Heti pitkäperjantaina päätin uhmata loskaa ja lähdin mökkimaisemien vakiolenkilleni. Seitsemän kilometriä tuli mittariin ja lenkin jälkeen goretex-lenkkarini olivat aivan märät. Sen verran vedenkestävätkin lenkkarit nauhojen kohdasta fuskaavat, nilkka-aukosta kengän sisään roiskuneesta loskasta puhumattakaan. Olo oli aika dpätoivoinen, tähänkö lenkkiin pääsiäisen lenkit on jätettävä?!? Kaupunkiasujana maaseudun kelirikkoaikaa on vähän hankala ymmärtää, mutta siellä siis kynnetään hiekkateillä autoillakin niin, että muta raapii auton pohjaa. Eipä tämä pitkäperjantain koitos viimeiseksi jäänyt. Loppuajan aamuisin oli aina sen verran pakkasta, että aamutuimaan lenkit pääsi tekemään kuivun jaloin.
Pääsiäissunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä lenkki. Valmistauduin lenkkiin huolellisesti lataamalla Spotifyn uuden soittolistan. Hyvän musiikin siivittämänä hipsuttelin menemään 20 km maanteitä pitkin. Isoimmat mäet kävelin suosiolla ylös, ettei lenkin kokonaisrasittavuus nouse liian kovaksi. Tunnelma oli lenkin jälkeen mahtava ja itseluottamus taas hitusen parempi kesän päätavoitetta silmälläpitäen. 20km ei tällä kertaa tuntunut missään. Olisin voinut vielä jatkaa pitempäänkin jolkotteluani. Eikä minulla ollut edes sen paremmin vettä kuin lisäenergiaakan mukana, ne kun unihtuivat lähtötohinoissa mökin pöydälle.
Pääsiäisen aikaan tuli myös levättyä ja ladattua akkuja loppukevään ponnistuksia ajatellen. Telkkaria tuli tuijoteltua paljon ja tulipa yksi sukankudinkin kaiveltua pitkästä aikaa kätköistään.
Tällaisa ihania hiljaisia kyläteitä pääsin pääsiäisen aikaan juoksemaan. 20 kilometrin lenkillä ohitseni ajoi alle 10 autoa. Aika hurja ero eteläisen Suomen liikennemääriin verrattuna.
Sukan kudinkin pääsi pitkästä aikaa pois käsityöpussissta pitemmän vapaan ansiosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti