299 tuntia 42 minuuttia

Joskus opiskeluaikoina innostuin hiihtämisestä oikein kunnolla. Kun kilometrejä alkoi talven aikana kertyä, otin tavoitteekseni hiihtää 1000 kilometriä kauden aikana. Talvi oli kunnollinen, myös pakkasten suhteen, ja väliin mahtui kahden viikon hiihtämätön jakso, sillä pakkanen paukutteli likemmäs kolmessakymmenessä asteessa, välillä ylikin. Ei asiaa hiihtämään. Tavoite näytti mahdottomalta. Lopulta, kevään jo kolkutellessa ovella, hiihtokilometrejä oli kirjattu vihkooni 998. Päätin lähteä hiihtämään ne puuttuvat kilometrit. Hiihtokeskuksen latupohja oli roskia täynnä, hiihtolatu upotti jokaisen suksipotkun aikana ja roskat tarttuivat pohjiin. Totesin, että tässä ei ole mitään järkeä. En halua rikkoa välineitäni. Viimeiset kilometrit jäivät hiihtämättä. Aika moni kyseli sen talven jälkeen, että miten kävi. Kerroin, että en ihan päässyt tavoitteeseeni, jäi 2 kilometriä vajaaksi. Moni kyseli, että harmittaako ja miksi en nyt vaan jotenkin hiihtänyt niitä puuttuvia kahta kilometriä. Yritin selittää, että se ei nyt ollut tässä se juttu loppujen lopuksi. Pidän hiihtämisestä, rakastan sitä, enkä halunnut jättää hiihtämisestä niin surkeaa kuvaa koko kesän ajaksi mieleni syövereihin. Mieluummin mietin ihania laturetkiä tai sunnuntaiaamun pitkiä hiihtolenkkejä, kun toiset vasta heräilivät sunnuntaihin. Aurinko nousi ja väritti taivaanrannan ihanilla väreillään. Latu oli juuri kunnostettu ja sukset luistivat. Hiihdän sen 1000 kilometriä rikki sitten toisella kerralla. Seuraavana talvena se menikin sitten rikki ihan kirkaasti, kun tavoite oli asetettu heti alkutalvesta, eikä vasta tammi-helmikuussa, jolloin kausi Kuopion korkeudella oli jo pitkällä.

En ole laskenut juoksu- tai pyöräkilometrejä yhteen vielä viime vuodelta. Toki kilometrit on aina vihkoon merkattu, mutta loppuraportti on tekemättä. Saa nähdä, teenkö sitä edes ollankaan. Sen verran laskin, että ynnäsin harjoitteluun käytetyt ajat yhteen. 299 tuntia ja 42 minuuttia. Joku voisi taas kysyä, että harmittaako, kun 300 tuntia jäi noin lähelle. Ei harmita. Kaikki nämä tunnit on sydämellä liikuttuja. Rakkaudesta lajiin. Enkä ollut edes mitään tuntitavoitetta itselleni asettanut. Viime vuodelle otin tavoitteeksi juosta yli 1500km, mutta luulen, että sitä tavoitetta en saavuttanut. Se tavoite menetti merkityksensä jo viime maalis-huhtikuun taitteessa, kun liityin triathlonryhmään. Tajusin, että laatu on tärkeämpää kuin kilometrien kerääminen. Siitä osoituksena 13 minuutin aikaparannus jo parin treenikuukauden jälkeen Tukholman maratonilla.

Tänä vuonna en tee sen kummemmin mitään uudenvuodenlupauksia. Tavoitteenani on pyrkiä pysyttelemään terveenä ja vammattomana, saada uusia liikuntaelämykisä ja elää täysillä. Kilometrit ja treenitunnit tulevat siinä sivussa. Pari ilmoittautumista on sisällä jo, mutta luulen, että ne ansaitsevat ihan oman päivityksensä.

Urheilullista uutta vuotta 2017!