Paluu pitkisten pariin

Tämä viikko on ollut säiden suhteen mielenkiintoinen. Maanantaina oli vielä täysi talvi ja lapset rakentelivat pihaan lumipupuja. Loppuviikkoon mennessä lumet olivat sulaneet lähes kokonaan vesisateiden ja lämpimän sään vuoksi.

Maanantaina kävin juoksemassa 8km talvisessa maisemassa. Juoksin vähän viimeviikkoina tutuksi tullutta perusmukavaa vauhtia hieman kovempaa. Tiistaina pidin lepopäivän, koska minulla oli ystävän kanssa treffit Helsingin keskustassa.

Keskiviikkona minun oli tarkoitus juosta, mutta keli oli niin liukas, jäinen ja vesisateinen, että suunnattiinkin nuoremman lapsen kanssa uimahalliin. Lapsi ui lapsille varatulla radalla ja minä viereisellä radalla, joka sattui tällä kertaa olemaan nopeiden uimareiden rata. Vähän uimahallin muusta väestä riippuen uin joko kuntouimareiden radalla tai nopeiden uimareiden radalla. Nopeus kun on vähän suhteellinen käsite. Nyt radalle sattui kiva porukka. Toiset huomioiden mahduttiin hyvin samalle radalle. Olin hieman itseäni paremmassa seurassa, joten uiskentelin pääasiassa vaparia kilometrin verran ja veikkaan, että matka taittui VK-sykkeillä (sykemittari ei ollut matkassa). Tuntui oikein onnistuneelta uintireissulta! Nyrjähtänyt nilkka vähän kipuili uidessa. Toisaalta jännää, kun juostessa siihen ei satu. No, juostessa minulla on edelleen nilkkatuki, johtuneeko siitä...

Torstaina oli taas muista menoista johtuen lepopäivä ja perjantaina juoksin 5.5km:n iltalenkin. Lauantaina oli kuntosalipäivä ja tänään se kauan odotettu pitkispäivä! Ensimmäinen laatuaan tälle vuodelle! Nilkan on ollut pakko antaa parantua, mutta tänään aamulla ripustin juomavyön vyötärölle, virittelin Spotifyn oikealle taajuudelle ja lähdin matkaan. Paikoitellen tie oli vielä jäinen, mutta päätin lähteä matkaan tavallisilla lenkkareilla nastalenkkareiden sijaan. Parissa kohtaa oli vaihdettava kävelyksi ja kävellä pahimpien jäätiköiden yli, muuten lenkkarivalinta oli varmasti oikea. Nastoilla on inhottava juosta asfaltilla. Juoksu tuntui ensimmäiset kolme kilometriä rankalta, johtuen varmaan eilisestä kuntosalista. Kun lihakset lämpenivät, juoksu alkoi tuntua ihan mukavalta. Juoksin lopulta 15km ja olen tyytyväinen, että nilkka kesti sen. Tästä se alkaa taas. Kevään koitosta en ole vielä lyönyt lukkoon, mutta tavoitteena on juosta taas maraton touko-kesäkuussa.