Mukavat joulunpyhät ja ihana arki

Joulu on onnellisesti takanapäin. Vietimme joulua oman perheen kesken rauhallisesti yhdessä olellen. Oman osansa rauhallisuuteen toi flunssani, joka iski päälle kunnolla aatonaattona. Vaikka kuumetta ei ollutkaan, joulusiivoukseen meni koko päivä, sillä välillä piti huilia. En ottanut asiasta stressiä, vaikka olinkin lykännyt siivoamista tarkoituksella lähemmäs joulua. Pölypalleroita ja hiekkaa oli lattioilla sen verran, että vuotavasta nenästä huolimatta siivous oli vain tehtävä. Imuroin matot ensin huolellisesti ja vein ne sitten vielä ulos tuulettumaan. Myös petivaatteet pääsivät pihalle. Sen jälkeen pyyhin vielä lattiat kostealla ja pyyhin pölyt. Puhtaat lakanat sänkyihin, matot sisälle ja minun jouluni alkoi. Ihana puhdas tuoksu ja kynttilät tunnelmaa luomassa. Lapset koristelivat kuusen samalla kun itse nautiskelin lämmintä glögiä. Lämmin juoma tuntuikin flunssaisena erityisen hyvältä.

Aattoaamu ei tuntunut valkeavan täällä Etelä-Suomessa millään. Vettä satoi oikein ropisemalla. Sanoin muulle perheelle, että nyt laitetaan sälekaihtimet kiinni, valot pois ja kynttilät palamaan. Luodaan itse se joulutunnelma. Aaton aikana katsoimme televisiosta joulurauhanjulistuksen, Frozen elokuvan ja Yle Areenasta Metsoloiden joulujakson 1990-luvulta. Nostalgiaa. Lapset kyllä tuumivat, että tässä ei kyllä tapahdu yhtään mitään. Samaan aikaan joululaatikot (valmiista soseista tehdyt) kypsenivät uunissa ja jouluillallista pääsimme nauttimaan illansuussa. Laatikot, savustettua kalkkunaa, itsetehty rosolli ja mieheni savustama lohi, siinä ehkä joulupöydän suurimmat herkut.

Lapset eivät enää usko joulupukkiin, joten lahjat oli aseteltu kuusen alle jo aatonaattona, kun kuusi oli koristeltu. Lahjat avasimme ruuan jälkeen, jotta lapset ehtivät ennen nukkumaan menemistä kunnolla nauttia lahjoistaan. Paketeista paljastuikin toinen toistaan mieluisampia lahjoja. Kaikki olivat ilmeisesti olleet kiltteinä tänä vuonna.

Joulupäivänä sama rauhallinen meno jatkui. Söimme lisää jouluruokia ja katselimme elokuvia. Illalla oli päästävä flunssasta ja kehnosta säästä huolimatta jo vähän ulos. Lasten Pokemon Go -pelissä oli yksi muna haudottavana, sen saa kuoriutumaan 5 kilometrin kävelyn jälkeen. Eli teimme lenkin, jonka varrelta keräilimme lisää Pokemoneja ja saimmepa lenkin lopuksi vielä munankin kuoriutumaan. Tai no, lapsen piti vielä käydä talon ympäri kiertämässä, sen verran vajaaksi jäi. Jännä peli, laittaa ihmiset liikkeelle. Katsotaan, kuinka kauan lasten kiinnostus peliä kohtaan kestää.

Tapanina palailin pikkuhiljaa treenien pariin ja kävin tekemässä reilun tunnin kuntosalitreenin läheisellä kuntosalilla. Muutama muukin oli päättänyt jatkaa treenaamista tapanina. Yksin ei tarvinnut treenata salilla, mutta toisaalta laitteisiin pääsi juuri sitä tahtia kuin halusikin. Heti mieli ja olo koheni!

Tiistaina klitti sitten taas paluu arkeen. Kivaa sekin. Syödä tavallista ruokaa ja tavallisia määriä, vaikka ei tuo joulu sairastamisen takia mitenkään mässäilyksikään mennyt. Nuhassa ruoka ei oikein maistu, eikä oikein suklaakaan. Gluteenittomat tortutkin jäi kokonaan leipomatta. Tiistain työpäivä hieman venäjti, koska vaikka on hiljaista niin myös suuri osa ihmisistä on lomalla, joten jos tuleekin yllättävää tekemistä, onkin yhtäkkiä kiirusta. Menin suorän töistä vielä uimaan. Kotiin ei ollut hengenhoppua, koska mieheni on lomalla ja tiedän lapsilla olevan ruokaa ja valvova silmä kotona.

Ja minun arkeenihan liittyvät läheisesti lennossa nautitut välipalat ennen treeniä!

Tällä viikolla olen yrittänyt palata pikkuhiljaa suht normaaliin treenirytmiin, mutta ihan en siihen ole vielä kyennyt. Flunssan jälkitautina minulle jäi jonkin sortin vatsatauti. Ei ole pahaa oloa tms. mutta vatsa on turvonnut ja kipeä, hirveästi murisee, selvästi jotain hieman poikkeavaa. Esim. juokseminen ei vaan tunnu kivalta. Täytyy tänään käydä ostamassa apteekista jokin maitohappovalmiste, jospa sillä saisin vatsanikin rauhoittumaan.