Sain itselleni jokin aika sitten uuden puhelimen, johon voi asentaa kaikkia kivoja sovelluksia, joita en ennen tiennyt tarvitsevani. Yksi asentamani sovellus on jokin hyvinvointisovellus, joka mm. laskee askelten määrää. Minulla on nyt ollut tuo sovellus päällä puhelimessa parina työpäivänä (viikonloppuna ei tule kännykkä kädessä liikuttua, joten askeleet jää laskematta) ja molempien työpäivien aikana, työmatkat mukaan lukien, olen saanut 10 000 askelta kevyesti täyteen. Ihan hyvin tällaiselle periaatteessa puhtaasti istumatyötä tekevälle!
Olen blogiurallani varmaankin vähintään sivulauseessa joskus maininnut, että olen joutunut siirtymään gluteenittomaan ruokavalioon viime vuoden alkupuolella jatkuvasti vaivanneiden vatsaongelmien takia. Ruokavalion rajoittaminen oli minulle tosi iso askel. En ylipäätään tykkää siitä, että ruualle "nirpistellään", vaan olen halunnut aina mahdollisimman paljon kunnioittaa ruokaa ja ruuan tekijää ja yrittänyt vähintään maistella kaikkea. Nyt tunnen itse olevani se "nirpistelijä", vaikka järki sanookin, että voin paljon paremmin ilman gluteenia sisältäviä tuotteita. Kokeilujen jälkee olen todennut, että myös kaura aiheuttaa samanlaiset oireet kuin vehnäkin. Puhdas ruis on vielä kokeilematta. Keliakiaa minulla ei verikokeen perusteella ole, eikä lääkäri jostain syystä ole ollut kovin innokas määräämään muita kokeita. Oireeni ovat kuulemma todellisia ja välttämättä diagnoosia ei löydy, vaikka miten tutkittaisiin. Viljat eivät vaan sovi suolistolleni. Kun gluteenittomalle ruokavaliolle siirryin, vatsaoireet hellittivät viikon-kahden kuluessa.
Uutta ruokavaliota olen opetellut nyt vajaan vuoden, eikä se varmasti vieläkään ole yhtä terveellinen kuin siihen aikaan kuin kaurapuuro ja ruisleipä kuuluivat jokapäiväiseen ruokavaliooni. Nyt viime aikoina olen löytänyt muutamia uusia tuotteita ruokakaupan hyllyltä, esimerkiksi pellavansiemenrouheen kuidun lähteeksi ja riisijauhot mannasuurimoiden korvikkeeksi. Pellavansiemenrouhetta syön jogurtin tai rahkan seassa, riisijauhosta tehty marjapuuro taas on ihan yhtä hyvää kuin mannasuurimoistakin tehty. Eroa tuskin huomaisi, jos ei tietäisi. Myös erilaiset pähkinät ja siemenet ovat vuoden aikana löytäneet tiensä lautaselleni.
Arkiruokalu alkaa nyt pikkuhiljaa sujua jo rutiinilla.
Liikunnasta vielä tähän loppuun sen verran, että kuluvalle viikolle on luvassa uusia tuulia liikunnan suhteen, mutta niistä lisää vähän myöhemmin! Jääkäähän kuulolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti