Toisenlaisissa maisemissa

Viime viikko tuli vietettyä vähän erilaisissa maisemissa. Olimme koko perheen voimin viikon Kreikassa Kosin saarella. Viikko on siis pääasiassa mennyt rentoutumisen merkeissä. Mutta, kuten blogitekstien rivien välistä on ehkä saattanut pystyä lukeakin, en välttämättä ole rannalla makailevaa sorttia. Eli vaikka perinteisessä rantalomakohteessa olimmekin ja vietimme aikaa myös hotellin uima-altaalla, joka päivä teimme myös jotain muuta. Kävelimme paljon Kosin vanhassa kaupungissa ja rantakadulla, hyppäsimme välillä kaupunkijunan kyytiin ja pariksi päiväksi vuokrasimme myös auton ja huristelimme saarta päästä päähän poiketen välillä ihastelemassa maisemia vuoren rinteillä. Kapeat serpentiinitiet olivatkin aika hurjia. Etenkin kun lähdimme käymään pienessä Zian kylässä. Laitoimme paikan navigaattoriin ja lähdimme matkaan. Perillä tajusimme, että navigaattori opasti perille suorinta tietä. Tämä tie ei tietenkään ollut se vuoriston suurin ja levein tie, vaan loppua kohden pelottavan kapea. Loppumatkalla nousin pois auton kyydistä ja kävelin edeltä katsomassa, mahtuuko auto varmasti tulemaan kylään perille saakka. Mahduttiin! Alaspäin osasimme sitten tulla vähän suurempaa tietä.

Zian kylän lisäksi kävimme Therman kuumalla lähteellä. Vanha kansa uskoo, että kuumassa lähteessä pulahtaminen parantaa sairauksia ja nuorentaa kymmenellä vuodella. Lähteellä tuoksui voimakkaasti rikiltä ja lähde oli aivan täynnä ihmisiä, joten pulahtaminen jäi tällä kertaa väliin. En siis myöskään nuorentunut reissussa.

Eräänä päivänä vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme pitkin rantakatua edes takaisin. Tarkistimme kilometrit sekä kartalta että vielä auton mittarista ja noin 20 kilometriä sinä päivänä pyöräilimme. Aikuisille ei tietenkään mikään ihmeellinen suoritus, mutta jälkikasvulle nostan hattua. Kertaakaan ei kuulunut lauseita "en jaksa polkea" tai "milloin ollaan perillä". Kosin kaupungissa näkeekin turisteja paljon polkupyöräilemässä, sillä kaupungissa on hyvät erikseen merkatut pyöräväylät. Myös polkupyörävuokraamoja on melkeinpä vieri vieressä. Maantiepyöräilijöitä näkyi vain muutamia, kun autolla saaren päätietä ajelimme, pääasiassa pyöräilijät olivat "normaaleja" turisteja, ei niinkään varsinaisesti pyöräretkeilijöitä. Johtuu ehkä ajankohdastakin. 30 asteen helle ei välttämättä pyöräilijöitä enää houkuttele.


Kävelyretkillä kävimme myös katsomassa kiviä, kuten lapset näitä raunioilla vierailuja nimittivät.

Ja pakolliset aurningonlaskukuvatkin täytyi tietysti reissussa napsia:

Myös alla oleva maisema tuli viikon aikana tutuksi. Tällaisen varjon alla tuli istuskeltua ja lueskeltua samaan aikaan kun lapset polskivat sielunsa kyllyydestä hotellin uima-altaalla. Mukava lomareissu takana. Vielä viikko lomaa ennen töihin paluuta. Onneksi sää näyttää täällä Suomessakin tällä hetkellä ihan samalta kuin Kreikasta. Saadaan jatkaa lämmöstä nauttimista. Ehkäpä tällä viikolla pääsen jo kuntoilunkin suhteen palailemaan enemmän normaaliin tilanteeseen.