Lukuvinkkejä sateiseen viikonloppuun

Edellisessä postauksessani kerroin pyörähaaveestani. Kuin tilauksesta uusin Juoksija-lehti kirjoittaa samasta aiheesta artikkelissaan "Pyöräilystä voimaa ja vaihtelevuutta juoksuharjoitteluun". Todella hyvä juttu, kannattaa lukea, jos on mahdollisuus saada Juoksija-lehti jostain käsiin. Artikkelin yhteydessä kerrotaan kaksi esimerkkiä onnistuneesta pyräilyn ja juoksun yhdistämisestä. Vaikka juoksumäärät ovat vähentyneet ja osa lenkeistä on korvattu pyörälyllä, juoksuvauhdit eivät ole hiljentyneet, pikemminkin päin vastoin. Ei kai tässä sitten itselläkään auta muu kuin alkaa säästämään uutta pyörää varten... Korjailin esitäytettyä veroilmoitusta ainakin eilen sen verran, että jospa verottaja muistaisi mukavalla pikku palautuksella joulukuun alussa. Siitä voisi saada mukavan pesämunan uutta pyörää varten, jos tämän kesän jaksaisi kuntoilla vielä vanhalla pyörällä. Painavammalla pyörällä luulisi ainakin kunnon kasvavan.

Eilen juoksin pitkästä aikaa. Totaalista juoksutaukoa on ollut nyt kolme-neljä viikkoa. Eilen päätin juosta kuntosalille. Samalla tuli tehtyä alkulämmittely ja salilla pääsin heti tositoimiin. Juoksu kulki mukavasti. Takareidessä ei ollut enää minkäänlaisia tuntemuksia, nilkassa jotain tuntemuksia oli, mutta nekään eivät lenkkiä häirinneet. Juoksua salille kertyi 4 km, joten mistään sen kummemmasta saavutuksesta ei vielä ollut kysymys, mutta olen iloinen! Sateisesta säästä huolimatta olen päättänyt tänään tehdä vähintään saman mittaisen lenkin. Tästä se juokseminen taas lähtee!

Eilen kävin myös hakemassa kirjastosta pari varaamaani kirjaa. Toinen on Tiina Bomanin, Antti Hagvistin ja Kalle Kotirannan kirjoittama kirja "Triathlon: Voita itsesi" ja toinen Kirsi Valastin ja Timo Vuorenmaan kirjoittama "Lentoa juoksuun. Harjoittele oikein, kehity ja nauti!". Jälkimmäiseen kirjaan en ole vielä ehtinyt tutustua tarkemmin, mutta triathlon-kirja vaikuttaa todella hyvältä. Ehdin lukea eilen kirjasta Antti Hagvistin triathlontarinan ja sanoisin, että kirja kannattaa lukea jo pelkästään tämän tarinan takia. Hän on sairastanut kaksi kertaa leukemian, toipunut molemmista tuskallisen taistelun jälkeen ja palannut urheilun pariin. Kirjassa oman triathlontarinansta kertovat Antti Hagvistin lisäksi myös Baba Lybeck, Tiina Boman, Lasse Seppänen, Sami Inkinen, Alexander Stubb, Arja Lemmettylä ja Tom Söderdahl. Näihin triathlontarinoihin en vielä ole ehtinyt, joten en tiedä millaisia tarinoita heillä on kerrottavanaan.

Liikunnallisen elämäntavan vuoksi kanssaihmiset joskus ihmettelevät mistä työssäkäyvä äiti löytää aikansa harjoittelulle. Omalla kohdallani liikuntaa tulee viikkoa kohden yleensä jotain kuuden ja kymmenen tunnin väliltä. Mitään mahdottomiahan nuo määrät eivät ole, joten suunnittelulla ja sompailulla aika liikunnalle on aina löytynyt. Yksi syy siihen, miksi juokseminen on seurannut matkassani pisimpään muiden lajien vaihdellessa, johtuu osittain siitä, että tunnin juoksulenkki vie oikeasti aikaa tunnin. Siirtymiin ei mene aikaa. Silti tulee välillä podettua huonoa omaatuntoa siitä, ehtiikö lasten kanssa olla tarpeeksi. Mieheni osalta en koe huonoa omaatuntoa, sillä hän elää kanssani samanlaista liikunnallista elämää ja ymmärtää takuulla. Veikkaan kyllä, että eiköhän aika moni liikkumaton vanhempi istu sen saman ajan kuin itse vietän lenkillä tai muissa liikunnallisissa harrastuksissa, vaikkapa tietokoneen tai television äärellä olemalla vain fyysisesti läsnä. Luulen, että liikuntaan käyttämäni aika on ennemminkin pois juuri näiltä kahdelta osa-alueelta. Se, miksi otin tämän aiheen esille, johtuu siitä, että Sporttaillaan-blogin Hanna otti tämän syyllisyys- tai "olenko nyt itsekäs" -aiheen esille omassa blogissaan. Käykääpä lukemassa sekin.

Tässä yhteydessä toivotan kaikille äideille oikein hyvää äitienpäivää! Meillä äitienpäivän juhlintaan otettiin varaslähtö jo eilen mansikkarahkakakulla.