Perusmatkalla Vierumäellä

Nyt hymyilyttää ja olo on niin aurinkoinen, että varmaan vastaantulijoilla silmiä häikäisee. Ensimmäinen triathlonstartti päättyi onnellisesti Vierumäellä lauantaina maaliin saakka, joten siinä on kerrakseen taas aihetta hymyyn.

Jalka jaksoi temppuilla HCR-yritelmän jälkeen ihan huolella. Näin jälkeenpäin on helppo viisastella, että koko starttia ei olisi kannattanut tehdä. Koko tällä välillä en ole päässyt tekemään yhtään kunnollista juoksutreeniä. Vain vähän perus-PK:ta. Tuntemusten kanssa sitäkin. Vielä kisaviikon maanantaina kävin hierojalla hierotuttamassa jalkaa ja hieroja tuumikin, että nyt jalka tuntuu käteen hyvältä, eli juoksutauko oli tehnyt tehtävänsä ja jumitukset alkoivat olla poissa. Hän oli luottavainen, että pystyn kyllä lauantaina kympin juoksemaan. Hyvin hän tiesi, sillä jalassa ei ollut kisan aikana, eikä kisan jälkeenkään mitään normaalista poikkeavaa. Tietty terävyys juoksusta tietenkin tällaisen juoksutauon jälkeen puuttui, mutta ei haittaa yhtään! Pääasia, että vaiva näyttää nyt selätetyltä.

Stressasin ja jännitin kisaa koko viikon. Olin suorastaan paniikissa. Pelkäsin hukkuvani uintiosuudelle tai sippaavani pyörän päällä tai vähintään tuupertuvani juoksuosuudelle. Järjestin illoille tekemistä hammaslääkärikäynneistä lähtien, että minulla olisi muuta tekemistä kuin pelätä kisaa. Torstaina oli hyvä sää ja päätin lähteä kaverin kanssa paniikkipyöräilylle. Lopulta tälle lenkille tuli mittaa 61 kilometriä. Fiksua tai ei, en tiedä, mutta ei tämän niin vakavaa tarvitse olla. Hieno ilma ja hieno ilta kuitenkin.

Perjantaina pakkailin kisakamat kasaan lauantaiaamua varten. Kävin mielessäni läpi vaihtoja ja söin irtokarkkeja. Energiaa seuraavan päivän koitosta ajatellen (seli seli). Katsottiin miehen kanssa vielä, miten rengas tarvittaessa vaihdetaan ja opettelin käyttämään hiilidioksidipanosta ja -pumppua. Parempi kai myöhään kuin ei ollenkaan!

Kisaa edeltävän yön nukuin onneksi hyvin ja heräsin kellon soidessa. Reilu aamupala naamariin ja matkaan kohti Vierumäkeä. Tuuli näytti pelottavan kovalta. Aloin pelätä entistä enemmän uintia, entäs jos siellä onkin heti elämäni ensimmäisessä kisassa kova aallokko.... No, heti kisapaikalle päästyäni kävin tarkistamassa järven tilanteen. Ei onneksi aaltoja. Mikä helpotus. Tutustuin vaihtoalueeseen, kävin kisapaketin, kävin kuuntelemassa kisainfon ja pakkailin kaikessa rauhassa tavarat vaihtoaluetta varten omiin pusseihinsa. Kävin myös katsomassa ensimmäisen lähdön ja kannustin hetken seurakavereita reitin varrella. Sitten vaihtamaan kisavaatteita ja lämmittelemään hetkeksi järveen. Pienemmän järven veden lämpötilan kerrottiin olevan 16 astetta, isomman 18. Aika raikasta.

Jännitys ennen starttia oli lähes sietämätöntä. Onneksi treenikaveri starttasi vierestäni ja sai omalla rauhallisuudellaan itsenikin tuntemaan oloni hieman rauhallisemmaksi. Startti oli ns. rolling start, eli lähtö oli kuivalta maalta ja kello lähti käymään siitä kohtaa, kun astui laiturille ja hyppäsi veteen. Heti uinnin alusta otin oman uintilinjani koko rykelmän oikealta puolelta. Uin reunimmaisena. En saanut mitään osumia, vaan pääsin uimaan heti alusta saakka omaa uintiani. En missään nimessä sitä optimaalisinta reittiä, mutta hyvä näin ensimmäisellä kerralla. Uinti tuntui heti alusta asti vahvalta ja hyvältä. Ei mitään ongelmia missään vaiheessa. Viimeisen kankaan ylityksen jälkeen päätin ottaa pientä loppukiriä vaihtoon ja otin hyvän peesin jonkun miehen kainalosta. Siinä lätkyttelin kohti viimeistä poijua ja vaihtoa. Olin ihan onnessani uinnin jälkeen! Vain pari isoa hörppyä järvivettä, ei mitään ongelmia. Koko matka vaparia. Olin asennoitunut siihen, että saatan tarvita rintauintia väliin hengityksen tasaamiseksi. Siihen korttiin ei onneksi tarvinnut turvautua.


Vierumäellä vaihtoalue on pitkä ja järveltä varsinaiselle vaihtoaluelle on pitkä, jyrkkä ylämäki. Päätin ottaa tämän mäen rauhassa ja kävelin suosiolla. Vaihdossa oli pientä takkuilua, enkä ihan heti sattunut omalle pussilleni. Kypärä päähän, märkkäri pois, sukat ja kengät jalkaan ja menoksi. Pyörä kulki ihan odotusten ja ennakkolaskelmien mukaan. Pyöräreitti oli mäkinen. Toinen puoli laskua, toinen puoli nousua. Kolme kertaa sama lenkki. Tasaisella ja alamäessä tunnuin pärjäävän ihan hyvin, ylämäessä oli ohittajia. En kyllä polkenutkaan jalkojani hapoille, mutta kyllä ylämäkiajo vaatii lisää treeniäkin. Sivutuuli otti välillä pyörään aika voimakkaasti. Pyörässä nautiskelin geeliä ja vettä, pari geelipastilliakin ennen kuin paketti putosi.

Juoksu oli Vierumäellä lajeista rankin. Alusta asti tuntui aika vaikealta. Samalla kuitenkin tiesin koko ajan, että maaliin kyllä pääsen. Otin kaikessa rauhassa juottopisteiltä juomaa ja energiaa. Kannustettiin kisailijoiden kesken toinen toisiamme.

Maalissa olin ajassa 3.10 eli ihan hyvä suoritus näin ensikertalaiselta. Uinti taittui 33 minuutissa, pyörä keskarilla 27.7km/tunnissa ajassa 1.26 ja juoksuun tuhrasin hintsun yli tunnin. Minä olen niin onnellinen!