Kesälomareissu Sisiliassa

Aikaisemmin jo kesäkuulumisten yhteydessä mainitsin ohimennen perheemme kesäreissusta Sisiliaan. Silloin jo lupasin palata aiheeseen oman postauksen verran ja nyt se tulee. Sisilia, ja oikeastaan koko Italia, yhden päivän Venetsian retkeä lukuunottamatta, oli perheellemme uusi tuttavuus. Päädyimme Sisiliaan, koska ajattelimme sen olevan perheille mukava paikka. Oletimme sen olevan rauhallinen, lapsiystävällinen, mukavantuntuiset hotellit, inhimillinen lentoaika ja ruokakin varmasti maistuisi koko porukalle, vaikkei meidän perheen lapset kovin nirsoja noin muutenkaan ole. Tietenkin myös Etna houkutteli. Sisilia täytti kaikki odotukset, vaikkei Giardini-Naxosta välttämättä ainakaan pariskunnille tai kaveriporukoille kannata suositella, jos haluaa shoppailla tai bilettää baareissa. Giardini-Nazos oli paikkana rauhallinen turistien valtaama rantakohde. Jopa ehkä meidänkin makuun vähän tylsä. Onneksi hotelli oli nappivalinta, lähellä iki-ihana vuoristokylä Taormina ja Etnakin näkyi horisontissa.

Retki Etnalle oli kallis, nelihenkiseltä perheeltä n. 300 euroa ilman mitään ruokailuja. Päätimme kuitenkin osallistua retkelle ja mennä ihan niin ylös kuin turisteja lasketaan. Mikäli emme retkelle olis lähteneet, se olis varmasti jälkeenpäin harmittanut. Etna oli sellainen kerran elämässä kokemus ilman muuta. Maisemia oli vaikea kuvitella etukäteen, ainakaan minä en osannut yhtään odottaa, mitä tuleman pitää. 2000 metrin korkeuteen matkasimme bussilla, siitä 2500 metriin hiihtohissillä ja loppumatka 3000 metriin taittui jeepin kyydissä. Vaikka alhaalla Giardini-Naxoksessa lämpötila oli 35 lämpöasteen korvilla, ylhäällä Etnalla lämpöä oli ehkä noin 20. Aikuiset tarkenivat kesävaatteissa, mutta lapsille hupparit olivat tarpeen. Näkymä ylhäällä 3000 metrissä oli samanlainen kuin oletan mielikuvissani olevan kuussa. Ympärillä on vain jähmettynyttä laavaa ja hieman savuavia kraatereita.

Giardini-Naxoksesta oli hyvät paikallisbussiyhteydet sekä Catanian suuntaan, että Taorminaan ja Castelmolaan. Kaikissa näissä paikoissa omatoimiretkeilimme, Taorminassa useampaan otteeseen, niin hieno paikka se oli. Taorminaan pääsi sekä köysirataa pitkin, että bussilla. Molempia kulkupelejä kokeiltiin. Bussissa kieltämättä hieman pelotti, kun iso bussi mutkittelee kapeaa vuoristotietä pitkin Taorminaan ja siitä vielä eteenpäin Castelmolaan. Kyllä kannatti! Taorminasta ja Castelmolasta oli huikeat näkymät alas Giardini-Naxokseen. Taorminasta löytyi myös kauppoja, joista pystyi tekemään tuliaisostoksia. Castelmolassa oli linnoituksen lisäksi vain muutama turistikauppa. Niihin emme tällä kertaa pysähtyneet.

Catanian kaupungissa emme ehkä osuneet ihan oikeille paikoille. Ostoskadun kuljimme päästä päähän, mutta muuten kaupunki vaikutti vähän ränsistyneeltä ja tosi likaiselta. Ehkäpä olisi ensin kannattanut käydä Cataniassa ja vasta sen jälkeen Taorminassa ja Castelmolassa. Näiden kahden paikan jälkeen Catania ei oikein sytyttänyt samalla tavalla.

Ruoka Sisiliassa oli hyvää, tosi hyvää. Muu perhe nautti lasagnesta, pastasta, pizzasta ja muista vehnäisistä herkuista. Minä maistelin monen monta kertaa erilaisia risottoja ja salaatteja. Esimerkiksi parsakaalirisotto oli tosi hyvää! Myös tomaatit ja mozzarella veivät kielen mennessään, puhumattakaan italialaisesta jäätelöstä! Nam, nam ja nam! Ei ihme että kesäloman jälkeen oli pari ylimääräistä kiloa ilmaantunut syksyn lenkeillä poltettavaksi.

Paljon tuli lomareissulla löhöttyäkin aurinkotuolissa, mutta joka päivä aktiivisuusmittari piippasi täyden aktiivisuustason saavuttamisen merkiksi, joten ihan pelkkää löhöilyä reissu ei ollut. Retkillä tuli paljon kävelyä melkein huomaamatta, lisäksi kävimme hotellin kuntosalilla rehkimässä ja hotellilla oli aivan huippu 50 metrin uima-allas! Useampana päivänä tuli uitua kilometrin verran sillä aikaa, kun muu perhe vietti aikaa viihdealtaiden puolella ja aurinkotuoleilla. Lenkkaritkin olivat mukana matkassa, mutta 34-36 asteen helteet olivat minulle liikaa, enkä käynyt lopulta kertaakaan juoksemassa. Lenkkarit olivat kuitenkin tarpeen kävellessä ja etenkin Etnan retkellä. Siellä ei oikein sandaaleissa pärjääkään.