasta nenästä huolimatta siivous oli vain tehtävä. Imuroin matot ensin huolellisesti ja vein ne sitten vielä ulos tuulettumaan. Myös petivaatteet pääsivät pihalle. Sen jälkeen pyyhin vielä lattiat kostealla ja pyyhin pölyt. Puhtaat lakanat sänkyihin, matot sisälle ja minun jouluni alkoi. Ihana puhdas tuoksu ja kynttilät tunnelmaa luomassa. Lapset koristelivat kuusen samalla kun itse nautiskelin lämmintä glögiä. Lämmin juoma tuntuikin flunssaisena erityisen hyvältä.

Aattoaamu ei tuntunut valkeavan täällä Etelä-Suomessa millään. Vettä satoi oikein ropisemalla. Sanoin muulle perheelle, että nyt laitetaan sälekaihtimet kiinni, valot pois ja kynttilät palamaan. Luodaan itse se joulutunnelma. Aaton aikana katsoimme televisiosta joulurauhanjulistuksen, Frozen elokuvan ja Yle Areenasta Metsoloiden joulujakson 1990-luvulta. Nostalgiaa. Lapset kyllä tuumivat, että tässä ei kyllä tapahdu yhtään mitään. Samaan aikaan joululaatikot (valmiista soseista tehdyt) kypsenivät uunissa ja jouluillallista pääsimme nauttimaan illansuussa. Laatikot, savustettua kalkkunaa, itsetehty rosolli ja mieheni savustama lohi, siinä ehkä joulupöydän suurimmat herkut.

Lapset eivät enää usko joulupukkiin, joten lahjat oli aseteltu kuusen alle jo aatonaattona, kun kuusi oli koristeltu. Lahjat avasimme ruuan jälkeen, jotta lapset ehtivät ennen nukkumaan menemistä kunnolla nauttia lahjoistaan. Paketeista paljastuikin toinen toistaan mieluisampia lahjoja. Kaikki olivat ilmeisesti olleet kiltteinä tänä vuonna.

Joulupäivänä sama rauhallinen meno jatkui. Söimme lisää jouluruokia ja katselimme elokuvia. Illalla oli päästävä flunssasta ja kehnosta säästä huolimatta jo vähän ulos. Lasten Pokemon Go -pelissä oli yksi muna haudottavana, sen saa kuoriutumaan 5 kilometrin kävelyn jälkeen. Eli teimme lenkin, jonka varrelta keräilimme lisää Pokemoneja ja saimmepa lenkin lopuksi vielä munankin kuoriutumaan. Tai no, lapsen piti vielä käydä talon ympäri kiertämässä, sen verran vajaaksi jäi. Jännä peli, laittaa ihmiset liikkeelle. Katsotaan, kuinka kauan lasten kiinnostus peliä kohtaan kestää.

Tapanina palailin pikkuhiljaa treenien pariin ja kävin tekemässä reilun tunnin kuntosalitreenin läheisellä kuntosalilla. Muutama muukin oli päättänyt jatkaa treenaamista tapanina. Yksin ei tarvinnut treenata salilla, mutta toisaalta laitteisiin pääsi juuri sitä tahtia kuin halusikin. Heti mieli ja olo koheni!

Tiistaina klitti sitten taas paluu arkeen. Kivaa sekin. Syödä tavallista ruokaa ja tavallisia määriä, vaikka ei tuo joulu sairastamisen takia mitenkään mässäilyksikään mennyt. Nuhassa ruoka ei oikein maistu, eikä oikein suklaakaan. Gluteenittomat tortutkin jäi kokonaan leipomatta. Tiistain työpäivä hieman venäjti, koska vaikka on hiljaista niin myös suuri osa ihmisistä on lomalla, joten jos tuleekin yllättävää tekemistä, onkin yhtäkkiä kiirusta. Menin suorän töistä vielä uimaan. Kotiin ei ollut hengenhoppua, koska mieheni on lomalla ja tiedän lapsilla olevan ruokaa ja valvova silmä kotona.

Ja minun arkeenihan liittyvät läheisesti lennossa nautitut välipalat ennen treeniä!

Tällä viikolla olen yrittänyt palata pikkuhiljaa suht normaaliin treenirytmiin, mutta ihan en siihen ole vielä kyennyt. Flunssan jälkitautina minulle jäi jonkin sortin vatsatauti. Ei ole pahaa oloa tms. mutta vatsa on turvonnut ja kipeä, hirveästi murisee, selvästi jotain hieman poikkeavaa. Esim. juokseminen ei vaan tunnu kivalta. Täytyy tänään käydä ostamassa apteekista jokin maitohappovalmiste, jospa sillä saisin vatsanikin rauhoittumaan.

Rauhallista joulua!

