torstai 14. kesäkuuta 2018

Kesä on täällä, kohta myös kisakauden avaus

Kevään treenit ovat menneet mukavasti. Olen saanut treenata kevään vammoitta ja terveenä. Talven lumilla vaivannut jalkapöydän hiusmurtuma on muisto vain. En ehkä ole murtumasta blogin puolella maininnutkaan, mutta eipä se mieltäni pahemmin matalaksi saanutkaan, sillä pystyin koko ajan uimaan ja ajamaan spinningpyörää, parin viikon jälkeen myös hiihtämään. Ensin tasatyöntöä, aika pian myös luisteluhiihtoa. Kaikkea, missä ei ole iskutusta. Juoksematta olin pari kuukautta. Toukokuussa en kisannut sen paremmin triathlonissa kuin juoksussakaan. Koivun kukkiessa ja levitellessä siitepölyään, minun on parempi treenata sisätiloissa.

Talven ajan osallistuin TriathlonSuomen treeniryhmään, mutta kesäksi jättäydyin ryhmästä pois, koska kesän viikonloppuihin mahtuu paljon kisojen lisäksi myös muita menoja, joten treenejä jäisi väliin liian usein. Treenaan itsekseni kesän ja saan suunnitella lenkkini ja treenini muiden menojen mukaan. Viimeinen ohjattu spinu oli toukokuun lopussa. Aamuaurinko paistoi mukavasti treenisaliin.


Toukokuu oli treenikuukautena aivan mahtava, kun säätkin suosivat. Pyöräilyä tuli paljon ja juoksemaankin oli kiva lähteä, vaikka tuo siitepöly parhaimman terän veikin. Alla kuva Seurasaareen vievästä sillasta. Helsingistä löytyy kyllä upeita paikkoja!


Tämän kesän teemana on peruskunnon kasvattaminen, eli pyrin etenkin pyöräilyn avulla kasvattamaan peruskuntoa. Tälle kesäkaudelle onkin ehtinyt jo kertyä useampi hieman alle tai yli 100km:n lenkki. Näillä lenkeillä vauhti ei ole pääosaassa, vaan nimenomaan tarkoituksena on tehdä pitkää kevyttä tänä kesänä niin paljon kuin mahdollista. Olen hyödyntänyt osittain myös työmatkoja tämän tavoitteen kartuttamiseksi, tokikin työmatkapyöräilypäivinä pitkä lenkki tulee kahteen osaan jaettuna, siivu mennessä, siivu palatessa.

Maantiepyöräilyn lisäksi olen tällä kaudella ajanut suhteellisen paljon Alepa-pyörällä. Jätin Helsingin sisäisen lipun kokonaan kesäkaudelta ostamatta ja ostin jälleen kerran kaupunkipyöräoikeuden koko kaudelle. Tähän mennessä olenkin pyöräillyt kaupunkipyörällä jo 16h ja yli 200 kilometriä. Kilometrejä, jotka tulevat ihan vahingossa.



Yhden kerran (ja toivottavasti myös viimeisen) olen pyörälenkillä ottanut kontaktia myös asfaltin kanssa. Vaikka kompuroin lähes nollavauhdista, jäljet polvessa olivat vähän ikävät ja kestivät aikansa parantuakin. Pyöräkin otti hieman osumaa ja vaihteisiin tuli kaatumisen seurauksena jotain häikkää säätöihin. Onneksi sain pikaisesti pyörälleni huoltoajan ja vian korjautettua.



Kauden aloituskisa häämöttää parin päivän päässä, kun osallistun Vantaan triathlonille sprintti-matkalle. Vaikka tuolla alussa sanoinkin, että olen saanut harjoitella talven terveenä, tietenkin näin kisan alla sain kunnon kesäflunssan riesoikseni. Onneksi flunssa tuntuu taipuvan ohitse nopeasti. Maanantaina sain ensioireet ja tänään torstaina nenä ei enää pahemmin vuoda. Olen luottavaisin mielin, että olen lauantaina mukana lähtöviivalla.

Alla olevassa kuvassa treenit ohi ja pyhäpaita puettu päälle. Turun puolimatkan finisher-paita on se rakkain ja tärkein kisoista saatu paita toistaiseksi. Sitä ei treeneissä (vielä) hiostella.


Blogini tuppaa päivittymään vähän liian harvoin, yritän petrata kesän aikana, kun kesän treeneissä ja kisoissa varmasti riittää kerrottavaa. Mikäli haluat, minut löytää nykyään myös instagramista nimellä triathlonmirja. Laita seurantaan :) Ehkäpä lauantaina nähdään Kuusijärvellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti