Fiiliksiä maratonin jälkeen

Maratonista on kulunut nyt reilu viikko. Palautuminen lähti yllättävänkin hyvin ja nopeasti liikkelle ja kolmen päivän levon jälkeen palailin pikkuhiljaa juoksun ja muun liikunnan pariin. Olin viime viikon lomalla lapsuusmaisemissa ja keskiviikkona pääsin juoksemaan maalaismaisemissa hiekkateitä pitkin. Jaloissa tuntui lenkin aikana ihan hyvältä, mutta lenkin jälkeen huomasi, että jalat olivat kevyestä 5 kilometrin lenkistä huomattavasti väsyneemmät kuin normaalisti. Palautuminen oli vielä kesken. Keskiviikkoiltana kävin myös uimassa. Uinti sujui ihan mukavasti ja onnistuin olemaan hallilla kerrankin oikeaan aikaan. Sain itselleni oikein oman privaattiradan. Harvinaista herkkua.

Torstaina ja perjantaina pidin jälleen suosiolla lepopäivät. Perjantaina matkustin lasten kanssa takaisin kotiin. Aamulla lähtöä tehdessämme auton lämpömittari näytti +6 astetta. Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen, vai miten se sanonta menikään :) Kylmältä tuntui, voin myöntää.

Lauantaina suuntasin heti aamusta Oittaalle triathlonryhmän yhteistreeneihin. Ohjelmassa oli swimrunia. Ostin keväällä itselleni märkäpuvun ja olin ennen lauantaita käynyt testaamassa sitä tasan kerran. Silloinkin lähinnä kelluttelin vedessä ja otin tuntumaa pukuun ja avoveteen. Nyt sitten jouduin heti tositoimiin. Bodominjärvellä tuuli lujaa ja vedessä oli allokkoa. Olin paikalla hieman muuta ryhmää aikaisemmin ja katsoessani aaltoja ja auton lämpömittaria, joka näytti 12 astetta, meinasin kääntyä kannoiltani takaisin vähin äänin kotiin. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt kotiin, vaan lähdin rohkeasti kokeilemaan uutta lajia. Tarkoituksenamme oli uida aina 400m ja juosta välissä 2-3km. Käytännössä jouduimme lyhentämään uintimatkoja, sen verran tuulista ja aaltoista järvellä oli. Meitä oli monta aloittelijaa mukana, joten ei oikein hengitykset yms. onnistuneet alloissa. Itsekin tulin testanneeksi useampaan otteeseen Bodominjärven veden juomakelpoisuutta. Kivaa oli silti! Tästä on hyvä jatkaa avovesiuintitreenejä. Kun aloittaa vähän vaikeammista olosuhteista, kuvan kaltainen lähes tyyni järven selkä oli maanantaina seuraavalla avovesiuintikerrallani suorastaan luksusta! Maanantaina pystyin jo uimaan 700m! Wohoo! Kieltämättä alussa (ja vieläkin) avovesi oli hyvin outo elementti uimahallin jälkeen. Tokihan minäkin mökkilaiturilta olen veteen hypännyt ja uiskennellut järvessä, mutta en koskaan aikaisemmin ole yrittänyt uida vaparia avovedessä. Jo pään veteen laittaminen tuntui oudolta ja se, ettei vedessä näe mitään. Vesi on sameaa, joten käytännössähän sitä uidaan aika sokkona. Suunnistaminen kohti poijua oli ihan oma juttunsa. Avovedessä huomasi, kuinka toinen puoli kehosta on voimakkaampi, koska uinti lähti vetämään aina samaan suuntaan vinoon. Mutta ehkäpä se suunnan pitäminenkin vähän paranee, kun vähän treenaa lisää.

Alla olevassa kuvassa on jossakin mun pää ja käsi :)

Vielä lauantain swimrun -treeneissäkin tunsin, että jaloissa alkaa vähän painaa treenin edetessä. Sunnuntaina päätinkin lähteä kevysti pyöräilemään ja nauttimaan kesäisestä päivästä. Monesti kevyt pyöräily auttaa palautumisessa, kun kevyessä pyöräilyssä ei niin paljoa rasitu, mutta lihakset saavat kuitenkin vähän verryttelyä. Loppujen lopuksi sunnuntain pyörälenkki venähti liki 50 kilometrin mittaiseksi, joten hyvä treenipäivä sunnuntaistakin loppujen lopuksi tuli. Sen verran kyllä otin kevyesti, että pysähdyin esimerkiksi puolessa välissä kahville ja jätskille. Kiva välillä relata, kevennellä ja nauttia kunnolla maisemista lenkillä.