Vauhtikestävyyden puutteesta

Viisi viikkoa kestänyt yskä ja keuhkoputkentulehdus ja siitä toipuminen on maksanut veronsa  kuntopuolella. Kun tähän päälle lasketaan vielä sairastelun myötä hieman kadonnut motivaatio ja lenkkien väheneminen, etenkin vauhtikestävyys tuntuu tällä hetkellä olevan pyöreässä nollassa.  Eihän se tietenkään pyöreässä nollassa oikeasti ole, mutta siltä minusta ainakin eilen VK-lenkilläni tuntui, kun tuulta vastaan taistelin. Veren maku oli suussa ja keuhkoja painoi. Mutta mutta, tästä ei ole kuin suunta ylöspäin! Vuodenvaihteessa teen itselleni kunto-ohjelman kohti ensi kesän tavoitteita ja yhtenä osa-alueena tulee olemaan nimenomaan vauhtikestävyyden kasvattaminen! Odotan jo innolla. Loppuvuoden menen vielä omien fiilisten mukaan, mutta vuoden vaihteessa on aika ottaa itseään taas niskasta kiinni.

Eilinen VK-lenkki oli viisi kilometriä pitkä ja juoksin sen kahdessa erässä niin, että ensin juoksin 2,5km ja kun tässä vaiheessa tajusin, että vauhti on ollut liian kova, enkä jaksa lenkkiä tätä kyytiä loppuun, päätin palautella välissä ja kävelin 500m väliin. Sen jälkeen juoksin vielä 2km VK-vauhtia kotiin. Jos tästä lenkistä jotain positiivista hakee, niin jonkinmoisen kunt
otason huomaa kuitenkin siitä, että palautuminen on nopeaa. Syke laski nopeasti tuon palauttelujakson aikana alle sadan.

Tänään vielä mietiskelen teenkö tänään pitkän lenkin vai viikon toisen kuntosalitreenin. Toinen näistä tänään, toinen huomenna...