Vietän joulua tällä kertaa suurimmaksi osaksi vaaka-asennossa nenäliinapaketin vierellä. Flunssa iski todenteolla. Nyt on hyvä aika ladata akkuja, lukea kirjaa ja katsoa elokuvia. Leppoisaa. Toivottavasti sinunkin joulusi on leppoisa ja saat ladatuksi hieman akkuja. Ulkona sataa vettä, eikä lumesta ole tietoakaan, mutta kun laittaa sädekaihtimet kiinni, himmentää valoja, sytyttää kynttilät ja kuuntelee radiosta joululauluja, voi mielessään palata niihin lapsuuden jouluihin, kun lunta oli paljon ja pakkasta vielä enemmän.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Pakkasyö on, ja leiskuen

Pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydän untaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun,

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

-Viktor Rydber, Tonttu-

Loppuvuoden kuulumisia ja jouluun valmistautumista

"Kolme yötä jouluun on", näin voisi tässä vaiheessa vuotta sanoa, onhan jouluaattoon kolme yötä. Aika on mennyt nopeasti. Syksy yhdessä hujauksessa. Rankemmasta treenistä on nyt tullut elämäntapa. Keskimäärin noin kolmena aamuna olen noussut kukonlaulun aikaan ja mennyt uimaan. Lauantaisinkin kello soi useimmiten jo vähän yli viisi. Kuulostaa hurjalta, mutta kertaakaan ei ole kaduttanut, että tuli lähdettyä tekemään treeni. Uintitreenien lisäksi ajan trainerilla/wattipyörällä pari kertaa viikkoon ja juoksen kahdesta kolmeen kertaan. Päälle pitäisi saada vielä lihaskuntotreenit ja lihashuolto. Ne ovat nyt jääneet ihan liian vähälle.

Vähitellen tuloksiakin alkaa tulla. Teimme viime viikolla treeniryhmässä 200m:n uintitestin. Syys-lokakuun taitteessa tehdyssä edellisessä kellotuksessa kello pysähtyi ajassa 4:00 ja sadasosat päälle. Nyt aikani parani 20 sekunnilla ja kello näytti testin päätteeksi 3:39 ja risat. Vähänkö olen onnellinen! Aika ei tietenkään ole mikään erityisen hyvä vielä, mutta omaan edelliseen aikaanhan tässä iässä ja tällä treenitaipaleen pituudella on pakko katsoa. Hurja parannus noin lyhyelle matkalle. Tästä on hyvä jatkaa. Treeniryhmän hyvä puoli numero 1, säännölliset testit, mistä huomaa kehityksen!

Uinnista onkin tullut tänä syksynä yksi lempiliikuntamuodoistani. Ennen en erityisesti pitänyt uimisesta. Vesi oli kylmää ja altaan uiminen päästä päähän tuntui tylsältä. Nyt pidän uimisesta, eikä vesikään tunnu niin kylmältä. Pelkästään virkistävältä. Treeniohjelmaa seuratessa ei tarvitse uida samaa tahtia koko ajan päädystä päätyyn, vaan erilaisia tekniikkadrillejä ja vetoja tehdessä uintimatka pätkittyy ja kilometrit kertyvät kuin itsekseen. Treeniryhmän hyvä puoli numero 2, ammattilaisten suunnittelema treeniohjelma.

Uinnin lisäksi myös pyöräily on ottanut harppauksen eteenpäin. Tokikaan trainerilla en pääse matkaa kellottamaan, mutta ajoittain pääsen ajamaan wattipyörällä ja näen wattien kehittyvän. Myös pyöritys on kuulemma huomattavasti tehokkaamman ja paremman näköistä kuin syksyllä. Silloin se oli kuulemma aika kulmikasta. Treeniryhmäni hyvä puoli numero 3, henkilökohtainen palaute.

Juoksu tuntuu ihan yhtä pahalta kuin aina ennenkin, mutta tokikin vauhtia pystyy pitämään paremmin yllä. Alle viiden minuutin kilometrivauhdeista on tullut jo erimittaisissa vedoissa arkipäivää. Käyn kerran viikossa juoksemassa yhteistreenin ja useimmiten tämä treeni sisältää jonkinmittaisia vetoja. Yleensä 200-1200m. Ja vedothan eivät yleensä tunnu hyvältä, kun omalla äärirajalla mennään. Treeniryhmän hyvä puoli numero 4, ryhmässä on voimaa ja tsemppihenkeä.

Minulla oli tarkoitus mennä jouluaattona juoksemaan Paloheinään puolimaraton, mutta en nyt ole ilmoittautunut tapahtumaan, koska olo on ollut koko viikon flunssainen. Nuhaa ei ole, eikä kurkkuunkaan koske, mutta ääni on käheä ja keuhkoissa on flunssatuntemuksia. En nyt stressaa pienestä lepohetkestä ja löysäilystä. Tekee varmasti vaan hyvää ottaa muutama päivä ihan rennosti.

Treenaamisen ohella meillä on valmisteltu myös joulua. Askarreltu joulukortteja, leivottu ja kääritty lahjapaketteja.

Jännittävää joulun odotusta ja piparintuoksua!