perjantai 26. joulukuuta 2014

Hyvää Tapaninpäivää!

Joulun pyhäpäivät alkavat olla takanapäin. Joulunpyhinä on tullut loikoiltua ja syötyä hyvin. Syömisen ja loikoilun välissä on kyllä käyty happihyppelemässä ulkona. Jokaisella perheellä on omat tapansa viettää jouluaattoa. Ja useimmiten jouluaaton ohjelma säilyy vuodesta toiseen suurinpiirtein samanlaisena. Senpä vuoksi ajattelin avata teille meidän perheemme joulun traditioita. Tänä vuonna pyrimme rauhoittamaan oman joulumme niin paljon kuin mahdollista. Takana on ollut aika tiivistahtinen syksy, joten joulun ainoana tavoitteena oli saada akut ladattua oikein kunnolla ja saada olla rauhassa oman perheen kesken. Emme siis lähteneet tänä vuonna kotoa yhtään minnekään.

Aattoaamuna nukuimme rauhassa niin kauan kuin unta vain riittää. Kellon viisarit näyttivät puoli yhdeksää, kun lapset tulivat herättelemään, että heillä alkaa olla nälkä. Nalle-puuroa (4 viljan puuroa) kattilaan porisemaan. Itselleni tein mikrossa riisihiutalepuuron. Meidän perheessä ei siis aloiteta aattoaamua riisipuurolla, kuten monessa muussa perheessä varmaankin tehdään. Jo omassa lapsuuskodissani riisipuuro syötiin aina joulupäivänä, joten olen jatkanut tätä samaa traditiota omassa kodissani. Riisipuuro on oma suosikkini kaikista joulun herkuista, joten se ansaitsee aivan oman päivänsä!

Aamupuuron jälkeen lapset ratkaisivat tontun jättämää ristisanatehtävää, jonka ratkaisemalla sai tietää, mihin tonttu oli piilottanut yhden lahjan. Lasten ratkaistessa ristisanatehtävää, silitin joululiinan keittiön pöytää koristamaan ja samalla laitoin yön yli lionneet sekahedelmät kiehumaan. Sekähedelmäkiisseliä tarjotaan meillä sekä jouluaattona jouluaterian jälkiruokana, että riisipuuron kanssa joulupäivänä. Tontun jättämä lahja, lautapeli, löytyi saunasta. Lautapeliä pelaillessa lasten päivä kului hieman nopeammin pukkia odotellessa.

Sekahedelmäkiisselin poristessa hellalla valmistelin joululaatikot uuniin. Laatikoiden tekeminen onkin nykyään helppoa, kun kaupasta saa valmiita soseita. Laatikot saa maustaa oman mielen mukaan, mutta lanttujen ja porkkanoiden keittämis- ja soseutusvaiheet voi hypätä suoraan ylitse. Helppoa! Meidän perheen juuret ovat Itä-Suomessa, joten meillä on syöty jouluisin lanttu- ja porkkanalaatikkoa, mutta ei perunalaatikkoa tai maksalaatikkoa. Niitä ei siis edelleenkään meillä joulupöydässä ole.


Laatikoiden kypsyttyä, uuniin pääsi karjalanpaisti. Meillä siis joulupöydässä on kinkun/kalkkunan lisäksi aina myös karjalanpaistia. Viime vuonna kokeilimme ensimmäisen kerran joulupöydässä kalkkunaa, koska joulukinkuista meille maistuisi parhaiten iso luullinen kinkku, mutta toisaalta kukaan ei halua syödä kinkkua kovin montaa kertaa, joten turha paistaa isoa kinkkua. Pienet kinkkurullat taas eivät ole yhtään niin hyviä. Tykästyimme vuosi sitten savustettuun kalkkunaan ja sellainen meillä oli joulupöydässä tänäkin vuonna. Tämä on siis jouluruokaperinteistä uusin tulokas, muut herkut ovatkin varsin perinteisiä: rosollia ja punajuurikermaa, sienisalaattia, keitettyjä perunoita, savustettua kalaa, silliä....

Unohdin tänä vuonna ostaa hautakynttilät, joten tänä vuonna emme menneet haudoille. Meillä ei ole täällä Etelä-Suomessa kenenkään läheisten hautoja, mutta yleensä käymme silti viemässä hautausmaan muistelupaikalle kynttilän. Tänä vuonna sytyttelimme läheisillemme kynttilät oman pihamaan kynttilälyhtyihin. Ennen jouluateriaa kävin kuitenkin rauhallisella juoksulenkillä ja suunnittelin reittini siten, että pääsen näkemään hautausmaan kynttilämeren. Hienolta näytti! Lenkin jälkeen suihkuun, hieman paremmat vaatteet päälle ja valmistelemaan jouluateriaa. Lapset lähtivät ennen jouluateriaa vielä käväisemään pulkkamäessä. Tänne etelään saatiin tänä vuonna lumet vasta juuri ennen joulua, joten pulkkamäki houkutteli joulun aikana useampaankin otteeseen. Lasten ollessa mäenlaskussa, tonttu kävi tuomassa paketit kuusen alle.

Jouluaterian jälkeen soittelimme mummoille ja ukeille ja omille sisaruksillemme hyvän joulun toivotukset. Sen jälkeen lapset saivat luvan jakaa tontun tuomat lahjat. Meillä lapset ovat jo sen verran isoja, että he eivät usko joulupukkiin, eivät ainakaan muina vuoden päivinä kuin jouluaattoisin :) Lahjojen avaamisen jälkeen maahan laskeutui rauha. Lasten jännitys oli ohi ja uudet legot ja muut lelut tempaisivat mukaansa.

Lasten leikkiessä vanhemmat päättivät keittää mukilliset glögiä. Olemme ehkä vähän kummallista sakkia, kun meille ei oikein tahdo nuo terästetyt glögit maistua. Monet mehuglögitkin tuntuvat turhan makeilta omaan makuun. Tänä vuonna satuin löytämään lähikaupastamme alkoholitonta Blossa-glögiä. Tämä on todella hyvää! Ostin aatonaaton vieraillemme tarjottavaksi yhden pullon tätä glögiä ja aattoaamuna täytyi lähteä hakemaan toinen pullo joulunpyhiksi.


Myöhemmin illalla kävimme vielä joulusaunassa. Saunan jälkeen pelailimme vielä porukalla lautapelejä ja lasten mentyä nukkumaan, katsoimme vielä elokuvia. Rauhallinen ja leppoisa jouluaatto kaikin puolin. Ei stressiä eikä turhaa hösellystä.

Eilen joulupäivän ulkoilulla huomasimme, että yksi luisteluradoista oli avattu luistelijoiden iloksi. Tänään aamupäivällä kaivelimmekin meidän aikuistenkin luistimet varastosta ja lähdimme porukalla sulattelemaan kalkkunaa ja muita herkkuja ulos luistinradalle. Satoi hiljallee lunta, mutta aurinkokin heitti iloksemme muutaman säteen. Tästä on hyvä jatkaa perheen kanssa yhteistä vapaata vielä parin päivän verran!


Millaisia joulutraditioita teidän perheellänne on? Liikutteko te myös juhlapyhinä, vai pyhitättekö juhlapäivät yksinomaan levolle?

2 kommenttia:

  1. Meillä lapsuuden perinteisiin ei ole kuulunut liikkuminen, mutta itse aion sen siirtää omaan perinteisiin:) ulkoilun jälkeen maistuu paljon paremmin jouluherkut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkumisen jälkeen herkut maistuvat tosiaan paljon paremmin :)

      Poista